Enemy Coast Ahead: The Doolittle Raid (2017)

GMT Gamesin Enemy Coast Ahead -sarjan toinen, osa The Doolittle Raid on soolosotapeli, joka käsittelee Yhdysvaltojen toisessa maailmansodassa (1942) toteuttamaa lentohyökkäystä Japanin pääsaarille (tunnetaan nimellä Doolittlen isku). Peli kattaa koko Doolittlen iskun suunnittelusta jälkimaininkeihin saakka. Kestoa pelin kampanjalla on n. 6-8 tuntia ja kampanjasta irrotetuilla yksittäisillä skenaarioilla n. 20 minuuttia – 2 tuntia. Pelin on suunnitellut Jeremy White, joka tunnetaan myös Skies Above the Reichin (2018) toisena suunnittelijana.

Pelikartta countereineen levitettynä pöydälle.

Draaman kaari

Peli kostuu viidestä eri vaiheesta: Suunnittelu, laivaus, lento, hyökkäys/pommitus ja loppuratkaisu.

Suunnittelu

Doolittle päivystää puhelimessa Stilwellin neuvotellessa kiinalaisten kanssa.

Suunnitteluvaiheessa operaatiolle luodaan raamit. Tämä tarkoittaa sitä, että pelaaja saa päättää mm. pyytääkö Kiinalta, Neuvostoliitolta tai amiraali Nimiztsiltä apua ja paljonko heille operaatiosta kerrotaan. Mitä enemmän he operaatiosta tietävät, sitä suuremmalla todennäköisyydellä apua heruu, mutta kääntöpuolena todennäköisyys, että japanilaiset saavat operaatiosta vihiä, kasvaa. Alkuvalmistelujen jälkeen on vuorossa pommikoneiden varustelu. Koneita saa muokata vapaasti, mutta jokainen muokkauspiste lisää operaation myöhästymisen mahdollisuutta. Koneiden varustelun jälkeen on aika päättää kuinka miehistö koulutetaan. Koulutukseen on käytettävissä koulutuspisteitä, joiden määrä riippuu mm. tehdyistä muokkauksista, koulutuspaikasta sekä moraalista. Mitä tiukemmin operaatiota salaillaan, sitä huonompi on moraali ja sitä tehottomammin miehistö harjoittelee. Tämän jälkeen lentokoneet ja miehistö siirretään San Franciscossa odottaville lentotukialuksille.

B-25 Mitchellien varustus on pitkälti pelaajasta kiinni.

Laivaus ja lento

Suunnitteluvaiheen jälkeen lentokoneet on tarkoitus laivata kohti laukaisukoordinaatteja. Matkalla laukaisualueelle pyritään saamaan kontakti saattueen kanssa ja väistellään vaaroja (hazard), kuten vihollisen signaaleja, veneitä ja viholliskoneita. Kaikki tämä tapahtuu nostamalla vaaroja kupista ja tietenkin heittämällä noppaa. Riippuen matkan tapahtumista japanilaiset voivat saada vihiä hyökkäyksestä, jolloin Japanin hälytystasoa nostetaan. Kun pelaaja päättää lähettää lentokoneet matkaan (toivon mukaan laukaisukoordinaateista) siirrytään lentovaiheeseen, joka noudattaa pitkälti samaa kaavaa kuin laivausvaihe, sillä erotuksella että yhden laivueen sijaan Japania kohti siirtyy 3-6 lentuetta lentokartalla. Lentueiden vaarat eroavat tietenkin myös nimellisesti laivausvaiheen vaaroista ja polttoainetta kuluu säästä, modifikaatioista sekä onnesta riippuen joko aivan liikaa tai vähän vähemmän.

Laivue matkaa tyynen valtameren halki kohti Japania. Laivojen asemointi ryhmän sisällä vaikuttaa valmiuteen reagoida erilaisiin vaaroihin.
Lentueet etenemässä kovassa myötätuulessa kohti Japanin pääsaaria. Lentueet 2 – 5 ovat pari tuntia 1 lentuetta jäljessä, sillä 1 lentueen kone kolaroi kiitoradalla lähtiessään lentoon.

Pommitus

Kun lentue saavuttaa Japanin ja onnistuneesti löytää kohteen (Tokio, Nagoya tai Osaka) se suorittaa pommituksen erillisellä kohdekartalla. Pommituksessa yksittäisen lentueen yksittäiset lentokoneet lentävät pienempiin alueisiin jaetulla kaupunkikohtaisella kohdekartalla. Kartalla on merkittynä yksittäisiä kohteita ja lentokoneiden viipyessä kohteella nostellaan jälleen kupista vaaroja ja heitellään noppaa. Pommituksen jälkeen lentue palaa lentokartalle ja jatkaa kohti Kiinaa tai Neuvostoliittoa, jonne niiden on tarkoitus laskeutua.

Kohdekartalla joutuu väistelemään niin ilmatorjuntatulta kuin vihollishävittäjiäkin.

Loppuratkaisu

Kaikkien lentueiden saavuttua Kiinaan tai Neuvostoliittoon (tai tuhouduttua) peli siirtyy loppuratkaisuvaiheeseen. Tässä vaiheessa onnistuneesti laskeutuneet sekä laskuvarjolla koneista hypänneet miehistöt koetetaan saada Chunkingiin turvaan. Matka Chunkingiin suoritetaan joko lentäen (sikäli kuin polttoainetta ja lentokuntoisia koneita on saatavilla) tai maateitse vaeltamalla. Miesten päästyä perille Chunkingiin tai jäätyä japanilaisten vangeiksi käydään läpi operaation loppuarvio. Loppuarviossa operaation eri osa-alueet pisteytetään ja tarinan lopputulokset luetaan näiden pisteiden perusteella erillisestä kirjasesta.

Pelipöytä kampanjan jäljiltä.

Säännöt ja mekaniikat

Pelin säännöt on sisällytetty 64-sivuiseen sääntökirjaan, mutta peliin on suunniteltu apulaput siten, ettei sääntökirjaa tarvitse vilkaista kertaakaan jos vain haluaa päästä pelaamaan. Erillisestä Skenaariokirjasta löytyy 10 skenaariota, jotka voi pelata läpi järjestyksessä pitkälti pelkkien apulappujen avulla. Näin pelin säännöt tulevat ripotellen tutuiksi ja samalla operaation historiaan voi tutustua skenaarioiden taustakertomuksien kautta. Itse opettelin pelin tällä tavalla ja se sai pelin tuntumaan sääntöjensä puolesta hyvinkin kevyeltä. Ylipäätään pelatessa sääntökirjaa ei juuri tarvitse sillä apulaput ovat yksinkertaisesti erinomaiset.

Pelin yksi ehdoton erikoisuus on sen eri vaiheiden toisistaan eroavat aikaskaalat. Suunnitteluvaiheessa pelataan neljä vuoroa, joista jokainen kuvaa yhtä kuukautta vuoden 1942 alussa. Laivausvaihe on jaettu 10 vuoroon (2. – 23. huhtikuuta 1942), jossa jokainen vuoro kuvaa kahta päivää. Lentovaihe on jaettu 12 vuoroon ja jokainen vuoro kuvaa 2 tuntia. Itse pommitukset kohdekartalla kuvaavat joitain minuutteja ja on jaettu 9 vuoroon.

Loppuarviossa operaation eri osa-alueet pisteytetään ja tarinan lopputulokset luetaan näiden pisteiden perusteella erillisestä kirjasesta.

Tarinavetoista soolosotaa

Minkälainen The Doolittle Raid sitten on pelinä? Ainakin itselleni se on ennen kaikkea tarina. Suunnittelijan omien sanojen mukaan pelissä ei ole voittoehtoja ja on pelaajasta itsestään kiinni pitääkö operaatiota onnistuneena, jos esim. Doolittle ylennetään mutta kaikki vangeiksi jääneet miehistöt teloitetaan kostona Tokyon täystuhosta. Pelin jokainen vaihe, komponentti ja mekaniikka tukee tätä tarinankerrontaa: Pelaajan tekemät päätökset vaikuttavat peliin huomattavasti, mutta päätöksiä ei tule arvioida pelkästään suorittamisen tai strategian kannalta. Esim. kallisarvoisten ja ylivertaisten Norden-tähtäinten korvaaminen säilykepurkeista improvisoiduilla Mark Twain-tähtäimillä on silkkaa hulluutta mekaanisesti, mutta historiallisesti näin tehtiin ja pelissä päätös vaikuttaa tarinan lopputulokseen. Pelissä tehdään siis päätöksiä, joiden ainoa painoarvo ei ole maksimaalisen tuhon (tai muun ”perinteisen sotapelimittarin”) aiheuttamisessa vaan myös historiallisissa, pelillisesti jossain määrin triviaaleissa, näkökulmissa.

Kenelle peli sitten on tarkoitettu? Mekaanisesti pelistä tulee mieleen esim. Phantom Leader tai The Hunters: Noppaa heitetään ja kupista nostetaan pahvilätkiä. Heittoihin ja nostoihin pystyy vaikuttamaan, mutta noppatuuri on armoton ja joskus huonon heiton/noston negatiiviset vaikutukset ovat huomattavat. Jos nauttii vahvasta tarinasta/historiasta ja oma käsitys hauskanpidosta on sumun peittämän lentokentän etsiminen tyhjällä polttoainetankilla kannattaa the Doolittle Raidia kokeilla. Pelin uudelleenpeluuarvo on lopputulosten monimuotoisuuden takia huomattava ja pelissä on mahdollista myös kokeilla täysin epähistoriallisia lähestymistapoja: Entäpä jos pommikoneisiin olisi jätetty Norden-tähtäimet ja hyökkäys olisi suoritettu korkealta tai keskellä yötä? Jos sotapeleistä etsii omalle strategiselle/taktiselle osaamiselle haastetta tai tykkää peleistä, joissa on selkeät voittoehdot joita tavoitella, kannattaa peliin suhtautua varauksella. Omasta mielestäni peli on erinomainen ja mukaansatempaava, enkä malta odottaa että saan aikaa toisen täyskampanjan läpikäymiseen.

Enemy Coast Ahead: The Doolittle Raid lyhyesti

Tarinavetoinen soolosotapeli Japanin pääsaarten pommituksesta 1942.

Suunnittelija(t): Jeremy ”Jerry” White.

Julkaisija (julkaisuvuosi): GMT Games (2017).

Peliaika: Lyhyet skenaariot 20min – 2h, kampanja 6 – 8h.

Taktinen, operatiivinen tai strateginen taso: Operatiivinen.

Ketä tai keitä pelaajatoimet kuvaavat: Iskun suunnittelijoita ja lentueiden johtajia.

Millaisia päätöksiä pelaaja tekee: Päätöksentekotasoja on kolme: Iskun suunnitteluvaiheessa päätökset koskevat operatiivisia tekijöitä kuten pommituskorkeutta, varustelua, miehistön koulutusta yms. Laivaus ja lentovaiheissa ainoat käytännön päätökset ovat mille laivoille/lentueille vaarat määrätään. Pommitusvaiheessa päätökset liittyvät yksittäisten lentokoneiden siirtoihin.

Tiedon avoimuus: Kaikki tieto on avointa, lukuun ottamatta vaaroja niiden jakovaiheessa.

Tavoite (voiton määrittely): Voittoehtojen sijaan pelissä on narratiivinen loppuratkaisu.

Pelatut yksiköt/joukot: B25-Mitchell pommikoneet ja miehistöt, laivueen laivat.

Logistiikka/huolto: Ei varsinaista huoltomekaniikkaa. Polttoainemäärään sekä laskeutumispaikkojen huoltovalmiuteen voi vaikuttaa.

Taistelumekaniikka: Nopat.

303 – kevyttä ilmasotaa

303 pelin kansi.

Puolalaisten Tomasz Ginterin ja Karol Madajan suunnittelema kevyt sotapeli 303 (bgg) kuvaa Taistelua Britanniasta syksyllä 1940. Taistelussa Saksan ilmavoimat (Luftwaffe) pyrki saavuttamaan ilmaherruuden Englannin kanaalissa ja Etelä-Englannissa, kun taas Brittien Royal Air Forcen (RAF) pyrkii estämään tämän. Historiallisesti taistelu päättyi RAF:n voittoon.

Pelin nimi, 303, viittaa RAF:n lentolaivue 303:seen (wikipedia), jonka rieveissä taisteli puolalaisia ja tsekkoslovakkialaisia taistelulentäjiä. Varsinkin puolassa lentolaivue 303 on nostettu kansalliseksi instituutioksi, ja tämä selittää myös tämän pelin taustan. Pelin on julkaissut Puolan Kansallisen Muistamisen Instituutti (oma suomennos), joka on julkaissut lukuisia pelejä Puolan historiaan liittyvistä aiheista (esim. Kolejka (bgg), peli jonottamisesta). 303:sen tarkoituksena on ollut lisätä tietoa puolalaisten osuudesta vuoden 1940 ilmataisteluissa, ja tämä huomioiden ohjekirjassa mm. esitellään kaksi 303 laivueessa taistellut puolalaista ja yksi tsekkoslovakkialainen lentäjä.

Ohjekirjassa on historiikki taistelulle, ja kolmen taisteluun osalllistuneen lentäjän esittely.

Abstraktia ilmasotaa

Mekaanisesti 303 on abstrakti kahden pelaajan peli. Toinen pelaaja ohjaa RAF:n hävittäjiä, ja toinen Luftwaffen pommikonetta ja sitä saattavia hävittäjiä. Luftwaffen tavoitteena on pommittaa Lontoota, eli siirtää pommikonetta esittävä pahvinen pelimerkki Lontoon yläpuolelle. RAF pyrkii estämään tämän ampumalla pommikoneen alas. RAF voittaa heti jos pommikone putoaa, tai peliaika ehtii loppua kesken.

Liikkuminen tapahtuu heksaruudukossa ja kumpikin osapuoli liikkuu ja ampuu omilla vuoroillaan. Ammuttaessa heitetään noppia, ja jokainen oman puolen symboli tarkoittaa osumaa (50%:n todennäköisyys). Pelissä on kuitenkin hyvin yksinkertaiseksi peliksi paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esim. ampumisen jälkeen kone liikkuu kohteen vastakkaiselle puolelle, sotkien helposti oman muodostelman. Vaurioitunut kone ei voi ampua, mutta se voi käydä omalla kentällä korjattavana. Pommikone on hidas ja ”ampuu” vain yhdellä nopalla, mutta sen pudottamiseen tarvitaan kaksi osumaa samalla vuorolla. Kun keskimäärin yksi hävittäjä voi osua kohteeseen yhdessä vuorossa parhaimmillaan 1.5 kertaa, tarvitaan pudostusta varten useamman hävittäjän yhteistyötä.

Pelistä on julkaistu vuonna 2013 esi-osa 111 (bgg), jossa vastakkain on Luftwaffe ja Puolan ilmavoimat syksyllä 1939.

Taistelu menossa. Yksi Luftwaffen kone on palaamassa kotikentälle Calaisiin huoltoa varten (oikeassa reunassa).

Komponentit

Pelin komponenetit ajavat asiansa. Ohjekirjassa on ohjeet useilla kielillä, mikä yhdessä historiaosuuksien kanssa kasvattaa ohjekirjan kokoa melkoisesti. Valitettavasti pelin tarkka vuorojärjestys löytyy vain ohjekirjan sivuilta, ja sitä tarvitaan jatkuvasti pelin aikana. Sen olisi voinut tulostaa erilliselle apulapulle tai kartan kylkeen, yhdessä muiden keskeisten sääntöjen kanssa (esim. montako kertaa saa ampua jos liikkuu x ruutua).

Yhteenveto

Sotapeliksi 303 on yksinkertainen, jopa abstrakti, peli jota ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua simulaatioksi. Tämän johdosta peli tuntuu myös vähän kuivahkolta. Kuitenkin noin vartin mittaiseksi peliksi 303 tarjoaa kasan mielenkiintoisia päätöksiä molemmille pelaajille. Voittaakseen pelaajan täytyy miettiä liikkeita kyseistä vuoroa pidemmälle, erityisesti huomioiden ampumisen jälkeinen kohteen vastakkaiselle puolelle lentäminen, joka helposti sotkee oman muodostelman ja jättää esim. pommikoneen suojaamatta.

2/5 tähteä.

303 lyhyesti

Suunnittelija(t): Tomasz Ginter ja Karol Madaj.

Julkaisija (julkaisuvuosi): Instytut Pamięci Narodowej (IPN) (Puolan Kansallisen Muistamisen Instituutti) (2010).

Peliaika: n. 15 minuuttia.

Pelaajamäärä: 2 pelaajaa.

Konflikti tai sota: Taistelu Britanniasta, Toinen maailmansota (1940).

Taktinen, operatiivinen tai strateginen taso: Taktinen.

Ketä tai keitä pelaaja toimet kuvaavat: Taistelulentäjiä, jotka pyrkivät pommittamaan Lontoota (Saksa) tai estämään Lontoon pommituksen (Britit, Puolalaiset ja Tsekkoslovakkialaisia).

Millaisia päätöksiä pelaaja tekee: Yksiköiden (lentokoneet) liikuttaminen.

Tiedon avoimmuus: Kaikki tieto on avointa.

Tavoite (voiton määrittely): Saksan pelaaja voittaa jos onnistuu pommittamaan Lontoota. Liittoutuneiden pelaaja voittaa jos ampuu alas pommikoneen, tai onnistuu viivyttämään pommitusta riittävän kauan.

Pelatut yksiköt/joukot: Hävittäjäkoneita (molemmat osapuolet) ja yksi pommikone (Saksa).

Logistiikka/huolto: Huoltoa ei huomioida. Vaurioituneet hävittäjät voivat palata kesken pelin omalle lentokentälle korjausta varten.

Taistelumekaniikka: Lentokoneet ampuvat automaattisesti yhtä vieressä olevaa vihollista taisteluvuorolla. Osuminen perustuu noppaan (50%:n osumatodennäköisyys per noppa).

Simuloinnin tarkkuus: Hyvin abstrakti.