Ropecon 2026

Marko Tainio ja Antero Kuusi

Ropecon 2026 oli jälleen tuttuun aikaan heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Messukeskuksen isoissa tiloissa. Facebookin tietojen mukaan kävijäennätys rikottiin jälleen, kun paikalla oli yli 11 000 henkeä. Tämä on vajaa tuhat kävijää enemmän kuin 2025 ja melkein tuplat vuoteen 2022 (5900 kävijää) verrattuna. Tapahtuman kasvu on ollut viime vuodet huimaa, vaikka enin kasvu taisikin nyt hieman laantua, kun lisää tuli vain vajaa tuhat henkeä, ei kahta tuhatta, kuten aikaisempina vuosina!

Kokoussiiven remontin vuoksi tapahtuman puheohjelmaa ja vähän muutakin oli siirretty isoihin saleihin ja muutenkin ohjelmaa oli sijoitettu uudelleen. Yksi kuitenkin on pysyvää, eli Huoltoreitti -porukan organisoima raskaampi pelaaminen. Tälläkin kertaa suunnistimme kartasta etukäteen tunnistettuun pöytää heti perjantaina ja pelasimme samassa paikassa koko viikonlopun.

Perjantai

Perjantaina pelasimme viidelle tänä vuonna julkaistua Baltic Empires: The Northern Wars of 1558-1721 sotapeliä. Brian Asklevin suunnittelemassa ja GMT Gamesin julkaisemassa pelissä on viisi osapuolta, Tanska-Norja, Ruotsi, Puola, Venäjä ja Preussi, jotka kamppailevat viidestään Itämeren herruudesta noin kahden vuosisadan ajan. Jokaisella osapuolella on oma kansallinen tavoite, jonka toteuttamalla voittaa pelin heti, ja lisäksi on kaikille yhteisiä voittoehtoja, joiden täyttyessä voittaa pelin.

Nils Johanssonin tekemä Baltic Empiresin kartta on todella nätti. Kuva: Marko Tainio.

Jokaisen vuoron aikana pelataan samat kuusi vaihetta. Ensin kerätään tulot, joita on raha ja erinäiset resurssit. Tämän jälkeen voi käydä kauppaa kaukomaiden kanssa, vaihtaen kotimaisia resursseja ulkomaan herkkuihin. Tällä on vaikutus maksukykyyn, sillä maksettaessa jokaisen tuotteen pitää olla erilaisen, jolloin neljä viljaa on vain yhden arvoinen, mutta neljä eri tuotetta on neljän rahan arvoinen. Talousvaiheessa otetaan lainaa, maksetaan laina (tai ei makseta, jolloin mennään konkurssiin) ja maksetaan omille sotajoukoille. Tuotantovaiheessa kehitetään kontrollissa olevia provinsseja, rekrytoidaan joukkoja ja ostetaan neuvonantajia. Neuvonantajat useimmiten parantavat jotain ominaisuutta ja ohjaavat sitä kautta valtion kehitystä. Neuvonantajat voivat myös tuoda peliin uusia voittoehtoja. Sotimisvaiheessa liikutellaan joukkoja ja tarvittaessa soditaan. Lopuksi on hegemoniavaihe, jonka aikana määritellään johtava pelaaja kaupankäynnin, tuotannon ja armeijan osalta. Tällä on iso merkitys, sillä kaupankäynnissä johtava pelaaja määrittää vuorojärjestyksen kaupankäyntivaiheessa ja armeijassa johtava pelaaja määrittää vuorojärjestyksen sotimisvaiheessa. Johtamalla kaikkia kolmea hegemoniaa voittaa pelin.

Hegemonian seuranta. Hegemonia on pelin keskeisiä elementtejä ja hegemoniajohto oikeassa kohtaa voi varmistaa pelin voiton. Kuva: Marko Tainio.

Pelasimme Ropeconissa kahdeksan vuoroa kestävän standardi skenaarion. Minun ohjastukseen tuli Tanska-Norja, jolla oli ambitioita Ruotsin suuntaan (Tukholman valtaus) ja erityisenä etuna mahdollisuus verottaa Tanskan salmien kautta kulkevaa liikennettä. Lähdin pelaamaan opportunistista peliä, eli kehittämään maata ja odottaen sopivaa tilaisuutta. Ruotsi suuntasi heti Baltiaa valtaamaan ja Preussi liitti puolueettomia saksalaisia kuningaskuntia alueeseensa. Puola ja Venäjä sotivat käytännössä koko pelin ajan, ja aivan erityisesti Kiovan hallinnasta. Alueen neutraalit kasakat sotivat vuoron perään kummankin puolella, tuhoten aina tilanteen mukaan jommankumman alueita.

Tanskan kuningaskunta. Tässä vaiheessa olin rekrytoinut yhden neuvonantajan (vasen alakulma). Kuva: Marko Tainio.

Ruotsi sai armeijabonusten kautta Riikan alueen hallintaan samaan aikaan kun minä nappasin Pommerin. Alussa sovittu rauha, jossa Tanska-Norja keskittyi etelään ja Ruotsi itään, piti, kunnes Ruotsi teki iskun Gdanskin alueelle, tavoitteena vallata itselleen toinen tullikamari. Kahdeksan vuoron skenaariossa tämä on yksi voittoehdoista, joten voiton estääkseni siirsin armeijani Gdanskiin estämään valloituksen. Tämä onnistui, ja tanskalaisten oikeusoppineiden mukaan oli alun rauhansopimuksen mukainen liike (Gdansk on etelässä…). Ruotsi ei ollut samaa mieltä ja siirtyi seuraavaksi valtaamaan Tanskalta Skoonea. Juuri kun valmistauduimme eeppiseen, loppupelin kestävään taisteluun Skoonesta, Venäjä ilmoitti voittaneensa pelin. Olimme tässä vaiheessa vuorolla kuusi ja peliaikaa oli mennyt noin 4-5 tuntia.

Tanskan keskeiset alueet kartalla. Tässä vaiheessa tilanne oli vielä ihan hyvä, tosin Hamburi olisi pitänyt vallata aikaisemmin. Kuva: Marko Tainio.

Baltic Empires vaikuttaa hyvältä, ison porukan peliltä, jollaisia pelataan nimenomaan Ropeconin kaltaisissa tapahtumissa. Peliaika on (sotapelin mittakaavassa) kohtuullinen ja 16 vuoron skenaariokin on hyvin pelattavissa päivän aikana. Aikataulutuksen kannalta lukuisat voittoehdot tosin luovat oman epävarmuuden peliaikaan. Ilmeisesti peleillä on tapana loppua ennen viimeistä vuoroa, kuten meillekin kävi. Pelin tuotantoarvot on GMT:n tapaan korkeat, mutta kartan kohdalla tyyli on mennyt käytettävyyden edellä. Kartta on todella nätti, oikein taideteos, mutta olennaiset tuotantotiedot eivät erotu riittävän selkeästi, mikä haittaa varsinkin ensimmäisiä pelejä, kun karttaa ei osaa ulkoa. Osa pelinappuloista on myös liian samannäköisiä. Saa nähdä tuleeko tähän jossain vaiheessa päivitettyä versiota.

Loppuillasta pelasimme vielä Antin kanssa perinteisen EastFront: The War in Russia 1941-45 – Second Edition (2006) palikkasotapelin. Tällä kertaa valitsimme pelattavaksi kesän 1944 skenaarion, jolloin historiallisesti tapahtui Operaatio Bagration nimellä tunnettu Saksan keskusta-armeijaryhmän tuhonnut hyökkäys. Minun ohjastamalla puna-armeijalla oli aloite ja houkuttelevan keskustan ja Balkanin sijasta päätinkin hyökätä pohjoisemmassa, tavoitteena Riika. Hyökkäys jäi kuitenkin junnaamaan paikalleen ilman läpimurtoa ja puolessa välin peliä olin varma häviöstä. Onneksi Saksan vastahyökkäykset oli yhtä tehottomia kuin minun hyökkäykset. Puna-armeijan jatkuva paine kuitenkin kulutti lopulta Saksan joukot ja vaikka läpimurtoa ei tapahtunutkaan niin skenaarion lopussa Saksan tappiot oli niin suuret, että puna-armeija julistettiin voittajaksi. EastFront on yksi parhaista, ellei jopa paras sotapeli, eikä vähiten erinomaisten skenaarioiden ansiosta.

Lauantai

Lauantaina oli vuorossa tapahtuman pelillinen pihvi, kuuden pelaajan Imperial Elegy: The Road to the Great War 1850-1920 (2025). Imperial Elegy on Michael Lorinon suunnittelema ja saksalaisen VUCA Simulationsin viime vuoden lopulla julkaisema sotapeli ensimmäistä maailmansotaa edeltävistä vuosikymmenistä. Peli alkaa vuodesta 1850 ja yksi pelikierros on yksi vuosikymmen. Peli loppuu seitsemännen kierroksen jälkeen noin vuoteen 1920. Pelialueena on koko maailma, tosin vahvasti Eurooppa-keskeisesti. Pelattavia maita on kuusi: Englanti, Ranska, Ottomaanit, Preussi-Saksa, Venäjä ja Itävalta-Unkari. Pelissä kehitetään oman maan teollisuutta, rakennetaan joukkoja, valloitetaan kaukomaita, liittoudutaan ja erotaan liitoista jne. Säännöissä pelin suunnittelija kirjoittaa, että hän halusi tehdä pelin, jossa ensimmäinen maailmansota sodittaisiin eri liittoumilla, millä sota todellisuudesta sodittiin. Tämän vuoksi pelin liittoumamekaniikka on monipuolinen.

Pelin kansikuva on otos amerikkalaisen John Singer Sargentin kuuluisasta Gassed (kaasutetut) maalauksesta. Kuva: Marko Tainio.

Mekaanisesti peli on korttivetoinen ja muistuttaa GMT Gamesin Here I Stand ja Virgin Queen pelejä, mutta vain viitteellisesti. Imperialissa vastaavan rungon ympärille on kasattu enemmän tekemistä, ja erityisesti sodat on toteutettu eri tavalla. Imperialissa sodille asetetaan tavoite ja taisteluiden tuloksen perusteella saadaan optioita, joilla voidaan lunastaa tavoitteita. Samaa Here I Standin kanssa on korttivetoisuus, jossa kortin voi käyttää joko tapahtumana tai kortin pistearvon voi käyttää esim. joukkojen liikutteluun. Kortteja pelissä on paljon ja kortteja myös pelataan paljon.

Peli suurin erikoisuus on ensimmäinen maailmansota. Pelissä on pisteisiin perustuvat voittoehdot, joita pelaajat voivat valita itselleen pelin aikana. Peli voi kuitenkin päätyä ensimmäiseen maailmansotaan, jolloin sodan voittanut liittouma voittaa pelin (paitsi jos sota kestää liian pitkään, jolloin sodan ulkopuolelle jäänyt pelaaja voittaa). Sodan syttyminen ei ole varmaa ja eri pelaajilla voi olla pelin lopussa eri syyt välttää tai ajaa pelin sotaan.

Pelin kartta kattaa koko maailman, tosin Eurooppakeskeisesti. Kuva: Marko Tainio.

Pelasin Ropeconissa Englantia. Aloitin todella varovaisesti, sillä sääntöjen perusteella en osannut yhtään arvioida mitä pelissä kannattaa tehdä ja miten. Pikkuhiljaa rytmi alkoi löytyä ja päätin pysytellä liittoumien ja sotien ulkopuolella keskittyen oman maan teollisuuden kehittämiseen ja kaukomaiden valtaukseen. Saksa keskittyi Saksan yhdistymiseen, Itävalta-Unkari ja Ranska kinastelivat aluksi Italian hallinnasta, kunnes siellä syntyi kumpaakin hyödyttävä status quo. Ottomaaneilla oli hyvä aloitus ja he valtasivat heti alkuun Egyptin, pitäen sen hallussa koko loppupelin ajan.

Alussa kaikki olivat neutraaleja, mutta pelin keskivaiheilla muodostui Saksan ja Venäjän muodostama liittouma, ja Ranskan, Itävalta-Unkarin ja Ottomaanien muodostama toinen liittouma. Liittoumat kävivät yhden suursodan, jonka Saksan ja Venäjän liittouma hävisi. Saksa miehitettiin hetkeksi ja maa toipui tilanteesta loppupelin ajan. Tilanteesta viisastuneena Venäjä houkutteli Englannin osaksi heidän liittoumaa ja loppupelin liittoumat tuijottivat toisiaan kasvavan jännityksen vallassa. Pelin loppu muodostuikin sitten antikliimaksiksi, sillä suurta sotaa ei syttynyt ja pistevoiton jakoi Saksa (hävitystä sodasta huolimatta) ja Ottomaanit. Englanti ja Ranska taistelivat pelin loppuun saakka Kiinan hallinasta, koska molemmilla oli tähän tähtäävä voittoehto. Tällä kertaa Ranska vei, joten Englanti jäi kahdeksaan pisteeseen (Ranskalla yhdeksän, voittajilla kymmenen). Pelin loppuessa oltiin pelattu noin kaksitoista tuntia, sisältäen pari ruokataukoa. Maailmansodan syttyminen olisi lisännyt peliaikaa arviolta parilla tunnilla, jollei enemmänkin.

Afrikka on jaettu. Kuva: Marko Tainio.

Imperial Elegy on massiivinen peli, eikä pelkästään peliajan suhteen. Eri mailla on omat tavoitteet, jotka antavat jonkinlaista viitettä siihen, mitä kannattaa tehdä, mutta pelissä on paljon hiekkalaatikkomaisia ”tee oma seikkailusi” elementtejä. Saksasta merkittävä siirtomaa? Mahdollista, tosin vaikeaa. Samalla pelin kortit luovat omaa tarinaansa. Esim. meidän pelissä USA:n sisällissota tapahtui ensimmäisellä vuorolla ja se johti maan jakautumiseen. Etelää tukenut Ranska sai pysyvän liittolaisen, mutta menetti hetkeksi arvostusta (miinus yksi kortti) tuettuaan orjavaltiota. Englannin kuningasperhettä kohtasi tragedia toisena perään kun pelin ”salamurhakortti” suuntautui jatkuvasti muiden touhuista neutraalina pysyvään saarivaltioon, jolla oli epäilyttävän paljon kortteja käytössä.

Yksi peli ei vielä paljastanut Imperial Elegyn potentiaalia, varsinkaan kun peli ei päättynyt sotaan. Pelin pituus on vain sitä luokkaa, että saa nähdä tuleeko sen pelaamiseen hyviä tilaisuuksia? VUCAn komponenttilaatu oli jälleen erinomainen, mutta ohjekirja olisi voinut olla selkeämpi. Peli on monimutkainen ja säännöissä on paljon poikkeuksia, joten ohjekirjan pitäisi olla sekä selkeän, että helposti selattavan. Nyt se oli minusta tarpeettoman monimutkainen.

Pitkän pelipäivän päätteeksi pelasimme vielä Antin kanssa kolmisen kierrosta Battle of Finland 1944 (2025) foliosotapeliä, joka kuvaa kesän 1944 torjuntataisteluita jatkosodassa. Tällä kertaa puna-armeijan kesähyökkäys suomalaisia vastaan jumittui heti alkuunsa Karjalan kannaksen VT-linjan eteen ja pakkasimme pelin kesken, kun läpimurto alkoi vaikuttaa mahdottomalta. Selkeä voitto suomalaisille.

Puna-armeijan hyökkäys on alkanut. Kuva: Marko Tainio.

Sunnuntai

Sunnuntaina vain Antti ja Antero olivat sotapelipäällä pelaten Volko Ruhnken Levy & Campaign pelisarjaan kuuluvaa Plantagenet: Cousins’ War for England, 1459 – 1485 (2023) sotapeliä. Pelin kuvaama aika tunnetaan yleisimmin nimellä Ruusujen sota. Anteron kuvaus pelin tapahtuneesta:

”Yorkin (Antero) kapina alkoi huonosti, kun Henry IV (Antti) sai pakotettua Yorkin taisteluun Itä-Angliassa isommalla armeijallaan, jossa York kuoli. Pian tämän jälkeen Salisubury sai kuitenkin Henryn heikon armeijan kiinni ja vangitutti Henryn muutamaksi kuukaudeksi, samalla, kun March keräsi vahvaa tukea Walesissa. Ensimmäisen kapinavuoden lopussa Somerset ja Exeter saivat taas Salisburyn armeijan kiinni ja Salisbury taistelun sijaan lähti maanpakoon, jättäen Henryn taas vapaaksi.

Toisen vuoden aikana Henry keräsi lähes kaikki armeijansa yhteen Lontoon seudulle, jossa ylivoimaisesti suurempi armeija teki selväksi, että hyökkäys suoraan ei kannata. Mutta tämän sotajoukon varustaminen ja syöttäminen vaati niin paljon, että Henry käytti suurimman osan vuodesta hankkien ruokaa ja verottaen. Kapinaa taas johtivat Warwick Calais’ta, jonka laivoilla kapina-armeijat liikkuivat paljon nopeammin ympäri Englantia, sekä March Walesin vahvasta asemasta. Vaikka kapina-armeijat olivatkin heikommat, ne saivat tehokkaammin rakennettua tukea itselleen ympäri Englantia (kapina johti koko ajan influence-pisteissä, jotka ratkaisevat pelin, jos se ei ratkea sotilaalliseen voittoon).

Sota ratkesi lopulta toisen vuoden lopussa, kun Henry jakoi armeijoitaan. Kapinallisten maanpaosta palannut Salisbury lähti kapina-armeijan isoimmalla osalla tuhomaan Northumberlandin armeijan, onnistuen siinä. Mutta samaan aikaan Henryn luutnantti Somerset teki kapinalliset yllättäneen pikamarssin ja sai kiinni Warwickin ja Marchin. Lancastereilla oli hieman isompi armeija, mutta he onnistuvat saamaan aseman tuulen yläpuolelta, joka heikensi kapinallisten ison jousimiesjoukon tehoa. Tuloksena oli Warwickin ja Marchin armeijoiden tuho ja kapinallisille jäi vain Salisbury toivottomaan asemaan, joten tilanne oli sillä selvä.”

Plantagenetin kartta. Kuva: Marko Tainio.

Yhteenveto

Messukeskus on suunniteltu isoja tapahtumia varten ja Ropeconin kohdalla tämä näkyi siinä, miten vaivattomasti kaikki sujui, vaikka paikalla oli ennätysmäärä porukkaa. Pelitilaa tuntui olevan lauantainakin saatavilla ja ruokapaikkoja oli auki riittävästi, myös myöhään. Tapahtuman kirpputoria oli uudistettu niin, että myytävät peli pystyi tuomaan ennen ovien aukaisemista ja tavaroille oli enemmän tilaa. Molemmat erinomaisia uudistuksia. Kirpputorilla oli myynnissä koko joukko sotapelejä, jotka tuntuivat myös löytävän ostajansa. Kokoussiiven remontin takia esitykset olivat isoissa saleissa, mikä ei ollut ideaalia, mutta toimi riittävän hyvin.

Seuraavaa Ropeconia odotellessa!

Baltic Wargaming Convention 2026

2nd Baltic Wargaming Conventioniin (BWC) pelitapahtumaan osallistui viikonlopun aikana noin viisikymmentä pelaajaa kokoontuen pelaamaan ja testaamaan sotapelejä. Mikko Saarion Flintlock Gamesin kautta järjestämä tapahtuma kokosi pelaajia Suomen lisäksi Ruotsista, Puolasta, Saksasta, Espanjasta, USA:sta, Tanskasta, Liettuasta sekä Luxemburgista! Vahvan kansainvälisyyden lisäksi tapahtuma erosi monista kotimaisista lautapelitapahtumista etukäteen sovituilla pelisessioilla ja -demoilla, useiden kehitysvaiheessa olevien pelien testaamisessa ja lukuisten pienten julkaisijoiden mukanaololla. Pelipaikkana toimi temaattisesti tapahtumaan täydellisesti sopiva Suomenlinnan pajasali.

Espanjalaisen SNAFU Designin tiimin mukana tuomia pelejä. Operation Bøllebank lähti minun matkaan. Kuva: Marko Tainio.

Lauantai

Lauantaiksi olin sopinut vain yhden pelin, tai tarkemmin demotuksen: Northern Strike. Northern Strike on luxemburgilaisen Yves Rettelin suunnittelema ja saksalaisen VUCA Simulationsin aikanaan julkaisema peli kuvitteellisesta kolmannesta maailmansodasta vuonna 1989. ”Cold War Goes Hot”, eli (onneksi) kuvitteelliseksi jäänyttä kolmatta maailmansotaa kuvaavia pelejä on julkaistu viime vuosina useita ja yksi teeman isoja nimiä on vuonna 2023 julkaistu, maailmansodan alkua keski-Euroopassa kuvaava Red Strike. Julkaisuvuonnaan Red Strike voitti kolme Charles S. Roberts palkintoa.

Northern Strike pelin pelialue. Kuva: Marko Tainio.

Northern Strike on Red Strikea laajentava, itsenäinen sotapeli NATOn ja Varsovan liiton (VL) välisestä sodasta Euroopan pohjoislaidalla, Norjassa, Suomessa, Ruotsissa ja Venäjällä. Peli alkaa NATOn ja VL:n välisenä sotana, mutta Suomi ja Ruotsi voivat päätyä mukaan sotaan tiettyjen ehtojen ja todennäköisyyksien kautta. Tätä emme kuitenkaan testanneet, vaan tapahtumassa pelasimme kahdella kahden hengen joukkueella kolme demoskenaariota: Yhden maajoukoilla, yhden ilmavoimilla ja yhden laivastolla. Demottajana toimi pelin kehittäjä itse.

Pelimekaniikka on yksityiskohtainen. Vuoron aikana tarkistetaan huolto ja aloite, joista jälkimmäinen määrää, kuka menee ensin. Jokaisella vuorolla on kolme impulssia, joista ensimmäisessä ja toisessa aloitteen omaava osapuoli voi toimia ensin, ja toinen reagoi, mutta kolmannessa aloitteen omaavasta tulee reagoija. Tämä tekee vuoron suunnittelusta oman mielenkiintoisen minipelin, sillä joukot pitää määritellä aktiiviseksi tai reagoiviksi vuoron alussa. Aloite saadaan voittamalla taisteluita, joten välillä pelissä kannattaa sotia ihan vain aloitteen vuoksi. Pelatussa minidemossa Neuvostoliiton maajoukot puskivat kaksi vuoroa päin NATOn puolustusta ilman mainittavaa tulosta. Skenaario päättyi NATOn murskavoittoon.

Northern Stikessa hyökkääjä ja puolustaja voi valita maataistelussa, laittaako kaiken peliin vai hyökkääkö ”normaalisti”. Valinta tehdään yhtä aikaa. Yksi pelin hienoja mekaniikkoja. Kuva: Marko Tainio.

Ilmasota ja merisota noudattavat samaa impulssijärjestystä kuin maavoimat ja jokaisella impulssilla maa- meri- ja ilmajoukot voivat toimia vapaassa järjestyksessä. Esim. ensin yksi ilmavoimien isku, sitten yhden laivan pommitus, tämän jälkeen maavoimien hyökkäys, jonka jälkeen taas toisen laivan liike jne. Tämä vapauttaa pelaajat suunnittelemaan vuoroja ja liikkeitä sen mukaan mikä on kunkin tilanteen tarve. Ilmavoimien demossa VL:n piti tuhota NATOn lentokenttä, mikä ei kuitenkaan onnistunut, vaan NATOn hävittäjät ampuivat pommikoneet alas. Merellä VL kuitenkin pärjäsi paremmin murtautuen omassa demossaan NATOn laivaston läpi Atlantille tuhoamaan NATOn saattueita.

Demotuksessa meni ruokataukoineen noin 6-7 tuntia ja siinä vasta raapaistiin pelin mahdollisuuksia. Sen perusteella peli nousi omalla odotuslistalla korkealle, eikä pelkästään suomiteeman vuoksi. Aloitemekaniikka, vuoron suunnittelu ja vapaus liikuttaa eri yksiköitä oman tarpeen mukaan olivat demon perusteella merkittävimmät plussat, mutta pelissä oli paljon muita, hienoa mekaniikkoja. Lopullisen pelin peliajaksi on BoardGameGeekissa (BGG) arvioitu 180–2250 min, joista viimeisin koko sodan kestävälle kampanjalle.

Northern Striken lisäksi pelasin lauantaina vain yhden pelin, kahdella kahden hengen tiimillä pelatun Tank Duel: Enemy in the Crosshairs (2019). Mike Bertucellin suunnittelemassa ja GMT Gamesin julkaisemassa pelissä kukin pelaaja ohjasta tankkia (tai usempaa), tavoitteena kerätä pisteitä tuhoamalla vastustajan tankkeja, tai toteuttamalla skenaarion tavoitteita. Pelasimme kohtaamistaistelun, jossa vain tuhoilla oli merkitystä. Pelissä ei ole karttaa, vaan etäisyydet ja vastaavat on abstraktoitu. Meidän tiimin venäläiset T34 ”Sotkat” voittivat saksalaiset Stug III:sen ja panssari Nelosen muodostaman parin.

Puolalaisen Taktyka i Strategian (TS) paikalle tuomia pelejä. Puolassa on aktiivinen sotapeliskene ja siellä myös julkaistaan paljon sotapelejä. Kuva: Marko Tainio.

Sunnuntai

Sunnuntai alkoi Timon kanssa pelatulla Bayonets & Tomahawksilla (2021). Marc Rodriguesin suunnittelema & kuvittama ja GMT Gamesin julkaisema sotapeli kuvaa suurta siirtomaasotaa vuosina 1755-1760. Englanniksi sota tunnetaan nimellä French and Indian War, ja siinä Ranska ja Iso-Britannia taistelevat Pohjois-Amerikan hallinnasta. Pelin nimen mukaisesti intiaanit esittivät sodassa merkittävää roolia, liittoutuen pääosin ranskalaisten kanssa. Sota on Euroopassa tuntemattomampi, mutta merkittävä USA:ssa, eikä vähiten siksi, että sodassa kunnostautui muuan George Washington. Historiallisesti Iso-Britannia voitti sodan ja sen seurauksena esim. Kanadan alueet siirtyivät osaksi imperiumia. Sodasta on julkaistu monia pelejä, joista yksi tunnetuimmista on niin ikään GMT Gamesin julkaisema ja Volko Ruhnken suunnittelema Wilderness War (2001).

Bayonets & Tomahawks skenaarion alussa. Kuva: Marko Tainio.

Pelasimme pelissä vuoden 1758 kampanjan, jossa ensimmäisellä vuorolla Ranskalla on vielä jotain mahdollisuuksia iskeä takaisin, ennen kuin brittien armeija tulee ja jyrää. Pelasin ranskalaisilla ja saamani vihjeen mukaan keskityin intiaaniliittolaisilla keräämään pisteitä brittien asutuskeskuksiin suunnatuista iskuista, ja muilla joukoilla lähinnä pitämään brittien armeijan kurissa. Strategia onnistui ja peli päättyi ensimmäisen pelivuoden jälkeen Ranskan voittoon sen vuoden pelinlopetusehdon täyttyessä. Yhden pelin perusteella en osaa sanoa pelistä sen tarkemmin kuin, että omassa hyllyssä oleva kopio pitäisi varmaan ottaa joku päivä pöydälle.

Tämän jälkeen vuorossa oli Volko Ruhnken suunnittelema ja Fort Circle Gamesin julkaisema Hunt for Blackbeard (2026). Pelin oli tuonut paikalla ja sääntöjä selitti itse Mr Fort Circle, Kevin Bertham. Pelissä toinen pelaaja ohjastaa kuuluisaa merirosvoa, Mustapartaa (Blackbear), ja toinen häntä etsiviä viranomaisia. Pelissä on innovatiivinen, pystyssä pidettäviin puupalikoihin perustuva piiloinformaatiomekaniikka, jossa Mustaparta merkitsee liikkeensä puupalikoilla ja etsivät voivat havaita näitä jälkiä omalla vuorollaan, mutta niin, että Mustaparta ei tiedä, onko hänen jäljille päästy. Peli on todella nopea, vain neljä nopeahkoa kierrosta, jonka pelaa noin puoleen tuntiin. Pelasimme kaksi peliä, joista minun ohjastamat etsijät voittivat molemmat. Peli on julkaistu tänä vuonna ja sitä voi myös pelata digitaalisesti Rally the Troopsissa.

Volke on kehittänyt pelin piiloinformaatiomekaniikkaa edelleen ja pian julkaistavassa Coast Watchers: Allied Field Intelligence in the South Pacific, 1942-1943 -pelissä sitä hyödynnetään klassisemmassa sotapelissä.

Kevin Bertham lahjoitti toisen testipelin Huoltoreitti -blogille, joten tarkempaa arvostelua pelistä voi tulla myöhemmin.

Jonkun vaaleansinisen palikan takana on Mustaparta. Kuva: Marko Tainio.

Tapahtui muissa pöydissä

Yksi tapahtuman suurimmista hiteistä oli Brian Asklevin suunnittelema ja GMT Gamesin pian julkaisema Baltic Empires: The Northern Wars of 1558-1721. Max viiden pelaajan pelissä Itämeren alueen valtiot kamppailevat vallasta ja kunniasta. Pelin demopöytä oli jatkuvassa käytössä ja viikonlopun aikana pelattiin useita pelejä. Baltic Empires vaikuttaa täydelliseltä tapahtumapeliltä, jollainen sopisi hyvin esim. kesän Ropecon-tapahtumaan.

Baltic Empiresin kartta on hieno. Kuva: Marko Tainio.

Toinen suosittu, iso peli oli kehitysasteella oleva, Roger Sjögrening suunnittelema Time of Troubles, joka kuvaa Venäjän sekasorron aikaa. Mekaniikka on Ed Beachin suunnittelemasta ja GMT Gamesin julkaisemasta Here I Standista ja kuten esikuvassa, myös Time of Troublesissa on kuusi pelaajaa. Myös tästä kuului viikonlopun aikana paljon positiivista kommentointia.

Time of Troublesissa on lääniä. Kuva: Marko Tainio.

Kolmas paikalla ollut, ison porukan peli oli Columbia Gamesin julkaisema Alliance (2024). Tom Dalglieshin, Grant Dalglieshin ja Bruce McFarlanen julkaisema, max seitsemän pelaajan peli kuvaa Napoleonin sotia palikkasotamekaniikalla.

Lisäksi paikalla pelattiin ja testattiin Great Northern War Battles (GNWB) sarjan pelejä (kts. Kuvaus Napuen taistelua kuvaavasta pelistä täällä), Next War: Poland (2017), espanjanlaisten mukana tuoma Macià 1926: The Uprising That Never Was (2026), samoin espanjalaisten mukana tuoma Bizkaia 1937: The Iron Belt, All Bridges Burning: Red Revolt and White Guard in Finland, 1917-1918 (2020), Thirty Years of Misery (2026) ja montaa muuta peliä.

Napuen taistelu alkutekijöissään. Kuva: Marko Tainio.

Pelaamisen lisäksi lauantaina oli Mikko Saarion organisoima tietokilpailu, jossa testattiin tietämystä peleistä ja sotahistoriasta. Voittajille oli tarjolla iso kasa palkintopelejä. Onni oli tällä kertaa puolella ja sain kotiin vietäväksi kaksi uutta peliä. Viikonlopun kokonaissaldo oli viisi uutta peliä, joista espanjalaisilta ostettu, Nicola Sagginin suunnittelema ja SNAFU Designin julkaisema yksinpeli Operation Bøllebank (2024) on kerännyt netissä paljon positiivista pöhinää.

Macià 1926. Kuva: Marko Tainio.

Yhteenveto

Baltic Wargaming Conventionin kaltaista tapahtumaa Suomen sotapeliskene on kaivannut. Aikaisemmat sotapelitapahtumat, kuten Suomen Lautapeliseuran järjestämät Warcon ja Hexacon, ovat noudattaneet tyypillisen lautapelitapahtuman formaattia, eli tuo paikalle pelit ja pelaa. BWC oli pinnalta sama, mutta kuitenkin erilainen. Julkaistujen pelien lisäksi paikalla oli paljon kehitysasteella olevia pelejä, niitä esitteli ja peluutti pelien suunnittelijat ja julkaisijat, paikalla oli lukuisia pienjulkaisijoita ja muutamia pelejä sai ostettua suoraan julkaisijoilta. Tämä teki tapahtumasta erilaisen, kuin tyypilliset kotimaiset lautapelitapahtumat. Tähän vaikutti myös tapahtuman vahva kansainvälisyys. En ainakaan muista yhtään suomalaista pelitapahtumaa, jossa kv-osallistujien osuus olisi ollut yhtä suuri kuin BWC:ssa. Käytännössä tapahtuman hallitseva kieli oli englanti.

Ensimmäinen, vuonna 2024 järjestetty Baltic Wargaming Convention oli vielä harjoittelua, mutta sama DNA oli jo silloin mukana. Nyt osallistujamäärä nousi toimivalle tasolle, enkä usko, että kasvu jää tähän.

Erityismainintana Suomenlinna oli toimiva tapahtumaympäristö. Jos nyt jotain kehitettävää haluaa lisätä, niin hieman pidempi aukioloaika olisi ollut kiva. Nyt ovet sulkeutuivat jo klo 21. Ja aloitus jo perjantaina.

Toistaiseksi nimeämätön proto Korean sodasta. Kuva: Marko Tainio.

Digitaaliset sotapelit

Marko Tainio ja Antero Kuusi

Lautapeleille on luotu erilaisia digitaalisia alustoja ja palveluita ainakin 90-luvulta lähtien, ja viime vuosina tahti on vain kiihtynyt. Digitaalisuus vapauttaa pelaamisen tilan ja ajan rajoitteista tarjoten, toteutuksesta riippuen, peliseuraa lähes milloin tahansa. Esim. Board Game Arenan (BGA) kaltaisista palveluista löytyy suosituimpiin peleihin peliseuraa aina, ja harvempiinkin pienellä odottelulla. Osa digitaalisista vaihtoehdoista vapauttaa pelaajat pelin sääntöjen seuraamiselta (englanniksi käytetään usein termiä enforce the rules). Digitaalinen versio voi myös mahdollistaa pitkän pelin pelaamisen ilman, että pelipöytä jää yhden pelin vangiksi viikoiksi tai kuukausiksi.

Sotapelit ovat olleet (myös) digitalisaation edelläkävijöitä. VASSAL pelimoottorin historia ulottuu vuoteen 1996. Samaan aikaan Catan aloitti eurooppalaistyylisten lautapelien voittokulun. Nykyisin sotalautapeleille löytyy sotapeleihin keskittyneitä palveluita, mutta tämän lisäksi suosituimmissa lautapelialustoissa on useita sotapelejä pelattavana.

Tässä artikkelissa käyn läpi erilaisia digitaalisia palveluita, joiden avulla voi pelata sotalautapelejä. Listan ei ole tarkoituskaan olla kaiken kattava vaan yleisluontoinen kuvaus yleisimmistä palveluista. Kokemuksia ja puuttuvia palveluita voi kommentoida artikkelin lopussa olevassa kommenttiosuudessa.

Palveluiden ominaisuuksia

Digitaaliset palvelut eroavat toisistaan monin tavoin:

  • Hinta – osa ratkaisuista on ilmaisia, osa maksullisia. Joissain on mahdollisuus premium-jäsenyyksiin, joihin liittyy etuja esim. pelivalikoiman suhteen.
  • Sääntöjen noudatus – osaan palveluista on koodattu pelien säännöt ja palvelu pitää huolen siitä, että säännöt menee oikein. Toisissa tapauksissa palvelu antaa käyttöön kaikki pelaamisen kannalta olennaiset virtuaaliset komponentit, mutta sääntöjen noudattaminen jää pelaajille.
  • Pelaajahaku – jotkut palvelut etsivät automaattisesti peliseuraa, toisissa seura pitää olla sovittuna erikseen.
  • Tekoälyvastus – useimmat palvelut yhdistävät pelaajia ilman mahdollisuutta pelata tekoälyä vastaan, mutta uusimmat digitaaliset pelit sisältävät myös tekoälyvastusvaihtoehdon.
  • Pelimuodot – pelaaminen voi perustua vuoropohjaisuuteen (joka palvelimen tai sähköpostin avulla), reaaliaikaisuuteen, tai molempiin.

Tarkastelen eri vaihtoehtoja näiden ominaisuuksien kautta, huomioiden lisäksi sotapelivalikoiman kattavuutta.

Digitaaliset palvelut

VASSAL

VASSAL tai Vassal engine, julkaistiin 2003, mutta VASSAL:n historia ulottuu 90-luvulle, jolloin Rodney Kinney koodasi virtuaalisen pelimoottorin Advanced Squad Leaderin (ASL) pelaamiseen (virtual ASL, VASL). Tarkempi kuvaus VASSAL:n taustoista löytyy vuonna 2020 Huoltoreitti -blogissa julkaistusta artikkelista.

Vassal:n käynnistyksen jälkeen käyttäjää tervehtii asennettujen moduulien lista. Kuva: Marko Tainio.

VASSAL on ilmainen, vapaasti kehitettävä pelimoottori, johon kuka tahansa voi lisätä uusia moduuleja. Jokainen peli on oma moduulinsa ja tällä hetkellä VASSAL:n kirjastosta löytyy 3492 moduulia. Vaikka samasta pelistä lasketut useammat versiot otettaisiin huomioon, on pelejä silti tuhansia. Erityishuomiona vuonna 2020 blogissa julkaistussa artikkelissa puhutaan 2213 moduulista, joten kuuden vuoden aikana on tullut yli tuhat moduulia lisää. Se kertoo paljon palvelun aktiivisuudesta.

VASSAL on virtuaalinen pelipöytä hyvässä ja pahassa, eli pelin sääntöjen noudattaminen jää pelaajille. Tekoälyvastustajaakaan ei ole tarjolla. Pelimuotoina on vuoropohjainen sähköpostipelaaminen ja reaaliaikainen pelaaminen. Pelitiedot (tiedostot) tulee tallentaa omalle koneelle, sillä VASSAL ei sisällä talletustilaa. Peliseuran hakuun VASSAL ei tarjoa suoraan apua, mutta palvelun foorumilta tai Discord-keskustelualustalta voi huudelle peliseuraa. VASSAL:n suurimmat edut on hinta (ilmainen) ja kattava moduulikirjasto, josta löytyy lähes kaikki tunnetuimmat sotapelit, ja paljon tuntemattomampiakin.

Paths of Glory pelin moodulin kuvaus Vassal:n verkkosivulla. Viimeisin päivitys on 10 kuukautta vanha ja uusin versionumero on 10.8. Kuva: Marko Tainio.

Tabletop Simulator

Vuonna 2014 julkaistu Tabletop Simulator muistuttaa VASSAL:ia monin tavoin. Myös Tabletop Simulator on pelimoottori, jonka kautta voi pelata lukuisia eri lautapelejä. Tärkein erottava tekijä on hinta. Tabletop Simulator maksaa (tällä hetkellä noin 20 euroa Steamissä). Lisäksi osa moduuleista (tai modeista) maksaa. Suurin osa on kuitenkin ilmaisia ja workshopin kautta on ladattavana kymmeniä tuhansia modeja, joiden joukossa on tuhansia lautapelejä. Sotapelit on näiden joukossa hyvin edustettuina. Samasta pelistä voi myös olla useita eri modeja ja esim. Paths of Glorysta on ainakin 20 eri modea tarjolla.

Workshopin kautta löytyviä Paths of Glory modeja. Kuva: Marko Tainio.

Siinä missä Vassal käsittelee nappuloita ja lautaa kaksiulotteisina objekteina, joiden ei tarvitse noudattaa fyysisen maailman sääntöjä (kortilla voi olla vaikka kolme puolta), Tabletop Simulator simuloi kaikkia pelikomponentteja kolmiulotteisina reaalimaailman objekteina. Sen takia Tabletop Simulator on graaffiselta toteutukseltaan huomattavasti näyttävämpi, kuin VASSAL, ja erityisesti figupelaajat (ja tubettajat) ovat omineet Tabletop Simulatorin käyttöön. Sotapelien kannalta Tabletop Simulatorin lähestymistapa kuitenkin tekee käytöstä paljon kankeampaa ja tekee hankalammaksi toteuttaa digitaalisen pohjan mahdollistamia automatisointeja. Sotapelien puolella Tabletop Simulator ei olekaan saanut yhtä paljon suosiota kuin monien muiden lautapelien kohdalla. Kuten VASSAL:ssa, myös Tabletop Simulatorissa sääntöjen noudattaminen jää pelaajille (osa modeista voi sisältää pitkälle meneviä automaatioita), eikä tekoälyvastusta ole. 

Palvelussa on peliseuranhaku, joka mahdollistaa avoinna oleviin peleihin liittymisen. En ole tätä kokeillut, joten en tiedä miten hyvin se käytännössä toimii.

Paths of Glory Tabletop Simulatorissa. TS luo visuaalisen illuusion pelaamisesta pelipöydän äärellä, jota monenlaiset komponenttien käyttömahdollisuudet lisäävät. Kuva: Marko Tainio.

Board Game Arena (BGA)

Board Game Arena, eli BGA, on Grégory Isabelli ja Emmanuel Colin vuonna 2010 kehittämä verkossa toimiva lautapelialusta. Vuodesta 2021 lähtien BGA:n on omistanut ranskalainen lautapelijulkaisija Asmodee, joka omistaa oikeudet moniin moderneihin lautapeliklassikoihin.

BGA on pääosin ilmainen ja kaikkia julkaistuja pelejä voi pelata rekisteröitymällä palveluun. Maksavilla premium jäsenillä on kuitenkin mahdollisuus aloittaa pelejä laajemmin, kuin ei maksavilla jäsenillä, mutta näihinkin peleihin voi liittyä pelaajaksi kaikki. Yksittäiset pelit eivät maksa palvelussa mitään. BGA eroaa VASSAL:sta ja Tabletop Simulatorista siinä, että alustalla olevat pelit noudattavat sääntöjä, eli pelaajien ei tarvitse huolehtia sääntöjen seuraamisesta. Tekoälyvastusta ei ole. Alustassa on myös erinomainen peliseuranhakujärjestelmä, jossa voi ottaa huomioon pelaajien maineen ja tason. Tasoa seurataan ELO-luvusta kehitetyllä luokituksella ja maineeseen vaikuttaa mm. se, pelaako aloitetut pelit loppuun. Sekä vuoropohjainen, että reaaliaikainen pelaaminen ovat mahdollisia.

BGA keskittyy vahvasti niin kutsuttuihin eurooppalaistyylisin, moderneihin lautapeleihin ja BGA:ssa on tällä hetkellä pelattavana yli tuhat eri peliä. BGA:lle on julkaistu myös joukko sotapelejä. Esim. Memoir’44, Quartermaster General: East Front ja Bayonets & Tomahawks, joista viimeisin on beetavaiheessa. Pääosa sotapeleistä on kevyitä, mutta on mukana silti esim. Unconditional Surrender! World War 2 in Europe kaltainen, monsteriluokan heksasota.

Board Game Arenan Wargame teeman alla olevat pelit. Kuva: Marko Tainio.

Rally the Troops

Rally the Troops on Tor Anderssonin kehittämä pelialusta, jota voisi luonnehtia sotapelaajien BGA:ksi. Alusta toimii hyvin samalla tyylillä, kuin BGA, eli palvelussa on lukuisia pelejä (tällä hetkellä 30 eri peliä), niitä voi pelata ilmaiseksi ja pelatessa alusta huolehtii pelien säännöistä. Erona on alustan tausta ja sotapelipainotus. Tor on kehittänyt alustaa omana harrastusprojektina eikä taustalla ole, tiettävästi, mitään kaupallista toimijaa. Jotkut toimijat, erityisesti GMT Games ja Columbia Games, ovat kuitenkin antaneet luvan useiden pelien toteuttamiseen Rally the Troopsissa ja GMT mainostaa pelialustaa kuukausikirjeessä.

Pelitilannekuva Hammer of the Scotts pelin taistelusta. Kuva: Marko Tainio.

Pelejä voi pelata vuoropohjaisesti tai reaaliaikaisesti. Peliseuraa voi huudella alustan kautta, mutta sen toimivuutta en ole testannut. Peliseuraa voi hakea myös alustalla järjestettyjen turnausten kautta.

Tätä kirjoittaessa (maaliskuu 2026) palveluun rekisteröinti tapahtuu vain jo aikaisemmin rekisteröityneiden pelaajien lähettämien kutsujen kautta tai pyytämällä kehittäjältä tunnusta palvelun Discord-kanavan kautta.

Omien kokeilujen perusteella alusta toimii todella hyvin ja sieltä löytyy sekä vanhempia että uudempia pelejä. Esim. palikkasotapelien klassikko Rommel in the Desert, ensimmäinen COIN-sarjan peli Andean Abyss ja ensimmäinen Levy & Campaign sarjan peli Nevsky (Nevskystä on blogissa oma artikkeli täällä). Palvelu on myös kehittynyt nopeasti ja uusia pelejä tulee, jos nyt ei joka kuukausi, niin melkein. En ihmettelisi, vaikka Rally the Troops seuraisi BGA:n kehityskulkua ja tulisi jonkun julkaisijan ostamaksi.

Rally the Troopsin pelivalikoima. Kuva: Marko Tainio.

TableTopia

TableTopia on tämän artikkelin alustoista minulle tuntemattomin. TableTopia on vuonna 2016 avattu alusta ja nettisivu, jonka kautta voi pelata tuhansia eri lautapelejä (tällä hetkellä 2861 peliä). Nettisivun lisäksi TableTopia ohjelma löytyy ilmaiseksi Steamistä ja lisäksi alustasta löytyy mobiiliversiot Applelle ja Androidille. Palvelua kehittää Tabletopia Inc.

Palvelu on ilmainen, mutta kuten BGA:ssa, myös TableTopiassa on mahdollista saada lisäominaisuuksia ja pelejä jäsenmaksulla. Peleissä sääntöjen noudattaminen jää pelaajille, kuten VASSAL:ssa. Monella tapaa TableTopia tuntuu BGA:n ja VASSAL:n yhdistelmältä, jossa yleinen graafinen toteutus on BGA:sta, mutta muuten pelaaminen on VASSAL:n tapaista. Pelimuotoina on vuoropohjaisuus ja reaaliaikaisuus.

Palvelun pääpaino on europeleissä, kuten BGA:ssa, mutta joukosta löytyy myös sotapelejä. Esim. Tank Duel, Paths of Glory, Down in Flames ja Struggle of Empires. TableTopian pelilistasta en keksinyt kätevää tapaa tunnistaa sotapelejä, mutta BGG:sta löytyy jo hieman vanhentunut lista alustan sotapeleistä.

TableTopian näkemys Paths of Glorysta. Kuva: Marko Tainio.

Yucata

Vuonna 2001 aloittanut Yucata on yksi tämän artikkelin vanhimmista palveluista. Yucata on ilmainen, nettisivulla toimiva pelialusta, jossa on pelattavana noin kaksisataa lautapeliä. Palvelun pelit noudattavat sääntöjä ja toteutus on hyvin samantyylinen kuin BGA:ssa – tai ehkä tarkemmin, BGA on hyvin Yucatan tyylinen, sillä Yucata oli ollut olemassa lähes kymmenen vuotta kun BGA aloitti.

Pelaaminen on lähtökohtaisesti vuoropohjaista. Pelivalikoiman pääpaino on europeleissä, mutta joukossa on muutamia sotapelejäkin, kuten A Few Acres of Snow, Antike Duellum, Polis ja Sekigahara. Suurin osa löytyy kategorian ”conflict-heavy games” alta.

Yucatan kuvaus Sekigraharasta, sisältäen alla top-pelaajien tiedot. Kuva: Marko Tainio.

Itsenäiset digitaaliset pelit

Erilaisten useita pelejä sisältävien alustojen ja nettisivujen joukkoon on viime vuosina liittynyt yksittäisistä peleistä tehdyt itsenäiset digitaaliset pelit, joita useampia voi ostaa ja pelata Steamin kautta. Erityisesti GMT Games on ollut aktiivinen kehittämään pelikohtaisia sovelluksia ja pelejä. Tällä hetkellä Steamistä löytyy GMT:n peleistä esim. Saratoga, Rebel Fury ja Twilight Struggle. Lisää sotapelivaihtoehtoja löytyy esim. tästä BGG:n hieman vanhasta listasta. Steamistä eri vaihtoehtoja löytää helpoiten selaamalla digitaalisia pelejä tekevien yritysten listoja (esim. Hexes of War, Playdek, HexWar).

Digitaalisten pelien suurin ero yllä mainittuihin muihin palveluihin on tekoälyvastus, jolloin pelaaminen ei riipu peliseurasta eikä ajankohdasta. Esim. Twilight Strugglen tekoäly antaa ihan kunnon vastuksen, ainakin aloittelevalle pelaajalla. Toteutuksesta riippuen peleissä on mahdollisuus myös kaverin kanssa pelaamiseen, joko reaaliaikaisesti tai vuoropohjaisesti.

Digitaalisissa peleissä suurin kompastus on hinta. Yksittäiset pelit maksavat helposti kymmenen euroa, tai enemmän. Vertailun vuoksi, BGA:n premium jäsenyys irtoaa tällä hetkellä kuukaudeksi viidellä eurolla.

Steamistä ostettu Twilight Struggle tekoälyvastusta vastaan. Kuva: Marko Tainio.

Kokemuksia palveluista

Yllä listatuista olen käyttänyt ylivoimaisesti eniten VASSAL:ia. VASSAL on hyvällä tavalla vanhahtava palvelu, joka tekee, mitä lupaa, mutta ei mitään ylimääräistä. Moduulivalikoima on monipuolinen ja lähes kaikki pelit, joita olen halunnut kokeilla, löytyvät sieltä. Aloituskynnys on kuitenkin olemassa, eikä VASSAL juurikaan auta esim. pelin tallentamisessa tai ääniyhteyksissä. 

Tabletop Simulator vertautuu vahvasti VASSALiin. Olen omistanut Tabletop Simulatorin vuosia, mutta en ole sitä käyttänyt, muutamia kokeiluja lukuun ottamatta, koska VASSAL on toiminut niin hyvin. Joku toinen voi ajatella näistä palveluista nimenomaan päinvastoin. 

BGA toimii erinomaisesti, mutta sen kautta olen pelannut pääosin muita kuin sotapelejä. Rally the Troopsia olen kokeillut ja hyväksi havainnut. Pelivalikoima on vielä pienehkö, mutta todella laadukas, joten Rallyn käyttö lisääntynee tulevaisuudessa. Yucatassa pelasin kauan aikaa sitten, mutta se on jäänyt BGA:n ylijyräämäksi. TableTopiaa en ole edes kokeillut.

Digitaalisia pelejä omistan muutaman. Niillä on hyvä opetella pelejä tekoälyä vastaan, mutta samaan fiilikseen niillä ei pääse, kuin ihmistä vastaan pelaamalla.

Yhteenveto

Digitaalinen sotalautapelaaminen on ollut mahdollista jo pitkään ja viime vuosina erilaisten palveluiden määrä ja valikoima on kasvanut reippaasti. Erilaisia palveluita on lukuisia, ja jos hinta ei ole este, niin lähes minkä tahansa sotapelin ääreen pääsee digitaalisesti – jos on valmista peliseuraa. Peliseuran puutteeseen vastaa sotapelien itsenäiset digitaaliset pelit, joita löytyy jatkuvasti enemmän ja enemmän esim. Steamin kautta. Julkaisijoille tämä on houkutteleva ratkaisu, sillä tällä tavalla sama peli voidaan myydä useampaan kertaan (jos omistaa jo lautapeliversion). Digitaaliset pelit ovat myös vapaampia tullikuvioista ja esim. GMT Gamesin yksi selviytymisstrategia vuonna 2025 oli omien pelien videopeliversioiden myynti. Tullivapauden lisäksi tulot sai tällä tavalla nopeammin käyttöön, mikä oli kassakriisin kanssa painivalle yhtiölle merkittävä etu. Todennäköisesti tulemme näkemään tulevaisuudessa vielä lisää lautasotapelien digitaalisia versioita, useissa eri muodoissa. 

Seitsemän vuotta huoltoreittiä

Huoltoreitti blogi täyttää 24.2.2026 seitsemän vuotta. Tässä perinteisessä vuosipäiväartikkelissa luodaan katsaus menneeseen vuoteen ja mietitään tulevia. Aikaisemmat vuosipäiväartikkelit löytyvät seuraavasti: ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudes.

Maailmalla tapahtuu

”On vuosikymmeniä, jolloin mitään ei tapahdu, ja on viikkoja, jolloin tapahtuu vuosikymmenien edestä”. Tätä Leninin sanomaksi väitettyä ajatusta on toisteltu viimeisen vuoden aikana monta kertaa, myös sotapeleihin liittyen. Kevään 2025 tullikuviot pistivät hetkeksi sotapelijulkaisijoiden tulevaisuuden vaakalaudalle ja esim. GMT Games varsin avoimesti kertoi uutiskirjeessään ongelmistaan. Tilanteesta on kuitenkin selvitty pääosin hyvin, eikä sotapelipuolelta ole kantautunut korviin isoja konkursseja.

Tullisotkujen lisäksi vuoden merkittävin sotapeleihin liittyvä uutinen oli Rodger B. MacGowanin poismeno vuosi sitten. Rodger oli harrastuksen jättiläisiä, jonka kädenjälki näkyi konkreettisesti kansitaiteessa ja pelien ulkoasussa, mutta myös siinä, miten (sota)peleistä kirjoitettiin lehdissä. The Art of Rodger B. MacGowan kirja-arvostelussa toivoin MacGowanin julkaisevan aikanaan muistelmat, mutta näin ei valitettavasti koskaan tapahdu.

Maailmalla sotapelikeskustelu jatkoi jakautumista pieniksi puroiksi, kuten niin moni muukin asia. Somepuolella Twitter/X:n haastaja BlueSky on aktiivinen, mutta ei lähellekään tasolla, jollainen Twitter oli parhaimmillaan. Sotapelipodcasteja on vuosi vuodelta vähemmän vanhojen lopettaessa ja vain harvojen tullessa tilalle. Tubettajat valtaavat tässäkin mielessä ilmatilaa. Liekö seuraavana vuorossa TikTok? Facebook tuntuu hiljenevän, mutta dinosaurus on liian iso poistumaan. Kotimaisista Facebookin sotapeliryhmä jatkaa edelleen keskeisimpänä kokoontumispaikkana. Lautapeleissä Discord on vienyt voiton ja aktiivisinta keskustelua käydään nykyään Lautapelaajat-ryhmässä. Sotapeleistäkin joskus jotain kirjoitetaan, mutta kriittinen massa ei ole vielä riittävän iso.

Rodger B. MacGowanin taidetta ja elämää kokoava kirja jäi hänen viimeiseksi. Kuva: Marko Tainio.

Blogin julkaisuja

Vuoden aikana blogissa julkaistiin kaksitoista artikkelia, joista viisi oli pelattuna artikkeleita eri sotapeleistä, kolme kuvauksia pelitapahtumista, kolme kehitysvaiheessa olevien pelien (protojen) kuvauksia ja yksi peliarvostelu. Näistä kehitysvaiheessa olevien pelien testaus oli blogille uusi aluevaltaus ja artikkeleissa kahdessa käsiteltiin kehitteillä olevan Great Northern War Battles (GNWB) pelisysteemin kahta eri taistelua, 1710 Helsingborg ja GNWB 1714 Napue. Kolmas artikkeli käsitteli vuoden 2025 aikana julkaistua, talvisotaa kuvaavaa Stalin’s Lost Chance (2025) sotapeliä. Kaikki kolme artikkelia on Mikko Saarion kirjoittamia. Edellä mainittujen lisäksi Mikko kirjoitti ja julkaisi kaksi kuvausta ruotsalaisista pelitapahtumista, Friendly Fire de Luxe XVII ja Friendly Fire de Luxe XVI sekä pelattuna artikkelit The Russo-Turkish War 1877-78 (1992) ja The Russo-Swedish War (2008).

Ruotsalaisen Friendly Fire de Luxe tapahtumien lisäksi kirjoitettiin perinteisesti tapahtumaraportti Ropecon 2025 tapahtumasta.

Peliartikkeleissa oli vuoden aikana yksi teema ylitse muiden: Suomi! Blogin aukikirjoitettuna tavoitteena on kirjoittaa erityisesti Suomeen liittyvistä sotapeleistä ja viimeisen vuoden aikana tämä on toteutunut erinomaisesti. Aikaisemmin mainituista kolmesta pelitestauspelistä kaksi, GNWB 1714 Napue ja Stalin’s Lost Chance, liittyvät Suomen sotiin, ensimmäinen Suureen Pohjansotaan ja jälkimmäinen talvisotaan. Näiden lisäksi julkaistiin artikkelit Salla 1941 ja Kestenga (1991, 1993), Red Winter (2012), The Finnish Front, 1941-42 (2009) ja The Russo-Swedish War (2008). Seitsemän julkaistua tai kehityksen alla olevaa peliä yhden vuoden aikana on hyvä saavutus!

Vuoden ainut varsinainen arvostelu oli Juho Yliniemen kirjoittama, Venäjän sisällissotaa käsittelevä Soviet Dawn – Deluxe Edition (2020). Jossa toki siinäkin on Suomella pieni rooli.

Blogin kirjoittajakunta jatkoi laajana. Vuonna 2024 kirjoittajana debytoinut Mikko Saario oli mukana seitsemässä artikkelissa, vuoden 2025 alussa debytoinut Juho Yliniemi kirjoitti yhden artikkelin, Miikka Rytty oli kanssakirjoittajana kolmessa artikkelissa, ja Lauri Tarkiainen & Anselmi Helminen olivat kanssakirjoittajia Ropecon artikkelissa.

Jatkosotaa kuvaavan The Finnish Front, 1941-42 pelin tilanne kampanjan lopussa. Kuva: Marko Tainio.

Kävijätilastoja

Jetpackin käyttötietojen mukaan blogilla on tällä hetkellä noin 19 200 näyttökertaa, mikä on noin 4000 näyttökertaa enemmän kuin vuosi sitten. Tämä on blogin toiseksi paras vuositulos sen jälkeen kun Jetpack on otettu käyttöön. Vierailijoita oli noin 2200, mikä on uusi ennätys.

Kaikkien aikojen suosituimmat artikkelit ja sivut ovat:

Talvisota-artikkeli jatkaa edelleen sivuston suosituimpana yksittäisenä artikkelina. Pelejä Suomen sodista sivu, jossa listataan kaikki Suomen sotiin liittyvät pelit, jatkoi toisena ja lähestyy kärkipaikkaa. Paths of Glory jatkaa luetuimpana yksittäistä peliä käsittelevänä artikkelina. Seuraavaksi suosituimmat peliartikkeli ovat Cataclysm: A Second World War (2018) ja Nevsky, Teutons and Rus in Collision, 1240-1242 (2019). Näissä ei ole tapahtunut vuoden aikana isoja muutoksia.

Viimeisen vuoden aikana suosituimmat artikkelit ja sivut ovat olleet:

  • Friendly Fire de Luxe XVI (204 näyttökertaa lisää)
  • Pelejä Suomen sodista (192)
  • Pelitestaus: Stalin’s Lost Chance (2025) (116)
  • Friendly Fire de Luxe XVII (104)
  • Pelejä Suomen sodista: Osa 2: Talvisota 1939-40 (92)
  • Pelitestaus: 1710 Helsingborg (90)
  • Pelejä Suomen sodista: Osa 3: Jatkosota 1941-44 (84)
  • Pelattuna: Red Winter (2012) (63)
  • Pelattuna: Salla 1941 (1991) ja Kestenga (1993) (59)
  • All Bridges Burning: Red Revolt and White Guard in Finland, 1917-1918 (2020) (56)

Mikon kirjoittama Friendly Fire de Luxe XVI rikkoi julkaisuaikaan monet blogin ennätykset, mukaan lukien päiväkohtaisen ennätyksen. Artikkelin lukijakunnasta puolet tuli lahden takaa Ruotsista, mikä ei tapahtuman sijainti huomioiden yllätä. Syksyn Friendly Fire de Luxe artikkeli oli myös suosittu, tosin ei ihan yhtä paljon kuin kevään artikkeli. Muuten listalle nousi ilahduttavasti uudet Suomen sotiin liittyvät artikkelit.

Blogiin viitataan edelleen eniten hakukoneiden kautta (1157 kertaa viimeisen vuoden aikana). Tämä on edelleen enemmän kuin muut vaihtoehdot yhteensä, ja vieläpä isolla marginaalilla. Hakukoneiden merkitys on melkoinen. Hakukoneiden jälkeen suositummat on Facebook, krigsspel.se ja Suomen lautapeliseuran foorumi. Näistä keskimmäinen on uusi tuttavuus ja selittynee Friendly Fire de Luxe artikkeleiden mainonnalla Ruotsissa. Blogista on siirrytty eteenpäin eniten BoardGameGeekin, Doria-tietokannan, GMT Gamesin, Wikipedian ja Lautapelioppaan sivuille.

Maakohtaisessa tarkastelussa Suomi on luonnollisesti ylivoimainen ykkönen, mutta nyt Ruotsi kiilasi kakkoseksi ennen USA:ta. Saksa pääsee neljäntenä maana yli sataan näyttökertaan.

Jetpackin kautta on edelleen mahdollista tilata uutiskirje, eli käytännössä sähköpostiviesti, joka ilmoittaa uusista julkaisuista. Tilaajia on yksitoista, kasvua kolmella.

Blogin Facebook-tilillä on 74 seuraajaa (lisäystä kaksi seuraaja). Facebookin julkaisujen tavoitettavuus ja niihin reagointi on laskenut edelleen. Blogin BlueSky tilillä on 94 seuraajaa, lisäystä vuoden aikana 29 seuraajan verran. Suomalaisia pelaajia on edelleen BlueSkyssa vähänlaiseen, joten seuraajat on pääosin kansainvälisiä pelaajia.

Kotoisan kutsuva kuva Friendly Fire de Luxe tapahtumasta. Kuva: Mikko Saario.

Muuta toimintaa

Ropeconissa pelattiin sotapelejä isolla porukalla. Perjantaina porukkaa olisi riittänyt kolmeen peliin ja muutenkin viikonlopun aikana oli useampi peli menossa. Tämän lisäksi syksyllä järjestettiin sotapelipäivä Sellon kirjastossa. Paikalla kävi päivän aikana noin 25 pelaaja, mikä on todella hyvä tulos. Tätä kirjoittaessa seuraava tiedossa oleva sotapelitapaaminen on Baltic Wargaming Convention Suomenlinnassa huhtikuun puolivälissä.

Ropeconissa mainostettiin blogia ja pelattiin mm. Conquest & Consequencea. Kuva: Marko Tainio.

Kahdeksas vuosi

Kahdeksas vuosi lähtee liikkeelle hyvässä tilanteessa. Pelattavia pelejä löytyy hyllystä lukuisia (esim. Helsinki 1918, Russia Besieged: Deluxe Edition – Finnish Expansion, Buffalo Wings, Finnish Civil War, Winter Fury), tapahtumia on tulossa lähitulevaisuudessa ja juttuaiheita on selvästi enemmän kuin aikaa niiden kirjoittamiseen. Pelimekaniikka-artikkeleita on suunnitteilla useampiakin, mutta saa nähdä mikä lähtee ensimmäisenä etenemään. Sotapelien digitaalisista vaihtoehdoista on myös artikkeli-idea. Keväällä olisi tarkoitus järjestää uudestaan sotapelikysely, jonka ideointi ei ole vielä edennyt päästä paperille. Viimeksi kysyimme suosituinta teemaa, nyt olisi tarkoitus kysyä jotain muuta.

Pelaamisiin, toivottaa Huoltoreitti-tiimi!

Pelattuna: The Russo-Swedish War (2008)

Marko Tainio ja Mikko Saario

Suomen sota (1808-1809) on yksi Suomen historian merkittävimpiä sotia, jossa Suomi siirtyi pitkän Ruotsin vallan ajan jälkeen noin sadaksi vuodeksi osaksi Venäjän imperiumia. Sotapeleissä sodan merkitys ei näy, sillä Huoltoreitti -blogin tekemän kartoituksen perusteella sodasta on julkaistu vain kaksi peliä: Jo 1800-luvulla valmistunut Sveaborg (1886), joka vaikuttaa kuvituksen perusteella enemmän noppaan perustuvalta matkailupeliltä, ja tässä artikkelissa kuvattu Strategy & Tactics (S&T) lehden numerossa 249 julkaistu The Russo-Swedish War (2008). Samassa lehdessä julkaistiin kaksi Joseph Mirandan suunnittelemaa, Forgotten Napoleonic Campaigns (FNC) otsikon alla tunnettua foliopeliä, joista toinen, The Egyptian Campaign, kuvaa nimensä mukaisesti Napoleonin Egyptin kampanjaa (1798–1801). Peleillä on yhteiset säännöt, mutta omin maustein.

Kartan vasemmalla puolella on The Russo-Swedish Warin pelialue ja oikealla The Egyptian Campaignin pelialue. Taistelutaulukko on yhteinen. Kuva: Mikko Saario.
Kuva Strategy & Tactics (S&T) lehdessä olleesta Suomen sota-artikkelista. Lehtien mukana tulevissa foliopeleissä on mukana taustoitusta pelien kuvaamista konflikteista. Kuva: Mikko Saario.

Heksasotaa Suomessa

The Russo-Swedish War on tyylipuhdas operaatiotason heksasota, jossa kartta on jaettu heksoihin, ja taistelut hoidetaan nopan (d6) ja taistelutaulukon yhteistyöllä. Kartta kuvaa Suomea Torniosta etelään ja mukana on keskeisimmät tieverkostot, kaupungit ja linnoitukset. Yksi heksa kuvastaa noin suurin piirtein 20 km levyistä aluetta. Yksiköt on pääosin prikaateja ja rykmenttejä.

Koljonvirran taistelun kuvitusta Strategy & Tactics (S&T) lehdessä. Taistelu on tunnettu erityisesti Runebergin Sven Dufva -runosta. Kuva: Mikko Saario.

Pelin alussa Ruotsin yksiköt asetetaan ensin ja sen jälkeen Venäjän yksiköt. Peli on jaettu yhteentoista vuoroon yhden vuoron kuvatessa noin kuukauden aikajaksoa (talvella kahta kuukautta). Vuoron alussa heitetään satunnaistapahtuma ja sen jälkeen liikkuu ensi Venäjä, sitten Ruotsi. Omalla vuorollaan kumpikin osapuoli lisää täydennykset, liikkuu, taistelee, tarkistaa huollon ja lopuksi ratkaisee linnoitusten piiritykset. Piiritys tapahtuu vain, jos kaikissa piiritettävän linnoituksen ympärillä olevissa heksoissa on vastustajan yksikkö.

Satunnaistapahtumia on kuusi erilaista ja noppa ratkaisee, mikä toteutuu milläkin vuorolla. Osa tapahtumista, kuten kansannousu (suomalaisia nostoväkiyksiköitä ilmaantuu kartalle), voivat tapahtua useamman kerran, osa vain kerran. Jälkimmäiseen kuuluu laivastotaistelu, joka ratkaisee Suomenlahden hallinnan loppupelin ajaksi.

Täydennyksissä on Venäjän pelaajalla mielenkiintoinen päätöstilanne. Venäjällä on kaksi divisioonaa, jotka voi tuoda peliin eri vuoroilla yhdessä tai erikseen, ja se, milloin ja miten vahvana täydennykset tuo peliin, vaikuttaa voittopisteisiin. Taistelussa tuhoutuneilla yksiköillä on myös 50%:n todennäköisyys palata takaisin myöhemmin pelissä. Voittaja saa taisteluista useimmin voittopisteitä, jotka ratkaisevat pelin voiton. Taisteluiden lisäksi pisteitä saa valloittamalla voittopistealueita.

Pelivuorojen aikana tulevat täydennykset ja pelin taistelutaulukko. Kuva: Marko Tainio.

Tapahtui Suomen sodassa

Pelasimme kampanjan Mikon kanssa Lautapelaamaan-tapahtumassa syyskuussa 2025. Marko hyökkäsi venäläisillä Mikon puolustaessa suomalaisilla ja ruotsalaisilla joukoilla. Venäjä hyödynsi alun joukkokeskitysedun keskittämällä joukkoja Savon rajalle edeten nopeasti Kuopiosta pohjoiseen ja länteen, saavuttaen Pohjanlahden heti pelin alussa. Tämän jälkeen joukot kääntyivät sekä pohjoiseen että etelään, tavoitteena saartaa ja tuhota ruotsalaiset Kaakkois-Suomen alueella. Suomenlinna kaatui nopeasti rannikkoa edenneiden joukkojen saarrostuksessa. Tässä vaiheessa Ruotsin tilanne näytti todella pahalta. Mutta, peli ei ollut ohi. Hämeenlinnan linnoitus pysäytti venäläisten etenemisen samaan aikaan kun meritaistelutapahtuma antoi Ruotsille Suomenlahden herruuden. Täydennysten kanssa Ruotsi hyödynsi mahdollisuuden täysimääräisesti tuomalla joukkoja venäläisten selustaan, tukien samalla taisteluita laivastolla. Torniossa käynyt venäläinen joukko-osasto puolestaan hävisi ratkaisevan taistelun sata-nolla ja myös siellä Ruotsi pääsi etenemään.

Tilanne ensimmäisen vuoron aikana. Kuopio on vallattu, mutta Helsingin puolustus on vielä testaamatta. Kuva: Marko Tainio.

Venäjän alun menestys oli vaihtunut koviin tappioihin, joten komentaja teki voitto-tai-tappio -liikkeen tuomalla kaikki vaihtoehtoiset täydennykset peliin, pistemenetystenkin uhalla. Ruotsalaisten maihinnousut lyötiin takaisin, mutta jälleen kerran Hämeenlinnan linnoitus pysäytti etenemisen. Aika loppui kesken ja Suomi jäi tällä kertaa osaksi Ruotsia. Kaupungit vaihtoivat pelin aikana omistajaa mutta Hämeenlinna oli ainut paikka, joka ei kertaakaan antautunut venäläisille.

Peliaikaa meni n. 2-3 tuntia.

Valloittamaton Hämeenlinna. Kuva: Mikko Saario.
Tilannekuva pelin lopusta. Venäjä valtasi suurimman osan Suomea, mutta se ei riittänyt. Kuva: Marko Tainio.

Tunnelmia

Pelin edellä on BoardGameGeekin (BGG) rankkauksessa yli 20 000 lautapeliä ja yli 3500 sotapeliä, joten odotukset eivät olleet korkealla. Siihen nähden peli oli kuitenkin ihan pelattava. Pelaaminen oli pääosin sujuvaa ja pelissä pääsi tekemään pääosin mielekkäitä päätöksiä. Sääntöjenluvussa arveluttaneet kohdat, erityisesti satunnaistapahtumana tullut meritaistelu ja sen kääntyminen 100% jommallekummalle osapuolelle ilman, että sillä on mitään vaikutusta pisteytykseen, oli odotetusti tylsä kolikonheitto, jossa toisella jäi tyhjää käteen. Meidän pelissä Ruotsi pystyi voiton jälkeen laivaamaan joukkoja minne halusi, minkä lisäksi rannikolla olevat taistelut saivat erillistä tukea, mikä todennäköisesti ratkaisi pelin (Hämeenlinnan lisäksi). Tätä etua korosti laivastotaistelun tapahtuminen heti ensimmäisellä vuorolla.

Suomensotapeleissä Suomenlinnan valtauksen toteutus kiinnostaa ja tässä siitä on tehty tylsä. Saarrostussääntöjen ansiosta Suomenlinna on helppo piirittää (yhden heksan miehitys riittää) ja se kaatuukin varsin helposti. Esim. Viipuri on pelissä paljon vaikeampi vallattava, mikä ei tunnu erityisen historialliselta.

Venäjän pelaajan mahdollisuus vaihtaa pisteitä täydennyksiin on sopivan kiperä päätöstilanne.

Tappioita pelin lopussa. Kuva: Marko Tainio.

Yhteenveto

The Russo-Swedish War on operaatiotason sotapeli Suomen sodasta. Se on sekä paras, että huonoin sotapeli aiheesta, sillä muitakaan ei ole. Peli on varsin klassinen heksasota, jossa satunnaistapahtumilla luodaan yllättäviä tilanteita, joihin pelaajat joutuvat reagoimaan. Tapahtumilla on iso vaikutus tilanteeseen ja tältä osin peli ei ole erityisen tasapainossa. Jos tämä ei haittaa niin The Russo-Swedish War tarjoaa ihan toimivaa pelattavaa, mutta mistään merkkiteoksesta ei ole kyse.

Arvosana: 3/5 tähteä (ilman suomilaseja 2.5/5 tähteä).

The Russo-Swedish War lyhyesti

Pelin kuvaus: Operatiivisen tason peli Suomen sodasta vuosina 1808-1809.
Suunnittelija: Joseph Miranda.
Julkaisija (julkaisuvuosi): Strategy & Tactics lehti, Decision Games (2008)
Peliaika: 300 minuuttia (BGG:n arvio), meillä meni 120-180 minuuttia.
Taktinen, operatiivinen tai strateginen taso: Operatiivinen.
Ketä pelaaja kuvaa: Venäjän ja Ruotsin armeijan komentajia.
Millaisia päätöksiä pelaaja tekee: Joukkojen liikuttelu, taisteluiden aloittaminen, täydennysten sijoitus.
Tiedon avoimuus: Yksiköiden sijainnit on tiedossa, mutta yksikköpinosta vain päällimmäisin yksikkö on avointa tietoa.
Tavoite (voiton määrittely): Voittopisteet määrittävät voittajan. Voittopisteitä saadaan valloittamalla voittopisteheksoja ja voittamalla taisteluita.
Pelatut yksiköt/joukot: Prikaateja, rykmenttejä ja pataljoonia.
Logistiikka/huolto: Huoltotarkistuksessa yksikön pitää pystyä osoittamaan tietä pitkin huoltoreitti kohti oman puolen huoltolähdettä.
Taistelumekaniikka: Taistelutaulukko ja d6-noppa.