Ulkomaan pelitapahtumia: WBC 2019 -raportti, osa 3: Päivät 4-5

WBC-raportin aiemmat osat: Osa 1, Osa 2

Päivä 4: Gandhin ensitesti

Tiistaina aamupäivällä ja päivällä WBC:ssä pidetään käytettyjen pelien kirpputori ja huutokauppa,  minkä takia sille ajalle ei ole aikataulutettu alkavia pelejä – lukuunottamatta muutamaa monsteripituista sotapeliä. Joten olin etukäteen sopinut aamupäivälle pelin Gandhia, GMT:n COIN (Counterinsurgency Game Series)-sarjan uusinta peliä. Peli tuo COIN-sarjaan väkivallattomat osapuolet, joita tässä pelissä ovat Kansalliskongressi (eli Gandhin johtama liike) sekä Muslimiliitto. Näillä on COIN-sarjalle uudentyyppisiä väkivallattomia aktivistiyksiköitä, jotka eivät pysty hyökkäämään, mutta joita hallinto voi pidättää. Väkivaltaisten iskujen sijaan yksiköt saavat aikaan rauhanomaisia protesteja ja vaikuttavat sitä kautta hallinnon kannatukseen. Aktivisteja on paljon helpompi rekrytoida kuin väkivaltaisten kapinallisten osapuolten separatisteja, sillä aktivistien rekrytointi ei tarvitse tukikohtia. Nämä väkivallattomat osapuolet tuovat kiintoisan, erilailla toimivan mekaniikan COIN-sarjaan.

Itse pelissä sain Kansalliskongressin pelattavakseni. Alussa Raj (Britannian hallinto Intiassa) keskittyi vallankumouksellisten kurissa pitämiseen samalla, kun Muslimiliitto propagoi itsenäisten muslimialuiden puolesta idässä ja Kansalliskongressi keskitty Keski-Intian takamaiden propagandaan. Raj ei ollut yhtä kiinnostunut näiden alueiden tulevaisuudesta kuin oli väkirikkaimpien alueiden turvaamisesta. Kun ensimmäinen neljästä kampanjakortista (joiden kohdalla tarkastetaan mahdollinen voitto) oli mennyt, vallankumoukselliset ylittivät voittoehtonsa reilusti, mutta seuraavaan kampanjakorttiin oli vielä niin pitkälti, että Gandhin tekemä rauhanviestin levittäminen yhdessä Rajn poliisitoimien kanssat rauhoittivat tilanteen. Toisen kampanjakortin jälkeen Kansalliskongressin rauhanomainen vastarinta oli levinnyt niin laajalle, että sen voittoehto ylittyi, mutta nyt Raj käänsi poliisivoimansa kohti rauhanomaisten protestien kurissapitämistä joukkojenhallinnalla. Samalla vallankumouksellisten pommit kiristivät tilannetta ja vähensivät Kansalliskongressin rauhanomaisen vastustuksen kannatusta, joten brittejä ei vielä onnistuttu pakottamaan pois Intiasta. Viimeiseen kampanjaan lähdettiin kaikkien osapuolten hyvin tasaisesta tilanteesta. Viimeinen kampanja alkaa automaattisesti kriisillä (Intian yleistä tilannetta kuvaavat Unity- ja Restraint-tasot, joiden molempien ollessa minimissä päällä on kriisi, joka antaa sekä poliisivoimille että vallankumouksellisille enemmän toimintavapauksia). Raj ja vallankumoukselliset olivatkin pian saavuttaneet omat voittoehtonsa. Rauhanneuvottelut Lontoossa kuintenkin rauhoittivat tilannetta ja tämän takia molemmat näistä olivatkin olevansa hyvin rajoittuneita sen suhteen mitä voivat tehdä (Restraint nousi rauhanneuvottelu-eventin takia neljään – ja Restraint määrittää kertoo kuinka paljon nämä puolet joutuvat maksamaan operaatioistaan, joten molemmat olivat nopeasti vararikossa). Tällä aikaa muslimiliitto oli saanut Itä-Intiassa aikaan useita muslimijohtoisia osavaltioita ja noussut selkeään kärkipaikkaan. Ja nyt jäljellä olevien korttien kohdalla pelijärjestys mahdollisti näiden alueiden muslimihallinnon puolustamisen, joten historiallisen tuloksen tavoin Intian itsenäistymiskamppailu päättyi muslimiliiton voittoon.

Gandhi kuuluu COINien joukossa keskipituisiin tai vähän lyhempi peleihin: tämä pelin pisin skenaario päättyi vasta pakan viimeiseen korttiin ja kesti 4,5 tuntia.

Huutokauppa menossa. Tässä myydään 1899:ää

Illan ensimmäinen aikataulutettu peli oli GMT:n SpaceCorp, jossa tutkitaan ja asutetaan kilpaa kolmessa aikakaudessa ensin lähiaurinkokuntaa, sen jälkeen aurikokunnan ulko-osia ja lopulta lähitähtijärjestelmiä. Alkuerissä pelattiin tosin vain kaksi ensimmäistä aikakautta. Ensimmäisellä aikakaudella lähdin rakentamaan komeetoille tukikohtia ja poistuin ensimmäisenä asteroidivyöhykkeen taakse. Toinen pelaaja keskittyi Marsin rakentamiseen ja kolmas pelaaja rakensi Maan ympäristön Lagrange-pisteisiin. Sain kohtuullisen hyvän tuotannon aikaiseksi ja bonuspisteet pelin ensimmäisestä pistetuotantotoinnosta, mutta Marsista oli löytynyt niin paljon rikkauksia, että sitä tutkineella pelaajalla oli johto toiseen aikakauteen mennessä. Toisessa aikakaudessa pääsin lähtemään edellä muita Ceresistä, jonne saatiin hyvä tuotantoasema. Tämän jälkeen lähdin tutkimaan ja rakentamaan ulompien planeettojen kuihin, joissa alkoi tulla vastoinkäymisiä. Nostin älyttömän huonoja tutkimuslaattoja, joiden takia menetin yhteensä kolme pistettä. Samalla Marsia alkupelissä tutkinut pelaaja keskittyi Jupiterin kuihin ja nosti siellä hyvin tuottoisia tutkimuslaattoja, joka mahdollisti hänelle nopean teknologian kehittämisen etenemään. Peli lopulta loppui nopeasti, kun ulkoaurinkokuntaan tekemäni tukikohdat pisteyttivät kerralla kolme tavoitetta ja aiheuttivat aikakauden loppumisen, kun riittävä määrä tavoitteita oli toteuttu. Loppupisteytyksessä päädyin lopulta tasapisteisiin (23, joka on hyvin alhainen pistemäärä) Mars/Jupiter-pelaajan kanssa ja ensimmäinen tiebreaker tukikohtien määristä oli sekin tasan. Toinen tiebreaker oli keksittyjen teknologioiden määrä, joka jätti minut toiselle sijalle.

Viimeisenä pelinä tiistaina oli Tin Goose, joka on kovasti aliarvostettu peli lentoyhtiön rakentamisesta ilmailun alkuaikoina. Päädyin viiden hengen pöydässä samaan pöytään mm. pelin suunnittelijan Matt Calkinsin kanssa. Sain melko hyvän lähtöpaikan keskeltä Yhdysvaltoja, josta pääsi helposti saavuttamaan kovan kysynnän kaupunkeja monessa suunnassa. Lisäksi koneiden ostamisessa sain heti alussa hyvät hankinnat, kun sain ostettua molemmat omassa kädessä olleet DC-2:t sekä yhden toisen pelaajaan myyntiin laittaman saman tyyppisen koneen. Tämä saman konetyypin laivaston tehokkuus nosti yhtiöni tuloja tehokkaasti ja tätä auttoi vielä sopivaan aikaan tapahtunut onnettomuus, jonka takia asiakkaat siirtyivät turvallisiin DC-2-koneisiini. Siirryttäessä seuraavaan aikakauteen sain ostettua useamman Curtiss C-46:den, jotka mahdollistivat verkoston laajentamisen jälleen hyvin tuottavasti ja tehokkaasti. Lopulta verkosto kattoi koko Yhdysvallat San Franciscosta New Yorkiin ja niin tuottavasti, että voitto oli selvä $183:lla, kun toiseksi tulleella oli vähän yli $140.

Päivä 5: Kevyehköjä alkueriä

Keskiviikkona univelkojen nukkumisen jälkeen ensimmäinen peli oli iltapäivän Concordia. Ensimmäinen alkuerä pelattiin Italian kartalla, jossa neljällä pelaajalla tuli hyvin ahdasta. Sain alussa ostettua farmerin ja prefektin, joten strategiaksi oli selkeä, eli halpoihin kaupunkeihin leviäminen. Sain vielä diplomaatilla ostettua lisädiplomaatin ja -arkkitehdin ennen pakan sekoitusta, joten peli lähti hyvin liikkeelle, joskin ahtaan kartan aiheuttama kaupunkien nopea täyttyminen aiheutti hieman leviämisen hidastumista. Sain kuitenkin levitettyä kaupunkini kaikille alueille juuri ennen pelin loppumista ja voiton 116 pisteellä, kun tiilentekijän ostanut pelaaja, joka oli myös levittäytymässä laajalti jäi 109 pisteellä toiseksi.

Open Gaming -sali. Muutamaan peliin olisi vielä mahtunut salin takanurkalla.

Seuraavana ohjelmassa oli toinen alkuerä Great Western Trailia (GWT), jälleen lisäosalla pelattuna. Lähdin tällä kertaa hyvin erilaisella taktiikalla, eli rakentamaan, kunnes sain junaa eteenpäin ilmaiseksi ajavan rakennuksen laudalle ja sen jälkeen eteenpäin junalla. Tämän rakennuksen kohdalla kävi kuitenkin kriittinen suunnitteluvirhe, jonka takia päädyin laittamaan “etene kolme askelta” ja “etene neljä askelta” -toiminnot sisältävät rakennukset vähän vääriin paikkoihin, jonka takia näiden ketjuttaminen samalla vuorolla ei onnistunut suunnitelluksi. Sain kuitenkin junan etenemään nopeasti ja vähitellen myös isoja toimituksia aikaiseksi. Peli venyi hyvin pitkäksi, sillä kaksi pelaajaa liikkuivat Kansas Cityyn hyvin hitaasti – pelin pituutta kuvaa esimerkiksi se, että lopussa oli vapaana vain yksi rakennuksen paikka. Peli lopulta ratkesi viimeiseen lehmien nostoon ennen viimeistä toimitustani. Olisin tarvinnut minkä tahansa uniikin lehmäkortin päästäkseni New Yorkiin, joka olisi ollut 18 pisteen toimitus (9 paikoista ja 9 saatavalla olevasta asemalaatasta). Nostin kahden kortin kierrätyksellä kuitenkin vain samoja lehmiä, joita kädessä oli jo, jolloin jouduin tyytymään 5 pisteen toimitukseen. Lopulta edes 52 pistettä rakennuksista ei riittänyt vaan jäin toiseksi pistein 119 – 126, kun lähes kaikki asemalaatat kerännyt pelaaja vei voiton.

GWT venyi sen verran pitkäksi, että suunniteltu Lords of Waterdeep piti jättää väliin. Tauon jälkeen päivän viimeisenä pelinä oli siten Terraforming Mars. Tässä päädyin pöytään, jossa muut olivat hyvin kokeneita, joten kyyti oli melko kylmää. Pelissä oli mukana kaikki lisäosat Venusta lukuunottamatta ja näistä Colonies oli uusi tuttavuus minulle. Se tuntui tuovan hyvin kiinnostavia vaihtoehtoja ja ennen kaikkea tuovan energialle järkevää käyttöä. Sääntökuorma näistä lisäyksistä oli hyvin pieni ja pelin pituuteen vaikutus oli pieni tai vähän nopeuttava, joten ensikokemus tästä lisäosasta oli hyvin positiivinen. Aloitin pelin ihan hyvällä yhdistelmällä titaanin arvoa kasvattavasta yhtiöstä ja titaanin tuotannosta Prelude-korteista. Ja sen jälkeen ei sitten löytynytkään pariin vuoroon mitään mihin titaania käyttää. Osittain tämä johtui siitä, että muutin suunnitelmaa alkukorttien draftauksen jälkeen, joten potentiaalisia kortteja ei alussa ollut kädessä, mutta pakka ei kyllä myöskään suosinut tarjonnallaan. Kun sitten sain titaanit hyödynnettyä ja tuotannon käyntiin olinkin jo jäänyt liikaa jälkeen. Voiton vei lopulta kasvien kasvatukseen keskittynyt pelaaja siitä huolimatta, että hän oli vasta kolmantena ennen loppupisteytystä liki 20 pistettä jäljessä pisimmällä olevaan. Hänen metsät ja kaupungit pisteyttivät lopussa kuitenkin tolkuttomia määriä ja riittivät selkeään voittoon.

Ulkomaan pelitapahtumia: WBC 2019 -raportti, osa 2: Päivät 2-3

WBC raportin ensimmäinen osa löytyy täältä.

Päivä 2: Ensikokemus 1822MX:stä

Toisena päivänä jatkui 18XX-turnaus. Nyt pelinä oli 1846, lyhyempi 18XX-versio, jonka myös GMT Games on julkaissut uudisversiona vähän aikaa sitten. Olin vuorojärjestyksessä neljännellä paikalla ja sain alun privaattifirmoista Big 4:n sekä lihanpakkaamon. Halvimmat privaattifirmat oli arvottu pois pelistä ja sen takia postisopimus kiersi koko pöydän viimeisenä tarjolla olevana privaattifirmana sen jälkeen, kun kaikki passauskortitkin oli poimittu. Sen takia sen ostaja sai ostaa sen lopulta $40:llä, kun sen normaalihinta on $80. En 1846:ssa ole nähnyt koskaan tuollaista tulosta. Saamani privaatit auttavat kartan länsireunassa ja toiveena oli, että saisi aloitettua IC:n (junafirma) siitä laidasta. Vähemmän yllättäen se oli turha toive neljänneltä paikalta. Kun minun vuoroni tuli, tarjolla olivat itäreunan hankalassa paikassa olevat firmat Erie, B&O ja C&O. Big 4:n ansiosta idästä pystyi hyppäämään pois, vaikka radat tukkeutuisivat, joten avasin Erien odotuksella, että Big 4:n joutuu heti ostamaan sille, jotta idän jumista pääsee pois. NYC kuitenkin rakensi niin mukavasti, että Eriellä pääsi heti radalle ja toukkaamaan Clevelandin ja vielä ostamaan kaksi 2-junaa ja 3/5:n ensimäisellä kierroksella, joten Big 4:n pystyi jättämään operoimaan pidemmäksi aikaa. Samaan aikaan IC hyppäsi suoraan Chicagoon omalla privaatillaan ja rakensi sieltä itään eikä koskaan rakentanut etelässä aloituspaikkansa ympärille. Tämä jätti reitin etelästä Big 4:lta Chicagoon auki, joka oli myös positiivista. Tuloksena radoista tuli poikkeukselliset, pohjoisessa oli yksi reitti Detroitista Chicagoon ja etelämpänä erillinen reitti Clevelandista keskustan kautta koukaten Chicagoon etelästä. Erieni tuotti hyvin, mutta tuloksena siitä ostettiin aikaisin lähes kaikki osakkeet, joten sillä oli rahoitusvaikeuksia parempien junien hankkimiseen. IC:stä tuli lopulta pelin paras firma, mutta sen omistaja Rick Dutton ei saanut ostettua kovin paljoa osakkeita muista hyvistä firmoja ja omisiti vain 50% IC:stä, joka ostettiin sekin nopeasti loppuun. Hän päätyi avaamaan vielä B&O:n ja C&O:n saadakseen riittävästi osakkeita ja kuten 1846:ssa yleensä, uuden firman avaaminen ei yleensä auta mitään. Minun omistukseni kolmesta muusta hyvästä firmasta riittivät lopulta voittoon noin 6900:lla, kun Rick oli toisena 6700:lla.

Nopean 1846:n (2:30) ansiosta seuraavaksi ehti pelaamaan Great Western Trailia (GWT). Tarjolla oli muutama paikka peliin, jossa oli mukana GWT:n lisäosa (Rails to the North), joten se tilaisuus täytyi hyödyntää. Olin vuorojärjestyksessä neljäntenä, mutta ainoa, joka osti alkuun lehmipoikia ja lehmiä. Laajennuslaudalla lähimpänä bonuksena oli ilmainen kolmostason lehmä, joten sen ja aikaisten lehmipoikien onnistuin saamaan ensimmäiseen pakan sekoitukseen sinisen ja lilan lehmän. Sen jälkeen pelin alkupuolella pyrin ostamaan mahdollisimman tehokkaasti lehmiä lähelle lähtöä sijoittuneesta lehmämarketista ja myöhemmin toimittamaan mahdollisimman arvokkaita lasteja. Se toimikin hyvin vaikka peli hidastui aika paljon muiden runsaan rakentamisen takia. Tämä hidastuminen mahdollisti kuitenkin tehokkaan käsien optimoinnin matkalla Kansas Cityyn. Sain lopulta toimitettua kolmeen isoimpaan kaupunkiin pääradalla ja kahteen isoimpaan sivulaudalla – suurin kaupunki vaati 20 pisteen toimituksen. Loppupisteitä tuli toimituksista 30 vaikka yksi toimitus oli miinus 8 arvoinen sekä 33 lehmistä – yhteensä 98 pistettä, joka antoi voiton kahdella pisteellä toiseksi tulleesta rakentamisstrategialla pelanneesta.

Ohjelma huoneessa, jossa iso osa europeleistä pelataan.
Ja saman jatkoa

Päivän viimeinen oli taas 18XX, tällä kertaa 1822MX. Tämä on 1822:n ja 1822CA:n versiointi tiivimpänä ja Meksikossa. Pelin erikoisuus on valtionyhtiö, joka toimii toisin päin yleensä 18XX:ssä oleviin valtionyhtiöihin verrattuna. Tässä pelissä se kerää myymättä jääneet minor-yhtiöt ja niiden poistamat junat ja ajaa näillä. Viimeisen junatyypin tullessa myyntiin firma ajaa kerran ja sen jälkeen se yksityistetään, jolloin sen osakkeenomistajilta ostetaan osakkeet pois niiden sen hetkisellä arvolla ja valtion kartalla olevat tokenit huutokaupataan firmoille. Itse pelissä sain Mexico Citystä ison firman ja vierestä useamman minorin, joilla pääsi rakentamaan hyvin rataa kohti Guatemalaa. Ratkaiseva huutokauppa oli hieman alkupelin jälkeen tarjolle tulleen lisä-2P-junan huutokauppa. Minulla oli tässä vaiheessa rahaa $125, joka oli vitosen enemmän kuin toisiksi suurimman rahamäärän omaavalla, joten sain junan kohtuulliseen hintaan. Vähän myöhemmin koossa oli täysin omistamani firma, jolle lopulta sai E-junan (ajaa rajattoman pitkän reitin, mutta laskee vain kaupungit, joissa on tokenit, ja ne tuplattuna), 5-junan ja aiemmin ostetun 2P-junan. Viimeisellä kolmella OR:llä tämä jakoi minulle yli 1300 rahaa kierroksessa. Myös toiseksi tullut Tom McCorry oli saanut vastaavan firman, mutta hänellä muiden firmojen omistus oli heikompi, joten tuloksena oli voitto luvuin 9500-9300. Pelinä 1822MX oli ihan kiintoisa tiivistys 1822:sta, mutta mikäli aikaa olisi riittävästi, pidempi 1822 tai 1822CA olisivat todennäköisesti enemmän houkuttelevat valinnat paitsi ehkä kolmella pelaajalla. Viidellä pelistä tulee todennäköisesti hyvin ahdasta ja köyhää, jo neljällä pelaajalla käytössä olevat rahamäärät olivat aika pieniä.

Päivä 3: Onni kääntyy ja 18XX:t loppuvat

Aamu alkoi 18XX:n viiden hengen semifinaalilla, jossa päädyin pelaamaan 1822:ta Plus-versiona. Peli lähti liikkeelle melko poikkeuksellisesti, sillä tarjolla oli alussa lähinnä roskaa lukuunottamatta yhtä minoria, joka pystyi hankkimaan jo toisella kierroksella 2-junan. Tämä tarkoitti, että tarjolla oli vähän kiinnostavaa ostettavaa, mutta pelissä oli nopea alku. Ostin LNWR:n avausluvan tarkoituksena aloittaa pian tarjolle tuleva 7-minori ja aloittaa LNWR aikaisin. Sainkin sen kokoon ja ostettua vielä Pullmanin hyvän yhtiön muodostamiseen. Mutta sen jälkeen tuli 45 minuutin stock round, joka heitti koko pelin päälaelleen. Tiivistetysti pelaaja A oli bidannut yhdestä minorista, josta pelaaja B teki tarpeettomankin korkean tarjouksen. Tämän jälkeen pelaaja A totesi, että pelaajalla C on yksi raha liian vähän suojatakseen LBSCR:ää, joten hän ryösti tämän. Nyt pelaaja D totesi, että hän saa varastettua sen C:ltä. Ja tämän jälkeen C lähti ryöstämään minun LNWR:ääni, jota minulla ei ollut enää mahdollisuutta puolustaa, koska edelle olevaan liittyi niin paljon osakkeiden myyntejä, että en saanut niistä riittävästi rahaa irti. Tuon jälkeen minulle jäi siis pelkkä 7-minori pian vanhenevalla junalla, joten vitossija oli selvä. Voittajaksi päätyi ylläolevistä pelaaja A, joka lopulta omisti 100% LNWR:stä ja toiseksi pääsi pelaaja C, joka sai SECRin auki ja sen liki yhtä hyväksi kuin LBSCR olisi ollut. Pelaajan B ostama minori oli hänelle liikaa ja hän jäi juniensiirtospiraaliin näiden välillä ja neljänneksi. Tämä omistusten kierrättäminen ei ollut pelin ainoa erikoisuus, sillä Skotlanti yhdistettiin lopulta Etelä-Englantiin saaren länsirannikkoa pitkin eikä itärannikkoa, jossa se yleensä tapahtuu. Eli voittoputken jälkeen pelit katkesivat semifinaaleissa viimeiseen sijaan, pelin pituus oli aika tarkkaan 6 tuntia.

Kun 18XX:t oli näin saatettu päätökseen, seuraavaksi ohjelmasta löytyi St. Petersburg. Sain alussa hyvän lähdön aatelisiin, mutta omassa pelissäni näkyi, ettei pelin ykköspainosta, joka on turnauksessa pelattava versio, ole tullut aikoihin pelattua ja tein muutaman virheen käden hallinnassa. Eikä alussa saamastani observatoriostakaan tuntunut nousevan muuta kuin duplikaatteja. Kun vielä jätin lopettamatta yhtä kierrosta aiemmin laskuvirheeni takia tuoksena oli ansaittu viimeinen sija. Voitto meni rakennuksia paljon pelanneelle, kun peli venyi pitkäksi.

Parempaa suoritusta lähdettiin sitten hakemaan Russian Railroadsista. Lähdin viimeisenä vuorojärjestyksessä rakentamaan tehtaita, vaikka insinöörejä sitä taktiikkaa tukemaan ei ollut oikeasta ollenkaan, koska kukaan muu ei ollut sinne lähtenyt. Alku lähti ihan hyvin liikkelle ja sain nopeasti 9-junan Kievin radalle ja sieltä mustan raiteen pitkälle tuottamaan 20 pistettä kierroksessa. Ja vähän myöhemmin 20-pisteen mitalinkin tuottamaan pisteitä. Mutta Trans-Siperian rataa rakentamaan lähtenyt pelaaja alkoi lähestyä pisteissä huolestuttavasti. Viimeisellä, ratkaisevalla kierroksella toinenkin pelaaja lähti ajamaan teollisuutta eteenpäin, jolloin ratkaisevasti yksi 8-tason tehdas (pisteytä kaksi junaa) jäi minulta akativoimatta ja teollisuudesta saatavat pisteet kymmentä pienemmäksi kuin olisi voinut olla. Lopulta Trans-Siperialla mentiin ohitse ja tuloksena toinen sija 419 pisteellä, kun voittajalla oli 438.

Menolippua niin kauas kuin silmä kantaa (melkein). Samassa tilassa alkamassa Menolippu ja Russian Railroads, joista jälkimmäinen näkyy takanurkassa ja koko muu huone on Menolippua

Illalla vuorossa oli yksi vakiokohde, eli Galaxy Trucker. Sitä pääsee muutenkin pelaamaan harvemmin ja varsinkin pelin hyvin osaavien pelaajien kanssa. Ensimmäisen alkuerän advanced-pelissä pelattiin ensimmäisellä lisärillä sekä Rough Roads ja Evil Machinations -korteilla. Ensimmäinen lento meni hyvin ja sen jäljiltä olin johdossa. Toisen aluksen kokoamisessa tapahtui kuitenkin yksi ikävä virhe minkä takia vasen sivusta jäi auki. Ja tokihan siihen sitten osui jatkuvasti asteroideja. Lopulta jouduin hyppäämään kahden viimeisen kortin ohi, jotten menetä loppujakin miehistöstä joka tarkoitti sitä, että matka laskettiin keskeytetyksi – mutta sen ansiosta vältti kierroksen Rough Roads-rangaistuksen tulleen korvausmaksun menetetylle miehistölle. Kolmanteen lentoon tuli Rough Roadsista jokaiselle oma 25 laatan pino käytettäväksi, joista käyttämättömistä joutui maksamaan kuten pudonneista komponenteista. Sain melko hyvän aluksen, mutta lento oli helppo ja kaikki keräsivät hyvin rahaa suunnilleen yhtä paljon. Tuloksena toisen lennon takia toinen sija 57 rahalla, kun voittajalla oli 71. Joka tapauksessa Galaxy Trucker oli jälleen kerran nautittavaa ja jäi miettimään miksei sitä tule pelattua enempää.

Ulkomaan pelitapahtumia: WBC 2019 -raportti, osa 1: Yleistä ja 1. päivä

Tämä juttusarja on raportti World Boardgaming Championships (WBC) -tapahtumasta, joka pidettiin Seven Springsissä, Pennsylvaniassa 20.-29.7.2019. WBC on tyypiltään hieman erilainen tapahtuma kuin pelitapahtumat yleensä ja tällä juttusarjalla pyritään esittelemään sitä sekä miltä se näyttää osallistujan silmin. WBC on Boardgame Players’ Associationin järjestämä yhdeksänpäiväinen lautapelitapahtuma, joka järjestetään heinäkuun loppupuolella Seven Springsin laskettelukeskuskompleksissa Pittsburghin lähellä Appalakkien länsiosassa. Se on siis näin kesäaikaan erinomainen paikka lautapelitapahtumalle, sillä keskuksessa on paljon erilaisia saleja, iso hotellikompleksi suoraan yhteydessä konferenssitiloihin ja yleensä vähän kävijöitä kesäaikaan. Tosin tänä vuonna ensimmäisenä viikonloppuna paikalla oli myös jousiammuntajärjestön kokoontuminen, joten pelien lisäksi käytävillä näkyi paljon jousipyssyjä. Sijainnin huonompana puolena on, että paikka on keskellä metsäistä vuoristoseutua, eli juuri muuta kuin keskuksen tarjoamia palveluita ei sieltä ole helposti saatavilla – joskin tarjolla on kyllä kaikenlaisia ulkoilmaviihdykkeitä koko perheelle ja esimerkiksi maastopyörä- ja vaellusreittejä.

Seven Springs. Vasemmalla hotellitorni ja matalampi hotellisiipi sekä reunimmaisena vasemmalla ravintola-alue.

WBC eroaa suurimmasta osasta muita pelitapahtumia siinä, että pääpaino on turnauksissa. Tapahtumassa järjestetään noin 130 eri pelin turnaukset, joihin voi osallistua tulemalla paikalle alkuerään. Ihan aloittelijoitakin kannustetaan osallistumaan turnauksiin ja alkuerissä pelin laatu voikin olla vaihtelevaa, mutta viimeistään semifinaaleissa (jos sinne nyt pääsee) vastus on kovaa. Ja joissakin peleissä, kuten 18XX:t, lähes kaikki osallistujat ovat paljon pelanneita. Toki paikalla on myös iso vapaan pelaamisen alue paikallisen seuran kirjaston kanssa, mutta jotkut käyttävät turnauksia ihan ”scheduled open gaming” -hengessä, eli valitsevat aina seuraavan kiinnostavan alkavan pelin sen enempiä turnausmenestyksestä huolimatta. Tämä rakenne takaa sen, että peliseuraa löytyy aina helposti. Alun perin tapahtuma oli hyvin vahvasti sotapelipainotteinen, mutta nykyään pelivalikoima on aika tasan eurotyylisten pelien ja sotapelien kesken. Kuvaukset kaikista tapahtuman turnauksista löytyvät täältä ja aikataulu kokonaisuudessaan täältä.

Pelien kioskeja odottamassa tapahtuman alkua. Kuvassa turnausten 1776 – Dune kioskit.

Tapahtuma on kauniissa vuoristoympäristössä, joka on kesällä suhteessa mukavan viileä. Tämä oli varsinkin tänä vuonna miellyttävää, kun alkuviikonloppuun sattui itärannikolle helleaalto, jossa alueen kaupungeissa päivän korkeimmat lämpötilat olivat 38 asteen tienoilla ja päivän alin 26 asteessa. Saavuimme junalla Washingtonista Connesvilleen (Appalakkien isoimpia hiilikaivoskaupunkeja), josta on vielä noin kolmen vartin ajomatka tapahtumapaikalle. Vaihtoehtona olisi lentää Pittsburghiin, josta olisi noin puolentoista – kahden tunnin ajomatka kaupungin toiselta puolelta. Lentäminen Pittsburghiin on nykyään jo realistinen matkavaihtoehto paikalle saapumiseen, kun British Airways aloitti jälleen tänä keväänä lennot Lontoon ja Pittsburghin välillä. Aiemmin järkevät yhteydet sisälsivät lennon itärannikolle ja jatkamisen maata pitkin paikalle, joko junalla tai autolla.

Loppuosa artikkelisarjasta käy läpi mitä tapahtumassa tuli pelattua, miten meni ja millainen kokemus tapahtuma oli. Aikataulun takia ensimmäiset päivät ovat 18XX-painotteisia, joskin väleihin mahtuu muitakin pelejä, ja loppupäivissä on sota- ja europelejä sekaisin.

Päivä 1: Junia ja filleri-Scythe

Ensimmäisen päivän aloitus oli 18XX-turnaus. Turnauksessa on kahden päivän aikana neljä alkuerää, joissa voi valita pelin tietystä listasta pelejä. Semifinaaleihin pääsee käytännössä varmasti voittamalla ainakin yhden pelin.

Ensimmäinen pelini oli 1862. Suhteellisen lyhyt (18XX:ksi) versio Itä-Anglian hulluista rautatievuosista, jonka erikoisuus ovat kolme eri junatyyppiä, ryhmittäin tarjolle tulevat junat ja joka pelin alussa arvottava järjestys firmoille ja mitä junia ne saavat ajaa. Lisäksi firmat voivat yhdistyä saadakseen molempien junatyypit käyttöön tai muodostaakseen muuten vain paremman yhtiön, jolloin toinen firmoista palaa takaisin tarjolle. Pituuteen suhteutettuna pelissä on erittäin paljon sisältöä.

Tällä kertaa pelin alussa tarjolla olevat firmat olivat lähinnä pohjoisessa ja lännessä ja yleensä aktiivisin alue Lontoon ympäristössä oli lähes tyhjä. Huutokauppojen jälkeen minulle jäi käteen pohjoisreunassa kaksi firmaa, jotka eivät näyttäneet kovin hyviltä, mutta joilla yhdessä pystyi määrittelemään miten pohjoinen rakentui. Aloin siis rakentamaan niitä yhteen pohjoisessa enkä edes pyrkinyt Lontoota kohti ja yhdistin ne nopeasti. Tämän jälkeen alkoi näyttää siltä, että verkko kyllä muodostuu hyväksi, mutta firma jää niin köyhäksi, ettei se kykene koskaan hankkimaan riittäviä junia. Joten oman firman osakkeiden ostaminen jäi sikseen ja aloin ostaa muiden yhtiöiden osakkeita. Kun pysyvät junat olivat tulossa tarjolle, myin lähes kaikki omistukseni (mukaan lukien kaikki oman yhtiön osakkeet) ja perustin kaksi uutta firmaa, jotka yhdistyttyään kykenivät ajamaan pohjoisen valmiita reittejä. Sopivasti ajoitetulla uudelleenrahoituksella ja yhditymisellä firmalla oli lopulta neljä junaa, kun kolme on normaalisti maksimi, jota voi saada ostamalla uusia junia, sekä radat, jolla se pystyi ajamaan niitä. Ongelma oli, että osakkeita oli omistettuna vähän näiden liikkeiden takia. Samalla oikealla puolella ollut pelaaja päätyi ahneuttaan ajamaan oman firmansa, joka oli ainoita muiden pelaajien firmoja, joita omistin, junattomaksi. Oman pelinsä räjäytyksen lisäksi tämä maksoi minulle sen verran, että se todennäköisesti vei voiton. Lopulta oma “vähän, mutta todella hyviä osakkeita” -tilanne riitti toiseksi noin 10 500:n tuloksella. Noin 800 paremmalla tuloksella voiton vei Peter Eldridge täysin vastakkaisilla “todella paljon roskaa” -sijoituksilla. Muihin kaulaa oli yli 2000.

Ensimmäinen peli oli sen verran nopea (n. 3,5 tuntia), että ennen seuraavaa kierrosta oli aikaa väli-Scytheen. Turnauksessa arvotaan tarjolla olevat kansakunta-toiminto-yhdistelmät, joista sen jälkeen bidataan. Omasta mielestä yllättäen sain mustan nollan pisteen bidillä vaikka sillä oli ihan hyvältä vaikuttava yhdistelmä, jolla oli hyvä rakentaan rakennuksia ja mechejä. Ja rakennustenkin pisteyslaatta oli aika helppo, vierekkäisiä rakennuksia haluava laatta. Strategia oli selvä, eli pyritään rakentamaan kaikki mechit ja rakennukset nopeasti, hankitaan loput tähdet taisteluilla ja tavoitteilla (jotka olivat molemmat muotoa “pidä kolme tiettyä maastoa hallussa”) eikä välitetä popularitystä ollenkaan, koska tavoitteena on lyhyt peli. Tämä toimi jopa odotettua paremmin, sillä naapurina valkoinen jätti pari kertaa resursseja heikosti suojatuksi luottaen popularity-rankaisujen suojaavaan hyökkäykseltä. Näistä sai sitten poimittua sekä resursseja että taistelutähtiä, joiden ansiosta peli lyheni ainakin kahden kierroksen verran. Keltainen oli toiminnoillaan tuottanut paljon rahaa, mutta ei ihan riittävästi pikalopetuksen kannalta. Voitto 50 pisteellä pikaisessa pelissä (kesto 1:15 bidauksineen), kun toiseksi tullut sai 47 pistettä.

Päivän kolmantena pelinä oli 1880:China. Erikoisuutena tässä versiossa on, että 18XX:ien normaali rakenne, jossa on tasaisesti toistuvia osakekierroksia, joiden välissä firmat operoivat vaihtelevassa järjestyksessä, on käännetty toisinpäin. 1880:ssä firmat operoivat vakiojärjestyksessä jatkuvaa kierrosta, jota katkaisee osakekierros aina, kun junatyyppi on loppuunmyyty tai on menty läpi koko kierros firmojen operointia ilman, että yksikään niistä ostaa junan. On vähän yllättävää, että kukaan muu ei ole kopioinut tätä ideaa, sillä se tuo kiinnostavan lisäulottuvuuden junien ostoon, kun vaikutus osakekierrosten ajoitukseen pitää myös ottaa huomioon. Peli on valitettavan huonosti saatavilla, sillä se on loppuunmyyty aikoja sitten, mutta uusintajulkaisusta liikkuu huhuja.

Sain peli  alkuhuutokaupassa Taiwanin lauttafirman sekä insinööritoimiston. Nämä kalliit privaatit tarkoittivat, että pääsin aloittamaan varsinaisen osakekierroksen toisena – pelijärjestys alkuhuutokaupan jälkeen menee käänteisessä rahajärjestyksessä. Sain sen ansiosta valittua portugalialaiset sijoittajat Macaosta (ulkomaiset sijoittajat ovat käytännössä pieniä junafirmoja, jotka operoivat alkupelissä) sekä Shanghaista aloittavan firman. Nämä molemmat pääsivät ajamaan Taiwaniin, joten lautan hyöty saatiin maksimoitua. Sain pian vielä avattua Nanjingistä, Shangain vierestä, lähtevän firman ja molemmilla firmoilla tiputettua tokenin Pekingin viereen, joten tilanne firmojen osalta näytti hyvältä. Huono puoli oli, että tämän tekemiseksi olin lähinnä investoinut omiin firmoihini enkä omistanut yhtään osaketta pelin kahdesta arvokkaimmasta firmasta. Eli kyse oli saanko irti omista firmoistani riittävästi tuloa. Ostin tämän jälkeen firmani täyteen 3- ja 3+3-junia, joinka jälkeen muut alkoivatkin vältellä junien ostoa, joten ostamani jauhoivat hyvää tuloa pitkään ennen vanhenemistaan. Tämä mahdollisti kolmannen firman avaamisen sopivaan aikaan, jotta pystyin laukaisemaan kommunistien vallan (ei osakkeiden hintamuutoksia mistään syystä) aiemmin kuin muut suunnittelivat ja pääsin vielä pian tämän jälkeem täyteen osakemäärään. Tämä taas mahdollisti tulojen pitämisen firmoissa loppuajan kommunistivallasta, jolloin sillä ei ollut normaalia laskevaa vaikutusta osakehintoihin. Nyt firmoilla olivat tarvittavat rahat loppupelin juniin, joten loppuajan pystyi suoraviivaisesti keskittymään vain tuottojen maksimointiin. Tuloksena voitto noin 7800:lla, toiseksi tulleella Eric Brosiuksella oli liki tuhat yuania vähemmän omaisuutta.

Kirjoituksen seuraava osa (päivät 2 ja 3) tulevat lähipäivinä.

Pelejä Suomen sodista: Osa 2: Talvisota 1939-40

Pelejä Suomen sodista -juttusarjassa käymme läpi Suomen sotiin liittyvät pelit, jotka olemme löytäneet BoardGameGeek:stä (BGG) tai Suomen Kansalliskirjaston Doria-tietokannasta, sekä muista lähteistä. Sarjassa käsitellyt pelit liittyvät suoraan Suomen käymiin sotiin tai niissä Suomen alue on muuten merkittävä osa peleissä kuvattua sotaa. Sarjan ensimmäinen osa käsitteli Suomen sisällissotaa (linkki).

Sarjan toisen osan aiheena on Talvisotaa (1939-40) itsenäisenä kokonaisuutena käsittelevät pelit, joihin sisältyy kaikki pelin pelaamiseen tarvittava materiaali. Memoir ’44:n ja Advanced Squad Leaderin (ASL:n) kaltaisten pelisarjojen talvisotaskenaariot käsitellään myöhemmin omassa artikkelissaan.

Alla olevan listan on koottu huolella, mutta se tuskin sisältää kaikkia talvisotaan liittyviä pelejä. Jos tiedät listasta puuttuvan pelin tai pelejä, niin voit vinkata niistä meille jutun lopussa olevassa kommenttiosiossa, kommentoida artikkelia Twitterissä tai Facebookissa tai lähettää sähköpostia osoitteeseen huoltoreitti[at]gmail.com.

A Winter War pelin kansi, ja osa pelialuetta. Kuva BGG:stä käyttäjältä Mixo.

Talvisota

Talvisota alkoi 30.11.1939 kun Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät rajan yli monissa kohdin pitkin Suomen itärajaa. Sota oli Suomen kannalta epätoivoista puolustustaistelua ylivoimasta vastusta vastaan, ja Neuvostoliiton näkökulmasta rajattu sota, joka piti saada loppumaan ennen konfliktin laajenemista. Talvisodassa Suomen armeija oli pieni ja heikosti varustettu, mutta onnistui silti torjumaan ensimmäiset hyökkäykset useissa myöhemmin kuuluisiksi muuttuneissa taisteluissa Suomussalmella, Raatteen tiellä, Taipaleenjoella ja Summassa. Ylivoimasta huolimatta Neuvostoliitto ei sodan missään vaiheessa saanut aikaan ratkaisevaa läpimurtoa, mutta mies- ja materiaaliylivoima kulutti Suomen armeijaa ratkeamispisteeseen saakka. Rauhansopimus päätti sodan 13.3.1940 tilanteessa, jossa Suomen armeijan romahtaminen erityisesti Viipurin lahdella oli vain päivien tai viikkojen päässä. Neuvostoliitto kuitenkin suostui rauhaan välttääkseen laajemman konfliktin syntymisen.

Sotapelien näkökulmasta talvisota tarjoaa useita erilaisia mahdollisuuksia sodan simulointiin. Selkeästi rajattuna ja kohtuu lyhyenä konfliktina koko sota voidaan kuvata mielekkäästi strategisen mittakaavan peleissä, ja yksittäisiin taisteluihin voidaan keskittyä operatiivisen tason peleissä. Maataisteluiden lisäksi peleissä voidaan kuvata ilmasotaa ja merisotaa, joskin jälkimmäinen ei esittänyt talvisodassa suurta roolia. Eri puolilla rintamaa myös sodittiin hyvin erilaisista lähtökohdista niin että Karjalan kannaksella käytiin lähes ensimmäisen maailmansodan kaltaista juoksuhautasotaa, kun taas pohjoisemmassa taisteltiin harvojen teiden ympäristössä isojen erämaiden keskellä.

Talvisotapelejä

BGG:n tietokannasta löytyi 20 talvisotapeliä. Kansalliskirjaston Doria-tietokannasta ei puolestaan löytynyt yhtään talvisotapeliä. Pelien nimet, julkaisuvuodet, suunnittelija(t), pelaajamäärät ja julkaisijat on listattu alla olevaan taulukkoon, jossa pelit ovat järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Pelit löytyvät myös BGG:stä omana listana.

Nimi (linkki lisätietoihin)JulkaisuvuosiSuunnittelijaPelaajamääräJulkaisija
Winter War (bbg)1972James F. Goff2 pelaajaa.SPI (Simulations Publications, Inc.) (Strategy & Tactics Issue #33)
Arctic Storm: The Russo-Finnish Winter War 1939-40 (bgg)1992David James Ritchie2 pelaajaa.GMT Games
A Winter War (bgg)1992Gary Stagliano2 pelaajaa.Games Research/Design (GR/D)
Down In Flames: Winter War 1939-40 (bgg)1995Roger Horky2 pelaajaa.GMT Games, RBM Studio (C3i Magazine Nr5)
Blood on the Snow: The Battle of Suomussalmi (bgg)1995Michael Bennighof2 pelaajaa.Avalanche Press Ltd.
Molotov's War (bgg)1995John Desch2 pelaajaa.Decision Games (Strategy & Tactics #172)
A Frozen Hell (bgg)2000Dean Essig ja Alan Wambold2 pelaajaa.The Gamers; Multi-Man Publishing
Winter War (bgg)2001Markus Salo1 pelaaja.Warp Spawn Games
Winter Fury: The Battle of Tolvajärvi 1939 (bgg)2001 (toinen version 2016)Michael Bennighof2 pelaajaa.Avalanche Press Ltd.
Mannerheim's Cross: Finland at War 1939-1945 (bgg)2006Kurt Martin ja Ray Tapio2 pelaajaa.Critical Hit, Inc.
Suomussalmi (bgg)2006Jonathan Woollgar2 pelaajaa.King’s College
Buffalo Wings (bgg)2010J. D. Webster2 pelaajaa.Against the Odds; LPS, Inc. (Against the Odds lehden numero 29)
Red Winter: The Soviet Attack at Tolvajärvi, Finland – 8-12 December 1939 (bgg)2012Mark Mokszycki2 pelaajaa.GMT Games
Talvisota (bgg)2013Mikko Laubach2-4 pelaajaa.Nappulakenraali
Frozen Death (bgg)2013Patrick Stevens2 pelaajaa.Numbskull Games
The Finnish Trilogy 1939-1945: Winter War 1939-1940 (Vol. 1) (bgg)2014Mikael Grönroos2 pelaajaa.Mikugames
Second World War at Sea: Sea of Iron (bgg)2015Michael Bennighof ja James Stear1-2 pelaajaa.Avalanche Press Ltd.
Combat Leader: Winter War (bgg)2016 (ensimmäinen versio)Gary Graber2 pelaajaa.Minden Games
TSWW: Hakkaa Päälle (bgg)2016John Bannerman2 pelaajaa.Diffraction Entertainment, Ltd.
The Mannerheim Line Campaign (bgg)2019 (arvio)Ty Bomba1-2 pelaajaa.One Small Step (julkaistaan CounterFact lehdessä)

Ensimmäisen talvisotapelin Winter War (1972) julkaisi legendaarinen SPI (Simulations Publications, Inc.) Strategy & Tactics -lehden numerossa 33. Pelin kannessa on niin ikään legendaarinen suomalainen tarkka-ampuja Simo Häyhä. Winter War -pelissä on jo nähtävillä kaikki ne elementit mitkä ovat yhteisiä suurimmalle osalle talvisotapeleistä: Suunnittelija ja julkaisija ovat ulkomaalaisia, mittakaava on strateginen ja mekaniikka on heksasotaa (hex-and-counter). Verrattuna Suomen sisällissotaan sijoittuviin peleihin tämä lista eroaa suunnittelijoiden ja julkaisijoiden kotimaan suhteen. Siinä missä talvisota on kiinnostanut ulkomaisia pelisuunnittelijoita ja -julkaisijoita, Suomen sisällissota on kiinnostanut lähinnä heidän suomalaisia vastineitaan.

Seuraava talvisotapeli Arctic Storm (1992) näki päivänvalon kaksikymmentä vuotta myöhemmin julkaisijanaan GMT Games. Tämän jälkeen talvisotapelejä on julkaistu keskimäärin yksi peli per vuosi. Joinain vuosina pelejä on julkaistu useita, kuten 1995, jolloin julkaistiin kolme talvisotapeliä, mutta muuten julkaisuajankohdissa ei ole havaittavissa mitään erityistä logiikkaa. Esimerkiksi sodan vuosipäivät eivät ole aiheuttaneet piikkiä julkaisumääriin, kuten näkyy vuodesta 2009, jolloin sodan alkamisen 70-vuotispäivästä huolimatta ei julkaistu yhtään talvisotapeliä. Vertailun vuoksi Suomen sisällissotapeleistä puolet on julkaistu 2018, jolloin sodasta oli kulunut sata vuotta.

Pelien suunnittelijat ja julkaisijat ovat pääsääntöisesti ulkomaalaisia. Suunnittelijoista Michael Bennighofilta on julkaissut jopa kolme eri talvisotapeliä perustamansa yhtiön Avalanche Press Ltd. kautta. GMT Games on niin ikään julkaissut kolme peliä talvisodasta mukaan lukien listan todennäköisesti tunnetuimman talvisotapelin Red Winter (2012).

Pelaajamäärä on useimmiten kaksi, kuten sotapeleissä yleensäkin. Poikkeuksen tähän sääntöön muodostavat yksinpeli Winter War (2001) sekä 2-4 hengen Talvisota (2013), jossa pelataan joukkueena peliä vastaan. Second World War at Sea (2015) sekä tänä vuona julkaistava The Mannerheim Line Campaign (2019) toimivat sekä yhdellä että kahdella pelaajalla.

Blood on the Snow: The Battle of Suomussalmi pelin kansi. Kuva BGG:stä käyttäjältä Mixo.

Maalla, merellä ja ilmassa

Talvisodan ilmataisteluihin sijoittuu kaksi peliä: Down In Flames -sarjaan kuuluva Winter War 1939-40 (1995) sekä Buffalo Wings (2010), joka kattaa teemallisesti myös jatkosodan. Merisotaan puolestaan keskittyy Second World War at Sea –sarjassa julkaistu Sea of Iron (2015), joka kattaa itämeren alueen meritaistelut toisessa maailmansodassa. Pelissä on 30 skenaariosta, joiden joukossa on talvi- ja jatkosodan aikaisia taisteluita, mutta näiden määrä tai tarkempaa sisältöä ei löytynyt netistä. Sea of Iron sarjaan on julkaistu myös Finland’s Fantasy Fleet (2017) –lisäosa, jossa on mukana Suomen merivoimille suunniteltuja aluksia, jotka syystä tai toisesta eivät koskaan valmistuneet tai muusta syystä liittyneet laivastoon. Pikanttina yksityiskohtana näiden kaikkien fantasia-alusten nimet on otettu Kalevalasta!

Suurin osa talvisotapeleistä keskittyy kuitenkin strategisen tai operatiivisen mittakaavan maataisteluihin. Yhdeksässä pelissä pelialueena on koko itäraja ja näistä kahdeksan peliä kattaa ajallisesti koko sodan. Kolmessa pelissä aiheena on Tolvajärven taistelu joulukuussa 1939 ja kahdessa Suomussalmen/Raatteen tien taistelut. Taktisen tason sotapelejä on kolme. Näistä ensimmäinen on Mannerheim’s Cross (2006), joka on osa Advanced Tobruk system (ATS) sarjaa ja sisältää kuusi talvisotaskenaariota. Toinen taktisen tason sotapeli on Combat Leader sarjaan kuuluva Winter War (2016), jossa on neljä skenaarioita talvisodasta. Näiden lisäksi tänä vuonna julkaistaan taktisen tason sotapeli The Mannerheim Line Campaign (2019), jossa aiheena on Mannerheim-linjan murtaminen vuonna 1940. Taktisen tason sotapelejä on suomen sodista enemmänkin, mutta suurin osa näistä peleistä on lisäosia tai moduuleja, eivät itsenäisiä pelejä.

Aihealueeltaan yksi mielenkiintoisimmista peleistä on TSWW: Hakkaa Päälle (2016), joka on osa Diffraction Entertainment, Ltd.:n The Second World War Series (TSWW) sarjaa. Peli kattaa alueellisesti Suomen, Ruotsin ja Norjan ja sisältää yksiköt kaikille näille maille. Talvisodan lisäksi pelissä on mukana useita vaihtoehtohistoriallisia skenaarioita, kuten Saksan hyökkäys Ruotsiin.

Temaattisesti talvisodasta onkin tarjolla melkoinen kattaus eri mittakaavan pelejä, joissa voi keskittyä niin ison mittakaavan strategiaan kuin pienempien taisteluiden pelaamiseen, ilma- ja merisotaa unohtamatta. Toisaalta monista talvisodan legendaarisista taisteluista, kuten Kollaasta, Taipaleenjoesta ja Viipurinlahdesta, ei ole julkaistu yhtään peliä. Sen sijaan vähemmän tunnetusta Tolvajärven taistelusta on kokonaista kolme eri peliä!

Heksasotaa

Mekaanisesti lähes kaikki pelit ovat heksasotaa (hex-and-counter) eli peleissä liikutellaan heksakartalla pahvisia yksiköitä, kauntereita. Seitsemästätoista maasotaan keskittyneestä pelistä vain korttivetoinen yksinpeli Winter War (2001) sekä niin ikään korttivetoinen Talvisota (2013) vaikuttavat kuvauksen perusteella muulta kuin perinteisiltä heksasodilta. Lopuista viidestätoista heksasotapelistä Blood on the Snow (1995) käyttää heksojen lisäksi chit-pull mekanismia ja Frozen Death (2013) on korttivetoinen blokkisotapeli.

Talvisotapelien mekanistinen samankaltaisuus on jossain määrin erikoista, kun sitä vertaa esim. Pelejä Suomen sodista -sarjan ensimmäisessä osassa käsiteltyihin Suomen sisällissotaan sijoittuviin peleihin, joiden joukossa oli mekaanisesti erilaisia pelejä. Esim. point-to-point-tyylisten karttojen luulisi sopivan hyvin kuvaamaan miten sotajoukkoja voidaan liikutella vain tiettyjä, ennalta tiedettyjä reittejä pitkin alueilla, joissa talvisotaa käytiin. Silti talvisotapelien joukossa ei ollut yhtään point-to-point-mekanismia käyttävää peliä.

Ilma- ja merisotapelit sekä kolme maasotaan keskittynyttä peliä ovat mittakaavaltaan taktisia. Loput käsitellyistä peleistä ovat operatiivisen tai strategisen mittakaavan pelejä. Pelimuodoista löytyi tietoa heikosti, mutta useimmissa peleissä skenaarioita on useampia. Eri skenaarioiden peliajoista tietoa löytyi vieläkin heikommin. BGG:ssä peliaika-arviot vaihtelivat noin 30 minuutista (Second World War at Sea, 2015) 720 minuuttiin (Red Winter, 2012). Suurin osa peleistä ilmoitti peliajaksi jotain 60 ja 360 minuutin väliltä.

Saatavuus heikkoa

Talvisotapelien saatavuus on heikkoa. Esim. Maaliskuussa 2019 Lautapelit.fi:n ja Fantasiapelien verkkokauppojen valikoimista ei löytynyt yhtäkään talvisotapeliä. Parhaiten pelejä löytyykin BGG-marketin kaltaisista käytettyjen pelien myyntipaikoilta. Uusimmista peleistä Second World War at Sea (2015) ja TSWW: Hakkaa Päälle (2016) ovat myynnissä suoraan julkaisijoilta samoin kun tänä vuonna julkaistava The Mannerheim Line Campaign (2019). Red Winter (2012) -pelin toinen laitos on myös ennakkotilattavissa GMT:ltä.

Tee-se-itse-pelaajille Winter War (2001) -pelin kaikki materiaali on saatavilla Thoth Engine -järjestelmälle (mitä se sitten tarkoittaakaan) ja pelin voi myös askarella itse. Toinen print-and-play-peli on Suomussalmi (2006), jonka materiaalit löytyvät Englantilaisen King’s College London (KCL) yliopiston sivuilta (linkki).

Yhteenveto

Talvisodasta on julkaistu 20 peliä pääasiassa ulkomaalaisten suunnittelijoiden ja pelifirmojen toimesta. Suurin osa peleistä on strategisen mittakaavan heksasotia, mutta joukosta löytyy niin ilmasotaa kuin merisotaakin. Suurin osa peleistä vaikuttaa silti klassisilta kahden pelaajan sotapeleiltä, joissa toinen pelaaja johtaa Suomen ja toinen Neuvostoliiton joukkoja. Pelejä on ilmestynyt noin peli per vuosi -tahtia viimeiset 20+ vuotta ja sama tahti vaikuttaisi jatkuvan tulevaisuudessakin. Tätä kirjottaessa Huoltoreitti blogin taustajoukkoihin kuuluva Antti Lehmusjärvi on jo ilmoittanut suunnittelevansa Jäinen Kuolema -työnimellä kulkevaa talvisotapeli (kts. Lisätietoja täältä), joka käyttää samankaltaista korttivetoista pelisysteemiä kuin Suomen sisällissotaan sijoittuva Veli veljeä vastaan (lautapeliopas).

Valitettavasti talvisotapelejä on Suomessa heikosti saatavilla, joten näistä peleistä kiinnostuneiden kannattaakin suunnata suoraan ulkomaalaisten julkaisijoiden sivuille tai metsästämään käytettyjä pelejä BGG-marketin kaltaisille kauppapaikoille.

ASL Starter Kit #4 PTO

Advanced Squad Leader (ASL) -pelin Starter Kit -tuoteperheeseen on hieman yllättäen tulossa lisäystä, kun pelisarjaa julkaiseva Multi Man Publishing ilmoitti helmikuussa 2019 julkaisevansa neljännen Starter Kit:n (linkki MMP:n pelisivulle).

ASL Strater Kit sarjan aikaisemmin julkaistut pelit.

ASL Starter Kit sarjan kolme ensimmäistä osaa on julkaistu vuosina 2004 – 2007 ja ASL Starter Kit -sääntöjä hyödyntävä historiamoduuli – ASL Starter Kit Decision at Els – vuonna 2014. ASL Starter Kit rintamalla on nähty viime vuosina eloa lähinnä uusintapainosten muodossa, joten sarjan jatkaminen 12 vuoden jälkeen täysin uudella osalla on pienoinen yllätys. Uusin ASL Starter Kit siirtää taistelukentät maapallon toiselle puolelle ja keskittyy siis Tyynenmeren maataisteluihin. Julkaisija on halunnut korostaa tätä asiaa lisäämällä pelin nimeen lyhenteen PTO (Pacific Theater of Operations). Lisänimi ei siis viittaa uusien aselajien esittelyyn, kuten edeltäjänsä (SK 1 = jalkaväki, SK 2 = tykistö, SK 3 = tankit). Ennakoisiko tämä uuttaa temaattisten Starter Kit pelien sarjaa?

MMP:n ennakkotietojen mukaan Strater Kit 4 esittelee uusina yksikköinä japanilaiset ja yhdysvaltain merijalkaväen. Käytännössä tämä tarkoittaa myös jossakin määrin aikaisemmista versioista poikkeavien pelikonseptien esittelemistä, koska japanilaisten taistelutaktiikat poikkesivat jonkin verran länsimaalaisista. Julkaisija mainitsee mm. asteittain heikkenevät jalkaväkiyksiköt, maastosääntöjen laajentamisen ja yksinkertaistetut versiot ASL:n Banzai-, kätketyt yksiköt (concealment)- ja lähitaistelusäännöistä.

Peli sisältää kolme uutta karttaa ja kahdeksan skenaariota, joissa taistellaan Guadalcanalilta aina Luzonin saarelle saakka vuosina 1942 – 1945.

Starter Kit 4 on edeltäjiensä tapaan ASL -pelin täyden version esittelyn ja oppimisen avuksi tarkoitettu itsenäinen kokonaisuus, joka sisältää kaikki pelaamiseen tarvittavat komponentit ja säännöt. ASL Starter Kit -pelit esittelevät ASL:n sääntöjä asteittain, ja osin myös yksinkertaistettuna. Sarjan pelit ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, mutta sääntömäärää lisätään hieman sarjan aikaisempiin peleihin verrattuna. Ihan ensimmäiseksi ASL Starter Kit-hankinnaksi uusinta versiota ei siis ole tarkoitettu, mutta mikään ei kuitenkaan estä pelisarjaan tutustumisen aloittamista pelkän Starter Kit 4:n avulla. Samalla todennäköisesti oppii myös aikaisempien Starter Kit -pelien säännöt.

Starter Kit 4:n jälleen hinta näyttäisi olevan jonkin verran korkeampi verrattuna sarjan muihin osiin. Perusteluksi tälle esitetään kasvaneita tuotantokustannuksia ja sarjan muiden osien myymistä polkuhintaan. Julkaisija kuitenkin tarjoaa pelin ennakkotilaajille noin 30 % alennuksen ennakkotilauksista.


Tervetuloa Huoltoreitti blogiin!

Tervetuloa Huoltoreitti blogin pariin! Tämän blogin tavoitteena on tuottaa suomeksi tietoa lauta- ja korttivetoisista sotapeleistä, ja sotapelien harrastamisesta ylipäätänsä. Blogi aukesi helmikuussa 2019 ja sen taustalla on useamman henkilön Huoltoreitti-tiimi.

Taustaa

Idea Huoltoreitti blogin perustamiseen kypsyi syksyllä 2018 Lautapelioppaan julkaiseman Sotapelien harrastaminen kirjoituksen jälkimainingeissa. Kirjoitusta varten kävin läpi suomalaisia lautapelisivustoja ja -blogeja etsin tietoa siitä kuka ja missä kirjoittaa suomeksi sotapeleistä. Esim. Lautapelioppaassa on ”Sotapelit” luokassa monia erinomaisia arvosteluita sotapeleistä. Tämän lisäksi Suomen Lautapeliseuran foorumilla on oma Sotapelit osio, jossa julkaistaan uusia kirjoituksia noin yksi per viikko tahdilla. Näiden lisäksi sotapeleistä on vain yksittäisiä kirjoituksia siellä täällä.

Tämä sai minut miettimään jotta voisiko asialle tehdä jotain. Pohdin useita vaihtoehtoja, tutkailin muualla maailmassa julkaistuja sotapeliblogeja, ja keräsin ideoita ja ajatuksia eri tahoilta. Lopulta päädyin oman blogin perustamiseen. Iso apu tässä päätöksessä oli Huoltoreitti blogin taustatukena oleva A-tiimi. Tyypillisesti sotapelit ovat peliajaltaan pidempiä kuin lautapelit keskimäärin, ja osaksi siksi niitä pääsee pelaamaan harvemmin kuin muita lautapelejä. Tämä kaikki tarkoittaa sitä että yhdellä henkilöllä on hyvin rajattu mahdollisuus tutustua ja kertoa eri peleistä. Siksi halusin heti alusta lähtien blogin ympärille tiimin, josta löytyy sotapelitietämystä enemmän kuin minulla on koskaan aikaa ja mahdollisuutta oppia.

Perustamispäätöksen jälkeen seuraavana oli vuorossa tekniikan miettiminen. Tutkin erilaisia teknisiä vaihtoehtoja blogin perustamiseksi mm. vertailemalla millaisia ratkaisuja muut suomalaiset lautapeleistä kirjoittavat blogit käyttävät. Tässä erinomaisena apuna oli Pöydällä blogin ”Suomalaiset lautapeliblogit – kuka kukin on?” artikkeli, joka julkaistiin minun kannalta juuri oikeaan aikaan. Tämän, ja ahkeran googlauksen perusteella päädyin hommaamaan oman domainin ja toteuttaman blogin WordPress ohjelmistoa hyödyntäen. Tässä valinnassa, ja myöhemmin blogia viilatessa, Lautapelioppaan Mikko Saari on tarjonnut korvaamatonta apua.

Yksi hankalimmista kysymyksistä oman blogin perustamisessa on tietenkin nimi. Halusin nimen joka kuvaa sotapelaamista ilman että se on liian militaristinen. Lähdin etsimään ratkaisua erilaisten pelitermien suomennoksista. Harmillisen moni sotapeleihin liitetty termi kääntyi huonosti suomeksi (esim. zones of control – kontrollivyöhyke). Lopulta Huoltoreitti, supply line/route termin yksi suomennoksista, nousi parhaaksi. Nimi on sopivan lyhyt, liittyy sotapelaamiseen mutta ei ole erityisen militaristinen. Lisäksi huoltoreitti.fi osoite oli vapaana.

Logosta totean vain, että se on parasta, mitä sain PowerPointilla aikaiseksi… Paremmasta logosta on joitain ajatuksia ilmassa ja toivottavasti lähitulevaisuudessa pääsemme päivittämään logon.

Blogin idea

Tämän blogin ideana on tarjota tietoa laudalla ja korteilla pelattavista sota- ja konfliktiteemaisista peleistä. Kuten blogin esittelyssä kirjoitin, emme ole sotapelirajauksen kanssa turhan tarkkoja, vaan jos peli tuntuu tai vaikuttaa sotapeliltä, käsittelemme sitä tässä blogissa. Blogin rajaus lauta- ja korttipeleihin johtuu lähinnä siitä, että kukaan meistä ei pelaa figupelejä, eikä siten voi niistä kirjoittaa. Sen sijaan videopelit, oli se sitten koneella, konsolilla tai mobiilisti, jätetään suosiolla muille tahoille, vaikka Huoltoreitti-tiimistä tämänkin puolen taustaa löytyy.

Millaisia artikkeleita meillä sitten on tarkoitus julkaista? Yksi artikkelityyppi on after-action report (AAR) kuvaukset, eli tapahtumaraportit. Tapahtumaraportit on usein vuorovuorolta kuvauksia siitä, mitä yhdessä sotapelissä tapahtui. Olen suuresti nauttinut Suomen Lautapeliseuran foorumilla julkaistuista tapahtumaraporteista, ja halusin Huoltoreitti blogin kautta luoda uuden väylän tällaisten raporttien julkaisemiseen (ja löytämiseen). Tätä kirjoittaessa blogissa on julkaistu kolmiosainen tapahtumaraportti Enemy Action: Ardennes yksinpelistä saksalaisten näkökulmasta (osat yksi, kaksi ja kolme), mikä toimii esimerkkinä tulevasta.

Toinen sisältö, jota täältä voi odottaa, on tietenkin peliarvostelut, ja arvosteluita kevyemmät katsaukset eri peleistä. Blogin ensimmäinen arvostelu on 303 nimisestä sotapelistä, joka on kevyt, vartin mittainen sotapeli vuoden 1940 ilmasodasta Britanniassa. Tämä myös muistuttaa, että sotapelien ei välttämättä tarvitse olla monen tunnin mittaisia, vaikeita pelejä, vaan sotapelien alle mahtuu myös kevyempiä pelejä.

Näiden lisäksi Huoltoreitti blogissa julkaistaan artikkeleita jotka käsittelevät esim. temaattisesti eri pelejä. Ensimmäinen tällainen juttusarja käsittelee Suomen sotiin liittyviä lauta- ja korttipelejä. Sarjan ensimmäinen osa käsittelee Suomen sisällissotaan 1918 liittyviä sotapelejä (joita löytyi yhdeksän kappaletta). Sarjan tulevat osat käyvät läpi ainakin talvisodan, jatkosodan, Lapin sodan, ja mahdollisesti ajanjakson ennen itsenäisyyttä.

Yksi blogin pitkän aikavälin tavoite on käydä jossain muodossa läpi kaikki Suomen sotiin liittyvät lauta- ja korttipelit. Tähän mennessä on jo selvinnyt että tällaisia pelejä on kymmeniä, mahdollisesti jopa sata kappaletta, joten kyseessä on selvästi pitkän aikavälin tavoite.

Meidät tavoittaa

Meidät löytää tietenkin täältä huoltoreitti.fi osoitteesta. Uusista artikkeleista saa tiedon vierailemalla tällä sivustolla, mutta myös hyödyntämällä WordPressin syötteitä. Esim. omassa käytössä oleva Feedly ilmoittaa uusista artikkeleista automaattisesti kun lisäät huoltoreitti.fi osoitteen Feedlyyn. Osoitteesta https://huoltoreitti.fi/feed löytyy RSS summary, mutta sen toimintaa en sen tunne sen tarkemmin.

Tämän blogin lisäksi meillä on Twitter tili ja oma Facebook sivu. Näistä Facebook sivulla julkaistaan tiedot kaikista uusista artikkeleita ja sen tarkoituksena on mahdollistaa sivuston seuraaminen tätä kautta, ja lisäksi tarjota yksi kanava keskustelulle ja palautteelle. Twitter tilin tarkoituksena on toisaalta ilmoittaa uudesta sisällöstä suomeksi ja englanniksi, ja sen lisäksi seurata muita sotapelaajia, sotapelisuunnittelijoita ja julkaisuyhtiöitä suomeksi ja englanniksi. Twitter tarjoaa myös väylän julkaista lisätietoa meidän sisällöstä englanniksi. Esim. englanniksi kirjoitettu Suomen sisällissotapelejä käsittelevä viesti herätti laajempaa huomiota myös Suomen ulkopuolella.

Näiden lisäksi kaikkien artikkeleiden alla on kommenttikenttä. Tällä hetkellä jokainen kommentti varmennetaan käsin, koska sivusto alkoi keräämään spämmiä heti kun se ilmaantui nettiin. Tähän voi tulla tulevaisuudessa muutoksia, mutta millaisia ja mihin suuntaan on täysin auki. Yksi vaihtoehto on avata kommentointi vain rekisteröityneille käyttäjille, mutta tämän toteutusta pitää vielä miettiä.

Näiden lisäksi meidät tavoittaa huoltoreitti [at] gmail.com sähköpostista.

Tulevaisuus

Huoltoreitti blogi on tätä kirjottaessa vasta avautunut. Millaiseksi blogi tulee muodostumaan, on monelta osin auki. Aika näyttää millaista sisältöä ja miten usein julkaisemme, ja millainen yhteisö blogin ympärille muodostuu.

Tervetuloa mukaan matkalle!

303 – kevyttä ilmasotaa

303 pelin kansi.

Puolalaisten Tomasz Ginterin ja Karol Madajan suunnittelema kevyt sotapeli 303 (bgg) kuvaa Taistelua Britanniasta syksyllä 1940. Taistelussa Saksan ilmavoimat (Luftwaffe) pyrki saavuttamaan ilmaherruuden Englannin kanaalissa ja Etelä-Englannissa, kun taas Brittien Royal Air Forcen (RAF) pyrkii estämään tämän. Historiallisesti taistelu päättyi RAF:n voittoon.

Pelin nimi, 303, viittaa RAF:n lentolaivue 303:seen (wikipedia), jonka rieveissä taisteli puolalaisia ja tsekkoslovakkialaisia taistelulentäjiä. Varsinkin puolassa lentolaivue 303 on nostettu kansalliseksi instituutioksi, ja tämä selittää myös tämän pelin taustan. Pelin on julkaissut Puolan Kansallisen Muistamisen Instituutti (oma suomennos), joka on julkaissut lukuisia pelejä Puolan historiaan liittyvistä aiheista (esim. Kolejka (bgg), peli jonottamisesta). 303:sen tarkoituksena on ollut lisätä tietoa puolalaisten osuudesta vuoden 1940 ilmataisteluissa, ja tämä huomioiden ohjekirjassa mm. esitellään kaksi 303 laivueessa taistellut puolalaista ja yksi tsekkoslovakkialainen lentäjä.

Ohjekirjassa on historiikki taistelulle, ja kolmen taisteluun osalllistuneen lentäjän esittely.

Abstraktia ilmasotaa

Mekaanisesti 303 on abstrakti kahden pelaajan peli. Toinen pelaaja ohjaa RAF:n hävittäjiä, ja toinen Luftwaffen pommikonetta ja sitä saattavia hävittäjiä. Luftwaffen tavoitteena on pommittaa Lontoota, eli siirtää pommikonetta esittävä pahvinen pelimerkki Lontoon yläpuolelle. RAF pyrkii estämään tämän ampumalla pommikoneen alas. RAF voittaa heti jos pommikone putoaa, tai peliaika ehtii loppua kesken.

Liikkuminen tapahtuu heksaruudukossa ja kumpikin osapuoli liikkuu ja ampuu omilla vuoroillaan. Ammuttaessa heitetään noppia, ja jokainen oman puolen symboli tarkoittaa osumaa (50%:n todennäköisyys). Pelissä on kuitenkin hyvin yksinkertaiseksi peliksi paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esim. ampumisen jälkeen kone liikkuu kohteen vastakkaiselle puolelle, sotkien helposti oman muodostelman. Vaurioitunut kone ei voi ampua, mutta se voi käydä omalla kentällä korjattavana. Pommikone on hidas ja ”ampuu” vain yhdellä nopalla, mutta sen pudottamiseen tarvitaan kaksi osumaa samalla vuorolla. Kun keskimäärin yksi hävittäjä voi osua kohteeseen yhdessä vuorossa parhaimmillaan 1.5 kertaa, tarvitaan pudostusta varten useamman hävittäjän yhteistyötä.

Pelistä on julkaistu vuonna 2013 esi-osa 111 (bgg), jossa vastakkain on Luftwaffe ja Puolan ilmavoimat syksyllä 1939.

Taistelu menossa. Yksi Luftwaffen kone on palaamassa kotikentälle Calaisiin huoltoa varten (oikeassa reunassa).

Komponentit

Pelin komponenetit ajavat asiansa. Ohjekirjassa on ohjeet useilla kielillä, mikä yhdessä historiaosuuksien kanssa kasvattaa ohjekirjan kokoa melkoisesti. Valitettavasti pelin tarkka vuorojärjestys löytyy vain ohjekirjan sivuilta, ja sitä tarvitaan jatkuvasti pelin aikana. Sen olisi voinut tulostaa erilliselle apulapulle tai kartan kylkeen, yhdessä muiden keskeisten sääntöjen kanssa (esim. montako kertaa saa ampua jos liikkuu x ruutua).

Yhteenveto

Sotapeliksi 303 on yksinkertainen, jopa abstrakti, peli jota ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua simulaatioksi. Tämän johdosta peli tuntuu myös vähän kuivahkolta. Kuitenkin noin vartin mittaiseksi peliksi 303 tarjoaa kasan mielenkiintoisia päätöksiä molemmille pelaajille. Voittaakseen pelaajan täytyy miettiä liikkeita kyseistä vuoroa pidemmälle, erityisesti huomioiden ampumisen jälkeinen kohteen vastakkaiselle puolelle lentäminen, joka helposti sotkee oman muodostelman ja jättää esim. pommikoneen suojaamatta.

2/5 tähteä.

303 lyhyesti

Suunnittelija(t): Tomasz Ginter ja Karol Madaj.

Julkaisija (julkaisuvuosi): Instytut Pamięci Narodowej (IPN) (Puolan Kansallisen Muistamisen Instituutti) (2010).

Peliaika: n. 15 minuuttia.

Pelaajamäärä: 2 pelaajaa.

Konflikti tai sota: Taistelu Britanniasta, Toinen maailmansota (1940).

Taktinen, operatiivinen tai strateginen taso: Taktinen.

Ketä tai keitä pelaaja toimet kuvaavat: Taistelulentäjiä, jotka pyrkivät pommittamaan Lontoota (Saksa) tai estämään Lontoon pommituksen (Britit, Puolalaiset ja Tsekkoslovakkialaisia).

Millaisia päätöksiä pelaaja tekee: Yksiköiden (lentokoneet) liikuttaminen.

Tiedon avoimmuus: Kaikki tieto on avointa.

Tavoite (voiton määrittely): Saksan pelaaja voittaa jos onnistuu pommittamaan Lontoota. Liittoutuneiden pelaaja voittaa jos ampuu alas pommikoneen, tai onnistuu viivyttämään pommitusta riittävän kauan.

Pelatut yksiköt/joukot: Hävittäjäkoneita (molemmat osapuolet) ja yksi pommikone (Saksa).

Logistiikka/huolto: Huoltoa ei huomioida. Vaurioituneet hävittäjät voivat palata kesken pelin omalle lentokentälle korjausta varten.

Taistelumekaniikka: Lentokoneet ampuvat automaattisesti yhtä vieressä olevaa vihollista taisteluvuorolla. Osuminen perustuu noppaan (50%:n osumatodennäköisyys per noppa).

Simuloinnin tarkkuus: Hyvin abstrakti.

Pelejä Suomen sodista: Osa 1: Sisällissota 1918

Huoltoreitti blogin yksi pitkän aikavälin tavoite on arvioida, tai muuten huomioida, kaikki Suomen sotia kuvaavat lauta- ja korttivetoiset sotapelit. Suomi on ollut itsenäinen vähän päälle sata vuotta ja tähän ajanjaksoon mahtuu neljä sotaa: sisällissota (1918), talvisota (1939-40), jatkosota (1941-44) ja Lapin sota (1944-45). Näistä kaikista on julkaistu sotapelejä, jotkut heti tuoreeltaan sodan aikana, tai pian sen jälkeen, ja toiset paljon myöhemmin osana meneillään olevaa lautapelaamisen uutta aaltoa.

Näiden itsenäisen Suomen aikaisten sotien lisäksi Suomen alueella tai suomalaiset sotilasyksiköt ovat osallistuneet moniin sotiin osana Ruotsin ja Venäjän valtakuntia. Esimerkiksi moni kolmikymmenvuotista sotaa (1618-48) kuvaava peli sisältää Hakkapeliitta yksikön kuvaamaan suomalaista ratsuväkeä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi kaikki Suomen sotiin liittyvät pelit, jotka olemme löytäneet BoardGameGeek (BGG) tietokannasta, Suomen Kansalliskirjaston Doria tietokannasta, tai muista lähteistä. Rajaamme pelit sellaisiin jotka liittyvät suoraan Suomen käymiin sotiin, tai peleihin joissa Suomen alue on merkittävä osa sotaa. Tämä rajaa esim. kaikki kolmikymmenvuotiseen sotaan liittyvät pelit tämän tarkastelun ulkopuolelle (koska taisteluita käytiin Keski-Euroopassa), mutta huomioi kuitenkin kaikki Suomen sotaan (1808-09) liittyvät pelit. Samoin toisen maailmansodan (1939-45) aikaiset pelit, joissa Suomi on osa suurempaa kokonaisuutta, jätetään tämän sarjan ulkopuolelle

Parhaasta yrityksestä huolimatta alla oleva lista tuskin sisältää kaikkia Suomen sotiin liittyviä pelejä. Jos tiedät pelin, tai pelejä, jotka listasta puuttuu, voit kertoa siitä jutun lopussa olevassa kommenttiosiossa, kommentoida artikkelia Twiterissä tai Facebookissa, tai lähettää sähköpostia osoitteeseen huoltoreitti[at]gmail.com.

Pelipaketin kansikuva Punaisten ja Valkoisten taistelu Suomessa 1918 lautapelistä. Kuva kopioitu Kansalliskirjaston Doria tietokannasta (lienssi: Public domain).

Sisällissota 1918

BGG:stä ja Kansalliskirjaston tietokannasta löytyi tiedot yhdeksästä pelistä, joissa teemana on vuoden 1918 sisällissota. Pelin nimet, julkaisuvuodet, suunnittelija(t) ja pelaajamäärät on julkaistu alla olevassa taulukossa (järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan).

Pelejä Suomen sisällissodasta (1918)

Nimi (linkki lisätietoihin)JulkaisuvuosiSuunnittelijaPelaajamääräJulkaisija
Punaisten ja valkoisten taistelu Suomessa 1918 (Doria)1918Ei tiedossa.2-4 pelaajaa.Juusela & Levänen Oy.
Suomen vapaussota (Doria)1918Ei tiedossa.2 pelaajaa.Kustannusliike Minerva.
Finnish Civil War (bgg)2009 (nettiversio), 2016 (Compass Games versio)Brian Train.2-4 pelaajaa.Alunperin vapaasti ladattava omakustanne, myöhemmin julkaistu Compass Gamesin Paper Wars lehden numerossa #84.
Under the North Star: The Finnish Civil War 1918 (bgg)2010Dennis Bishop.Ei tiedossa.White Dog Games.
1918 (bgg)2018Kalle Matsinen.2-4 pelaajaa.Omakustanne (Mesenaatti.me).
1918: Veli Veljeä Vastaan (bgg)2018Antti Lehmusjärvi.2-4 pelaajaa.Linden Lake Games (kickstart).
Helsinki 1918: German Intervention to the Finnish Civil War (bgg)2018Hannu Uusitalo..2-3 pelaajaaU&P Games Ltd.
Suomi 1918 (bgg)2018Ei tiedossa.2-4 pelaajaa.Omakustanne.
All Bridges Burning: Red Revolt and White Guard in Finland, 1917-1918 (bgg)2019 (oletus)VPJ Arponen.1-3 pelaaja.GMT.

Peleistä kaksi on julkaistu vuonna 1918 heti sisällissodan jälkeen, ja loput seitsemän viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kolme peliä julkaistiin 2018, kun sodasta oli kulunut sata vuotta.

Pelien suunnittelijat ovat pääasiassa suomalaisia, kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Kanadalainen Brian Train julkaisi 2009 netissä ilmaiseksi ladattavan Finnish Civil War pelin, joka julkaistiin 2016 uudestaan Paper Wars lehdessä (#84) niin sanottuna aikakausilehtipelinä (magazine game). Train on tunnettu sotapelisuunnittelija, jonka ludografiasta löytyy mm. Afganistanin sotaan sijoittuva A Distant Plain (bgg) ja Algerian sotaan sijoittuva Colonial Twilight (bgg) sotapelit.

Toinen ulkomaalaisen suunnittelema sisällissotapeli on Dennish Bishopin julkaisemasta Under the North Star. Pelistä löytyy BGG:ssä tosin niin vähän tietoa, että sen perusteella jää pieni epävarmuus siitä jotta onko peliä oikeasti edes olemassa?

Yllä olevaa taulukkoa katsoessa huomio kiinnittyy myös siihen että kaikki pelit on julkaistu joko vuonna 1918, tai vuoden 2009 jälkeen. Esim. sotapelien kultakaudella 1970- ja 80-luvuilla ei tämän tiedon mukaan julkaistu yhtään peliä Suomen sisällissodasta. Pelkästään tämä saa minut olettamaan että yllä oleva taulukko ei sisällä kaikkia Suomen sisällissotaan liittyviä pelejä.

Strategista sotaa

Kahdeksan peliä kattaa temaattisesti koko sisällissodan, ja pelit vaikuttavat kuvausten perusteella suuren mittakaavan strategisilta sotapeleiltä. Suomi 1918 on kuitenkin kuvauksen perusteella abstrakti korttipeli, jossa sota toimii lähinnä temaattisena taustana. Ainut peli, jossa tarkastellaan koko sodan sijasta yksittäistä taistelua, on Helsinki 1918, joka kuvaa Helsingin valtausta keväällä 1918. Skaala on taktinen tai operatiivinen.

Yleisin pelaajamäärä on sotapeleille tyypillinen kaksi, tai kaksi kahden hengen joukkuetta. Pelaajamäärän, ja toteutuksen, suhteen mielenkiintoinen peli on tänä vuonna ilmestyväksi luvattu COIN-sarjaan kuuluva All Bridges Burning, jossa pelaajamäärä on kolme. Punaisten ja valkoisten lisäksi kolmantena osapuolena on sotaa vastustaneet sosiaalidemokraatit.

Mekaanisesti 1918 on blokkisotapeli, jossa joukkoja kuvataan pystyyn nostetuilla puupalikoilla, kun taas 1918: Veli Veljeä Vastaan on perinteinen korttivetoinen sotapeli. Myös All Bridges Burning peli on korttivetoinen. Helsinki 1918 ja Finnish Civil War pelien keskeiseksi mekaniikaksi on merkitty klassinen hex-and-counter (heksat ja pelimerkit). Kaikissa peleissä on pääsääntöisesti vain yksi, koko sodan kattava kampanja, mutta 1918 pelissä on koko sodan kestävän kampanjan lisäksi kolme vähän päälle tunnin mittaista skenaariota. Niistä peleissä, joille on julkaistu peliaika-arviot, peliaika pyöri noin 2-3 tunnin mittakaavassa.

Tilannekuva 1918: Veli Veljeä Vastaan pelistä. Kuva käyttäjältä ksaarto (bgg).

Saatavuus

Hieman yllättäen kaikkein vanhimmat pelit on myös parhaiten saatavilla, kiitos Kansalliskirjaston tietokannan johon on lisätty kopiot pelien säännöistä, pelilaudoista ja muusta materiaalista. Pelaamaan pääsy vaatii kuitenkin jonkin verran askartelua, ja komponenttien ostamista.

Uudemmista peleistä parhaiten saatavilla on 1918: Veli Veljeä Vastaan, jota löytyi kaikista suomalaisista lautapeliliikkeistä, joiden verkkokaupan tilanteen tarkistin. Helsinki 1918 ja Finnish Civil War pelit on saatavilla ainakin Fantasiapelit liikkeestä, jälkimmäinen tosin tilauspalveluna. Keväällä/kesällä julkaistava All Bridges Burning on ennakkotilattavissa julkaisijan (GMT) P500-verkkokaupassa. GMT:n COIN-sarjan pelit ovat maailmalla sen verran tunnettuja että julkaisun jälkeen olettaisin All Bridges Burning peliä saatavan helposti niin Suomesta kuin maailmaltakin.

1918 pelin viimevuotinen joukkorahoituskampanja Mesenaatti palvelussa onnistui, mutta pelin muusta saatavuudesta ei ole tietoa. Suomi 1918 pelin nettisivuilla mainitaan että peliä myisi “Tampereella Werstaan ja Vapriikin museokaupat ja Laukontorin antikvariaatti.”

Under the North Staron ainut peli jota ei löydy uutena tai käytettynä mistään nettikaupasta tai BGG marketista.

Osa laajempaa kokonaisuutta

Suomen sisällissota-aiheisia pelejä etsiessäni huomasin BGG:ssä kaksi Venäjän sisällissotaan (1917-22) sijoittuvaa peliä, joissa Suomi on yhtenä osapuolena. En laske näitä varsinaisesti Suomen sotiin liittyviksi peleiksi, koska Suomi on vain pieni osa kokonaisuutta, mutta mainitsen ne silti lyhyesti tässä.

  • Rossyïa 1917 (1995), François-Stanislas Thomas (bgg);
  • Triumph of Chaos (2005), David Dockter (bgg).

Yhteenveto

Suomen sisällissodasta on julkaistu yhdeksän sotapeliä, joista suurin osa on suuren mittakaavan, strategisia pelejä, joissa johdetaan joko punaisten tai valkoisten sotatoimia. Vain yksi peli on mittakaavaltaan pienempi, keskittyen Helsingin valtaukseen. Mielenkiintoisesti yhdestä sisällissodan tunnetuimmista tapahtumista, Tampereen taistelusta, ei ole julkaistu yhtään peliä Suomessa, eikä maailmalla!

Peleissä on hyödynnetty tunnettuja pelimekaniikkoja, kuten korttivetoisuutta ja blokkeja. Lisäksi tänä vuonna julkaistava All Bridges Burning on osa yhdysvaltalaisen GMT:n COIN-sarjaa, liittäen Suomen sisällissodan osaksi muita vastaavia, monisyisiä konflikteja. Suurin osa peleistä on suomalaisten suunnittelemia ja suunnattu selvästi Suomen markkinoille. Siihen nähden miten huonosti Suomen sisällissota tunnetaan maailmalla, on oikeastaan pieni ihme että aiheesta on tehty sotapelejä Suomen ulkopuolellakin.

Suurriistaa talvimetsässä – Tapahtumaraportti Enemy Action: Ardennes yksinpelistä: Osa 3/3

Tämä tapahtumaraportti (after-action report) on alunperin julkaistu Suomen Lautapeliseuran foorumilla tammikuussa 2019 (linkki alkuperäiseen). Raportin on kirjoittanut Antero Kuusi ja se julkaistaan täällä hänen luvallaan. Kaikki kuvat on julkaistu imgurissa

Raportin aikaisemmat osat löytyvät täältä (1/3) ja täältä (2/3).

Vuoro 4 (19.12.1944)

Tilanne näyttää yllättävänkin hyvältä. Liittoutuneiden linjoissa on isot aukot sekä etelässä että pohjoisessa. Toisen niistä ne ehkä ehtivät tukkia, mutta heille tulee todella kiire ehtiäkseen tukkia molemmat. Saksalaistenkin linjat kyllä ovat venymässä, LXXXV:n ja XLVII:n välille on muodostumassa aukko, jota liittoutuneiden etelässä olevat yksiköt voivat ehkä lähteä hyödyntämään. Pohjoisessa I SS Pz:n tilannetta hankaloittaa se, että etenemisen myötä jatkuvasti suurempi osa joukoista joudutaan jättämään sivustan suojaksi. Tätä tosin todennäköisesti tulee auttamaan se, että II SS panssariarmeijakunnan pitäisi saapua tänään. Sen pitäisi kyetä toimimaan uutena kärkenä pohjoisen hyökkäyksessä.

Tilanne aamulla 19.12. ja suunnitellut etenemissuunnat.

Aukkoja pyritään hyödyntämään heti aamusta. Yksi Panzer Lehrin rykmenteistä tiedustelee tietä pohjoiseen samalla, kun muut lähestyvät Bastongea. Silloin ilmenee, että yön aikana Bastongeen on saapunu yksi rykmentti 4. jalkaväkdivisioonasta, jonka raportoitiin olevan etelässä LXXX:n rintamalla. Yksiköt siis ympäröivätkin Bastongen samalla, kun 2. panssaridivisioonaa siirtyy liitymään hyökkäykseen. Nopea, vahva hyökkäys kannattaa ja puolustajat yllätetään, kun ovat vielä valmistelemassa puolustusta. Hyökkäys valtaa Bastongen ja panssarit pääsevät etenemään jo sen läpi. Bastongesta vallataan myös liittoutuneiden polttoainevarasto, josta on hyötyä tulevina päivinä. Pohjoisessa myös I SS Pz pyrkii hyödyntämään aamun tilannetta. Suorin etenemisreitti on täälläkin tukossa, koska Ouffetia puolustamassa ei olekaan vain muutamia takalinjan joukkoja vaan 517. laskuvarjoprikaati. Myös muilla suunnilla liittoutuneiden esteet ja vartiot hidastavat etnemistä. Lopulta I SS Pz:n yksiköt tiedustelevat parasta etenemissuuntaa, piirittävät Trois Pontsin puolustajat ja valmistautuvat hyökkäämään Hottonin suuntaa puolustavan yksikön kimppuun.

Bastongen valtaus.
Pohjoisessa ei ole selkeää etenemissuuntaa, mutta liittoutuneilla on huomattavia ongelmia toimittaa huoltoa.

Amerikkalaisten V armeijakunta reagoi ja osa 9. jalkaväkidivisioonasta siirtyy vahvistamaan linjaa Werdemontin pohjoispuolella. Muualla pohjoisella rintamalinjalla etsitään heikkouksia, mutta ainoa isompi hyökkäys tapahtuu Büllingenin luona, jossa kaksi rykmenttiä hyökkäävät heikohkojen sivustaa turvaamaan jääneiden yksiköiden kimppuun – mahdollisesti tavoitteenaan vapauttaa 106. divisioona.

[Ensimmäinen kunnollinen tilaisuus esitellä liittoutuneiden aktivointimekaniikkaa. Kun muodostelma aktivoidaan, Action-pakasta nostetaan kolme korttia, joissa on eri toimintoja. Taistelun edetessä pakkaan tulee enemmän ja enemmän hyökkäystoimintoja ja puolustus- ja vetäytymiskortit vähenevät. Nostettuja kortteja tarkastellaan yläkulman numerojärjestyksessä. Jokaisessa kortissa on listattu minkä ID-numeron yksiköt ovat valideja tälle, mikä on ehto toiminnolle ja mikä on itse toiminto. Tässä tapauksessa kaksi yksikköä (numerot 09 ja 11) täytti Fill the Gap -kortin ehdot, joka oli ensimmäisenä. Yläreunan numerojärjestyksen mukaan 11 toimii ensin, jonka jälkeen numero 09 ei enää täytä ehtoa (saksalaiset eivät enää pääse liikkumaan mihinkään asemaan, mihin se pääsee). Myös toinen kortti oli identtinen, joten siinä ei tapahtunut mitään. Kolmannella kortilla yksikkö 05 täyttää ehdon Büllingenin itäpuolella olevaan stackiin verrattuna, mutta kortin alareunassa on ehto ”Protect VP Hex”, mikä antaa tiettyjä rajoituksia, mm. sen, että yksikkö ei hyökkää pois VP-heksasta ellei siellä ole riittävästi ylimääräisiä yksiköitä – ja 05 on yksin Elsenbornin VP-heksassa. 09 voisi hyökätä, koska se ei tehnyt mitään ensimmäisillä korteilla, mutta kantaman päässä ei ole validia kohdetta – joen takan olevien yksiköiden teho tuplataan arvioidessa hyökkääkö AI niitä vastaan. Samoin lähes kaikilla muilla yksiköillä. Lopulta ainoastaan yksiköiden 13 ja 15 pino löytää validin kohteen. ”Other proximate units reinforce” tarkoittaa, että sitten katsotaan kaikki yksiköt (ei vain aktivoidut), jotka eivät ole aktivoitu. Kaikki, jotka yltävät liikkumaan viereen, tekevät niin ja liittyvät taisteluun. Tässä tapauksessa saksalaisten yksiköiden ZOCit ja metsä Elsenbornin pohjoispuolella hidastavat liikettä niin paljon, että pohjoislaidan yksikkö 03 olisi ainoa, joka sinne yltäisi. Kortissa on kuitenkin ehto ”Preserve Line” ja tämä liike avaisi sen pohjoispuolelle reitin linjojen taakse, joten ehto kieltää sitä liikkumasta. 13 ja 15 hyökkäävät siis itse ja saavat kortissao levan ”Tank Battalion” -taktiikan plus yhden pakasta nostettavan satunnaisen taktiikan (tämä nostetaan aina liittoutuneiden hyökkäyksiin). Kun viimeinen Action-kortti on tehty, ne aktivoidut yksiköt, jotka eivät ole aktivoinnilla tehneet mitään, rakentavat itselleen kenttälinnoituksen.]

V armeijakunnan aktivointi. Korteista kriteerit täyttää vain yksi 9. jalkaväkidivisioonan rykmentti Fill the Gapin osalta ja 99. jalkaväkidivisioonan yksiköt Elite Attackin kohdalla.

Liittoutuneilla on sekä raskaan tykistön tuki että panssaripataljoona tukenaan, mutta höykkäys tapahtuu niin lähellä Westwallia, että saksalaistenkin raskaat tykit yltävät tukemaan taistelua [saksalaisille pelattu Fixed Artillery -taktiikka]. Hyökkäys työntää saksalaisia taaksepäin, mutta amerikkalaiset kärsivät tappioita saksalaisten tykkitulesta. [Tulos oli A1 D1. Pari päivää aikaisemmin olisi pitänyt ottaa tappioita yksikölle, jotta huoltolinja olisi pysynyt auki, mutta tällä hetkellä koko rintamaa pystytään helposti huoltamaan etelämpää St. Vithin kautta, joten puolustajien osuman voi hyvin konvertoida vetäytymiseksi. Varsinkin, kun amerikkalaisilla ei ole tällä osalla rintamaa voimaa edetä oikeastaan yhtään enempää.]

Etelämpänä LVIII ja LXVI jatkavat 106. jalkaväkidivisioonan motin tuhoamista. Amerikkalaisten ammukset ovat käytännössä loppu, joten juuri minkäänlaista vastarintaa ei enää tarjota [yksiköt ovat olleet niin pitkään pois huollosta, että ovat saaneet Isolated-statuksen, jolloin ne eivät voi enää tehdä vahinkoa taistelussa]. Siltikin motti on hyvin sitkeä ja se pienenee hyvin hitaasti.

XLVII lähtee jatkamaan Bastongesta eteenpäin. 2. panssaridivisioona saavuttaa St. Hubertin kohtaamatta vastarintaa. Pohjoisempana Panzer Lehr törmää liittouneiden esteisiin, mutta pääsee La Rochessa olevan 82. maahanlaskudivisioonan selustaan. XLVII:llä on yhä useita mahdollisia etenemisreittejä, isoin ongelma alkaa olla eteläisen sivustan uhka – aukko LXXXV:hen uhkaa revetä entisestään. Pohjoisempana Dietrich määrää I SS Pz:n kääntämään etenemissuuntaansa pois pohjoisesta vahvemmin länteen. Yksiköt poistuvat siis Ouffet’n suunnasta ja keskittyvät hyökkäämään Manhaysta eilen pois työnnetyn 7. panssaridivisioonaan osaa vastaa, joka vaikuttaa olevan ainoa este Hottonin suunnalla. Molemmilla puolilla on tukenaan pioneereja ja tankkeja, joskin saksalaisilla on niitä paljon enemmän. Mutta amerikkalaiset ovat puolestaan asemissa hyvin tiheässä metsässä, mikä vaikeuttaa hyökkäämistä. Maasto estääkin minkäänlaisen läpimurron hyökkäyksessä.

Amerikkalaisten 7. panssaridivisioonan osat pitävät yllä sitkeää vastarintaa.

Etelässä amerikkalaisten VIII armeijakunta pyrkii tiivistämään linjojaan. Kevyet hyökkäykset aiheuttavat tappioita saksalaisten heikoimmille yksiköille samalla kun 9. panssaridivisioonan viimeiset osat taistelevat tiensä pois motista Ourin varrella.

Idässä 3. panssarikrenatööridivisioona saapuu vahvistamaan LXVII:ta. Kunhan se pääsee toimintaan, se todennäköisesti kykenee motittamaan 99. jalkaväkidivisioonana, joka eteni hyökkäyksensä jälkeen Büllingenin itäpuolella. Etelässä LXXXV taas ottaa paremmat puolustusasemat, kun VIII armeijakunta on aktivoitunut ja pyrkii samalla pienentämään aukkoa XLVII:n yksiköihin.

V armeijakunnan komentajat ilmeisesti tajuavat uhan 99. jalkaväkidivisioonalle, sillä se vetäytyy takaisin asemiin Elsenbornin luokse. Samalla Werdemontin luona amerikkalaiset etenevät alueelle, josta I SS Pz on juuri kääntynyt pois.

1.SS panssaridivisioona toteaa 7. panssaridivisioonan olevan liian hyvässä asemassa ja jättää sen asemiinsa. Ryhmä Peiper kääntyy länteen ja onnistuu valtaamaan Durbuyn luota, mutta joutuu pysähtymään hetkeksi, koska huolto ei kykene toimimaan kauemmas. Muuten divisioonan yksiköt siirtymät katkomaan amerikkalisten huoltolinjoja – heidän nykyisiä asemia pystyy huoltamaan vain muutaman Ourthen ylittävän sillan kautta Hottonin luona, joita ei ole turvattu kovinkaan hyvin. Etelämpänä Manteuffel painostaa XLVII:tä jatkamaan länteen vaikka sen eteläsivusta uhkaa revetä entistä pahemmin. Panzer Lehrin rykmentit ovat kärjessä kahdella eri reitillä. Rochefortia kohti etenevä rykmentti kohtaa vähän sen eteläpuolella räjäytetyn sillan eikä kykene etenemään enempää. Havelangea kohti etenevä rykmentti sen sijaan pääsee etenemään nopeasti aina Marchen läpi, jossa jälleen yksi liittoutuneiden polttoainevarikko kaapataan. 2. panssaridivisioona kokonaisuudessaan ohjataan samalle reitille. Eteneminen on niin nopeaa, että yllätten XLVII:n kärki on liki saavuttanyt ryhmä Peiperin ja tuloksena suurimmalta osalta amerikkalaisten XVIII armeijakunnasta on huolto katkaistu.

Yllättäen amerikkalaisten XVIII armeijakunta on jättänyt huoltolinjansa suojaamatta.

II SS panssariarmeijakunta saapuu illan laskeutuessa lopulta operaatioalueelle Vielsamin luona. Alunperin suunnitelmana oli, että tämä vahva armeijakunta ottaisi tässä vaiheessa hyökkäyksen kärjen pohjoisessa I SS panssariarmeijakunnalta, mutta hyökkäys etenee niin hyvin, että saarroksiin jääneen XVIII armeijakunnan vahvojen yksiköiden neutralointi saattaa olla tarpeellisempaa. [Odottelin liki koko päivän, että I SS Pz saisi luotua riittävän ison aukon, jotta II SS Pz:n saisi tuotua sinne (liittoutuneiden yksiköitä tai kyliä ei saa olla kahden heksan sisällä), mutta sellaista ei syntynyt. II SS Pz piti tuoda sitten melko kauas idässä kartalle.] Etelässä LXXXV:n jalkaväkiyksiköt yrittävät kiriä kiinni XLVII:n yksiköitä, mutta etelässä on yhä huomattavia aukkoja.

Amerikkalaiset pyrkivät epätoivoitsesti hidastamaan läpimurron etenemistä. 1. jalkaväkidivisioonan 18. rykmentti, jonka odotettiin olevan Spassa onkin siirtynyt XLVII:n eteen. Tämä yksinään on kyllä riittämätön, sillä täällä on jo useita vaihtoehtoisia etenemisreittejä.

Tämän myötä hämärä laskee jälleen. Tilanne näyttää harvinaisen hyvältä. Yleensä XLVII pääsee suunnilleen näille maille pisimmillään, mutta se yleensä taphtuu vasta noin kahta päivää myöhemmin. Kun se ei ole joutunut käyttämään aikaa 101. maahanlaskudivisioonan neutralointiin, se on kyennyt etenemään paljon paremmin kuin yleensä. Se on myös estänyt liittouneita muodostamasta yhtenästä linjaa, minkä ansiosta I SS Pz on päässyt paljon pidemmälle kuin se yleensä pääsee.

Vuoro 5 (20.12.1944)

Asemat päivän alussa.

XLVII:n kärki saa vielä vahvistusta, kun Führerbegleitbrigade saapuu Marchen luo. [Tämä yksikkö olisi ollut tuotavissa kartalle kahden päivän ajan, mutta korteille on ollut parempaa käyttöä. Kaksi päivää reservi-laatikkoon siirtymisen jälkeen yksikön saa ilmaiseksi kartalle vuoron alussa.] Isolla osalla XVIII armeijakunnasta on nyt ongelmia huollon kanssa ja 106. jalkaväkidivisioonan miehet alkavat antautua suurin joukoin. Vain pieni osa alkuperäisestä divisoonasta pysyy aseissa Prümin lähellä.

LXXXV:n 5. laskuvarjodivisioona ottaa asemay Sure-joen myötäisesti ja 352. jalkaväkidivisioona pyrkii kuromaan kiinni aukkoa XLVII:een. Tässä maasto on onneksi suojana, näiden armeijakuntien välinen aukko on tiheää metsää, jossa liittoutuneillakin olisi ongelmia edetä. Pohjoisempana II SS Pz hyökkää motitetun 30. jalkaväkidivisioonan kimppuun. [Nämä yksiköt olisi mielummin jättänyt vielä vuoroksi mottiin, jotta niillä olisi hyökätessä Isolated status eikä vain nykyinen Out of Supply -status, mutta sää on paranemassa ja liittoutuneiden ilmavoimat alkavat toimia. Airpower-eventti liittoutuneille toisi ilmahuollon vahvimmalle Out of Supply tai Isolated-pinolle, jolloin se palaisi takaisin huoltoon. Ja noiden yllättävä palaaminen huoltoon ja mahdollinen murtautumisyritys pois ei olisi tässä vaiheessa lainkaan hyvä asia.] Lähes kokonaan ilman ammuksia divisioonasta eli olekaan mitään vastusta kahta panssaridivisioonaa vastaan. Lähes koko divisioona eliminoidaan, pieni osa onnistuu pakenemaan saartorenkaasta etelään, mutta ovat yhä kaukana liittoutuneiden linjoista.

II SS Pz kiusaa pienempiään.

Liittoutuneiden ilmavoimat yrittävät tehdä minkä voivat ja tiputtavat 30. divisioonan jäljelle jääneille osille suuren määrän ammuksia ja ruokaa – lienee koko divisoonan tarpeille mitoitettu. [Hyökkäys oli tosi tarpeen. Liittoutuneet nostivat ensimmäisellä kortillaan sen Airpower-eventin.]

LXVI hyökkää 106. jalkaväkidivisioonan rippeiden kimppuun ja tuhoaa ne. Se voi nyt ottaa asemat Elsenbornin-Malmedyn alueelta, joka vapauttaa sille alueelle jääneet I SS Pz:n yksiköt siirtymään lännemmäs. I SS Pz pyrkiikin etenemään länteen, erityisesti Meusen luona, mutta liittoutuneet ovat ehtineet tehdä teille esteitä ja eteneminen on toivottua hitaampaa.

Liittoutuneiden esteet hidastavat I SS Pz:ia.

Etelässä VII armeijakunta on liikkeellä. 9. panssaridivisoonan jäänteet ja 101. maahanlaskudivisioona otta asemia LXXX ja LXXXV armeijakuntia vastapäätä. Aivan itäreunassa 101. myös hyökkää LXXX:n heikointa osaa kohti ja onnistuu tuhoamaan kevyen sillanpääaseman Echternchin luona.

XLVII jatkaa etenemistään. Pioneerit korjaavat Panzer Lehrin eteläisen kärjen edessä olleen räjäytetyn sillan Rochefortin luona. Tämä kärki pääseekiin jo lähes Meuselle Dinantin luona. Liittoutuneiden alueelle tuomaa 1. jalkaväkidivisoonan rykmentin pitää yksi Panzer Lehrin yksikkö paikoillaan, muuten sitä vain lähdetään kiertämään useilla eri reiteillä.

Myös XII armeijakunta etsii hyökkäyksen paikkoja etelässä, mutta päätyy lopulta vain kaivautumaan asemiinsa. 1 SS Pz sen sijaan jatkaa etenemistään. 150. panssariprikaati pääsee jo Meusen rannalle Huyn itäpuolella ja ryhmä Paiper Namurin ja Dinantin välissä. Nyt edetään riskilläkin aina kun voi, saksalaisillakaan ei Hottonin länsipuolella ole oikein yhtenäistä linjaa vaan koko alue on molempien puolien yksittäisiä yksiköitä. Katsotaan kuka saa muodostettua varsinaisen linjan alueella.

Liittoutuneet yrittävät ensin. Yksi 82. maaahanlaskudivisioonan rykmenteistä, joka raportoitiin La Rochesta onkin ottanut aseman Huyn pohjoispuolelta. Ei vielä riitä pelastamaan liittoutuneisen asemia, mutta yksi mahdollinen etenemisreitti on nyt tukittu.

LXXX joutuu siirtämään painopistettään Echternachin itäpuolelle, jotta 101.:n mahdollinen jatkoeteneminen estetään. Keskellä rintamaa II SS Pz jatkaa keskustan ison motin pienentämistä, nyt kohteena on 505 PIR. laskuvarjojääkärit saadaan työnnettyä pois asemistaan tiheässä metsässä, mutta ne eivät kärsi juurikaan tappioita.

Rintaman eteläinen kulma.

Liittoutuneet jatkavat pohjoisen linjan tukkimista. Aachenin alueelta rintamalta vedetyn VII armeijakunnasta saapuu ensimmäisenä 3. panssaridivisioonan ensimmäinen prikaati Huyhin.

Myös saksalaiset saavat vahvistuksia, kun LIII armeijakunnasta saapuu ensimmäinensenä führergrenadier-rykmentti Bastognen luon. LIII on asetettu 7. armeijakunnan alaisuuteen ja saapuu hyvään aikaan – siitä lienee hyvin apua LXXXV:n ja XLVII:n välisen aukon tukkimiseen. XLVII jatkaa etenemistä länttä kohti ja saavutta Meusen rannan Dinantin luona, mutta sitä lähestyessä myös etenemistä hidastavien liittoutuneiden esteiden määrät kasvavat.

Saksalaiset lähestyvät Meusea.

Patton on kuitenkin liikkeellä. Hän on lähettänyt III armeijakunnan pohjoista kohti jo ennen kuin on saanut virallisen käskyn siihen. Sen saapumisaika alueelle on huomisen aikana. [Normaalisti tämä olisi ikävä eventti saksalaisille, mutta nyt se söi yhden potentiaalisen aktivoinnin liittoutuneilta ja III armeijakunta lienee yhä myöhässä.]

Ryhmä Peiper raivaa vihdoin esteet tieltään, ylittää Meusen ja kääntyy pohjoiseen, seuraillen joenvartta aina Namuriin saakka. Tämä uhkaa liittoutuneiden asemia vakavasti. [Oli vain 24% mahdollisuus, että Peiper pääsee Namuriin saakka ennen kuin se törmää seuraavaan esteeseen, mutta noppa oli Peiperin puolella. Tämän myötä Peiper on sellaisessa asemassa, että jos se pysyy huollossa, Saksa voittaa päivän lopussa (jos Meusen ylittänyt yksikkö on huollossa, Saksa saa +10 VP:n bonuksen kerran). Näillä pisteillä voitto onnistuu vain tänään, seuraavana päivänä se vaatisi jo 5 VP enemmän. Voittoon tarvittava voittopistemäärä kasvaa joka päivä 24. päivään saakka, jonka jälkeen strateginen voitto ei ole enää mahdollinen. 25. päivästä eteenpäin voittoon tarvittava pistemäärä alkaa taas pienetyä joka päivä ja 27. päivän jälkeen on kyse enää taktisesta voitosta. Vastaavasti liittoutuneiden voitolla on oma pisterajansa, jonka alle mennessä liittouneet voittavat. Tämä pisteraja muuttuu vastaavasti, mutta hitaammin, niin että 29. päivä rajat ovat lopulta samat: jos päivän lopussa ollaan sen päällä, saksalaiset saavat taktisen voiton, muuten liittoutuneet saavat taktisen voiton. Keskellä II SS Pz jatkaa hyökkäystä 505 PIR:iä vastaan. Nyt kun se on työnnetty pois metsästä, tämä kevyt jalkaväki ei enää kykene antamaan kunnollista vastarintaa vahvoille panssarivoimille ja se tuhotaan La Rochen itäpuolella.

Hämärän laskeutuessa seuraava 3. panssaridivisioonan prikaati saapuu Dinantiin. Mutta tämä ei ole riittävästi, saksan panssari ovat ylittäneet Meusen ja ryhmä Peiper jatkaa kohti Antwerpenia tasaisemmalla maastolla. Saksalaisten pitenevät huotolinjat ja paheneva liittoutuneiden ilmavoimien häirintä vaativat kuitenkin veronsa eikä saksalaisilla ole mahdollisuutta kunnolla hyökätä brittien XXX armeijakuntaa ja Kanadan II armeijakuntaa vastaan, jotka ovat ottaneet asemat sen luota. Saksalaisten päätavoite on jäänyt saavuttamatta, mutta liittouneet ovat joutuneet siirtämään useita isoja yksiköitä Antwerpenin puolustamiseen ja läpimurron pysäyttämiseen. Neljä amerikkalisten armeijakuntaa on myös kärsinyt kovia tappioita ja joudutaan vetämään uudelleenjärjestymään, kun tilanne on vakautettu. Liittoutuneiden huoltojärjestelyjen ja rintaman uudelleenjärjestely kestää pitkään ja kestää liki vuoden ennen kuin länsiliittoutuneet kykenevät jälleen aloittamaan isommat hyökkäykset. Lopulta sodan loputtua Saksa jaetaan länsiliittoutuneiden hallitsemaan Ruhriin ja Neuvostoliiton hallitsemaan Varsinais-Saksaan. Ydinpommin tuhoama Hampuri on jaettu eri liittoutuneiden hallitsemiin sektoreihin.

[Tulos: Strateginen voitto Saksalle.]

Suurriistaa talvimetsässä – Tapahtumaraportti Enemy Action: Ardennes yksinpelistä: Osa 2/3

Tämä tapahtumaraportti (after-action report) on alunperin julkaistu Suomen Lautapeliseuran foorumilla tammikuussa 2019 (linkki alkuperäiseen). Raportin on kirjoittanut Antero Kuusi ja se julkaistaan täällä hänen luvallaan. Kaikki kuvat on julkaistu imgurissa

Raportin ensimmäinen osa on täällä, ja toinen osa täällä.

Vuoro 2 (17.12.1944)

Asemat päivän alussa

Suurin osa 106. jalkaväkidivisioonasta on liki saarrettu ja niiden huolto on estetty. Täysimittainen saarros toteutuisi, jos I SS Pz ja LVIII onnistuisivat yhdistämään alueensa St. Vithissä. Aamun aluksi tulee myös tieto, että Von der Heyten ryhmän on yön aikana törmännyt vahvaan liittoutuneiden yksikköön ja eliminoitu käytännössä täysin. [Tämä oli saksalaisten viimeinen laskuvarjo-operaatio ja oli historiallisesti täydellinen katastrofi. Sen tarkoituksena oli ottaa haltuun muutama tärkeä tienristeys V armeijakunnan linjojen takana, mutta ryhmä levisi pahasti hypyn aikana ja menetti suurimman osan ammuksistaan. Tuloksena se vain kykeni yrittämään palaamista takaisin saksalaisten linjoille. Pelissä tätä edustaa yksi eventti, joka on lähes aina pelattu kahden ensimmäisen päivän aikana (suurin osa kortin muista käytöistä on kielletty näinä päivinä), joka tuo laudalle yhden heikon yksikön, joka hyvällä tuurilla haittaa vähän liittoutuneiden huoltoa, mutta yleensä vain istuu paikallaan. Jos saksalaiset saavat muun yksikön samaan heksaan sen kanssa, yksikkö poistuu ja saksalaiset saavat yhden voittopisteen. Yleensä se eliminoituu tätä ennen huollon puutteeseen. Ja tällä kertaa noppa eliminoi sen jo laudalle tullessa.]

6. panssariarmeija komentaja Dietrich painostaa I SS Pz:a etenemään mahdollisimaan nopeasti. Se hyödyntääkin aukon liittoutuneiden linjassa ja Ryhmä Peiper etenee jo aamun aikana Vielsamiin asti [tässä oli onnea, ettei matkalla kohdattu yhtään estettä. Loppuosa 1. SS panssaridivisioonasta pyrkii sulkemaan 106. jalkaväkidivisioonan saaroksen koordinoidulla hyökkäyksellä St. Vithiin. Samalla loppuosa armeijakunnasta pyrkii seuraamaan tätä kärkeä läpi aukosta mahdollisimman nopeasti. Amerikkalaisilla on yllättäen panssaripataljoona tukenaan, mutta hyökkäys on liian ylivoimainen siitä huolimatta. Puolustajista vain pieni osa kykenee perääntymään ja nekin jäävät saaroksiin, mutta hyökkäävät eliittiyksiköt ottavat myös tappioita.

I SS Pz hyödyntää avointa rintamaa.
Lopputulos St. Vithissä.

XVIII armeijakunnan takalinjoilla olleet yksiköt alkavat saapua. 9. panssaridivisioona yrittää tukkia aukkoa ottamalla asemat Stavelotista Trois Pointin kautta Manhayhin. [I SS Pz:n eteneminen oli todella hyvin ajoitettu. Jos nuo liittoutuneiden yksiköt olisivat saapuneet ennen sitä, ne olisivat sijoittuneet St. Vithin länsi- ja pohjoispuolelle tukkien aukon. Nyt ne eivät riitä kuin tukkimaan pohjoisosan siitä].

Etelässä pääsosa LXXXV:stä ylittää pyrkien pääsemään asemaan, josta voisi hyökätä etelään. Samalla XLVII siirtyy hyökkäämään 9. panssaridivisioonan yksiköitä vastaan, jotka eilen illalla pysäyttivät sen etenemisen. Amerikkalaiset ottavat tappioita, mutta pysyvät sitkeästi asemissaan.

I SS Pz jatkaa etenemistään, mutta Vielsamin länsipuolisissa metsissä vastaan alkaa tulla esteitä, jotka hidastavat panssareita. 12. SS panssaridivisioona saapuu St. Vithin edustalle ja yhdessä LVIII:n yksiköiden kanssa eliminoi viimeiset rippeet St. Vithin puolustajista.

St. Vith on kokonaan saksalaisten käsissä.

XVLII:n toinen panssaridivisioona jatkaa hyökkäystä, jolla se pyrkii läpimurtoon 9. panssaridivisioonan pohjoisinta osaa vastaa. Menestys St. Vithissä kuitenkin mahdollistaa, että tällä kertaa samaan aikaan 116. panssaridivisioona pääsee iskemään asemia vastaan pohjoisesta. Tämä lopulta romauttaa amerikkalaisten asemat ja hyökkäys pääsee etenemään täälläkin vihdoin. Idenpänä LXVI aloittaa hyökkäyksen saarroksiin jääneen 106. divisioonan asemiin. [Tämä hyökkäys on osittain motin raivaamista, mutta enemmän turhien korttien käyttämistä, jolla minimoidaan liittoutuneiden vuorot.]

Amerikkalaisilla alkaa selvästi olla kiire koittaa tukkia etenemisreitti, sillä yksi rykmentti 1. jalkaväkidivisioonasta, joka on osa V armeijakuntaa ottaa kiireesti asemia suoraan Peiperin ryhmän edessä. Rykmentti on melko kaukana muista armeijakuntansa yksiköistä, ilmeisesti armeijakunnan reservistä lähetetty etelään. Peiperin ryhmä ei jää taistelemaan sen kanssa vaan kiertää sen pohjoispuolelta. [Tämä liike tapahtuu kortilla, joka sallii 17. tai 18. päivä Peiperin tai 150. passariprikaatin, joka oli varustettu kaapatuilla Shermaneilla, liikkua huomiomatta amerikkalaisten yksiköiden ZOCia. Tämä jättää ilmestyneen yksikön ”threat of surround” -tilanteeseen, josta ne usein vetäytyvät aktivoituessaan elleivät ole voittopisteheksasta. Peiper on kyllä myös pois huollosta, mutta saksalaiset yksiköt ovat immuuneja sille kolmen ensimmäisen päivän aikana].

Tätä myötä myös hämärä laskeutuu. I SS Pz on päässyt etenemään odotettua paremmin, mutta vastineeksi XLVII ei puolestaan ole päässyt etenemään juuri lainkaan. Keskusta on vielä hyvin auki, mutta huomenna on odotettavissa amerikkalaisten laskuvarjodivisioonien saapuminen.

Vuoro 3 (18.12.1944)

Asemat päivän alussa.
Liittoutuneiden reservit. Yksiköt on pinottu divisioonittain.

Kun amerikkalaisten 9. panssaridivisioonan pohjoisempi asema on tuhottu edellisen päivän lopuksi, XLVII armeijakunta aloittaa hyökkäämällä kokonaisuudessaan eteläisemmän aseman kimppuun. Luulisi tämän tehon riittävän. Hyökkäys aiheuttaakin puolustajille kovia tappioita ja työntää niitä taaksepäin. Pieni osa panssareista on vielä kykeneviä hidastamaan etenemistä suoraan Bastongeen päin, mutta niidenkin kiertäminen pitäisi onnistua helposti. Vähän etelämpänä LXXXV aremijakuntakin saa etenemisensä liikkeelle. 5. laskuvarjodivisioon kiertää syntyneestä aukosta osittain 109. jalkaväkirykmentin asemien taakse. Hyökkäys murtaa puolustajien aseman kokonaan ja 109. jalkaväkirykmentti käytännössä tuhoutuu. [Onnekas nosto, kuudella chitillä tulos oli A0 D4 pitkälti sen ansiosta, että nousi kaksi ”Flank Attack” -chitiä].

Aamun ensimmäinen hyökkäys.
…Ja läpimurto.

Liittoutuneet kiirehtivät lisää vahvistuksia aukkoa täyttämään. Koko 30. jalkaväkidivisioona ottaa aseman metsästä Houffalizen koillispuolelta. [AI yrittää tuoda vahvistukset eri heksoihin, mutta nyt armeijakunnan operaatioalueella oli vain yksi kriteerit täyttävä heksa. Joten koko divisioona pinottiin sinne. Tavoitteena on nyt motittaa tuo divisioona ennen kuin sille tulee tilaisuutta liikkua parempiin asemiin.]

I SS Pz levittää läpimurtoaluettaan. 12. SS panssaridivisioona lähestyy Trois Pointin ja Stavelotin siltoja, mutta liittoutuneet ovat räjäyttäneet kaikki sillat tältä alueelta. Läpimurron kärjessä 1. jalkaväkidivisioonan yhden rykmentin hallussaan pitämä risteys Manhayn kaakkoispuolella olisi paras reitti jatkaa länteen, joten 1. SS panssaridivisioona Ryhmä Peiperin johdolla hyökkää sinne. Vaikka amerikkalaisilla on pioneeriosasto tukenaan, ei puolustajilla ole mitään mahdollisuutta pidätellä näin ylivoimaista panssarimäärää. [Taas onnekas nosto. Puolustajat olivat tiheässä metsässä ja linnoitetuissa asemissa, koska saiva Combat Engineer taktiikan, mutta chiteissä, jotka nousi, oli kriteerinä vain voimasuhteita ja panssaritukea, jotka molemmat olivat vain saksalaisilla.] LVIII hyödyntää heti syntynyttä aukkoa ja lähtee ympäröimään 30. jalkaväkidivisioonan asemia.

I SS Pz etenee, etelässä juuri saapunut 30. jalkaväkidivisioonan.
LVIII hyödyntää aukkoa.

Liittoutuneiden, ja nimenomaan XVIII armeijakunnan, vahvistusten saapuminen jatkuu. Nyt 82. maahanlaskudivisioona tuo suurimman osan vahvuudestaan La Rocheen. Ainoastaan 505. laskuvarjorykmentti ottaa asemat sen itäpuolelta.

Etelässä LXXXV armeijakunta hyödyntää tekemäänsä aukkoa ja lähtee etenemään. Ilmeisesti liittoutuneiden huomio on kokonaan pohjoisessa, koska se ei kohtaa lainkaan vastarintaan ja saa otettua haltuunsa Ettelbrückin ja sen sillat ehjänä. Samalla liittoutuneiden eteläsivusta yksiköt ovatkin vaarassa jäädä saarrostetuksi. Model puolestaan kehottaa XLVII:tä etenemään kohti Bastongea mahdollisimman nopeasti. 9. panssaridivisioonan pääyksikön jämien kiertäminen ei onnistukaan, koska pohjoispuolelle liittoutuneet ovat ehtineet rakentaa esteitä ja etelässä tiheä metsä estää kulun. Eteneminen riittää kuitenkin katkaisemaan 30. jalkaväkidivisioonan viimeisen huoltoreitin Houffalizen kautta. Kun kiertoreitti on tukossa, armeijakunnan panssarit hyökkäävät 9. panssaridivisioonan rippeiden kimppuun. Nämä rippeet tuhotaan täysin ja reitti Bastogneen näyttää olevan auki.

Liittoutuneiden rintama näyttää olevan täysin auki.

Liittoutuneiden komentoporras on ilmeisesti tietämätön Bastongen tilanteesta, sillä 101. maahanlaskudivisioona saapuu rintamalle, mutta ottaa asemat Ettelbrückin eteläpuolelta, jossa se pysäyttää LXXXV armeijakunnan etenemisen. Reitti Bastongeen, ja ilmeisesti siitä eteenpäinkin, jää yhä täysin auki. [Tässä kävi tuuri korttien järjestyksen kanssa. AI ensisijaisesti laittaa yksiköt kolmen heksan sisään olemassa olevasta yksiköstä – ja kun useampi yksikkö on tulossa kartalle, se voi ketjuttua, eli usein seuraava menee sitten kolmen heksan päähän tästä, jne. Tällä kertaa ainoa hengissä ollut VIII armeijakunnan yksikkö oli LXXXV:n vieressä ollut 9. panssaridivisioonan osa. Jolloin yksiköt tulivat sitten tälle alueelle. Jos tämä kortti olisi noussut ennen edellistä taistelua, siinä tuhottu yksikkö olisi sisällyttänyt myös Bastongen alueen ensimmäiseen tarkasteluun ja siella on korkeamman prioriteetin asemat. Nyt 101. meni ihan yhdentekevälle alueelle eikä blokkaamaan XLVII:tä, kuten yleensä.]

LXVI armeijakunta on jatkanut 106. jalkavädivisioonan eliminoimista, mutta edistys ei ole ollut kovin nopeaa. 423. rykmentti on työnnetty Ouria vasten ja divisioonalta ovat ammuksetkin melkein lopussa, mutta se silti tekee sitkeästi vastarintaa. Lännenpänä I SS Pz jatkaa yritystä murtautua linjojen läpi. Nyt 1. SS panssaridivisioona ja osat 12. SS panssaridivisioonasta hyökkävät Manhayhin. Heillä on tukenaan sekä tykistöä että harvinainen Luftwaffen Jabo-isku [saksalaisten on todella harvinaista saada ilmatukea. Yksi tai kaksi korttia antavat sen taktiikkana 20. päivän jälkeen, mutta muulloin armeija- ja armeijaryhmäkorttien ”Any tactic” -käyttö on ainoa tapa saada se. Nyt 7. Armeijan kortille ei ollut erityistä käyttöä ja muut mahdolliset taktiikat, jota sillä olisi voinut ottaa ovat tässä taistelussa aika hyödyttömiä [puolustaja on kylässä, joka estää ison osan taktiikoiden efekteistä.] Molempien puolien panssarit ottavat tappioita, mutta amerikkalaiset joutuvat vetäytymään sekasortoisesti. Puolustajien loppuosa jää Manhayn länsipuolelle tärkeään tienristeykseen siihen suuntaan, mutta reitti pohjoiseen Verdomontin kautta Ouffetiin näyttää olevan auki. Ja samalla reitti Trois Pontsin ja Stevelotin puolustajien selustaan.

Liittoutuneet jatkavat eteläreunan vahvistamista. XII armeijakunnasta 10. panssaridivisioona ja 4. jalkaväkidivisioonan loppuosat saapuvat vahvistamaan 101. maahanlaskudivisioonan asemien reunoja. [Jos nämä olisivat saapuneet ennen 101.:tä, se olisi tullut pohjoisemmaksi hankalampaan asemaan. XII armeijakunnan yksiköt voivat saapua vain eteläisimpään sektoriin kartasta, kun VIII armeijakunnan yksiköt voivat saapua minne tahansa eteläisellä kartan puoliskolla. Tämän takia tämä vahvistusjärjestys toi tarpeettoman vahvat joukot eteläisimpään sektoriin ja Bastongen sektorin tyhjäksi.]

Kun XLVII lähtee jälleen etenemään, reitti Bastongeen ei olekaan niin selvä kuin aluksi vaikutti. Esteet ovat hidastaneet etenemistä niin paljon, että V armeijakunnan yksi rykmentti on ehtinyt paikalle Houffalizen eteläpuolelle [roadblockin korvaamisessa yksiköllä ei ole sektorirajoja armeijakunnilla, koska yksikkö ”liikkunut piilossa” paikalle]. Ja Bastongen sisääntulotielle on myös kasattu esteitä. Onneksi LXXXV:n eteneminen mahdollistaa armeijakunnan eteläsivustaa turvannen 26. jalkaväkidivisioonan siirtämisen eteenpäin ja se siirtyy hyökkäämään yllättäen saapuneen yksikön kimppuun panssarien tukena. Ylivoimainen hyökkäys tuhoaa yksikön saman tien, joskin saksalaistenkin jalkaväki ottaa tappioita. Armeijakunnan panssarit jatkavat eteenpäin.

Amerikkalaisten XII armeijakunta levittäytyy asemiin LXVII:n eteläpuolella samalla, kun LXXX järjestelee omia asemiaan 4. jalkaväkidivisioonan lähellä. Yön lähestyessä Peiper pyrkii vielä hyödyntämään avointa tilannetta ja etenee kohti Ouffetia. [Yhden kortin päivässä voi käyttää minkä tahansa yhden yksikön aktivointiin.] Peiper etenee aina Ouffetin silloille, jossa pieni amerikkalaisten yksikkö pitää sitä hallussaan. Tämän etenemisen myötä V armeijakunnan reservistä rykmentit 1. ja 9. jalkaväkidivisioonasta ottavat asemat Span ympäriltä.

Päivän tulos oli harvinaisen hyvä. I SS Pz on saanut hyvän läpimurron ja XLVII päässyt Bastognen luo. Ja ehkä tärkeimpänä, 101. maahanlaskudivisioona saapui eteläiselle sivustalle eikä keskustan isoon aukkoon.