Avainsana: VPJ Arponen

Marko Tainio ja Antti Lehmusjärvi

Lauantaina 8.10.2022 Huoltoreitti -blogi ja Suomen Lautapeliseura (SLS) järjestivät Sotapelipäivän Espoossa Sellon kirjastossa. Sotapelipäivän tavoitteena oli pelata sotapelejä ilman sen tarkempaa ohjelmaa ja pelattavaa oli tuotu paikalle niin SLS:n pelikirjastosta kuin Huoltoreitti -bloginkin omasta (pienestä) pelikirjastosta. Tapahtumaan osallistui viisitoista pelaajaa ja alla on pieni yhteenveto pelatuista peleistä.

All Bridges Burning

Päivän aluksi pelasimme kolmestaan All Bridges Burning: Red Revolt and White Guard in Finland, 1917-1918 (2020) (ABB). Peli ja sen eri osapuolet on kuvattu lyhyesti vuoden 2021 Sotapelipäiväartikkelissa. Pelasimme samalla porukalla, mutta eri rooleissa niin, että minä ohjastin moderaatteja, Antero punaisia ja Ansi valkoisia.

Pelin alussa Anteron punaiset ottivat isot kaupungit haltuun minun moderaattien levittäytyessä taustalla samoille alueille. Ansin valkoisten mobilisointi oli sen sijaan askeleen jäljessä ja kartta muuttuikin nopeasti pääosin punaiseksi. Kartalle laitettuja aktiivisoluja poistettiin vähänlaiseen, joten peli siirtyi jo vuoden 1917 puolella aktiiviseen sotimiseen. Saksa tuli valkoisten avuksi, mutta lähti haahuilemaan (nopan johdattamana) pitkin pohjanmaata. Venäläiset olivat koko pelin ajan passiivisia.

Moderaateilla yritin vähentää kahtiajakoa ratkaisemalla eduskunnan käsittelemiä asioita ja kerätä resursseja, joita moderaatit tarvitsevat voittoon. Ensimmäinen onnistui jotenkin, jälkimmäinen ei. Aktiivisen sodan alettua yritin julkaista uutisia sodan aikaisista tapahtumista, mutta punaiset onnistuivat katkomaan viestiyhteyksiä ja poistamaan tarvittavia soluja kaupungeista niin, että lopulta vain yksi uutinen saatiin julkaistua. Peli päättyi punaisten selkeään voittoon kun valkoiset eivät päässeet etenemään edes jääkäreiden tuella ja moderaattien resurssienkeräys jäi tekemättä.

ABB:ssä tapahtuu muiden COIN-sarjan pelien tapaan lyhyessä ajassa paljon ja erilaisten vaihtoehtojen vaikutusten ja vaikutusten vaikutusten miettimisestä meinaa saada päänsäryn. Miellyttävän päänsäryn.

Kartalla on paljon punaista. Harmaat saksalaiset ovat Turun pohjoispuolella suomikierroksella. Kuva: Marko Tainio.

Versailles 1919

Geoff Engelsteinin ja Mark Hermanin suunnittelema ja GMT Gamesin vuonna 2020 julkaisemassa

Versailles 1919:ssä pelaajat ratkovat ensimmäisen maailmansodan jälkeistä maailmanjärjestystä Pariisin rauhankonferenssissa. Pelaajat edustavat neuvotteluiden suurvaltoja (USA, Iso-Britannia, Italia ja Ranska) tavoitteena muokata rauha omaksi edukseen. Pelissä nostetaan korttipakasta eri maita tai alueita koskevia kysymyksiä pöydälle ratkaistavaksi, jonka jälkeen eri maat pystyvät laittamaan omaa vaikutusvaltaansa asian ratkaisemiseksi. Eniten vaikutusvaltaa laittanut ratkaisee maan kohtalon ja päättää ratkaisusta, josta on usein sekä etua että haittaa omalle ja muille maille. Jokaisesta ratkaistusta kortista saa pisteitä, mutta kertaalleen ratkaistut maat voivat palata takaisin käsittelyyn, jos alueella syttyy kapina. Kapinoita hillitään sotajoukoilla, joita pitää kuitenkin pelin aikana kotiuttaa, tai muuten oman maan väestö on tyytymätöntä.

Pelasimme nelinpelin minun ohjastaessa USA:ta. Pelin alussa laitoin vaikutusvaltaa Armenian tilanteen ratkaisemiseen ja sain kortin. Armenia osoittautui melkoiseksi ongelmapesäksi palaamalla uudestaan ja uudestaan peliin aiheuttaen jatkuvilla kapinoilla ongelmia kaikille, mutta erityisesti USA:lle, koska maan kohtalolla oli vaikutusta USA:n onnellisuuteen. Lopulta jouduin lähettämään armeijan Lähi-itään, jotta jatkuva kapinointi olisi saatu loppumaan. Pelin luoma tarina oli tässä tapauksessa mahtava. Muuten pelin tapahtumat eivät kuitenkaan jääneet erityisesti mieleen, vaan pelaaminen tuntui enemmän europelimäiseltä pisteiden keräämiseltä kuin temaattiselta sotapeliltä. Olin lopulta toinen kerättyäni parhaat kortit, mutta hävisin bonuspisteissä, joita olin onnistunut keräämään vähän.

Pelaaminen oli europelimäisen sujuvaa ja pelaan tätä mielelläni tilaisuuden tullen uudestaan, mutta ostohalua ei yksi peli onnistunut luomaan.

Versailles 1919 menossa. Kuva: Marko Tainio.

A War of Whispers

Jeremy Stoltzfusin suunnittelema ja Starling Gamesin julkaisema A War of Whispers (2019) on 2-4 pelaajan strategiapeli, jossa pelaajat ohjailevat varjoista neljää sotivaa osapuolta pyrkien muokkaamaan maailmaa oman agendan mukaiseksi. Aluksi pelissä asetellaan agentteja kuiskuttelemaan eri osapuolille omia ideoita, sen jälkeen katsotaan kuiskutteluiden vaikutukset armeijoiden liikkeisiin ja lopuksi nollataan tilannetta seuraavaa vuoroa varten. Teema on vahvasti fantasian puolella ja sotiminen on pidetty kevyenä, koska pelin pihvi on agenttien sijoittelussa ja korttien pelaamisessa.

Pelasimme kolmestaan. Armeijoita liikkui paikasta toiseen lähes satunnaisgeneraattorin algoritmien mukaisesti, kun jokainen edisti omia salaisia tavoitteitaan aina tilaisuuden tullen. Peli ratkaistiin lopulta viimeisellä kierroksella kun Antero pelasi pelin aikana kerätyt kortit muokaten tilanteen haluamakseen. Valitettavasti minun tavoitteet oli juuri päinvastaiset, joten tuloksena Anterolle voitto ja minulle häviö. Ihan hassu pikkupeli, mutta ei sen enempää.

The Napolenic Wars

Samaan aikaan toisessa pöydässä viiden hengen porukka päätti ratkaista Napoleonin sodat Don Greenwoodin ja Mark McLaughlin suunnitteleman ja GMT Gamesin julkaiseman The Napoleonic Wars (2002) pelin parissa. Pelistä on lyhyt kuvaus Ropecon 2022 -artikkelissa.

Tässä pelissä Napoleon aloitti perinteisesti hyökkäämällä Venäjän tukeman Itävallan kimppuun. Molemminpuolinen kissa ja hiiri -leikki Pohjois-Italiassa kääntyi vuoroin kummallekin puolelle, kunnes lopulta Napoleon onnistui murtautumaan Alppien pohjoispuolitse Wieniin. Vaikka Ranskan voimat olivat jo heikohkot, pääkaupungin ja parin muun avainkohteen valtaus pakotti Itävallan rauhaan. Venäjä sai marssia rauhassa omille alueilleen, sillä Ranskan joukot eivät olisi mitenkään riittäneet takaa-ajoon, kun Preussiakin piti pitää silmällä.

Tämän jälkeen paljon aikaa kului sodan osapuolten nuollessa haavojaan. Britit koittivat toki tukea liittolaisiaan, mutta heihin iskivät (korteista) niin amerikkalaiset kuin piraattilaivastotkin ja lopulta vielä Espanjan laivastot saivat sen verran tappioita aiheutettua, että vaikka Royal Navy riittikin estämään ranskalaisten maihinnousuhaaveet, niin merten kontrolliin se ei enää riittänyt. Espanjan valtausta Wellington ehti aloittaa, mutta ei päässyt sieltä Ranskaan asti ennen pelin päättymistä.

Venäjä suunnitteli oman laivastonsa tuontia Itämereltä tukemaan brittejä, mutta erityisellä tarmolla toiminut Tanskan laivasto (joka oli liittoutunut Napoleonin kanssa) upotti koko tsaarin armadan.

Koska peli oli kääntymässä ranskalaisten dominanssiin, Preussi koki, että sen tuli tasapainottaa tilannetta. Preussin armeija olikin kasvanut kokoa ja Venäjän lähettäessä tueksi Kutuzovin joukkoineen se olikin jo enemmän kuin riittävä vastus Napoleonin Grande Arméelle. Mutta nyt molemmista armeijoista oli tullut niin suuria, että kumpikaan puoli ei niitä mielellään riskeerannut, sillä tasaisen taistelun häviäjä voisi jäädä pahimmassa tapauksessa (jos kärsisi pahan joukkojen paon taistelun jälkeen) suojattomaksi. Lopulta, kun Itävalta pääsi liittymään uudelleen Ranskaa vastaan, ja saatuaan turkkilaiset liittolaisikseen, pihtiliike Ranskaa vastaan alkoi Hollannista preussilais-venäläisellä ja Italiassa itävaltalais-turkkilaisella armeijalla. Ranska onnistui kuitenkin kuiskuttelemaan sulttaanin korvaan lupauksia, jolloin turkkilaiset muuttuivat puolueettomiksi ja yksin jäänyt Itävalta oli pysäytettävissä Muratin johtamalla keskikokoisella armeijalla. Hollannissa käytiin pitkäkestoinen taistelu, joka oli jo kääntymässä ranskalaisten tappioksi kun Napoleonin Kaarti sai väkisin käännettyä voiton itselleen. Mutta taistelu ei loppunutkaan tähän brittien sekaantuessa asiaan ja päättäessään ”To the Death” eventillä jatkaa taistelua vielä päivän, kun kerran kaarti oli jo käytetty. Nyt sodan jumalat suosivat Ranskaa ja taistelu kääntyi Ranskan voitoksi. Tuloksen viimeisteli ranskalaisten huolellisesti kädessään säilyttänyt kortti, joka kylvi suurta paniikkia ja kaikki disrupted statuksen saaneet viholliset antautuivat. Tämän jälkeen Ranskan oli suhteellisen helppo ylläpitää johtoansa.

Ikävä kyllä ajanpuutteen vuoksi peli piti päättää neljännen vuoron lopussa. Tosin peliä kootessa tehdyn kyselyn perusteella, kuka olisi ollut valmis käyttämään kortteja modifioidakseen lopetusheittoa, päädyttiin heittämään noppaa ja peli olisi päättynyt Ranskan ollessa voittaja, joten ainakin melko hyvä tulos oli lopulta pääteltävissä.

Keski-Euroopassa tapahtuu (The Napoleonic Wars). Kuva: Marko Tainio.

Muut pelit

Advanced Squad Leaderissä (1985) Death to Fascism skenaaripaketin skenaariossa 10 (Five to One) suomalaiset voittivat talvisotaskenaarion vuorolla viisi. Commands & Colors: Ancientsissa (2006) puolestaan roomalaset löivät sertorialaiset Valentian taistelussa 75 EKR. Battle for Moscowssa (1986) Saksa ei puolestaan saavuttanut Moskovaa syksyllä 1941. Muitakin pelejä pelattiin, mutta niistä ei jäänyt kirjallista tai kuvallista todistusaineistoa.

Kiitos osallistujille! Seuraavaa pelipäivää on alustavasti mietitty alkuvuoteen. Katsotaan miten onnistuu, sillä huhut ovat vihjailleet sekä Kinkkuconin että Lautapelaamaan tapahtumien toteutumista vuoden alkupuolella.

Advanced Squad Leader pelin alussa. Kysymysmerkkien tarkoituksena on piilottaa tieto siitä, mitä yksiköitä missäkin on. Joissain pinoissa voi olla vain kysymysmerkkejä. Kuva: Marko Tainio.

Lauantaina 9.10.2021 Huoltoreitti -blogi ja Suomen Lautapeliseura (SLS) järjestivät Sotapelipäivän Espoossa Sellon kirjastossa. Sotapelipäivän tavoitteena oli pelata sotapelejä ilman sen tarkempaa ohjelmaa. Pelattavaa oli tuotu paikalle niin SLS:n pelikirjastosta kuin Huoltoreitti -bloginkin omasta (pienestä) pelikirjastosta. Tapahtumaan osallistui kymmenen pelaajaa ja alla on pieni yhteenveto pelatuista peleistä.

Sisällissotapelit testissä

Huoltoreitti -blogin Marko, Antero ja Ansi olivat varautuneet päivään kahdella Suomen sisällissotateemaisella pelillä, All Bridges Burning: Red Revolt and White Guard in Finland, 1917-1918 (2020) (ABB) ja Helsinki 1918: German Intervention in the Finnish Civil War (2018). Molemmat on julkaisijoilta saatuja arvostelukappaleita.

Aluksi pelasimme VPJ Arposen suunnittelemaa ja GMT Gamesin julkaisemaa ABB:tä, joka on COIN-sarjaan kuuluva sotapeli Suomen sisällissodasta. Amerikkalaisen Volko Ruhnken kehittämän COIN-pelisarjan pelit kuvaavat tyypillisesti useamman osapuolen konfliktia, jossa yhdistyy tavanomainen ja epätavanomainen sotiminen. Termi COIN tulee englanninkielisestä sanasta CounterINsurgency ja sillä tarkoitetaan esim. kapinan, sissisodan tai muun epätavanomaisen keinoin sotivan osapuolen vastaisia toimia. ABB soveltaa ja kehittää tätä systeemiä Suomen sisällissodan tapahtumiin.

All Bridges Burning: Red Revolt and White Guard in Finland,
1917-1918 (2020) lähtötilanne vuoden 1917 puolella ennen sodankäynnin alkua.

Pelissä on kaksi kautta, tai vaihetta, joista ensimmäisessä pelataan tapahtumia ennen aseellisen yhteenoton alkua (vuosi 1917), ja toisessa pelataan aseellisen kapinan aikaa (vuosi 1918). Pelissä on kolme osapuolta, punaiset, valkoiset ja moderaatit. Ensimmäiset kaksi on selkeitä, mutta pelin kolmas osapuoli, moderaatit, kaipaa hieman selvennystä. Moderaatit kuvaavat sekä vasemmiston että oikeiston maltillisia, jotka eivät kannata aseellista konfliktia ja haluavat pitää ulkovaltojen (Saksa ja Neuvostoliitto) vaikutuksen Suomeen mahdollisimman pienenä. Pelin kehittäjän tulkinta on, että moderaatit myös historiallisesti voittivat konfliktin niin, että Suomi säilyi itsenäisenä ilman että Saksa tai Neuvostoliitto saivat liian suuren vaikutuksen Suomeen. COIN-systeemissä moderaatit on tyypillinen maanalainen organisaatio, jolla ei ole sotajoukkoja, mutta joka pyrkii levittämään omaa agendaansa kahden taistelevan osapuolen keskellä.

Kolmen pelattavan osapuolen lisäksi pelissä on mukana Saksa ja Neuvostoliitto, joiden halukkuutta osallistua sotatoimiin muokataan korteilla.

Pelasimme pelipäivässä koko pelin sisältävän kampanjan niin, että minä ohjastin punaisia, Antero valkoisia ja Ansi maltillisia. Peli oli kaikille sen verran uusi, että mistään kovin optimaalisesta pelaamisesta ei voinut puhua, vaan kaikki opettelivat systeemiä ja kokeilivat siinä sivussa edistää omaa agendaansa. Käytännössä pelissä toteutui täydellisesti vanha tuttu ajatus siitä, että kahden taistellessa kolmas vie voiton, sillä pelin lopussa moderaatit voittivat punaisten ja valkoisten nenän edestä. Varsinkin minun olisi punaisille pitänyt putsata omalla alueella toimivia maltillisia, mikä oli vaikeaa, kun samaan aikaan valkoiset ja saksalaiset painoivat päälle (tässä pelissä Neuvostoliittoa ei sota kiinnostanut). Yhden pelin perusteella on vaikea sanoa sen tarkemmin kuin, että peli vaikuttaa todella lupaavalta COIN-sarjan edustajalta. Toivottavasti pääsemme pelaamaan pian uudestaan.

All Bridges Burning pelin lopussa. Moderaatit voittivat, kun punaiset ja valkoiset keskittyivät sotimaan keskenään. Tämä vastaa myös historiallista lopputulosta. Tosin tässä pelissä saksalaiset (harmaat kuutiot) eivät ehtineet Helsinkiin.

Samaan aikaan Helsingissä

Seuraavaksi otimme testiin Hannu Uusitalon suunnitteleman ja U&P Gamesin julkaiseman Helsinki 1918 sotapelin. Helsinki 1918 on taktisen tason sotapeli Helsingin valtauksesta vuonna 1918. Pelissä on kolme osapuolta, saksalaiset, punaiset ja valkoiset, joista kaksi ensimmäistä sotivat selkeämmin toisiaan vastaan valkoisten pyrkiessä vaikuttamaan maan alla. Käytännössä suurin osa pelistä on saksalaisten ja punaisten välistä taistelua, kun Saksa pyrkii lyömään Leppävaarassa ja Tikkurilassa olevat puolustusasemat ja etenemään Helsingin keskustaan, punaisten pyrkiessä hidastamaan mahdollisimman paljon.

Helsinki 1918 pelin alussa. Saksalaiset (mustat yksiköt) ovat tulossa Leppävaaran ja Tikkurilan suunnalta. Lisäksi saksalaiset ovat vallanneet Suomenlinnan, josta joukot voivat siirtyä Katajanokalle.

Jatkoimme pelaamista melkein samoilla osapuolilla kuin ABB:ssa niin, että Ansi pelasi Saksaa, minä punaisia ja Antero valkoisia. Saksan peli alkoi kangerrellen ja Leppävaaran puolustuslinjan läpäisyyn meni paljon aikaa (minulla oli alkupelissä todella hyvä noppatuuri) samaan aikaan kun punaiset saivat vahvistettua Tikkurilan puolustusta, millä oli positiivinen vaikutus moniin moraaliperusteisiin heittoihin. Valkoisille ilmaantui vuoroja harvakseltaan ja muutamat kartalle ilmaantuneet yksiköt pystyttiin tuhoamaan nopeilla operaatioilla. Suomenlinnasta maihin noussut saksalaisten osasto juuttui Katajanokalle eikä päässyt yli hyvin puolustetusta sillasta. Punaisten viivytystaistelu onnistui niin hyvin, että Saksalta loppui aika kesken ja punaiset voittivat pelin hallitsemalla kaikkia neljää voittopistealuetta (major victory).

Yhden pelin perusteella Helsinki 1918 on selvästi kahden pelaajan peli, sillä valkoisilla on vuoroja vain kun kumpikin osapuoli heittää aloitusheitossa saman noppatuloksen. Peli itsessään oli suoraviivainen ja toimiva, jossa oli kuitenkin riittävästi tilaa taktisille liikkeille. Tätäkin olisi mukava päästä kokeilemaan uudestaan!

Helsinki 1918 pelin lopussa. Saksalaiset pääsivät lähelle keskustaa, mutta aika loppui kesken ennen voittoheksojen valtaamista. Valkoisten kaikki pelin aikana esiin nousseet yksiköt oli tuhottu pelin aikana.

Muissa pöydissä

Tapahtumassa pelattiin meidän pelien lisäksi ainakin Advanced Squad Leaderia (1985), Sword of Romea (2004), Wings of Waria (2004) ja Kingdoms of England protoa. ASL:n skenaariossa puolustettiin Viipuria, ja muistaakseni siinä kävi huonosti (Suomelle). Tapahtumaa sponsoroi lautapelikauppa Wanha Liitto toimittamalla kävijäarvontaan yhden noppa-alustan ja W1815 sotapelin.

Kiitos osallistujille!

Sotapelipäivä 8.10.2022