Sotapelipäivä 8.10.2022

Marko Tainio ja Antti Lehmusjärvi

Lauantaina 8.10.2022 Huoltoreitti -blogi ja Suomen Lautapeliseura (SLS) järjestivät Sotapelipäivän Espoossa Sellon kirjastossa. Sotapelipäivän tavoitteena oli pelata sotapelejä ilman sen tarkempaa ohjelmaa ja pelattavaa oli tuotu paikalle niin SLS:n pelikirjastosta kuin Huoltoreitti -bloginkin omasta (pienestä) pelikirjastosta. Tapahtumaan osallistui viisitoista pelaajaa ja alla on pieni yhteenveto pelatuista peleistä.

All Bridges Burning

Päivän aluksi pelasimme kolmestaan All Bridges Burning: Red Revolt and White Guard in Finland, 1917-1918 (2020) (ABB). Peli ja sen eri osapuolet on kuvattu lyhyesti vuoden 2021 Sotapelipäiväartikkelissa. Pelasimme samalla porukalla, mutta eri rooleissa niin, että minä ohjastin moderaatteja, Antero punaisia ja Ansi valkoisia.

Pelin alussa Anteron punaiset ottivat isot kaupungit haltuun minun moderaattien levittäytyessä taustalla samoille alueille. Ansin valkoisten mobilisointi oli sen sijaan askeleen jäljessä ja kartta muuttuikin nopeasti pääosin punaiseksi. Kartalle laitettuja aktiivisoluja poistettiin vähänlaiseen, joten peli siirtyi jo vuoden 1917 puolella aktiiviseen sotimiseen. Saksa tuli valkoisten avuksi, mutta lähti haahuilemaan (nopan johdattamana) pitkin pohjanmaata. Venäläiset olivat koko pelin ajan passiivisia.

Moderaateilla yritin vähentää kahtiajakoa ratkaisemalla eduskunnan käsittelemiä asioita ja kerätä resursseja, joita moderaatit tarvitsevat voittoon. Ensimmäinen onnistui jotenkin, jälkimmäinen ei. Aktiivisen sodan alettua yritin julkaista uutisia sodan aikaisista tapahtumista, mutta punaiset onnistuivat katkomaan viestiyhteyksiä ja poistamaan tarvittavia soluja kaupungeista niin, että lopulta vain yksi uutinen saatiin julkaistua. Peli päättyi punaisten selkeään voittoon kun valkoiset eivät päässeet etenemään edes jääkäreiden tuella ja moderaattien resurssienkeräys jäi tekemättä.

ABB:ssä tapahtuu muiden COIN-sarjan pelien tapaan lyhyessä ajassa paljon ja erilaisten vaihtoehtojen vaikutusten ja vaikutusten vaikutusten miettimisestä meinaa saada päänsäryn. Miellyttävän päänsäryn.

Kartalla on paljon punaista. Harmaat saksalaiset ovat Turun pohjoispuolella suomikierroksella. Kuva: Marko Tainio.

Versailles 1919

Geoff Engelsteinin ja Mark Hermanin suunnittelema ja GMT Gamesin vuonna 2020 julkaisemassa

Versailles 1919:ssä pelaajat ratkovat ensimmäisen maailmansodan jälkeistä maailmanjärjestystä Pariisin rauhankonferenssissa. Pelaajat edustavat neuvotteluiden suurvaltoja (USA, Iso-Britannia, Italia ja Ranska) tavoitteena muokata rauha omaksi edukseen. Pelissä nostetaan korttipakasta eri maita tai alueita koskevia kysymyksiä pöydälle ratkaistavaksi, jonka jälkeen eri maat pystyvät laittamaan omaa vaikutusvaltaansa asian ratkaisemiseksi. Eniten vaikutusvaltaa laittanut ratkaisee maan kohtalon ja päättää ratkaisusta, josta on usein sekä etua että haittaa omalle ja muille maille. Jokaisesta ratkaistusta kortista saa pisteitä, mutta kertaalleen ratkaistut maat voivat palata takaisin käsittelyyn, jos alueella syttyy kapina. Kapinoita hillitään sotajoukoilla, joita pitää kuitenkin pelin aikana kotiuttaa, tai muuten oman maan väestö on tyytymätöntä.

Pelasimme nelinpelin minun ohjastaessa USA:ta. Pelin alussa laitoin vaikutusvaltaa Armenian tilanteen ratkaisemiseen ja sain kortin. Armenia osoittautui melkoiseksi ongelmapesäksi palaamalla uudestaan ja uudestaan peliin aiheuttaen jatkuvilla kapinoilla ongelmia kaikille, mutta erityisesti USA:lle, koska maan kohtalolla oli vaikutusta USA:n onnellisuuteen. Lopulta jouduin lähettämään armeijan Lähi-itään, jotta jatkuva kapinointi olisi saatu loppumaan. Pelin luoma tarina oli tässä tapauksessa mahtava. Muuten pelin tapahtumat eivät kuitenkaan jääneet erityisesti mieleen, vaan pelaaminen tuntui enemmän europelimäiseltä pisteiden keräämiseltä kuin temaattiselta sotapeliltä. Olin lopulta toinen kerättyäni parhaat kortit, mutta hävisin bonuspisteissä, joita olin onnistunut keräämään vähän.

Pelaaminen oli europelimäisen sujuvaa ja pelaan tätä mielelläni tilaisuuden tullen uudestaan, mutta ostohalua ei yksi peli onnistunut luomaan.

Versailles 1919 menossa. Kuva: Marko Tainio.

A War of Whispers

Jeremy Stoltzfusin suunnittelema ja Starling Gamesin julkaisema A War of Whispers (2019) on 2-4 pelaajan strategiapeli, jossa pelaajat ohjailevat varjoista neljää sotivaa osapuolta pyrkien muokkaamaan maailmaa oman agendan mukaiseksi. Aluksi pelissä asetellaan agentteja kuiskuttelemaan eri osapuolille omia ideoita, sen jälkeen katsotaan kuiskutteluiden vaikutukset armeijoiden liikkeisiin ja lopuksi nollataan tilannetta seuraavaa vuoroa varten. Teema on vahvasti fantasian puolella ja sotiminen on pidetty kevyenä, koska pelin pihvi on agenttien sijoittelussa ja korttien pelaamisessa.

Pelasimme kolmestaan. Armeijoita liikkui paikasta toiseen lähes satunnaisgeneraattorin algoritmien mukaisesti, kun jokainen edisti omia salaisia tavoitteitaan aina tilaisuuden tullen. Peli ratkaistiin lopulta viimeisellä kierroksella kun Antero pelasi pelin aikana kerätyt kortit muokaten tilanteen haluamakseen. Valitettavasti minun tavoitteet oli juuri päinvastaiset, joten tuloksena Anterolle voitto ja minulle häviö. Ihan hassu pikkupeli, mutta ei sen enempää.

The Napolenic Wars

Samaan aikaan toisessa pöydässä viiden hengen porukka päätti ratkaista Napoleonin sodat Don Greenwoodin ja Mark McLaughlin suunnitteleman ja GMT Gamesin julkaiseman The Napoleonic Wars (2002) pelin parissa. Pelistä on lyhyt kuvaus Ropecon 2022 -artikkelissa.

Tässä pelissä Napoleon aloitti perinteisesti hyökkäämällä Venäjän tukeman Itävallan kimppuun. Molemminpuolinen kissa ja hiiri -leikki Pohjois-Italiassa kääntyi vuoroin kummallekin puolelle, kunnes lopulta Napoleon onnistui murtautumaan Alppien pohjoispuolitse Wieniin. Vaikka Ranskan voimat olivat jo heikohkot, pääkaupungin ja parin muun avainkohteen valtaus pakotti Itävallan rauhaan. Venäjä sai marssia rauhassa omille alueilleen, sillä Ranskan joukot eivät olisi mitenkään riittäneet takaa-ajoon, kun Preussiakin piti pitää silmällä.

Tämän jälkeen paljon aikaa kului sodan osapuolten nuollessa haavojaan. Britit koittivat toki tukea liittolaisiaan, mutta heihin iskivät (korteista) niin amerikkalaiset kuin piraattilaivastotkin ja lopulta vielä Espanjan laivastot saivat sen verran tappioita aiheutettua, että vaikka Royal Navy riittikin estämään ranskalaisten maihinnousuhaaveet, niin merten kontrolliin se ei enää riittänyt. Espanjan valtausta Wellington ehti aloittaa, mutta ei päässyt sieltä Ranskaan asti ennen pelin päättymistä.

Venäjä suunnitteli oman laivastonsa tuontia Itämereltä tukemaan brittejä, mutta erityisellä tarmolla toiminut Tanskan laivasto (joka oli liittoutunut Napoleonin kanssa) upotti koko tsaarin armadan.

Koska peli oli kääntymässä ranskalaisten dominanssiin, Preussi koki, että sen tuli tasapainottaa tilannetta. Preussin armeija olikin kasvanut kokoa ja Venäjän lähettäessä tueksi Kutuzovin joukkoineen se olikin jo enemmän kuin riittävä vastus Napoleonin Grande Arméelle. Mutta nyt molemmista armeijoista oli tullut niin suuria, että kumpikaan puoli ei niitä mielellään riskeerannut, sillä tasaisen taistelun häviäjä voisi jäädä pahimmassa tapauksessa (jos kärsisi pahan joukkojen paon taistelun jälkeen) suojattomaksi. Lopulta, kun Itävalta pääsi liittymään uudelleen Ranskaa vastaan, ja saatuaan turkkilaiset liittolaisikseen, pihtiliike Ranskaa vastaan alkoi Hollannista preussilais-venäläisellä ja Italiassa itävaltalais-turkkilaisella armeijalla. Ranska onnistui kuitenkin kuiskuttelemaan sulttaanin korvaan lupauksia, jolloin turkkilaiset muuttuivat puolueettomiksi ja yksin jäänyt Itävalta oli pysäytettävissä Muratin johtamalla keskikokoisella armeijalla. Hollannissa käytiin pitkäkestoinen taistelu, joka oli jo kääntymässä ranskalaisten tappioksi kun Napoleonin Kaarti sai väkisin käännettyä voiton itselleen. Mutta taistelu ei loppunutkaan tähän brittien sekaantuessa asiaan ja päättäessään ”To the Death” eventillä jatkaa taistelua vielä päivän, kun kerran kaarti oli jo käytetty. Nyt sodan jumalat suosivat Ranskaa ja taistelu kääntyi Ranskan voitoksi. Tuloksen viimeisteli ranskalaisten huolellisesti kädessään säilyttänyt kortti, joka kylvi suurta paniikkia ja kaikki disrupted statuksen saaneet viholliset antautuivat. Tämän jälkeen Ranskan oli suhteellisen helppo ylläpitää johtoansa.

Ikävä kyllä ajanpuutteen vuoksi peli piti päättää neljännen vuoron lopussa. Tosin peliä kootessa tehdyn kyselyn perusteella, kuka olisi ollut valmis käyttämään kortteja modifioidakseen lopetusheittoa, päädyttiin heittämään noppaa ja peli olisi päättynyt Ranskan ollessa voittaja, joten ainakin melko hyvä tulos oli lopulta pääteltävissä.

Keski-Euroopassa tapahtuu (The Napoleonic Wars). Kuva: Marko Tainio.

Muut pelit

Advanced Squad Leaderissä (1985) Death to Fascism skenaaripaketin skenaariossa 10 (Five to One) suomalaiset voittivat talvisotaskenaarion vuorolla viisi. Commands & Colors: Ancientsissa (2006) puolestaan roomalaset löivät sertorialaiset Valentian taistelussa 75 EKR. Battle for Moscowssa (1986) Saksa ei puolestaan saavuttanut Moskovaa syksyllä 1941. Muitakin pelejä pelattiin, mutta niistä ei jäänyt kirjallista tai kuvallista todistusaineistoa.

Kiitos osallistujille! Seuraavaa pelipäivää on alustavasti mietitty alkuvuoteen. Katsotaan miten onnistuu, sillä huhut ovat vihjailleet sekä Kinkkuconin että Lautapelaamaan tapahtumien toteutumista vuoden alkupuolella.

Advanced Squad Leader pelin alussa. Kysymysmerkkien tarkoituksena on piilottaa tieto siitä, mitä yksiköitä missäkin on. Joissain pinoissa voi olla vain kysymysmerkkejä. Kuva: Marko Tainio.
Battle for Moscow. Kuva: Marko Tainio.

Sotapelipäivä 9.10.2021

Lauantaina 9.10.2021 Huoltoreitti -blogi ja Suomen Lautapeliseura (SLS) järjestivät Sotapelipäivän Espoossa Sellon kirjastossa. Sotapelipäivän tavoitteena oli pelata sotapelejä ilman sen tarkempaa ohjelmaa. Pelattavaa oli tuotu paikalle niin SLS:n pelikirjastosta kuin Huoltoreitti -bloginkin omasta (pienestä) pelikirjastosta. Tapahtumaan osallistui kymmenen pelaajaa ja alla on pieni yhteenveto pelatuista peleistä.

Sisällissotapelit testissä

Huoltoreitti -blogin Marko, Antero ja Ansi olivat varautuneet päivään kahdella Suomen sisällissotateemaisella pelillä, All Bridges Burning: Red Revolt and White Guard in Finland, 1917-1918 (2020) (ABB) ja Helsinki 1918: German Intervention in the Finnish Civil War (2018). Molemmat on julkaisijoilta saatuja arvostelukappaleita.

Aluksi pelasimme VPJ Arposen suunnittelemaa ja GMT Gamesin julkaisemaa ABB:tä, joka on COIN-sarjaan kuuluva sotapeli Suomen sisällissodasta. Amerikkalaisen Volko Ruhnken kehittämän COIN-pelisarjan pelit kuvaavat tyypillisesti useamman osapuolen konfliktia, jossa yhdistyy tavanomainen ja epätavanomainen sotiminen. Termi COIN tulee englanninkielisestä sanasta CounterINsurgency ja sillä tarkoitetaan esim. kapinan, sissisodan tai muun epätavanomaisen keinoin sotivan osapuolen vastaisia toimia. ABB soveltaa ja kehittää tätä systeemiä Suomen sisällissodan tapahtumiin.

All Bridges Burning: Red Revolt and White Guard in Finland,
1917-1918 (2020) lähtötilanne vuoden 1917 puolella ennen sodankäynnin alkua.

Pelissä on kaksi kautta, tai vaihetta, joista ensimmäisessä pelataan tapahtumia ennen aseellisen yhteenoton alkua (vuosi 1917), ja toisessa pelataan aseellisen kapinan aikaa (vuosi 1918). Pelissä on kolme osapuolta, punaiset, valkoiset ja moderaatit. Ensimmäiset kaksi on selkeitä, mutta pelin kolmas osapuoli, moderaatit, kaipaa hieman selvennystä. Moderaatit kuvaavat sekä vasemmiston että oikeiston maltillisia, jotka eivät kannata aseellista konfliktia ja haluavat pitää ulkovaltojen (Saksa ja Neuvostoliitto) vaikutuksen Suomeen mahdollisimman pienenä. Pelin kehittäjän tulkinta on, että moderaatit myös historiallisesti voittivat konfliktin niin, että Suomi säilyi itsenäisenä ilman että Saksa tai Neuvostoliitto saivat liian suuren vaikutuksen Suomeen. COIN-systeemissä moderaatit on tyypillinen maanalainen organisaatio, jolla ei ole sotajoukkoja, mutta joka pyrkii levittämään omaa agendaansa kahden taistelevan osapuolen keskellä.

Kolmen pelattavan osapuolen lisäksi pelissä on mukana Saksa ja Neuvostoliitto, joiden halukkuutta osallistua sotatoimiin muokataan korteilla.

Pelasimme pelipäivässä koko pelin sisältävän kampanjan niin, että minä ohjastin punaisia, Antero valkoisia ja Ansi maltillisia. Peli oli kaikille sen verran uusi, että mistään kovin optimaalisesta pelaamisesta ei voinut puhua, vaan kaikki opettelivat systeemiä ja kokeilivat siinä sivussa edistää omaa agendaansa. Käytännössä pelissä toteutui täydellisesti vanha tuttu ajatus siitä, että kahden taistellessa kolmas vie voiton, sillä pelin lopussa moderaatit voittivat punaisten ja valkoisten nenän edestä. Varsinkin minun olisi punaisille pitänyt putsata omalla alueella toimivia maltillisia, mikä oli vaikeaa, kun samaan aikaan valkoiset ja saksalaiset painoivat päälle (tässä pelissä Neuvostoliittoa ei sota kiinnostanut). Yhden pelin perusteella on vaikea sanoa sen tarkemmin kuin, että peli vaikuttaa todella lupaavalta COIN-sarjan edustajalta. Toivottavasti pääsemme pelaamaan pian uudestaan.

All Bridges Burning pelin lopussa. Moderaatit voittivat, kun punaiset ja valkoiset keskittyivät sotimaan keskenään. Tämä vastaa myös historiallista lopputulosta. Tosin tässä pelissä saksalaiset (harmaat kuutiot) eivät ehtineet Helsinkiin.

Samaan aikaan Helsingissä

Seuraavaksi otimme testiin Hannu Uusitalon suunnitteleman ja U&P Gamesin julkaiseman Helsinki 1918 sotapelin. Helsinki 1918 on taktisen tason sotapeli Helsingin valtauksesta vuonna 1918. Pelissä on kolme osapuolta, saksalaiset, punaiset ja valkoiset, joista kaksi ensimmäistä sotivat selkeämmin toisiaan vastaan valkoisten pyrkiessä vaikuttamaan maan alla. Käytännössä suurin osa pelistä on saksalaisten ja punaisten välistä taistelua, kun Saksa pyrkii lyömään Leppävaarassa ja Tikkurilassa olevat puolustusasemat ja etenemään Helsingin keskustaan, punaisten pyrkiessä hidastamaan mahdollisimman paljon.

Helsinki 1918 pelin alussa. Saksalaiset (mustat yksiköt) ovat tulossa Leppävaaran ja Tikkurilan suunnalta. Lisäksi saksalaiset ovat vallanneet Suomenlinnan, josta joukot voivat siirtyä Katajanokalle.

Jatkoimme pelaamista melkein samoilla osapuolilla kuin ABB:ssa niin, että Ansi pelasi Saksaa, minä punaisia ja Antero valkoisia. Saksan peli alkoi kangerrellen ja Leppävaaran puolustuslinjan läpäisyyn meni paljon aikaa (minulla oli alkupelissä todella hyvä noppatuuri) samaan aikaan kun punaiset saivat vahvistettua Tikkurilan puolustusta, millä oli positiivinen vaikutus moniin moraaliperusteisiin heittoihin. Valkoisille ilmaantui vuoroja harvakseltaan ja muutamat kartalle ilmaantuneet yksiköt pystyttiin tuhoamaan nopeilla operaatioilla. Suomenlinnasta maihin noussut saksalaisten osasto juuttui Katajanokalle eikä päässyt yli hyvin puolustetusta sillasta. Punaisten viivytystaistelu onnistui niin hyvin, että Saksalta loppui aika kesken ja punaiset voittivat pelin hallitsemalla kaikkia neljää voittopistealuetta (major victory).

Yhden pelin perusteella Helsinki 1918 on selvästi kahden pelaajan peli, sillä valkoisilla on vuoroja vain kun kumpikin osapuoli heittää aloitusheitossa saman noppatuloksen. Peli itsessään oli suoraviivainen ja toimiva, jossa oli kuitenkin riittävästi tilaa taktisille liikkeille. Tätäkin olisi mukava päästä kokeilemaan uudestaan!

Helsinki 1918 pelin lopussa. Saksalaiset pääsivät lähelle keskustaa, mutta aika loppui kesken ennen voittoheksojen valtaamista. Valkoisten kaikki pelin aikana esiin nousseet yksiköt oli tuhottu pelin aikana.

Muissa pöydissä

Tapahtumassa pelattiin meidän pelien lisäksi ainakin Advanced Squad Leaderia (1985), Sword of Romea (2004), Wings of Waria (2004) ja Kingdoms of England protoa. ASL:n skenaariossa puolustettiin Viipuria, ja muistaakseni siinä kävi huonosti (Suomelle). Tapahtumaa sponsoroi lautapelikauppa Wanha Liitto toimittamalla kävijäarvontaan yhden noppa-alustan ja W1815 sotapelin.

Kiitos osallistujille!

Advance Squad Leaderissä ratkottiin Viipurin kohtaloa.
Sword of Rome.
Kingdoms of England pelin proto.

Pelejä Suomen sodista: Osa 1: Sisällissota 1918

Huoltoreitti blogin yksi pitkän aikavälin tavoite on arvioida, tai muuten huomioida, kaikki Suomen sotia kuvaavat lauta- ja korttivetoiset sotapelit. Suomi on ollut itsenäinen vähän päälle sata vuotta ja tähän ajanjaksoon mahtuu neljä sotaa: sisällissota (1918), talvisota (1939-40), jatkosota (1941-44) ja Lapin sota (1944-45). Näistä kaikista on julkaistu sotapelejä, jotkut heti tuoreeltaan sodan aikana, tai pian sen jälkeen, ja toiset paljon myöhemmin osana meneillään olevaa lautapelaamisen uutta aaltoa.

Näiden itsenäisen Suomen aikaisten sotien lisäksi Suomen alueella tai suomalaiset sotilasyksiköt ovat osallistuneet moniin sotiin osana Ruotsin ja Venäjän valtakuntia. Esimerkiksi moni kolmikymmenvuotista sotaa (1618-48) kuvaava peli sisältää Hakkapeliitta yksikön kuvaamaan suomalaista ratsuväkeä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi kaikki Suomen sotiin liittyvät pelit, jotka olemme löytäneet BoardGameGeek (BGG) tietokannasta, Suomen Kansalliskirjaston Doria tietokannasta, tai muista lähteistä. Rajaamme pelit sellaisiin jotka liittyvät suoraan Suomen käymiin sotiin, tai peleihin joissa Suomen alue on merkittävä osa sotaa. Tämä rajaa esim. kaikki kolmikymmenvuotiseen sotaan liittyvät pelit tämän tarkastelun ulkopuolelle (koska taisteluita käytiin Keski-Euroopassa), mutta huomioi kuitenkin kaikki Suomen sotaan (1808-09) liittyvät pelit. Samoin toisen maailmansodan (1939-45) aikaiset pelit, joissa Suomi on osa suurempaa kokonaisuutta, jätetään tämän sarjan ulkopuolelle

Parhaasta yrityksestä huolimatta alla oleva lista tuskin sisältää kaikkia Suomen sotiin liittyviä pelejä. Jos tiedät pelin, tai pelejä, jotka listasta puuttuu, voit kertoa siitä jutun lopussa olevassa kommenttiosiossa, kommentoida artikkelia Twiterissä tai Facebookissa, tai lähettää sähköpostia osoitteeseen huoltoreitti[at]gmail.com.

Pelipaketin kansikuva Punaisten ja Valkoisten taistelu Suomessa 1918 lautapelistä. Kuva kopioitu Kansalliskirjaston Doria tietokannasta (lienssi: Public domain).

Sisällissota 1918

BGG:stä ja Kansalliskirjaston tietokannasta löytyi tiedot yhdeksästä pelistä, joissa teemana on vuoden 1918 sisällissota. Pelin nimet, julkaisuvuodet, suunnittelija(t) ja pelaajamäärät on julkaistu alla olevassa taulukossa (järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan).

Pelejä Suomen sisällissodasta (1918)

Nimi (linkki lisätietoihin)JulkaisuvuosiSuunnittelijaPelaajamääräJulkaisija
Punaisten ja valkoisten taistelu Suomessa 1918 (Doria)1918Ei tiedossa.2-4 pelaajaa.Juusela & Levänen Oy.
Suomen vapaussota (Doria)1918Ei tiedossa.2 pelaajaa.Kustannusliike Minerva.
Finnish Civil War (bgg)2009 (nettiversio), 2016 (Compass Games versio)Brian Train.2-4 pelaajaa.Alunperin vapaasti ladattava omakustanne, myöhemmin julkaistu Compass Gamesin Paper Wars lehden numerossa #84.
Under the North Star: The Finnish Civil War 1918 (bgg)2010Dennis Bishop.Ei tiedossa.White Dog Games.
1918 (bgg)2018Kalle Matsinen.2-4 pelaajaa.Omakustanne (Mesenaatti.me).
1918: Veli Veljeä Vastaan (bgg)2018Antti Lehmusjärvi.2-4 pelaajaa.Linden Lake Games (kickstart).
Helsinki 1918: German Intervention to the Finnish Civil War (bgg)2018Hannu Uusitalo..2-3 pelaajaaU&P Games Ltd.
Suomi 1918 (bgg)2018Ei tiedossa.2-4 pelaajaa.Omakustanne.
All Bridges Burning: Red Revolt and White Guard in Finland, 1917-1918 (bgg)2019 (oletus)VPJ Arponen.1-3 pelaaja.GMT.

Peleistä kaksi on julkaistu vuonna 1918 heti sisällissodan jälkeen, ja loput seitsemän viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kolme peliä julkaistiin 2018, kun sodasta oli kulunut sata vuotta.

Pelien suunnittelijat ovat pääasiassa suomalaisia, kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Kanadalainen Brian Train julkaisi 2009 netissä ilmaiseksi ladattavan Finnish Civil War pelin, joka julkaistiin 2016 uudestaan Paper Wars lehdessä (#84) niin sanottuna aikakausilehtipelinä (magazine game). Train on tunnettu sotapelisuunnittelija, jonka ludografiasta löytyy mm. Afganistanin sotaan sijoittuva A Distant Plain (bgg) ja Algerian sotaan sijoittuva Colonial Twilight (bgg) sotapelit.

Toinen ulkomaalaisen suunnittelema sisällissotapeli on Dennish Bishopin julkaisemasta Under the North Star. Pelistä löytyy BGG:ssä tosin niin vähän tietoa, että sen perusteella jää pieni epävarmuus siitä jotta onko peliä oikeasti edes olemassa?

Yllä olevaa taulukkoa katsoessa huomio kiinnittyy myös siihen että kaikki pelit on julkaistu joko vuonna 1918, tai vuoden 2009 jälkeen. Esim. sotapelien kultakaudella 1970- ja 80-luvuilla ei tämän tiedon mukaan julkaistu yhtään peliä Suomen sisällissodasta. Pelkästään tämä saa minut olettamaan että yllä oleva taulukko ei sisällä kaikkia Suomen sisällissotaan liittyviä pelejä.

Strategista sotaa

Kahdeksan peliä kattaa temaattisesti koko sisällissodan, ja pelit vaikuttavat kuvausten perusteella suuren mittakaavan strategisilta sotapeleiltä. Suomi 1918 on kuitenkin kuvauksen perusteella abstrakti korttipeli, jossa sota toimii lähinnä temaattisena taustana. Ainut peli, jossa tarkastellaan koko sodan sijasta yksittäistä taistelua, on Helsinki 1918, joka kuvaa Helsingin valtausta keväällä 1918. Skaala on taktinen tai operatiivinen.

Yleisin pelaajamäärä on sotapeleille tyypillinen kaksi, tai kaksi kahden hengen joukkuetta. Pelaajamäärän, ja toteutuksen, suhteen mielenkiintoinen peli on tänä vuonna ilmestyväksi luvattu COIN-sarjaan kuuluva All Bridges Burning, jossa pelaajamäärä on kolme. Punaisten ja valkoisten lisäksi kolmantena osapuolena on sotaa vastustaneet sosiaalidemokraatit.

Mekaanisesti 1918 on blokkisotapeli, jossa joukkoja kuvataan pystyyn nostetuilla puupalikoilla, kun taas 1918: Veli Veljeä Vastaan on perinteinen korttivetoinen sotapeli. Myös All Bridges Burning peli on korttivetoinen. Helsinki 1918 ja Finnish Civil War pelien keskeiseksi mekaniikaksi on merkitty klassinen hex-and-counter (heksat ja pelimerkit). Kaikissa peleissä on pääsääntöisesti vain yksi, koko sodan kattava kampanja, mutta 1918 pelissä on koko sodan kestävän kampanjan lisäksi kolme vähän päälle tunnin mittaista skenaariota. Niistä peleissä, joille on julkaistu peliaika-arviot, peliaika pyöri noin 2-3 tunnin mittakaavassa.

Tilannekuva 1918: Veli Veljeä Vastaan pelistä. Kuva käyttäjältä ksaarto (bgg).

Saatavuus

Hieman yllättäen kaikkein vanhimmat pelit on myös parhaiten saatavilla, kiitos Kansalliskirjaston tietokannan johon on lisätty kopiot pelien säännöistä, pelilaudoista ja muusta materiaalista. Pelaamaan pääsy vaatii kuitenkin jonkin verran askartelua, ja komponenttien ostamista.

Uudemmista peleistä parhaiten saatavilla on 1918: Veli Veljeä Vastaan, jota löytyi kaikista suomalaisista lautapeliliikkeistä, joiden verkkokaupan tilanteen tarkistin. Helsinki 1918 ja Finnish Civil War pelit on saatavilla ainakin Fantasiapelit liikkeestä, jälkimmäinen tosin tilauspalveluna. Keväällä/kesällä julkaistava All Bridges Burning on ennakkotilattavissa julkaisijan (GMT) P500-verkkokaupassa. GMT:n COIN-sarjan pelit ovat maailmalla sen verran tunnettuja että julkaisun jälkeen olettaisin All Bridges Burning peliä saatavan helposti niin Suomesta kuin maailmaltakin.

1918 pelin viimevuotinen joukkorahoituskampanja Mesenaatti palvelussa onnistui, mutta pelin muusta saatavuudesta ei ole tietoa. Suomi 1918 pelin nettisivuilla mainitaan että peliä myisi “Tampereella Werstaan ja Vapriikin museokaupat ja Laukontorin antikvariaatti.”

Under the North Staron ainut peli jota ei löydy uutena tai käytettynä mistään nettikaupasta tai BGG marketista.

Osa laajempaa kokonaisuutta

Suomen sisällissota-aiheisia pelejä etsiessäni huomasin BGG:ssä kaksi Venäjän sisällissotaan (1917-22) sijoittuvaa peliä, joissa Suomi on yhtenä osapuolena. En laske näitä varsinaisesti Suomen sotiin liittyviksi peleiksi, koska Suomi on vain pieni osa kokonaisuutta, mutta mainitsen ne silti lyhyesti tässä.

  • Rossyïa 1917 (1995), François-Stanislas Thomas (bgg);
  • Triumph of Chaos (2005), David Dockter (bgg).

Yhteenveto

Suomen sisällissodasta on julkaistu yhdeksän sotapeliä, joista suurin osa on suuren mittakaavan, strategisia pelejä, joissa johdetaan joko punaisten tai valkoisten sotatoimia. Vain yksi peli on mittakaavaltaan pienempi, keskittyen Helsingin valtaukseen. Mielenkiintoisesti yhdestä sisällissodan tunnetuimmista tapahtumista, Tampereen taistelusta, ei ole julkaistu yhtään peliä Suomessa, eikä maailmalla!

Peleissä on hyödynnetty tunnettuja pelimekaniikkoja, kuten korttivetoisuutta ja blokkeja. Lisäksi tänä vuonna julkaistava All Bridges Burning on osa yhdysvaltalaisen GMT:n COIN-sarjaa, liittäen Suomen sisällissodan osaksi muita vastaavia, monisyisiä konflikteja. Suurin osa peleistä on suomalaisten suunnittelemia ja suunnattu selvästi Suomen markkinoille. Siihen nähden miten huonosti Suomen sisällissota tunnetaan maailmalla, on oikeastaan pieni ihme että aiheesta on tehty sotapelejä Suomen ulkopuolellakin.