Pelejä Suomen sodista: Osa 3: Jatkosota 1941-44

Pelejä Suomen sodista -juttusarjassa käymme läpi Suomen sotiin liittyvät pelit, jotka olemme löytäneet BoardGameGeek:stä (BGG), Suomen Kansalliskirjaston Doria-tietokannasta sekä muista lähteistä. Sarjassa käsitellyt pelit joko liittyvät suoraan Suomen käymiin sotiin tai Suomen alue on niissä merkittävä osa peleissä kuvattua sotaa. Sarjan ensimmäinen osa käsitteli Suomen sisällissotaa (linkki) ja toinen osa talvisotaa (linkki).

Sarjan kolmannen osan aiheena on jatkosotaa (1941-44) itsenäisenä kokonaisuutena käsittelevät pelit, joihin sisältyy kaikki pelin pelaamiseen tarvittava materiaali. Memoir ’44:n ja Advanced Squad Leaderin (ASL:n) kaltaisten pelisarjojen jatkosotaskenaariot esitellään myöhemmin erillisessä artikkelissa.

Alla oleva lista on koottu huolella, mutta todennäköisesti se ei sisällä kaikkia jatkosotaan liittyviä pelejä. Jos tiedät listasta puuttuvan pelin tai pelejä, voit vinkata niistä jutun lopussa olevassa kommenttiosiossa, kommentoida artikkelia Twitterissä tai Facebookissa tai lähettää sähköpostia osoitteeseen huoltoreitti[at]gmail.com.

Asemasota pelin kansi. Kuva Doria tietokannasta 18.9.2019 https://www.doria.fi/handle/10024/157030.

Jatkosota

Jatkosota alkoi kesäkuussa 1941 Operaatio Barbarossasta eli Saksan hyökkäyksestä Neuvostoliittoon. Vaikka Suomen rintamalla sodan julistus tulikin muutaman päivän myöhemmin, niin käytännössä Suomi ja Suomen alueet olivat olleet jo pitkään osa Barbarossan suunnitelmaa. Suomi lähti mukaan sotaan toiveena saada takaisin talvisodassa menetetyt alueet ja vuoden 1941 etenemisvaiheessa nämä valloitettiinkin. Laatokan Karjalassa (Laatokan pohjoispuolella) suomalaiset valtasivat myös ison osan Neuvostoliitolle kuulunutta Karjalaa, mukaan lukien Petroskoin kaupungin. Suomalaisten joukkojen rinnalla taisteli saksalaisia joukkoja erityisesti Pohjois-Suomen rintamalla. Etenemisvaiheen jälkeen sota muuttui asemasodaksi, jonka aikana sotiminen koostui lähinnä kaukopartioiden toiminnasta ja rajatuista operaatioista. Asemasodan aikana Suomessa toivottiin, että sota ratkeaisi muualla, mutta kesällä 1944 Neuvostoliitto aloitti Normandian maihinnousun aikaan suurhyökkäyksen Suomen rintamalla. Tämä perääntymisvaiheena tunnettu kesä alkoi Suomelle huonosti Neuvostoliiton murtautuessa läpi linjoista voimalla ja vauhdilla, jollaiseen suomalaiset joukot eivät olleet tottuneet. Hyökkäys saatiin kuitenkin pysäytettyä ja Suomi solmi Neuvostoliiton kanssa aselevon syyskuussa 1944 tilanteessa jossa Neuvostoliiton eteneminen oli pysäytetty kaikkialla.

Yli kolme vuotta jatkuneena sotana jatkosota tarjoaa useita erilaisia näkökulmia sodan simulointiin niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Erityisen hyvin jatkosota sopii operaatiotason peleille, joissa keskitytään yksittäiseen taisteluun tai kampanjaan, kuten kesän 1944 Talin-Ihantalan taisteluun. Toisin kuin sisällissotapelien ja talvisotapelien kohdalla, koko jatkosodan simulointi strategisen tason peleissä on kuitenkin haastavaa, sillä sodan pelitekninen jakaminen kolmeen erilaiseen vaiheeseen (hyökkäysvaihe, asemasotavaihe ja perääntymisvaihe) on vaikeaa. Suomen rintaman erityislaatuisuus lienee syynä siihen, että monissa Saksan ja Neuvostoliiton välistä itärintaman sotaa simuloivissa sotapeleissä, niin videolla kuin laudallakin, Suomi on rajattu taisteluiden ulkopuolelle.

Jatkosotapelejä

BGG:n tietokannasta löytyi 15 ja Kansalliskirjaston Doria-tietokannasta neljä jatkosotapeliä. Pelien nimet, julkaisuvuodet, suunnittelija(t), pelaajamäärät ja julkaisijat on listattu alla olevaan taulukkoon, jossa pelit ovat järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Pelit löytyvät myös BGG:stä omana listana.

Nimi (linkki lisätietoihin)JulkaisuvuosiSuunnittelijaPelaajamääräJulkaisija
Asemasota (Doria)1942Ei tiedossa2 pelaajaa.Kuvataide
Ilmajääkärit (Doria)1942Ei tiedossa2-5 pelaajaa.Kuvataide
Partiokahakka (Doria)1942Ei tiedossa2 pelaajaa.Koulutarpeiden keskusliike
Ristiretki bolshevismia vastaan (Doria)1943Ei tiedossa2 osapuolta.Koulutarpeiden keskusliike
Salla 1941: A Fight to the Finnish (bgg)1991Michael Bennighof2 pelaajaa.Pacific Rim Publishing
Kestenga: Another Fight to the Finnish (bgg)1993Michael Bennighof2 pelaajaa.Pacific Rim Publishing
Forgotten Axis: Murmansk 1941 (bgg)1999Michael Bennighof2 pelaajaa.Decision Games (Strategy & Tactics #194)
Forgotten Axis: The Finnish Campaign (bgg)2000Michael Bennighof2 pelaajaa.Decision Games (Strategy & Tactics #199)
Winter Fury: The Battle of Tolvajärvi 1939 (bgg)2001 (toinen version 2016)Michael Bennighof2 pelaajaa.Avalanche Press Ltd.
Mannerheim's Cross: Finland at War 1939-1945 (bgg)2006Kurt Martin ja Ray Tapio2 pelaajaa.Critical Hit, Inc.
Panssarisotaa: The Battle of Tali-Ihantala, June 1944 (bgg)2008Perry MooreEi tiedossa.Firefight Games
The Finnish Front, 1941-42 (bgg)2009 (lehdessä 2016)Ty Bomba, Joseph Miranda2 pelaajaa.Decision Games (World at War magazine #5, 2016.)
Buffalo Wings (bgg)2010J. D. Webster2 pelaajaa.Against the Odds; LPS, Inc. (Against the Odds lehden numero 29)
Karelia '44 (bgg)2011Ken Jacobsen, Ernesto Sassot1-2 pelaajaa.Multi-Man Publishing
Kaukopartio (bgg)2013Mikko Laubach2-4 pelaajaa.Nappulakenraali
The Finnish Trilogy 1939-1945: Continuation War 1941-1944 (vol. 2) (bgg)2014Mikael Grönroos2 osapuolta.Mikugames
Second World War at Sea: Sea of Iron (bgg)2015Michael Bennighof ja James Stear1-2 pelaajaa.Avalanche Press Ltd.
Storms in the East (bgg)2015Florent Coupeau2 pelaajaa.Cérigo Editions, Vae Victis
Leningrad '41 (bgg)2017Emanuele Santandrea1-2 pelaajaa.VentoNuovo Games

Ensimmäiset neljä jatkosotapeliä on julkaistu Suomessa jatkosodan aikana vuosina 1942-43. Pelien julkaisijoina toimi joko Kuvataide tai Kolutarpeiden keskusliike ja mekaanisesti ne ovat yksinkertaisia taktisen tason pelejä, joissa kuvataan pienten sotajoukkojen välistä taistelua. Poikkeuksen tekee Ristiretki bolshevismia vastaan (1943), joka kuvaa itärintaman sotaa Mustaltamereltä Jäämerelle, tosin niin, että Suomen rintaman leveys on kokonaisuuteen nähden suurempi mitä se todellisuudessa oli. Mutta suomalaisillehan tämä peli tehtiinkin.

Seuraavaa jatkosotapeliä saatiin odottaa 1990-luvulle, jolloin Avalanche Pressin perustaja Michael Bennighof aloitti oman operaatiotason sotapelien julkaisusarjansa. Suurin osa Bennighofin peleistä keskittyi Pohjois-Suomen rintamalle, jossa Suomi ja Saksa taistelivat yhdessä Neuvostoliittoa vastaan. Ensimmäinen sarjassa oli vuonna 1991 julkaistu Salla 1941: A Fight to the Finnish, joka keskittyy Sallan taisteluihin. Seuraavana sarja keskittyi Kiestinkiin (Kestenga: Another Fight to the Finnish), Muurmanskiin (Forgotten Axis: Murmansk 1941) ja uudestaan Sallaan (Forgotten Axis: The Finnish Campaign). Vuonna 2001 julkaistu Winter Fury: The Battle of Tolvajärvi 1939 on talvisotapeli, mutta pelistä pitäisi löytyä skenaario myös jatkosodan taisteluista Tolvajärven alueella. Vuonna 2015 Michael Bennighof palasi vielä Suomen sotiin laivasotapelillä Second World War at Sea: Sea of Iron. Yhteensä Bennighof on julkaissut kuusi peliä jatkosodasta ja näiden lisäksi yhden pelin talvisodasta.

Yksi monista Michael Bennighofin Pohjois-Suomeen sijoittuvista peleistä (Kestenga: Another Fight to the Finnish). Kuva BGG:stä käyttäjältä kryfam.

Muut suunnittelijat ja julkaisijat kuin Bennighof ja Avalanche Press ovat julkaisseet vain yhden jatkosotapelin per suunnittelija ja julkaisija. Julkaisijoiden kohdalla mielenkiintoisinta listassa on se että siitä puuttuu kokonaan tunnetuin sotapelijulkaisija, GMT Games, vaikka GMT onkin julkaissut kolme peliä talvisodasta. Toinen tunnettu sotapelijulkaisija, Multi-Man Publishing (MMP), on julkaissut yhden jatkosotapelin, Standard Combat Series (SCS) -sarjaan kuuluva Karelia ’44:n (2011).

Julkaisuajankohdissa ei ole myöskään havaittavissa mitään selkeää kuviota niin, että pelejä olisi julkaistu sodan vuosipäivinä, vaan pelejä on julkaistu noin yksi peli joka toinen vuosi -tahtia 90-luvulta lähtien

Pelaajamäärä on suurimmassa osassa pelejä kaksi, kuten sotapeleissä yleensäkin. Ilmajääkärit (1942) pelissä pelaajia voi olla 2-5 ja Kaukopartio (2013) -peliä voi pelata 2-4. Kolmessa pelissä pelaajamääräksi on merkitty myös yksi, eli pelit sopivat yksinpelaamiseen. Muut ovat kaksinpelejä.

Pelien kestot ovat normaalia sotapeliluokkaa eli vaihtelua on 30 minuutista (Second World War at Sea: Sea of Iron) 15 tuntiin (Forgotten Axis: Murmansk 1941).

Maalla, merellä ja ilmassa, mutta enimmäkseen maalla

Jatkosotapelien joukossa on yksi ilmasotaa kuvaava peli, Buffalo Wings (2010), ja yksi merisotaa kuvaava peli, Second World War at Sea: Sea of Iron (2015). Molemmat pelit kattavat myös talvisodan meri- ja ilmataisteluita, mutta skenaarioiden määrästä eri sotien väillä ei löydy tarkempaa tietoa. Sea of Iron sarjaan on myös saatavilla Finland’s Fantasy Fleet (2017) –lisäosa, jossa on mukana Suomen merivoimille suunniteltuja aluksia, jotka syystä tai toisesta eivät koskaan valmistuneet tai muusta syystä liittyneet laivastoon.

Jatkosodan ainoan ilmataistelupelitn, Buffalo Wingsin, kounttereita. Kuva BGG:stä käyttäjältä AlejandroCalle.

Suurin osa jatkosotapelistä keskittyy kuitenkin operaatiotason maataisteluihin, eli pelissä kuvataan yksittäistä taistelua tai kampanjaa. Tässä jatkosotapelit eroavat selvästi talvisotapeleistä, joista monet olivat koko sodan kattavia strategisen mittakaavan pelejä. Moderneista jatkosotapeleistä vain Mikugamesin Suomi-trilogian toinen osa, The Finnish Trilogy 1939-1945: Continuation War 1941-1944 (vol. 2) (2014), ja Decision Gamesin “They Died With Their Boots On” -sarjaan kuuluva The Finnish Front, 1941-42 (2009) ovat startegisen tason pelejä (tosin jälkimmäisen tapauksessa vain niukasti), kattaen yksittäistä operaatiota suurempia kokonaisuuksia.

Yksittäisistä taisteluista ja kampanjoista eniten pelejä on vuoden 1944 torjuntataisteluista Karjalan kannaksella, erityisesti Talin-Ihantalan taistelusta. MMP:n Standard Combat Series (SCS) -sarjaan kuuluva Karelia ’44 (2011) kattaa kaikki kannaksen taistelut, kun taas Panssarisotaa: The Battle of Tali-Ihantala, June 1944 (2008) ja Storms in the East (2015) käsittelevät vain Tali-Ihantalaa.

Karelia’44 -pelin kansi ja osa materiaaleista. Kuva BGG:stä käyttäjältä Ganix.

Puhtaasti taktisia maasotapelejä on kaksi, vuonna 2006 julkaistu Mannerheim’s Cross: Finland at War 1939-1945, ja Nappulakenraalin julkaisema Kaukopartio (2013). Mannerheim’s Cross peli on käsitelty jo aikaisemmin talvisotapelien joukossa ja BGG:stä saatujen tietojen perusteella pelissä on kuusi skenaariota jatkosodasta. Taktisen tason skenaarioita on todennäköisesti enemmän esim. Advanced Squad Leader (ASL) pelissä, mutta ne käsitellään omassa artikkelissa lisäosien yhteydessä.

Teemallisesti mielenkiintoisin on listan uusin jatkosotapeli Leningrad ’41 (2017), joka kuvaa Leningradin piiritystä. Pelin kuvauksen perusteella suomalaisilla joukoilla on pelissä merkittävä rooli, joten tämä on myös ainut tälle listalle kelpuutettu jatkosotapeli, jossa kuvataan myös Suomen rintaman ulkopuolisia taisteluita. Twitterissä on ollut viime aikoina keskustelua tulevasta The Hero City (Hero City eli sankarikaupunki oli Neuvostoliiton kahdelletoista kaupungille myöntämä arvonimi) nimisestä pelistä, joka keskittyy myös Leningradin piiritykseen, mutta siitä ei ole vielä tarjolla muuta tietoa kuin jokunen kuva.

Pelejä katsoessa onkin selvää, että teemallisesti jatkosodassa on vielä paljon tilaa uusille sotapeleille. Esimerkiksi vuoden 1941 hyökkäysvaihteesta on pelejä vähän, samoin Laatokan Karjalan taisteluista kesällä 1944. Suomalaisille nämä taistelut lienevät tutuimpia Tuntemattoman sotilaan kautta, sillä “tuntemattoman” kuvaama komppania taisteli koko sodan Laatokan karjalassa. Yksittäisistä taisteluista esimerkiksi talven 1944 Helsingin suurpommitukset ja keväällä 1942 suoritettu suursaaren valtaus voisivat toimia hyvinä lähtökohtina uusille sotapeleille. Sen sijaan Saksalaisten taisteluista Pohjois-Suomessa on ylitarjontaa, kiitos Michael Bennighofin.

Mekaniikka ensin

Moderneista jatkosotapeleistä lähes kaikki ovat mekaanisesti heksasotaa, jossa heksakartalla liikutellaan pahvisia pelimerkkejä, kaunttereita, ja taistelut ratkaistaan noppien ja taistelutaulukon (combat-resolution table, eli CRT) yhteistyöllä. Kolmessa Michael Bennighof pelissä on lisäksi “chit-pull” -mekaniikka, jossa aktivoitava yksikkö valitaan nostamalla “kupista” satunnaisesti kauntteri, joka sitten kertoo mitä yksikköä tai yksiköitä voi liikuttaa. Sen tarkemmin näiden pelien “chit-pull” mekaniikka ei pelkästään BGG:n perusteella selvinnyt.

Valtavirrasta poikkeavat kaksi peliä. Nappulakenraalin Kaukopartio käyttää point-to-point karttaa, jossa 2-4 pelaajan kaukopartiot liikkuvat ja suorittavat viiden tehtävän kampanjaa. Peliä on myös kuvattu sanoilla roolipelimäinen. Toinen valtavirrasta poikkeava peli on Leningrad ’41, jossa joukkoja kuvataan pystyyn nostetuilla puupalikoilla, “blokeilla”.

Sodan aikana julkaistut neljä peliä muodostavat oman kokonaisuuden, sillä mekaanisesti peleillä on vähän tekemistä modernien sotapelien kanssa. Asemasota pelissä ampuminen perustuu fyysiseen ampumanapin flippaamiseen PitchCarin tyyliin. Ilmajääkärissä pyritään saartamaan vastustajan yksiköitä vähän Tammea muistuttavalla mekaniikalla. Partiokahakka ja Ristiretki bolshevismia vastaan peleissä mekaniikka on samalla tavalla hyvin abstraktia, ja muistuttaa eniten Tammea. Pikanttina yksityiskohtana Ristiretki bolshevismia vastaan pelissä menettää oman yksikön jos unohtaa ampua vastustajaa.

Ei myynnissä

Jatkosotapeleistä kiinnostuneet joutuvat turvautumaan käytettyihin peleihin tai ulkomaisiin verkkokauppoihin, sillä pelilistaa tarkastaessa (kevät 2019) yhtäkään yllä mainittua jatkosotapeliä ei löytynyt Fantasiapelit tai Lautapelit.fi liikkeistä. BGG:n markettipaikalta löytyi kopioita joistain peleistä, mutta myyjät olivat järjestään ulkomaalaisia. Joitain pelejä löytyy suoraan julkaisijalta, kuten Second World War at Sea: Sea of Iron, jota löytyy Avalanche Pressin verkkokaupasta. Samoin Forgotten Axis: Murmansk 1941 ja Forgotten Axis: The Finnish Campaign pelejä voi löytyä Decision Gamesin verkkokaupasta, ja Karelia ’44, MMP:n verkkokaupasta. Panssarisotaa: The Battle of Tali-Ihantala, June 1944 on listattu BGG:ssä print-and-play peliksi, mutta tarvittavien tiedostojen saannista en löytänyt lisätietoa. Pelistä on muutenkin tarjolla niin vähän tietoa että sen olemassaolo on mysteeri.

Sodan aikana julkaistuista peleistä on julkaistu kaikki materiaalit Kansalliskirjaston Doria-tietokannassa, ja pelejä pääsee pelaamaan jos jaksaa askarrella uudet versiot. Tai omaa hyvät suhteet Kansalliskirjaston suuntaan!

Yhteenveto

Jatkosodasta on julkaistu 19 sotapeliä, pääasiassa ulkomaisten julkaisijoiden toimesta. Suunnittelijoista Michael Bennighof on ahkeroinut julkaisemalla kuusi peliä, erityisesti saksalaisten ja suomalaisten yhteisistä operaatioista Pohjois-Suomessa. Suurin osa peleistä on operatiivisen tason pelejä, joissa kuvataan yksittäistä taistelua tai kampanjaa. Koko sodan kattavia strategiapelejä on vain yksi, The Finnish Trilogy 1939-1945: Continuation War 1941-1944 (vol. 2). Pohjois-Suomen lisäksi suosittu teema on Karjalan kannaksen kesän 1944 taistelut, joista on julkaistu kolme peliä. Sen sijaan Laatokan Karjalasta ja hyökkäysvaiheesta pelejä on vähän.

Jatkosotapelien saatavuus on jopa talvisotapelejä heikompi. Artikkelia tehdessäni yhtäkään tässä mainittua peliä ei saanut tilattua uutena suomalaisista liikkeistä. Suoraan julkaisijoilta sai joitain pelejä, mutta jatkosotapelien pariin pääseminen vaatii käytännössä käytettyjen pelien tilaamista tai omien versioiden askartelua.

Enemy Coast Ahead: The Doolittle Raid (2017)

GMT Gamesin Enemy Coast Ahead -sarjan toinen, osa The Doolittle Raid on soolosotapeli, joka käsittelee Yhdysvaltojen toisessa maailmansodassa (1942) toteuttamaa lentohyökkäystä Japanin pääsaarille (tunnetaan nimellä Doolittlen isku). Peli kattaa koko Doolittlen iskun suunnittelusta jälkimaininkeihin saakka. Kestoa pelin kampanjalla on n. 6-8 tuntia ja kampanjasta irrotetuilla yksittäisillä skenaarioilla n. 20 minuuttia – 2 tuntia. Pelin on suunnitellut Jeremy White, joka tunnetaan myös Skies Above the Reichin (2018) toisena suunnittelijana.

Pelikartta countereineen levitettynä pöydälle.

Draaman kaari

Peli kostuu viidestä eri vaiheesta: Suunnittelu, laivaus, lento, hyökkäys/pommitus ja loppuratkaisu.

Suunnittelu

Doolittle päivystää puhelimessa Stilwellin neuvotellessa kiinalaisten kanssa.

Suunnitteluvaiheessa operaatiolle luodaan raamit. Tämä tarkoittaa sitä, että pelaaja saa päättää mm. pyytääkö Kiinalta, Neuvostoliitolta tai amiraali Nimiztsiltä apua ja paljonko heille operaatiosta kerrotaan. Mitä enemmän he operaatiosta tietävät, sitä suuremmalla todennäköisyydellä apua heruu, mutta kääntöpuolena todennäköisyys, että japanilaiset saavat operaatiosta vihiä, kasvaa. Alkuvalmistelujen jälkeen on vuorossa pommikoneiden varustelu. Koneita saa muokata vapaasti, mutta jokainen muokkauspiste lisää operaation myöhästymisen mahdollisuutta. Koneiden varustelun jälkeen on aika päättää kuinka miehistö koulutetaan. Koulutukseen on käytettävissä koulutuspisteitä, joiden määrä riippuu mm. tehdyistä muokkauksista, koulutuspaikasta sekä moraalista. Mitä tiukemmin operaatiota salaillaan, sitä huonompi on moraali ja sitä tehottomammin miehistö harjoittelee. Tämän jälkeen lentokoneet ja miehistö siirretään San Franciscossa odottaville lentotukialuksille.

B-25 Mitchellien varustus on pitkälti pelaajasta kiinni.

Laivaus ja lento

Suunnitteluvaiheen jälkeen lentokoneet on tarkoitus laivata kohti laukaisukoordinaatteja. Matkalla laukaisualueelle pyritään saamaan kontakti saattueen kanssa ja väistellään vaaroja (hazard), kuten vihollisen signaaleja, veneitä ja viholliskoneita. Kaikki tämä tapahtuu nostamalla vaaroja kupista ja tietenkin heittämällä noppaa. Riippuen matkan tapahtumista japanilaiset voivat saada vihiä hyökkäyksestä, jolloin Japanin hälytystasoa nostetaan. Kun pelaaja päättää lähettää lentokoneet matkaan (toivon mukaan laukaisukoordinaateista) siirrytään lentovaiheeseen, joka noudattaa pitkälti samaa kaavaa kuin laivausvaihe, sillä erotuksella että yhden laivueen sijaan Japania kohti siirtyy 3-6 lentuetta lentokartalla. Lentueiden vaarat eroavat tietenkin myös nimellisesti laivausvaiheen vaaroista ja polttoainetta kuluu säästä, modifikaatioista sekä onnesta riippuen joko aivan liikaa tai vähän vähemmän.

Laivue matkaa tyynen valtameren halki kohti Japania. Laivojen asemointi ryhmän sisällä vaikuttaa valmiuteen reagoida erilaisiin vaaroihin.
Lentueet etenemässä kovassa myötätuulessa kohti Japanin pääsaaria. Lentueet 2 – 5 ovat pari tuntia 1 lentuetta jäljessä, sillä 1 lentueen kone kolaroi kiitoradalla lähtiessään lentoon.

Pommitus

Kun lentue saavuttaa Japanin ja onnistuneesti löytää kohteen (Tokio, Nagoya tai Osaka) se suorittaa pommituksen erillisellä kohdekartalla. Pommituksessa yksittäisen lentueen yksittäiset lentokoneet lentävät pienempiin alueisiin jaetulla kaupunkikohtaisella kohdekartalla. Kartalla on merkittynä yksittäisiä kohteita ja lentokoneiden viipyessä kohteella nostellaan jälleen kupista vaaroja ja heitellään noppaa. Pommituksen jälkeen lentue palaa lentokartalle ja jatkaa kohti Kiinaa tai Neuvostoliittoa, jonne niiden on tarkoitus laskeutua.

Kohdekartalla joutuu väistelemään niin ilmatorjuntatulta kuin vihollishävittäjiäkin.

Loppuratkaisu

Kaikkien lentueiden saavuttua Kiinaan tai Neuvostoliittoon (tai tuhouduttua) peli siirtyy loppuratkaisuvaiheeseen. Tässä vaiheessa onnistuneesti laskeutuneet sekä laskuvarjolla koneista hypänneet miehistöt koetetaan saada Chunkingiin turvaan. Matka Chunkingiin suoritetaan joko lentäen (sikäli kuin polttoainetta ja lentokuntoisia koneita on saatavilla) tai maateitse vaeltamalla. Miesten päästyä perille Chunkingiin tai jäätyä japanilaisten vangeiksi käydään läpi operaation loppuarvio. Loppuarviossa operaation eri osa-alueet pisteytetään ja tarinan lopputulokset luetaan näiden pisteiden perusteella erillisestä kirjasesta.

Pelipöytä kampanjan jäljiltä.

Säännöt ja mekaniikat

Pelin säännöt on sisällytetty 64-sivuiseen sääntökirjaan, mutta peliin on suunniteltu apulaput siten, ettei sääntökirjaa tarvitse vilkaista kertaakaan jos vain haluaa päästä pelaamaan. Erillisestä Skenaariokirjasta löytyy 10 skenaariota, jotka voi pelata läpi järjestyksessä pitkälti pelkkien apulappujen avulla. Näin pelin säännöt tulevat ripotellen tutuiksi ja samalla operaation historiaan voi tutustua skenaarioiden taustakertomuksien kautta. Itse opettelin pelin tällä tavalla ja se sai pelin tuntumaan sääntöjensä puolesta hyvinkin kevyeltä. Ylipäätään pelatessa sääntökirjaa ei juuri tarvitse sillä apulaput ovat yksinkertaisesti erinomaiset.

Pelin yksi ehdoton erikoisuus on sen eri vaiheiden toisistaan eroavat aikaskaalat. Suunnitteluvaiheessa pelataan neljä vuoroa, joista jokainen kuvaa yhtä kuukautta vuoden 1942 alussa. Laivausvaihe on jaettu 10 vuoroon (2. – 23. huhtikuuta 1942), jossa jokainen vuoro kuvaa kahta päivää. Lentovaihe on jaettu 12 vuoroon ja jokainen vuoro kuvaa 2 tuntia. Itse pommitukset kohdekartalla kuvaavat joitain minuutteja ja on jaettu 9 vuoroon.

Loppuarviossa operaation eri osa-alueet pisteytetään ja tarinan lopputulokset luetaan näiden pisteiden perusteella erillisestä kirjasesta.

Tarinavetoista soolosotaa

Minkälainen The Doolittle Raid sitten on pelinä? Ainakin itselleni se on ennen kaikkea tarina. Suunnittelijan omien sanojen mukaan pelissä ei ole voittoehtoja ja on pelaajasta itsestään kiinni pitääkö operaatiota onnistuneena, jos esim. Doolittle ylennetään mutta kaikki vangeiksi jääneet miehistöt teloitetaan kostona Tokyon täystuhosta. Pelin jokainen vaihe, komponentti ja mekaniikka tukee tätä tarinankerrontaa: Pelaajan tekemät päätökset vaikuttavat peliin huomattavasti, mutta päätöksiä ei tule arvioida pelkästään suorittamisen tai strategian kannalta. Esim. kallisarvoisten ja ylivertaisten Norden-tähtäinten korvaaminen säilykepurkeista improvisoiduilla Mark Twain-tähtäimillä on silkkaa hulluutta mekaanisesti, mutta historiallisesti näin tehtiin ja pelissä päätös vaikuttaa tarinan lopputulokseen. Pelissä tehdään siis päätöksiä, joiden ainoa painoarvo ei ole maksimaalisen tuhon (tai muun ”perinteisen sotapelimittarin”) aiheuttamisessa vaan myös historiallisissa, pelillisesti jossain määrin triviaaleissa, näkökulmissa.

Kenelle peli sitten on tarkoitettu? Mekaanisesti pelistä tulee mieleen esim. Phantom Leader tai The Hunters: Noppaa heitetään ja kupista nostetaan pahvilätkiä. Heittoihin ja nostoihin pystyy vaikuttamaan, mutta noppatuuri on armoton ja joskus huonon heiton/noston negatiiviset vaikutukset ovat huomattavat. Jos nauttii vahvasta tarinasta/historiasta ja oma käsitys hauskanpidosta on sumun peittämän lentokentän etsiminen tyhjällä polttoainetankilla kannattaa the Doolittle Raidia kokeilla. Pelin uudelleenpeluuarvo on lopputulosten monimuotoisuuden takia huomattava ja pelissä on mahdollista myös kokeilla täysin epähistoriallisia lähestymistapoja: Entäpä jos pommikoneisiin olisi jätetty Norden-tähtäimet ja hyökkäys olisi suoritettu korkealta tai keskellä yötä? Jos sotapeleistä etsii omalle strategiselle/taktiselle osaamiselle haastetta tai tykkää peleistä, joissa on selkeät voittoehdot joita tavoitella, kannattaa peliin suhtautua varauksella. Omasta mielestäni peli on erinomainen ja mukaansatempaava, enkä malta odottaa että saan aikaa toisen täyskampanjan läpikäymiseen.

Enemy Coast Ahead: The Doolittle Raid lyhyesti

Tarinavetoinen soolosotapeli Japanin pääsaarten pommituksesta 1942.

Suunnittelija(t): Jeremy ”Jerry” White.

Julkaisija (julkaisuvuosi): GMT Games (2017).

Peliaika: Lyhyet skenaariot 20min – 2h, kampanja 6 – 8h.

Taktinen, operatiivinen tai strateginen taso: Operatiivinen.

Ketä tai keitä pelaajatoimet kuvaavat: Iskun suunnittelijoita ja lentueiden johtajia.

Millaisia päätöksiä pelaaja tekee: Päätöksentekotasoja on kolme: Iskun suunnitteluvaiheessa päätökset koskevat operatiivisia tekijöitä kuten pommituskorkeutta, varustelua, miehistön koulutusta yms. Laivaus ja lentovaiheissa ainoat käytännön päätökset ovat mille laivoille/lentueille vaarat määrätään. Pommitusvaiheessa päätökset liittyvät yksittäisten lentokoneiden siirtoihin.

Tiedon avoimuus: Kaikki tieto on avointa, lukuun ottamatta vaaroja niiden jakovaiheessa.

Tavoite (voiton määrittely): Voittoehtojen sijaan pelissä on narratiivinen loppuratkaisu.

Pelatut yksiköt/joukot: B25-Mitchell pommikoneet ja miehistöt, laivueen laivat.

Logistiikka/huolto: Ei varsinaista huoltomekaniikkaa. Polttoainemäärään sekä laskeutumispaikkojen huoltovalmiuteen voi vaikuttaa.

Taistelumekaniikka: Nopat.

Pelattuna: Reluctant Enemies (2014)

Heinäkuun helteissä oli hyvä viettää yksi päivä pelaamassa Operational Combat Series (OCS) -sarjaan kuuluvaa Reluctant Enemies (RE) sotapeliä. RE:tä on kutsuttu aloittelijan OCS:ksi, mutta onko näin?

Reluctant Enemies pelien kansi ja materiaalit. Kuva on ottanut bgg:n käyttäjä rexbinary, ja kuva on kopioitu 8.8.2019 bgg:stä osoiteesta: https://boardgamegeek.com/image/1992471/reluctant-enemies. No rights reserved.

Reluctant Enemies – sotaa Libanonissa ja Syyriassa

RE kuvaa Operaatio Exporterin taisteluita keväällä 1941 nykyisen Israelin, Libanonin, Syyrian ja Irakin alueella. Liittoutuneiden kampanjan tavoitteena oli varmistaa kuumenemassa olevan Pohjois-Afrikan rintaman selusta valtaamalla ja aseista riisumalla Vichyn Ranskalle uskolliset joukot Lähi-idän alueella. Operaation lopullisena yllykkeenä oli Vichyn Ranskan Saksalle ja Italialle antama oikeus käyttää Syyrian lentokenttiä.

Operaatio Exporter on huonosti tunnettu ja vähän mainittu kampanja jossa britit johtivat liittoutuneiden joukkoja Vichyn Ranskan joukkoja vastaan. Brittien rinnalla taisteli myös Vapaan Ranskan joukkoja, joten kampanjassa oli piirteitä ranskalaisesta sisällissodasta. Maailmalle kampanjan näkyvin muistutus taisikin olla israelilaisen Moshe Dayanin kuuluisa musta silmälappu, jonka käytön hän omaksui menetettyään toisen silmänsä kampanjan ensimmäisenä päivänä.

Kampanjan lähtötilanteessa liittoutuneilla on materiaalissa ja joukoissa laskettuna ylivoima, mutta Vichyn Ranskan joukot muodostavat uskottavan vastuksen. Pelissä on kolme selkeää hyökkäyssuuntaa, yksi rannikolla, yksi vuoristojen välillä oleva sola keskellä, ja avoin, aavikkoinen maasto kauimpana merestä. Nämä kaikki tarjoavat hyökkääjälle ja puolustajalle omanlaisensa haasteen joukkojen ryhmityksen ja siirtojen suhteen.

RE – aloittelijan OCS?

Multi-Man Publishingin (MMP) julkaisema Operational Combat Series (OCS) -sarja on yksi kuuluisimmista moderneista sotapelisarjoista. Sarjaan on julkaistu 18 peliä tai jatko-osaa, ja sarjan eri osia yhdistää sarjan yhteiset säännöt (niin kutsutut “living rules” säännöt löytyvät täältä) joita sarjan yksittäiset pelit varioivat omilla erikoissäännöillään. Teemallisesti OCS-sarjan pelit keskittyvät toiseen maailmansotaan ja Korean sotaan. Nimensä mukaisesti OCS-keskittyy operaatiotason sotimiseen, eli pelaaja komentaa useista divisioonista koostuvaa armeijaa, tai armeijoita, keskittyen pitämään joukot kunnossa, mutta jättäen sodan laajemman johtamisen (diplomatia, tutkimus, teollisuus) muiden huoleksi.

OCS:lla on monsteripelin maine, mikä johtuu enemmän pelin kuvaamien kampanjoiden mittakaavasta kuin sääntöjen monimutkaisuudesta (sotapelien mittakaavassa). Pelissä on kuitenkin yksi osa-alue joka erottaa sen monista kilpailijoistaan: Huolto. OCS:ssa on kahdenlaista huoltoa. Toinen on operaatio- ja strategisen mittakaavan sotapeleissä usein käytetty abstrakti huoltoreitti, jossa omien yksiköiden tulee osoittaa kartalla vihollisesta vapaa huoltoreitti jota ilman yksikkö saa miinuksia toimintaansa. Tämän lisäksi OCS:ssa on erillisiä huoltomerkkejä, joita kuvataan omilla pahvinattereilla. Tätä kartalla olevaan aktiivista huoltoa tarvitaan käytännössä aina kun pelissä pyrkii tekemään mitään erikoisempaa, kuten siirtämään mekanisoituja joukkoja, tilaamaan tykistötulta tai huoltamaan ilmavoimia. Erityisesti huoltoa tarvitaan hyökättäessä, ja tämä pakottaa pelaajan miettimään huollon kulutusta normaalia sotapeliä enemmän, myös tulevaisuuteen päin. OCS:ssa hyökkäyksen ensimmäinen vaihe on usein huoltovarastojen kasaaminen hyökkäävien joukkojen taakse niin että kun hyökkäys alkaa niin toiminta ei lopu heti ammusten ja bensan loppumiseen.

Reluctant Enemies pelin pahvinatterit eli ”kauntterit”. Moniin muihin OCS-sarjan peleihin verrattuna RE:ssä on vähän kaunttereita. Kuva bgg:n käyttäjältä marticabre osoitteesta: https://boardgamegeek.com/image/2415172/reluctant-enemies.

RE:ssä kartalla olevien huoltopisteiden hyödyntäminen on olennainen osa molempien osapuolten strategiaa. Vichyn Ranskalla on alussa isoja huoltovarikkoja, joiden evakuoiminen etenevien liittoutuneiden tieltä on elintärkeää myöhemmän toimintakyvyn turvaamiseksi. Muuten Vichy saa pelin aikana huoltoa vähän. Liittoutuneilla huoltoa saapuu enemmän, mutta sitä joudutaan kuskaamaan pidempiä matkoja. Kummallakaan osapuolella ei ole huoltoa riittävästi kaikille rintamilla vaan painopistettä joudutaan priorisoimaan sen mukaan, missä tilanne on otollisin (liittoutuneet) tai heikoin (Vichy).

Tapahtumaraporttia

Pelasimme RE:ta noin kymmenen tuntia ja sinä aikana ehdimme pelata läpi ohjekirjassa mainitun lyhyen skenaarion. Minä puolustin Vichyn Ranskalla ja Miikka pyrki läpimurtoon liittoutuneilla. Peli alkoi liittoutuneiden hyökkäyksellä (nykyisen) Israelin rannikkoa ja Litani-joen laaksoa pitkin kohti Beirutia ja Bekaanlaaksoa. Hyökkäystä tuki liittoutuneiden kommandojen maihinnousulla, jonka Vichy ajoi heti takaisin mereen (noudattaen historiallista tulosta). Muualla pyrin viivyttämään omilla joukoilla sen verran, että kallisarvoiset huoltovarastot ehdittiin evakuoimaan selustaan talteen.

Pelin lähtötilanne liittoutuneiden näkövinkkelistä. Vasemmalla on meren päällä kolme kommandoyksikköä, jotka tekivät alussa maihinnousun Vichyn Ranskan joukkojen (siniset yksiköt) kylkeen. Keskellä on pelin ajan staattisena pysynyt laakso ja oikealla idän avoin aavikko jonka kautta liittoutuneet iskivät pelin toisella puoliskolla. Ensimmäinen Vichyn Ranskan sininen yksikkö oikealla on Golanin kukkuloilla. Kuva Miikka Rytty.

Peli meinasi ratketa jo vuorolla kolme, kun liittoutuneiden isku rannikolla pääsi linjasta läpi ja huonosti mietitty perääntyminen antoi Miikalle tilaisuuden saartaa kaikki rannikkoa puolustaneet joukot. Onneksi sain seuraavalla vuorolla lisäjoukkoja käyttöön, ja huoltoa tuhlaamalla sain joukot linjaan murtamaan saarron ennen pysyviä vaurioita. Jos Miikalla olisi ollut seuraavalla vuorolla vähän enemmän huoltoa oman saarrostuksen jatkamiseen niin pelisi olisi loppunut siihen. Nyt pääsin omilla joukoilla perääntymään seuraavalle jokilinjalle, mihin linja loppupelin ajaksi jäikin. Tähän perääntymiseen paloi kuitenkin niin paljon huoltoa, että Vichyllä ei ollut mitään mahdollisuutta kunnon vastahyökkäyksiin loppupelin aikana.

Tämän jälkeen enin toiminta nähtiin idän aavikolla, jonne Miikka keskitti uudet yksikkönsä ja ison kasan huoltoa. Hyödyttömän taistelun sijasta päätin tyytyä hallittuun perääntymiseen ennen kuin Miikan apuvoimat ehtivät kunnolla paikalle. Tämä sujuikin aluksi hyvin, mutta sitten liittoutuneiden apuvoimat puskivat voimalla läpi Golanin kukkuloista (jotka olin hetkeä aikaisemmin jättänyt tyhmyyksissäni tyhjäksi) uhaten perääntyvien joukkojen selustaa. Jouduin tekemään pari epätoivoisempaa perääntymisvuoroa, joiden aikana muutama muista jälkeen jäänyt Ranskan siirtomaista koottu komppania tuhoutui viivytystaisteluissa. Suurimman osan joukoista sain kuitenkin kunnossa Damaskoksen edustalle jokilinjaan. Pelin viimeisellä vuorolla Miikka teki epätoivoisen läpimurtoyrityksen, joka onnistui nopan suosiollisella avustuksella yli odotusten. Jos peli olisi jatkunut niin Damaskos olisi suurella todennäköisyydellä kaatunut parin vuoron aikana. Sitä ei kuitenkaan laskettu vaan skenaarion voitto meni Vichylle.

Damaskoksen joukot pelin alussa. Restricted markin alla olevia yksiköitä sai vapauttaa pelin alussa yhden vuorossa. Kuvan etualalla oleva kakkosen lentokenttä, ja muut Syrian lentokentät, näyttelivät keskeistä roolia niin historiallisesti kuin pelissäkin. Kuva Miikka Rytty.

Yllä kuvattujen maataisteluiden lisäksi kävimme koko pelin ajan ilmavoimilla sotaa ilmaherruudesta. Vichyn Ranskalla oli pelin alussa paremmat ilmavoimat ja pyrin aggressiivisesti voittamaan totaalisen ilmaherruuden. Pelin loppupuolella tilanne alkoi kuitenkin kallistumaan brittien eduksi ja veikkaan että ilmaherruus olisi pian menetetty, jos peli olisi jatkunut. Tässäkin tapauksessa brittien huolto ja mahdollisuus korjata yksiköitä kallisti vaa’an heidän puolelle.

Yhteenveto

RE on monessa mielessä tyypillinen OCS-sarjan peli painottaessaan huollon merkitystä. Koska hyökkäykset on kalliita, niin varsinkin rintaman keskiosassa käytiin jatkuvaa manöverointia, jossa Miikka yritti hakea hyvää asemaa hyökkäykseen minun pyrkiessä estämään sen. Esim. yksi liittoutuneiden pioneerikomppania sahasi pelin aikana edestakaisin yhden ja saman heksan kohdalla vain palatakseen aina takaisin kun selustauhka oli hoidettu (“se on pojat nyt niin että me mennään takaisin niihin asemiin, joista me on jo kolmesti poistuttu”). Tavallaan peli muistutti tässä paljon esim. Napoleonin sotien aikaista linjataistelua jossa pyritään manövereilla pakottamaan vastustajan linja kestämättömään tilanteeseen.

Toisaalta RE on tunnelmaltaan aika erilainen kuin muut kokeilemani OCS-sarjan pelit. Selkeimmin ero näkyi Vickyllä pelattaessa siinä, että vaikka huoltoa olikin jatkuvasti liian vähän niin sen siirtelyä ei tarvinnut miettiä sen kummemmin. Muissa pelaamissani OCS-sarjan peleissä huollon kuljetuksen miettiminen on usein ollut ensimmäinen, ja tärkein, asia omalla vuorolla. Nyt siihen ei tarvinnut erityisemmin uhrata aikaa. Lisäksi RE:ssä on yksiköitä vähän ja siinä missä muissa kokeilemissani peleissä on selkeämmät rintamalinjat ja joitain keskeisiä yksiköitä jotka toimivat hyökkäyksen keihäänkärkenä niin RE:ssa joukkojen väliset erot on pienempiä ja eteenpäin mennään normaalien mosurien voimin. Pienet yksikkömäärät myös tekevät sen että yksittäisten taisteluheittojen merkitys kasvaa ja esim. pelin alussa minun nopanheittokäsi oli hyvässä vireessä samaan aikaan kun Miikalla heitot oli mollivoittoisia.

RE:sta oppii OCS-sarjan perusmekaniikat, mutta sen jälkeen kaipaan henkilökohtaisesti vähän tuhdimpia OCS-sarjan pelejä. En silti kieltäydy uudestakaan pelistä, varsinkin jos pääsisi pelaamaan liittoutuneiden puolella.

Pelejä Suomen sodista: Osa 2: Talvisota 1939-40

Pelejä Suomen sodista -juttusarjassa käymme läpi Suomen sotiin liittyvät pelit, jotka olemme löytäneet BoardGameGeek:stä (BGG) tai Suomen Kansalliskirjaston Doria-tietokannasta, sekä muista lähteistä. Sarjassa käsitellyt pelit liittyvät suoraan Suomen käymiin sotiin tai niissä Suomen alue on muuten merkittävä osa peleissä kuvattua sotaa. Sarjan ensimmäinen osa käsitteli Suomen sisällissotaa (linkki).

Sarjan toisen osan aiheena on Talvisotaa (1939-40) itsenäisenä kokonaisuutena käsittelevät pelit, joihin sisältyy kaikki pelin pelaamiseen tarvittava materiaali. Memoir ’44:n ja Advanced Squad Leaderin (ASL:n) kaltaisten pelisarjojen talvisotaskenaariot käsitellään myöhemmin omassa artikkelissaan.

Alla olevan listan on koottu huolella, mutta se tuskin sisältää kaikkia talvisotaan liittyviä pelejä. Jos tiedät listasta puuttuvan pelin tai pelejä, niin voit vinkata niistä meille jutun lopussa olevassa kommenttiosiossa, kommentoida artikkelia Twitterissä tai Facebookissa tai lähettää sähköpostia osoitteeseen huoltoreitti[at]gmail.com.

A Winter War pelin kansi, ja osa pelialuetta. Kuva BGG:stä käyttäjältä Mixo.

Talvisota

Talvisota alkoi 30.11.1939 kun Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät rajan yli monissa kohdin pitkin Suomen itärajaa. Sota oli Suomen kannalta epätoivoista puolustustaistelua ylivoimasta vastusta vastaan, ja Neuvostoliiton näkökulmasta rajattu sota, joka piti saada loppumaan ennen konfliktin laajenemista. Talvisodassa Suomen armeija oli pieni ja heikosti varustettu, mutta onnistui silti torjumaan ensimmäiset hyökkäykset useissa myöhemmin kuuluisiksi muuttuneissa taisteluissa Suomussalmella, Raatteen tiellä, Taipaleenjoella ja Summassa. Ylivoimasta huolimatta Neuvostoliitto ei sodan missään vaiheessa saanut aikaan ratkaisevaa läpimurtoa, mutta mies- ja materiaaliylivoima kulutti Suomen armeijaa ratkeamispisteeseen saakka. Rauhansopimus päätti sodan 13.3.1940 tilanteessa, jossa Suomen armeijan romahtaminen erityisesti Viipurin lahdella oli vain päivien tai viikkojen päässä. Neuvostoliitto kuitenkin suostui rauhaan välttääkseen laajemman konfliktin syntymisen.

Sotapelien näkökulmasta talvisota tarjoaa useita erilaisia mahdollisuuksia sodan simulointiin. Selkeästi rajattuna ja kohtuu lyhyenä konfliktina koko sota voidaan kuvata mielekkäästi strategisen mittakaavan peleissä, ja yksittäisiin taisteluihin voidaan keskittyä operatiivisen tason peleissä. Maataisteluiden lisäksi peleissä voidaan kuvata ilmasotaa ja merisotaa, joskin jälkimmäinen ei esittänyt talvisodassa suurta roolia. Eri puolilla rintamaa myös sodittiin hyvin erilaisista lähtökohdista niin että Karjalan kannaksella käytiin lähes ensimmäisen maailmansodan kaltaista juoksuhautasotaa, kun taas pohjoisemmassa taisteltiin harvojen teiden ympäristössä isojen erämaiden keskellä.

Talvisotapelejä

BGG:n tietokannasta löytyi 20 talvisotapeliä. Kansalliskirjaston Doria-tietokannasta ei puolestaan löytynyt yhtään talvisotapeliä. Pelien nimet, julkaisuvuodet, suunnittelija(t), pelaajamäärät ja julkaisijat on listattu alla olevaan taulukkoon, jossa pelit ovat järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Pelit löytyvät myös BGG:stä omana listana.

Nimi (linkki lisätietoihin)JulkaisuvuosiSuunnittelijaPelaajamääräJulkaisija
Winter War (bbg)1972James F. Goff2 pelaajaa.SPI (Simulations Publications, Inc.) (Strategy & Tactics Issue #33)
Arctic Storm: The Russo-Finnish Winter War 1939-40 (bgg)1992David James Ritchie2 pelaajaa.GMT Games
A Winter War (bgg)1992Gary Stagliano2 pelaajaa.Games Research/Design (GR/D)
Down In Flames: Winter War 1939-40 (bgg)1995Roger Horky2 pelaajaa.GMT Games, RBM Studio (C3i Magazine Nr5)
Blood on the Snow: The Battle of Suomussalmi (bgg)1995Michael Bennighof2 pelaajaa.Avalanche Press Ltd.
Molotov's War (bgg)1995John Desch2 pelaajaa.Decision Games (Strategy & Tactics #172)
A Frozen Hell (bgg)2000Dean Essig ja Alan Wambold2 pelaajaa.The Gamers; Multi-Man Publishing
Winter War (bgg)2001Markus Salo1 pelaaja.Warp Spawn Games
Winter Fury: The Battle of Tolvajärvi 1939 (bgg)2001 (toinen version 2016)Michael Bennighof2 pelaajaa.Avalanche Press Ltd.
Mannerheim's Cross: Finland at War 1939-1945 (bgg)2006Kurt Martin ja Ray Tapio2 pelaajaa.Critical Hit, Inc.
Suomussalmi (bgg)2006Jonathan Woollgar2 pelaajaa.King’s College
Buffalo Wings (bgg)2010J. D. Webster2 pelaajaa.Against the Odds; LPS, Inc. (Against the Odds lehden numero 29)
Red Winter: The Soviet Attack at Tolvajärvi, Finland – 8-12 December 1939 (bgg)2012Mark Mokszycki2 pelaajaa.GMT Games
Talvisota (bgg)2013Mikko Laubach2-4 pelaajaa.Nappulakenraali
Frozen Death (bgg)2013Patrick Stevens2 pelaajaa.Numbskull Games
The Finnish Trilogy 1939-1945: Winter War 1939-1940 (Vol. 1) (bgg)2014Mikael Grönroos2 pelaajaa.Mikugames
Second World War at Sea: Sea of Iron (bgg)2015Michael Bennighof ja James Stear1-2 pelaajaa.Avalanche Press Ltd.
Combat Leader: Winter War (bgg)2016 (ensimmäinen versio)Gary Graber2 pelaajaa.Minden Games
TSWW: Hakkaa Päälle (bgg)2016John Bannerman2 pelaajaa.Diffraction Entertainment, Ltd.
The Mannerheim Line Campaign (bgg)2019 (arvio)Ty Bomba1-2 pelaajaa.One Small Step (julkaistaan CounterFact lehdessä)

Ensimmäisen talvisotapelin Winter War (1972) julkaisi legendaarinen SPI (Simulations Publications, Inc.) Strategy & Tactics -lehden numerossa 33. Pelin kannessa on niin ikään legendaarinen suomalainen tarkka-ampuja Simo Häyhä. Winter War -pelissä on jo nähtävillä kaikki ne elementit mitkä ovat yhteisiä suurimmalle osalle talvisotapeleistä: Suunnittelija ja julkaisija ovat ulkomaalaisia, mittakaava on strateginen ja mekaniikka on heksasotaa (hex-and-counter). Verrattuna Suomen sisällissotaan sijoittuviin peleihin tämä lista eroaa suunnittelijoiden ja julkaisijoiden kotimaan suhteen. Siinä missä talvisota on kiinnostanut ulkomaisia pelisuunnittelijoita ja -julkaisijoita, Suomen sisällissota on kiinnostanut lähinnä heidän suomalaisia vastineitaan.

Seuraava talvisotapeli Arctic Storm (1992) näki päivänvalon kaksikymmentä vuotta myöhemmin julkaisijanaan GMT Games. Tämän jälkeen talvisotapelejä on julkaistu keskimäärin yksi peli per vuosi. Joinain vuosina pelejä on julkaistu useita, kuten 1995, jolloin julkaistiin kolme talvisotapeliä, mutta muuten julkaisuajankohdissa ei ole havaittavissa mitään erityistä logiikkaa. Esimerkiksi sodan vuosipäivät eivät ole aiheuttaneet piikkiä julkaisumääriin, kuten näkyy vuodesta 2009, jolloin sodan alkamisen 70-vuotispäivästä huolimatta ei julkaistu yhtään talvisotapeliä. Vertailun vuoksi Suomen sisällissotapeleistä puolet on julkaistu 2018, jolloin sodasta oli kulunut sata vuotta.

Pelien suunnittelijat ja julkaisijat ovat pääsääntöisesti ulkomaalaisia. Suunnittelijoista Michael Bennighofilta on julkaissut jopa kolme eri talvisotapeliä perustamansa yhtiön Avalanche Press Ltd. kautta. GMT Games on niin ikään julkaissut kolme peliä talvisodasta mukaan lukien listan todennäköisesti tunnetuimman talvisotapelin Red Winter (2012).

Pelaajamäärä on useimmiten kaksi, kuten sotapeleissä yleensäkin. Poikkeuksen tähän sääntöön muodostavat yksinpeli Winter War (2001) sekä 2-4 hengen Talvisota (2013), jossa pelataan joukkueena peliä vastaan. Second World War at Sea (2015) sekä tänä vuona julkaistava The Mannerheim Line Campaign (2019) toimivat sekä yhdellä että kahdella pelaajalla.

Blood on the Snow: The Battle of Suomussalmi pelin kansi. Kuva BGG:stä käyttäjältä Mixo.

Maalla, merellä ja ilmassa

Talvisodan ilmataisteluihin sijoittuu kaksi peliä: Down In Flames -sarjaan kuuluva Winter War 1939-40 (1995) sekä Buffalo Wings (2010), joka kattaa teemallisesti myös jatkosodan. Merisotaan puolestaan keskittyy Second World War at Sea –sarjassa julkaistu Sea of Iron (2015), joka kattaa itämeren alueen meritaistelut toisessa maailmansodassa. Pelissä on 30 skenaariosta, joiden joukossa on talvi- ja jatkosodan aikaisia taisteluita, mutta näiden määrä tai tarkempaa sisältöä ei löytynyt netistä. Sea of Iron sarjaan on julkaistu myös Finland’s Fantasy Fleet (2017) –lisäosa, jossa on mukana Suomen merivoimille suunniteltuja aluksia, jotka syystä tai toisesta eivät koskaan valmistuneet tai muusta syystä liittyneet laivastoon. Pikanttina yksityiskohtana näiden kaikkien fantasia-alusten nimet on otettu Kalevalasta!

Suurin osa talvisotapeleistä keskittyy kuitenkin strategisen tai operatiivisen mittakaavan maataisteluihin. Yhdeksässä pelissä pelialueena on koko itäraja ja näistä kahdeksan peliä kattaa ajallisesti koko sodan. Kolmessa pelissä aiheena on Tolvajärven taistelu joulukuussa 1939 ja kahdessa Suomussalmen/Raatteen tien taistelut. Taktisen tason sotapelejä on kolme. Näistä ensimmäinen on Mannerheim’s Cross (2006), joka on osa Advanced Tobruk system (ATS) sarjaa ja sisältää kuusi talvisotaskenaariota. Toinen taktisen tason sotapeli on Combat Leader sarjaan kuuluva Winter War (2016), jossa on neljä skenaarioita talvisodasta. Näiden lisäksi tänä vuonna julkaistaan taktisen tason sotapeli The Mannerheim Line Campaign (2019), jossa aiheena on Mannerheim-linjan murtaminen vuonna 1940. Taktisen tason sotapelejä on suomen sodista enemmänkin, mutta suurin osa näistä peleistä on lisäosia tai moduuleja, eivät itsenäisiä pelejä.

Aihealueeltaan yksi mielenkiintoisimmista peleistä on TSWW: Hakkaa Päälle (2016), joka on osa Diffraction Entertainment, Ltd.:n The Second World War Series (TSWW) sarjaa. Peli kattaa alueellisesti Suomen, Ruotsin ja Norjan ja sisältää yksiköt kaikille näille maille. Talvisodan lisäksi pelissä on mukana useita vaihtoehtohistoriallisia skenaarioita, kuten Saksan hyökkäys Ruotsiin.

Temaattisesti talvisodasta onkin tarjolla melkoinen kattaus eri mittakaavan pelejä, joissa voi keskittyä niin ison mittakaavan strategiaan kuin pienempien taisteluiden pelaamiseen, ilma- ja merisotaa unohtamatta. Toisaalta monista talvisodan legendaarisista taisteluista, kuten Kollaasta, Taipaleenjoesta ja Viipurinlahdesta, ei ole julkaistu yhtään peliä. Sen sijaan vähemmän tunnetusta Tolvajärven taistelusta on kokonaista kolme eri peliä!

Heksasotaa

Mekaanisesti lähes kaikki pelit ovat heksasotaa (hex-and-counter) eli peleissä liikutellaan heksakartalla pahvisia yksiköitä, kauntereita. Seitsemästätoista maasotaan keskittyneestä pelistä vain korttivetoinen yksinpeli Winter War (2001) sekä niin ikään korttivetoinen Talvisota (2013) vaikuttavat kuvauksen perusteella muulta kuin perinteisiltä heksasodilta. Lopuista viidestätoista heksasotapelistä Blood on the Snow (1995) käyttää heksojen lisäksi chit-pull mekanismia ja Frozen Death (2013) on korttivetoinen blokkisotapeli.

Talvisotapelien mekanistinen samankaltaisuus on jossain määrin erikoista, kun sitä vertaa esim. Pelejä Suomen sodista -sarjan ensimmäisessä osassa käsiteltyihin Suomen sisällissotaan sijoittuviin peleihin, joiden joukossa oli mekaanisesti erilaisia pelejä. Esim. point-to-point-tyylisten karttojen luulisi sopivan hyvin kuvaamaan miten sotajoukkoja voidaan liikutella vain tiettyjä, ennalta tiedettyjä reittejä pitkin alueilla, joissa talvisotaa käytiin. Silti talvisotapelien joukossa ei ollut yhtään point-to-point-mekanismia käyttävää peliä.

Ilma- ja merisotapelit sekä kolme maasotaan keskittynyttä peliä ovat mittakaavaltaan taktisia. Loput käsitellyistä peleistä ovat operatiivisen tai strategisen mittakaavan pelejä. Pelimuodoista löytyi tietoa heikosti, mutta useimmissa peleissä skenaarioita on useampia. Eri skenaarioiden peliajoista tietoa löytyi vieläkin heikommin. BGG:ssä peliaika-arviot vaihtelivat noin 30 minuutista (Second World War at Sea, 2015) 720 minuuttiin (Red Winter, 2012). Suurin osa peleistä ilmoitti peliajaksi jotain 60 ja 360 minuutin väliltä.

Saatavuus heikkoa

Talvisotapelien saatavuus on heikkoa. Esim. Maaliskuussa 2019 Lautapelit.fi:n ja Fantasiapelien verkkokauppojen valikoimista ei löytynyt yhtäkään talvisotapeliä. Parhaiten pelejä löytyykin BGG-marketin kaltaisista käytettyjen pelien myyntipaikoilta. Uusimmista peleistä Second World War at Sea (2015) ja TSWW: Hakkaa Päälle (2016) ovat myynnissä suoraan julkaisijoilta samoin kun tänä vuonna julkaistava The Mannerheim Line Campaign (2019). Red Winter (2012) -pelin toinen laitos on myös ennakkotilattavissa GMT:ltä.

Tee-se-itse-pelaajille Winter War (2001) -pelin kaikki materiaali on saatavilla Thoth Engine -järjestelmälle (mitä se sitten tarkoittaakaan) ja pelin voi myös askarella itse. Toinen print-and-play-peli on Suomussalmi (2006), jonka materiaalit löytyvät Englantilaisen King’s College London (KCL) yliopiston sivuilta (linkki).

Yhteenveto

Talvisodasta on julkaistu 20 peliä pääasiassa ulkomaalaisten suunnittelijoiden ja pelifirmojen toimesta. Suurin osa peleistä on strategisen mittakaavan heksasotia, mutta joukosta löytyy niin ilmasotaa kuin merisotaakin. Suurin osa peleistä vaikuttaa silti klassisilta kahden pelaajan sotapeleiltä, joissa toinen pelaaja johtaa Suomen ja toinen Neuvostoliiton joukkoja. Pelejä on ilmestynyt noin peli per vuosi -tahtia viimeiset 20+ vuotta ja sama tahti vaikuttaisi jatkuvan tulevaisuudessakin. Tätä kirjottaessa Huoltoreitti blogin taustajoukkoihin kuuluva Antti Lehmusjärvi on jo ilmoittanut suunnittelevansa Jäinen Kuolema -työnimellä kulkevaa talvisotapeli (kts. Lisätietoja täältä), joka käyttää samankaltaista korttivetoista pelisysteemiä kuin Suomen sisällissotaan sijoittuva Veli veljeä vastaan (lautapeliopas).

Valitettavasti talvisotapelejä on Suomessa heikosti saatavilla, joten näistä peleistä kiinnostuneiden kannattaakin suunnata suoraan ulkomaalaisten julkaisijoiden sivuille tai metsästämään käytettyjä pelejä BGG-marketin kaltaisille kauppapaikoille.

ASL Starter Kit #4 PTO

Advanced Squad Leader (ASL) -pelin Starter Kit -tuoteperheeseen on hieman yllättäen tulossa lisäystä, kun pelisarjaa julkaiseva Multi Man Publishing ilmoitti helmikuussa 2019 julkaisevansa neljännen Starter Kit:n (linkki MMP:n pelisivulle).

ASL Strater Kit sarjan aikaisemmin julkaistut pelit.

ASL Starter Kit sarjan kolme ensimmäistä osaa on julkaistu vuosina 2004 – 2007 ja ASL Starter Kit -sääntöjä hyödyntävä historiamoduuli – ASL Starter Kit Decision at Els – vuonna 2014. ASL Starter Kit rintamalla on nähty viime vuosina eloa lähinnä uusintapainosten muodossa, joten sarjan jatkaminen 12 vuoden jälkeen täysin uudella osalla on pienoinen yllätys. Uusin ASL Starter Kit siirtää taistelukentät maapallon toiselle puolelle ja keskittyy siis Tyynenmeren maataisteluihin. Julkaisija on halunnut korostaa tätä asiaa lisäämällä pelin nimeen lyhenteen PTO (Pacific Theater of Operations). Lisänimi ei siis viittaa uusien aselajien esittelyyn, kuten edeltäjänsä (SK 1 = jalkaväki, SK 2 = tykistö, SK 3 = tankit). Ennakoisiko tämä uuttaa temaattisten Starter Kit pelien sarjaa?

MMP:n ennakkotietojen mukaan Strater Kit 4 esittelee uusina yksikköinä japanilaiset ja yhdysvaltain merijalkaväen. Käytännössä tämä tarkoittaa myös jossakin määrin aikaisemmista versioista poikkeavien pelikonseptien esittelemistä, koska japanilaisten taistelutaktiikat poikkesivat jonkin verran länsimaalaisista. Julkaisija mainitsee mm. asteittain heikkenevät jalkaväkiyksiköt, maastosääntöjen laajentamisen ja yksinkertaistetut versiot ASL:n Banzai-, kätketyt yksiköt (concealment)- ja lähitaistelusäännöistä.

Peli sisältää kolme uutta karttaa ja kahdeksan skenaariota, joissa taistellaan Guadalcanalilta aina Luzonin saarelle saakka vuosina 1942 – 1945.

Starter Kit 4 on edeltäjiensä tapaan ASL -pelin täyden version esittelyn ja oppimisen avuksi tarkoitettu itsenäinen kokonaisuus, joka sisältää kaikki pelaamiseen tarvittavat komponentit ja säännöt. ASL Starter Kit -pelit esittelevät ASL:n sääntöjä asteittain, ja osin myös yksinkertaistettuna. Sarjan pelit ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, mutta sääntömäärää lisätään hieman sarjan aikaisempiin peleihin verrattuna. Ihan ensimmäiseksi ASL Starter Kit-hankinnaksi uusinta versiota ei siis ole tarkoitettu, mutta mikään ei kuitenkaan estä pelisarjaan tutustumisen aloittamista pelkän Starter Kit 4:n avulla. Samalla todennäköisesti oppii myös aikaisempien Starter Kit -pelien säännöt.

Starter Kit 4:n jälleen hinta näyttäisi olevan jonkin verran korkeampi verrattuna sarjan muihin osiin. Perusteluksi tälle esitetään kasvaneita tuotantokustannuksia ja sarjan muiden osien myymistä polkuhintaan. Julkaisija kuitenkin tarjoaa pelin ennakkotilaajille noin 30 % alennuksen ennakkotilauksista.


303 – kevyttä ilmasotaa

303 pelin kansi.

Puolalaisten Tomasz Ginterin ja Karol Madajan suunnittelema kevyt sotapeli 303 (bgg) kuvaa Taistelua Britanniasta syksyllä 1940. Taistelussa Saksan ilmavoimat (Luftwaffe) pyrki saavuttamaan ilmaherruuden Englannin kanaalissa ja Etelä-Englannissa, kun taas Brittien Royal Air Forcen (RAF) pyrkii estämään tämän. Historiallisesti taistelu päättyi RAF:n voittoon.

Pelin nimi, 303, viittaa RAF:n lentolaivue 303:seen (wikipedia), jonka rieveissä taisteli puolalaisia ja tsekkoslovakkialaisia taistelulentäjiä. Varsinkin puolassa lentolaivue 303 on nostettu kansalliseksi instituutioksi, ja tämä selittää myös tämän pelin taustan. Pelin on julkaissut Puolan Kansallisen Muistamisen Instituutti (oma suomennos), joka on julkaissut lukuisia pelejä Puolan historiaan liittyvistä aiheista (esim. Kolejka (bgg), peli jonottamisesta). 303:sen tarkoituksena on ollut lisätä tietoa puolalaisten osuudesta vuoden 1940 ilmataisteluissa, ja tämä huomioiden ohjekirjassa mm. esitellään kaksi 303 laivueessa taistellut puolalaista ja yksi tsekkoslovakkialainen lentäjä.

Ohjekirjassa on historiikki taistelulle, ja kolmen taisteluun osalllistuneen lentäjän esittely.

Abstraktia ilmasotaa

Mekaanisesti 303 on abstrakti kahden pelaajan peli. Toinen pelaaja ohjaa RAF:n hävittäjiä, ja toinen Luftwaffen pommikonetta ja sitä saattavia hävittäjiä. Luftwaffen tavoitteena on pommittaa Lontoota, eli siirtää pommikonetta esittävä pahvinen pelimerkki Lontoon yläpuolelle. RAF pyrkii estämään tämän ampumalla pommikoneen alas. RAF voittaa heti jos pommikone putoaa, tai peliaika ehtii loppua kesken.

Liikkuminen tapahtuu heksaruudukossa ja kumpikin osapuoli liikkuu ja ampuu omilla vuoroillaan. Ammuttaessa heitetään noppia, ja jokainen oman puolen symboli tarkoittaa osumaa (50%:n todennäköisyys). Pelissä on kuitenkin hyvin yksinkertaiseksi peliksi paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esim. ampumisen jälkeen kone liikkuu kohteen vastakkaiselle puolelle, sotkien helposti oman muodostelman. Vaurioitunut kone ei voi ampua, mutta se voi käydä omalla kentällä korjattavana. Pommikone on hidas ja ”ampuu” vain yhdellä nopalla, mutta sen pudottamiseen tarvitaan kaksi osumaa samalla vuorolla. Kun keskimäärin yksi hävittäjä voi osua kohteeseen yhdessä vuorossa parhaimmillaan 1.5 kertaa, tarvitaan pudostusta varten useamman hävittäjän yhteistyötä.

Pelistä on julkaistu vuonna 2013 esi-osa 111 (bgg), jossa vastakkain on Luftwaffe ja Puolan ilmavoimat syksyllä 1939.

Taistelu menossa. Yksi Luftwaffen kone on palaamassa kotikentälle Calaisiin huoltoa varten (oikeassa reunassa).

Komponentit

Pelin komponenetit ajavat asiansa. Ohjekirjassa on ohjeet useilla kielillä, mikä yhdessä historiaosuuksien kanssa kasvattaa ohjekirjan kokoa melkoisesti. Valitettavasti pelin tarkka vuorojärjestys löytyy vain ohjekirjan sivuilta, ja sitä tarvitaan jatkuvasti pelin aikana. Sen olisi voinut tulostaa erilliselle apulapulle tai kartan kylkeen, yhdessä muiden keskeisten sääntöjen kanssa (esim. montako kertaa saa ampua jos liikkuu x ruutua).

Yhteenveto

Sotapeliksi 303 on yksinkertainen, jopa abstrakti, peli jota ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua simulaatioksi. Tämän johdosta peli tuntuu myös vähän kuivahkolta. Kuitenkin noin vartin mittaiseksi peliksi 303 tarjoaa kasan mielenkiintoisia päätöksiä molemmille pelaajille. Voittaakseen pelaajan täytyy miettiä liikkeita kyseistä vuoroa pidemmälle, erityisesti huomioiden ampumisen jälkeinen kohteen vastakkaiselle puolelle lentäminen, joka helposti sotkee oman muodostelman ja jättää esim. pommikoneen suojaamatta.

2/5 tähteä.

303 lyhyesti

Suunnittelija(t): Tomasz Ginter ja Karol Madaj.

Julkaisija (julkaisuvuosi): Instytut Pamięci Narodowej (IPN) (Puolan Kansallisen Muistamisen Instituutti) (2010).

Peliaika: n. 15 minuuttia.

Pelaajamäärä: 2 pelaajaa.

Konflikti tai sota: Taistelu Britanniasta, Toinen maailmansota (1940).

Taktinen, operatiivinen tai strateginen taso: Taktinen.

Ketä tai keitä pelaaja toimet kuvaavat: Taistelulentäjiä, jotka pyrkivät pommittamaan Lontoota (Saksa) tai estämään Lontoon pommituksen (Britit, Puolalaiset ja Tsekkoslovakkialaisia).

Millaisia päätöksiä pelaaja tekee: Yksiköiden (lentokoneet) liikuttaminen.

Tiedon avoimmuus: Kaikki tieto on avointa.

Tavoite (voiton määrittely): Saksan pelaaja voittaa jos onnistuu pommittamaan Lontoota. Liittoutuneiden pelaaja voittaa jos ampuu alas pommikoneen, tai onnistuu viivyttämään pommitusta riittävän kauan.

Pelatut yksiköt/joukot: Hävittäjäkoneita (molemmat osapuolet) ja yksi pommikone (Saksa).

Logistiikka/huolto: Huoltoa ei huomioida. Vaurioituneet hävittäjät voivat palata kesken pelin omalle lentokentälle korjausta varten.

Taistelumekaniikka: Lentokoneet ampuvat automaattisesti yhtä vieressä olevaa vihollista taisteluvuorolla. Osuminen perustuu noppaan (50%:n osumatodennäköisyys per noppa).

Simuloinnin tarkkuus: Hyvin abstrakti.

Pelejä Suomen sodista: Osa 1: Sisällissota 1918

Huoltoreitti blogin yksi pitkän aikavälin tavoite on arvioida, tai muuten huomioida, kaikki Suomen sotia kuvaavat lauta- ja korttivetoiset sotapelit. Suomi on ollut itsenäinen vähän päälle sata vuotta ja tähän ajanjaksoon mahtuu neljä sotaa: sisällissota (1918), talvisota (1939-40), jatkosota (1941-44) ja Lapin sota (1944-45). Näistä kaikista on julkaistu sotapelejä, jotkut heti tuoreeltaan sodan aikana, tai pian sen jälkeen, ja toiset paljon myöhemmin osana meneillään olevaa lautapelaamisen uutta aaltoa.

Näiden itsenäisen Suomen aikaisten sotien lisäksi Suomen alueella tai suomalaiset sotilasyksiköt ovat osallistuneet moniin sotiin osana Ruotsin ja Venäjän valtakuntia. Esimerkiksi moni kolmikymmenvuotista sotaa (1618-48) kuvaava peli sisältää Hakkapeliitta yksikön kuvaamaan suomalaista ratsuväkeä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi kaikki Suomen sotiin liittyvät pelit, jotka olemme löytäneet BoardGameGeek (BGG) tietokannasta, Suomen Kansalliskirjaston Doria tietokannasta, tai muista lähteistä. Rajaamme pelit sellaisiin jotka liittyvät suoraan Suomen käymiin sotiin, tai peleihin joissa Suomen alue on merkittävä osa sotaa. Tämä rajaa esim. kaikki kolmikymmenvuotiseen sotaan liittyvät pelit tämän tarkastelun ulkopuolelle (koska taisteluita käytiin Keski-Euroopassa), mutta huomioi kuitenkin kaikki Suomen sotaan (1808-09) liittyvät pelit. Samoin toisen maailmansodan (1939-45) aikaiset pelit, joissa Suomi on osa suurempaa kokonaisuutta, jätetään tämän sarjan ulkopuolelle

Parhaasta yrityksestä huolimatta alla oleva lista tuskin sisältää kaikkia Suomen sotiin liittyviä pelejä. Jos tiedät pelin, tai pelejä, jotka listasta puuttuu, voit kertoa siitä jutun lopussa olevassa kommenttiosiossa, kommentoida artikkelia Twiterissä tai Facebookissa, tai lähettää sähköpostia osoitteeseen huoltoreitti[at]gmail.com.

Pelipaketin kansikuva Punaisten ja Valkoisten taistelu Suomessa 1918 lautapelistä. Kuva kopioitu Kansalliskirjaston Doria tietokannasta (lienssi: Public domain).

Sisällissota 1918

BGG:stä ja Kansalliskirjaston tietokannasta löytyi tiedot yhdeksästä pelistä, joissa teemana on vuoden 1918 sisällissota. Pelin nimet, julkaisuvuodet, suunnittelija(t) ja pelaajamäärät on julkaistu alla olevassa taulukossa (järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan).

Pelejä Suomen sisällissodasta (1918)

Nimi (linkki lisätietoihin)JulkaisuvuosiSuunnittelijaPelaajamääräJulkaisija
Punaisten ja valkoisten taistelu Suomessa 1918 (Doria)1918Ei tiedossa.2-4 pelaajaa.Juusela & Levänen Oy.
Suomen vapaussota (Doria)1918Ei tiedossa.2 pelaajaa.Kustannusliike Minerva.
Finnish Civil War (bgg)2009 (nettiversio), 2016 (Compass Games versio)Brian Train.2-4 pelaajaa.Alunperin vapaasti ladattava omakustanne, myöhemmin julkaistu Compass Gamesin Paper Wars lehden numerossa #84.
Under the North Star: The Finnish Civil War 1918 (bgg)2010Dennis Bishop.Ei tiedossa.White Dog Games.
1918 (bgg)2018Kalle Matsinen.2-4 pelaajaa.Omakustanne (Mesenaatti.me).
1918: Veli Veljeä Vastaan (bgg)2018Antti Lehmusjärvi.2-4 pelaajaa.Linden Lake Games (kickstart).
Helsinki 1918: German Intervention to the Finnish Civil War (bgg)2018Hannu Uusitalo..2-3 pelaajaaU&P Games Ltd.
Suomi 1918 (bgg)2018Ei tiedossa.2-4 pelaajaa.Omakustanne.
All Bridges Burning: Red Revolt and White Guard in Finland, 1917-1918 (bgg)2019 (oletus)VPJ Arponen.1-3 pelaaja.GMT.

Peleistä kaksi on julkaistu vuonna 1918 heti sisällissodan jälkeen, ja loput seitsemän viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kolme peliä julkaistiin 2018, kun sodasta oli kulunut sata vuotta.

Pelien suunnittelijat ovat pääasiassa suomalaisia, kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Kanadalainen Brian Train julkaisi 2009 netissä ilmaiseksi ladattavan Finnish Civil War pelin, joka julkaistiin 2016 uudestaan Paper Wars lehdessä (#84) niin sanottuna aikakausilehtipelinä (magazine game). Train on tunnettu sotapelisuunnittelija, jonka ludografiasta löytyy mm. Afganistanin sotaan sijoittuva A Distant Plain (bgg) ja Algerian sotaan sijoittuva Colonial Twilight (bgg) sotapelit.

Toinen ulkomaalaisen suunnittelema sisällissotapeli on Dennish Bishopin julkaisemasta Under the North Star. Pelistä löytyy BGG:ssä tosin niin vähän tietoa, että sen perusteella jää pieni epävarmuus siitä jotta onko peliä oikeasti edes olemassa?

Yllä olevaa taulukkoa katsoessa huomio kiinnittyy myös siihen että kaikki pelit on julkaistu joko vuonna 1918, tai vuoden 2009 jälkeen. Esim. sotapelien kultakaudella 1970- ja 80-luvuilla ei tämän tiedon mukaan julkaistu yhtään peliä Suomen sisällissodasta. Pelkästään tämä saa minut olettamaan että yllä oleva taulukko ei sisällä kaikkia Suomen sisällissotaan liittyviä pelejä.

Strategista sotaa

Kahdeksan peliä kattaa temaattisesti koko sisällissodan, ja pelit vaikuttavat kuvausten perusteella suuren mittakaavan strategisilta sotapeleiltä. Suomi 1918 on kuitenkin kuvauksen perusteella abstrakti korttipeli, jossa sota toimii lähinnä temaattisena taustana. Ainut peli, jossa tarkastellaan koko sodan sijasta yksittäistä taistelua, on Helsinki 1918, joka kuvaa Helsingin valtausta keväällä 1918. Skaala on taktinen tai operatiivinen.

Yleisin pelaajamäärä on sotapeleille tyypillinen kaksi, tai kaksi kahden hengen joukkuetta. Pelaajamäärän, ja toteutuksen, suhteen mielenkiintoinen peli on tänä vuonna ilmestyväksi luvattu COIN-sarjaan kuuluva All Bridges Burning, jossa pelaajamäärä on kolme. Punaisten ja valkoisten lisäksi kolmantena osapuolena on sotaa vastustaneet sosiaalidemokraatit.

Mekaanisesti 1918 on blokkisotapeli, jossa joukkoja kuvataan pystyyn nostetuilla puupalikoilla, kun taas 1918: Veli Veljeä Vastaan on perinteinen korttivetoinen sotapeli. Myös All Bridges Burning peli on korttivetoinen. Helsinki 1918 ja Finnish Civil War pelien keskeiseksi mekaniikaksi on merkitty klassinen hex-and-counter (heksat ja pelimerkit). Kaikissa peleissä on pääsääntöisesti vain yksi, koko sodan kattava kampanja, mutta 1918 pelissä on koko sodan kestävän kampanjan lisäksi kolme vähän päälle tunnin mittaista skenaariota. Niistä peleissä, joille on julkaistu peliaika-arviot, peliaika pyöri noin 2-3 tunnin mittakaavassa.

Tilannekuva 1918: Veli Veljeä Vastaan pelistä. Kuva käyttäjältä ksaarto (bgg).

Saatavuus

Hieman yllättäen kaikkein vanhimmat pelit on myös parhaiten saatavilla, kiitos Kansalliskirjaston tietokannan johon on lisätty kopiot pelien säännöistä, pelilaudoista ja muusta materiaalista. Pelaamaan pääsy vaatii kuitenkin jonkin verran askartelua, ja komponenttien ostamista.

Uudemmista peleistä parhaiten saatavilla on 1918: Veli Veljeä Vastaan, jota löytyi kaikista suomalaisista lautapeliliikkeistä, joiden verkkokaupan tilanteen tarkistin. Helsinki 1918 ja Finnish Civil War pelit on saatavilla ainakin Fantasiapelit liikkeestä, jälkimmäinen tosin tilauspalveluna. Keväällä/kesällä julkaistava All Bridges Burning on ennakkotilattavissa julkaisijan (GMT) P500-verkkokaupassa. GMT:n COIN-sarjan pelit ovat maailmalla sen verran tunnettuja että julkaisun jälkeen olettaisin All Bridges Burning peliä saatavan helposti niin Suomesta kuin maailmaltakin.

1918 pelin viimevuotinen joukkorahoituskampanja Mesenaatti palvelussa onnistui, mutta pelin muusta saatavuudesta ei ole tietoa. Suomi 1918 pelin nettisivuilla mainitaan että peliä myisi “Tampereella Werstaan ja Vapriikin museokaupat ja Laukontorin antikvariaatti.”

Under the North Staron ainut peli jota ei löydy uutena tai käytettynä mistään nettikaupasta tai BGG marketista.

Osa laajempaa kokonaisuutta

Suomen sisällissota-aiheisia pelejä etsiessäni huomasin BGG:ssä kaksi Venäjän sisällissotaan (1917-22) sijoittuvaa peliä, joissa Suomi on yhtenä osapuolena. En laske näitä varsinaisesti Suomen sotiin liittyviksi peleiksi, koska Suomi on vain pieni osa kokonaisuutta, mutta mainitsen ne silti lyhyesti tässä.

  • Rossyïa 1917 (1995), François-Stanislas Thomas (bgg);
  • Triumph of Chaos (2005), David Dockter (bgg).

Yhteenveto

Suomen sisällissodasta on julkaistu yhdeksän sotapeliä, joista suurin osa on suuren mittakaavan, strategisia pelejä, joissa johdetaan joko punaisten tai valkoisten sotatoimia. Vain yksi peli on mittakaavaltaan pienempi, keskittyen Helsingin valtaukseen. Mielenkiintoisesti yhdestä sisällissodan tunnetuimmista tapahtumista, Tampereen taistelusta, ei ole julkaistu yhtään peliä Suomessa, eikä maailmalla!

Peleissä on hyödynnetty tunnettuja pelimekaniikkoja, kuten korttivetoisuutta ja blokkeja. Lisäksi tänä vuonna julkaistava All Bridges Burning on osa yhdysvaltalaisen GMT:n COIN-sarjaa, liittäen Suomen sisällissodan osaksi muita vastaavia, monisyisiä konflikteja. Suurin osa peleistä on suomalaisten suunnittelemia ja suunnattu selvästi Suomen markkinoille. Siihen nähden miten huonosti Suomen sisällissota tunnetaan maailmalla, on oikeastaan pieni ihme että aiheesta on tehty sotapelejä Suomen ulkopuolellakin.

Suurriistaa talvimetsässä – Tapahtumaraportti Enemy Action: Ardennes yksinpelistä: Osa 3/3

Tämä tapahtumaraportti (after-action report) on alunperin julkaistu Suomen Lautapeliseuran foorumilla tammikuussa 2019 (linkki alkuperäiseen). Raportin on kirjoittanut Antero Kuusi ja se julkaistaan täällä hänen luvallaan. Kaikki kuvat on julkaistu imgurissa

Raportin aikaisemmat osat löytyvät täältä (1/3) ja täältä (2/3).

Vuoro 4 (19.12.1944)

Tilanne näyttää yllättävänkin hyvältä. Liittoutuneiden linjoissa on isot aukot sekä etelässä että pohjoisessa. Toisen niistä ne ehkä ehtivät tukkia, mutta heille tulee todella kiire ehtiäkseen tukkia molemmat. Saksalaistenkin linjat kyllä ovat venymässä, LXXXV:n ja XLVII:n välille on muodostumassa aukko, jota liittoutuneiden etelässä olevat yksiköt voivat ehkä lähteä hyödyntämään. Pohjoisessa I SS Pz:n tilannetta hankaloittaa se, että etenemisen myötä jatkuvasti suurempi osa joukoista joudutaan jättämään sivustan suojaksi. Tätä tosin todennäköisesti tulee auttamaan se, että II SS panssariarmeijakunnan pitäisi saapua tänään. Sen pitäisi kyetä toimimaan uutena kärkenä pohjoisen hyökkäyksessä.

Tilanne aamulla 19.12. ja suunnitellut etenemissuunnat.

Aukkoja pyritään hyödyntämään heti aamusta. Yksi Panzer Lehrin rykmenteistä tiedustelee tietä pohjoiseen samalla, kun muut lähestyvät Bastongea. Silloin ilmenee, että yön aikana Bastongeen on saapunu yksi rykmentti 4. jalkaväkdivisioonasta, jonka raportoitiin olevan etelässä LXXX:n rintamalla. Yksiköt siis ympäröivätkin Bastongen samalla, kun 2. panssaridivisioonaa siirtyy liitymään hyökkäykseen. Nopea, vahva hyökkäys kannattaa ja puolustajat yllätetään, kun ovat vielä valmistelemassa puolustusta. Hyökkäys valtaa Bastongen ja panssarit pääsevät etenemään jo sen läpi. Bastongesta vallataan myös liittoutuneiden polttoainevarasto, josta on hyötyä tulevina päivinä. Pohjoisessa myös I SS Pz pyrkii hyödyntämään aamun tilannetta. Suorin etenemisreitti on täälläkin tukossa, koska Ouffetia puolustamassa ei olekaan vain muutamia takalinjan joukkoja vaan 517. laskuvarjoprikaati. Myös muilla suunnilla liittoutuneiden esteet ja vartiot hidastavat etnemistä. Lopulta I SS Pz:n yksiköt tiedustelevat parasta etenemissuuntaa, piirittävät Trois Pontsin puolustajat ja valmistautuvat hyökkäämään Hottonin suuntaa puolustavan yksikön kimppuun.

Bastongen valtaus.
Pohjoisessa ei ole selkeää etenemissuuntaa, mutta liittoutuneilla on huomattavia ongelmia toimittaa huoltoa.

Amerikkalaisten V armeijakunta reagoi ja osa 9. jalkaväkidivisioonasta siirtyy vahvistamaan linjaa Werdemontin pohjoispuolella. Muualla pohjoisella rintamalinjalla etsitään heikkouksia, mutta ainoa isompi hyökkäys tapahtuu Büllingenin luona, jossa kaksi rykmenttiä hyökkäävät heikohkojen sivustaa turvaamaan jääneiden yksiköiden kimppuun – mahdollisesti tavoitteenaan vapauttaa 106. divisioona.

[Ensimmäinen kunnollinen tilaisuus esitellä liittoutuneiden aktivointimekaniikkaa. Kun muodostelma aktivoidaan, Action-pakasta nostetaan kolme korttia, joissa on eri toimintoja. Taistelun edetessä pakkaan tulee enemmän ja enemmän hyökkäystoimintoja ja puolustus- ja vetäytymiskortit vähenevät. Nostettuja kortteja tarkastellaan yläkulman numerojärjestyksessä. Jokaisessa kortissa on listattu minkä ID-numeron yksiköt ovat valideja tälle, mikä on ehto toiminnolle ja mikä on itse toiminto. Tässä tapauksessa kaksi yksikköä (numerot 09 ja 11) täytti Fill the Gap -kortin ehdot, joka oli ensimmäisenä. Yläreunan numerojärjestyksen mukaan 11 toimii ensin, jonka jälkeen numero 09 ei enää täytä ehtoa (saksalaiset eivät enää pääse liikkumaan mihinkään asemaan, mihin se pääsee). Myös toinen kortti oli identtinen, joten siinä ei tapahtunut mitään. Kolmannella kortilla yksikkö 05 täyttää ehdon Büllingenin itäpuolella olevaan stackiin verrattuna, mutta kortin alareunassa on ehto ”Protect VP Hex”, mikä antaa tiettyjä rajoituksia, mm. sen, että yksikkö ei hyökkää pois VP-heksasta ellei siellä ole riittävästi ylimääräisiä yksiköitä – ja 05 on yksin Elsenbornin VP-heksassa. 09 voisi hyökätä, koska se ei tehnyt mitään ensimmäisillä korteilla, mutta kantaman päässä ei ole validia kohdetta – joen takan olevien yksiköiden teho tuplataan arvioidessa hyökkääkö AI niitä vastaan. Samoin lähes kaikilla muilla yksiköillä. Lopulta ainoastaan yksiköiden 13 ja 15 pino löytää validin kohteen. ”Other proximate units reinforce” tarkoittaa, että sitten katsotaan kaikki yksiköt (ei vain aktivoidut), jotka eivät ole aktivoitu. Kaikki, jotka yltävät liikkumaan viereen, tekevät niin ja liittyvät taisteluun. Tässä tapauksessa saksalaisten yksiköiden ZOCit ja metsä Elsenbornin pohjoispuolella hidastavat liikettä niin paljon, että pohjoislaidan yksikkö 03 olisi ainoa, joka sinne yltäisi. Kortissa on kuitenkin ehto ”Preserve Line” ja tämä liike avaisi sen pohjoispuolelle reitin linjojen taakse, joten ehto kieltää sitä liikkumasta. 13 ja 15 hyökkäävät siis itse ja saavat kortissao levan ”Tank Battalion” -taktiikan plus yhden pakasta nostettavan satunnaisen taktiikan (tämä nostetaan aina liittoutuneiden hyökkäyksiin). Kun viimeinen Action-kortti on tehty, ne aktivoidut yksiköt, jotka eivät ole aktivoinnilla tehneet mitään, rakentavat itselleen kenttälinnoituksen.]

V armeijakunnan aktivointi. Korteista kriteerit täyttää vain yksi 9. jalkaväkidivisioonan rykmentti Fill the Gapin osalta ja 99. jalkaväkidivisioonan yksiköt Elite Attackin kohdalla.

Liittoutuneilla on sekä raskaan tykistön tuki että panssaripataljoona tukenaan, mutta höykkäys tapahtuu niin lähellä Westwallia, että saksalaistenkin raskaat tykit yltävät tukemaan taistelua [saksalaisille pelattu Fixed Artillery -taktiikka]. Hyökkäys työntää saksalaisia taaksepäin, mutta amerikkalaiset kärsivät tappioita saksalaisten tykkitulesta. [Tulos oli A1 D1. Pari päivää aikaisemmin olisi pitänyt ottaa tappioita yksikölle, jotta huoltolinja olisi pysynyt auki, mutta tällä hetkellä koko rintamaa pystytään helposti huoltamaan etelämpää St. Vithin kautta, joten puolustajien osuman voi hyvin konvertoida vetäytymiseksi. Varsinkin, kun amerikkalaisilla ei ole tällä osalla rintamaa voimaa edetä oikeastaan yhtään enempää.]

Etelämpänä LVIII ja LXVI jatkavat 106. jalkaväkidivisioonan motin tuhoamista. Amerikkalaisten ammukset ovat käytännössä loppu, joten juuri minkäänlaista vastarintaa ei enää tarjota [yksiköt ovat olleet niin pitkään pois huollosta, että ovat saaneet Isolated-statuksen, jolloin ne eivät voi enää tehdä vahinkoa taistelussa]. Siltikin motti on hyvin sitkeä ja se pienenee hyvin hitaasti.

XLVII lähtee jatkamaan Bastongesta eteenpäin. 2. panssaridivisioona saavuttaa St. Hubertin kohtaamatta vastarintaa. Pohjoisempana Panzer Lehr törmää liittouneiden esteisiin, mutta pääsee La Rochessa olevan 82. maahanlaskudivisioonan selustaan. XLVII:llä on yhä useita mahdollisia etenemisreittejä, isoin ongelma alkaa olla eteläisen sivustan uhka – aukko LXXXV:hen uhkaa revetä entisestään. Pohjoisempana Dietrich määrää I SS Pz:n kääntämään etenemissuuntaansa pois pohjoisesta vahvemmin länteen. Yksiköt poistuvat siis Ouffet’n suunnasta ja keskittyvät hyökkäämään Manhaysta eilen pois työnnetyn 7. panssaridivisioonaan osaa vastaa, joka vaikuttaa olevan ainoa este Hottonin suunnalla. Molemmilla puolilla on tukenaan pioneereja ja tankkeja, joskin saksalaisilla on niitä paljon enemmän. Mutta amerikkalaiset ovat puolestaan asemissa hyvin tiheässä metsässä, mikä vaikeuttaa hyökkäämistä. Maasto estääkin minkäänlaisen läpimurron hyökkäyksessä.

Amerikkalaisten 7. panssaridivisioonan osat pitävät yllä sitkeää vastarintaa.

Etelässä amerikkalaisten VIII armeijakunta pyrkii tiivistämään linjojaan. Kevyet hyökkäykset aiheuttavat tappioita saksalaisten heikoimmille yksiköille samalla kun 9. panssaridivisioonan viimeiset osat taistelevat tiensä pois motista Ourin varrella.

Idässä 3. panssarikrenatööridivisioona saapuu vahvistamaan LXVII:ta. Kunhan se pääsee toimintaan, se todennäköisesti kykenee motittamaan 99. jalkaväkidivisioonana, joka eteni hyökkäyksensä jälkeen Büllingenin itäpuolella. Etelässä LXXXV taas ottaa paremmat puolustusasemat, kun VIII armeijakunta on aktivoitunut ja pyrkii samalla pienentämään aukkoa XLVII:n yksiköihin.

V armeijakunnan komentajat ilmeisesti tajuavat uhan 99. jalkaväkidivisioonalle, sillä se vetäytyy takaisin asemiin Elsenbornin luokse. Samalla Werdemontin luona amerikkalaiset etenevät alueelle, josta I SS Pz on juuri kääntynyt pois.

1.SS panssaridivisioona toteaa 7. panssaridivisioonan olevan liian hyvässä asemassa ja jättää sen asemiinsa. Ryhmä Peiper kääntyy länteen ja onnistuu valtaamaan Durbuyn luota, mutta joutuu pysähtymään hetkeksi, koska huolto ei kykene toimimaan kauemmas. Muuten divisioonan yksiköt siirtymät katkomaan amerikkalisten huoltolinjoja – heidän nykyisiä asemia pystyy huoltamaan vain muutaman Ourthen ylittävän sillan kautta Hottonin luona, joita ei ole turvattu kovinkaan hyvin. Etelämpänä Manteuffel painostaa XLVII:tä jatkamaan länteen vaikka sen eteläsivusta uhkaa revetä entistä pahemmin. Panzer Lehrin rykmentit ovat kärjessä kahdella eri reitillä. Rochefortia kohti etenevä rykmentti kohtaa vähän sen eteläpuolella räjäytetyn sillan eikä kykene etenemään enempää. Havelangea kohti etenevä rykmentti sen sijaan pääsee etenemään nopeasti aina Marchen läpi, jossa jälleen yksi liittoutuneiden polttoainevarikko kaapataan. 2. panssaridivisioona kokonaisuudessaan ohjataan samalle reitille. Eteneminen on niin nopeaa, että yllätten XLVII:n kärki on liki saavuttanyt ryhmä Peiperin ja tuloksena suurimmalta osalta amerikkalaisten XVIII armeijakunnasta on huolto katkaistu.

Yllättäen amerikkalaisten XVIII armeijakunta on jättänyt huoltolinjansa suojaamatta.

II SS panssariarmeijakunta saapuu illan laskeutuessa lopulta operaatioalueelle Vielsamin luona. Alunperin suunnitelmana oli, että tämä vahva armeijakunta ottaisi tässä vaiheessa hyökkäyksen kärjen pohjoisessa I SS panssariarmeijakunnalta, mutta hyökkäys etenee niin hyvin, että saarroksiin jääneen XVIII armeijakunnan vahvojen yksiköiden neutralointi saattaa olla tarpeellisempaa. [Odottelin liki koko päivän, että I SS Pz saisi luotua riittävän ison aukon, jotta II SS Pz:n saisi tuotua sinne (liittoutuneiden yksiköitä tai kyliä ei saa olla kahden heksan sisällä), mutta sellaista ei syntynyt. II SS Pz piti tuoda sitten melko kauas idässä kartalle.] Etelässä LXXXV:n jalkaväkiyksiköt yrittävät kiriä kiinni XLVII:n yksiköitä, mutta etelässä on yhä huomattavia aukkoja.

Amerikkalaiset pyrkivät epätoivoitsesti hidastamaan läpimurron etenemistä. 1. jalkaväkidivisioonan 18. rykmentti, jonka odotettiin olevan Spassa onkin siirtynyt XLVII:n eteen. Tämä yksinään on kyllä riittämätön, sillä täällä on jo useita vaihtoehtoisia etenemisreittejä.

Tämän myötä hämärä laskee jälleen. Tilanne näyttää harvinaisen hyvältä. Yleensä XLVII pääsee suunnilleen näille maille pisimmillään, mutta se yleensä taphtuu vasta noin kahta päivää myöhemmin. Kun se ei ole joutunut käyttämään aikaa 101. maahanlaskudivisioonan neutralointiin, se on kyennyt etenemään paljon paremmin kuin yleensä. Se on myös estänyt liittouneita muodostamasta yhtenästä linjaa, minkä ansiosta I SS Pz on päässyt paljon pidemmälle kuin se yleensä pääsee.

Vuoro 5 (20.12.1944)

Asemat päivän alussa.

XLVII:n kärki saa vielä vahvistusta, kun Führerbegleitbrigade saapuu Marchen luo. [Tämä yksikkö olisi ollut tuotavissa kartalle kahden päivän ajan, mutta korteille on ollut parempaa käyttöä. Kaksi päivää reservi-laatikkoon siirtymisen jälkeen yksikön saa ilmaiseksi kartalle vuoron alussa.] Isolla osalla XVIII armeijakunnasta on nyt ongelmia huollon kanssa ja 106. jalkaväkidivisioonan miehet alkavat antautua suurin joukoin. Vain pieni osa alkuperäisestä divisoonasta pysyy aseissa Prümin lähellä.

LXXXV:n 5. laskuvarjodivisioona ottaa asemay Sure-joen myötäisesti ja 352. jalkaväkidivisioona pyrkii kuromaan kiinni aukkoa XLVII:een. Tässä maasto on onneksi suojana, näiden armeijakuntien välinen aukko on tiheää metsää, jossa liittoutuneillakin olisi ongelmia edetä. Pohjoisempana II SS Pz hyökkää motitetun 30. jalkaväkidivisioonan kimppuun. [Nämä yksiköt olisi mielummin jättänyt vielä vuoroksi mottiin, jotta niillä olisi hyökätessä Isolated status eikä vain nykyinen Out of Supply -status, mutta sää on paranemassa ja liittoutuneiden ilmavoimat alkavat toimia. Airpower-eventti liittoutuneille toisi ilmahuollon vahvimmalle Out of Supply tai Isolated-pinolle, jolloin se palaisi takaisin huoltoon. Ja noiden yllättävä palaaminen huoltoon ja mahdollinen murtautumisyritys pois ei olisi tässä vaiheessa lainkaan hyvä asia.] Lähes kokonaan ilman ammuksia divisioonasta eli olekaan mitään vastusta kahta panssaridivisioonaa vastaan. Lähes koko divisioona eliminoidaan, pieni osa onnistuu pakenemaan saartorenkaasta etelään, mutta ovat yhä kaukana liittoutuneiden linjoista.

II SS Pz kiusaa pienempiään.

Liittoutuneiden ilmavoimat yrittävät tehdä minkä voivat ja tiputtavat 30. divisioonan jäljelle jääneille osille suuren määrän ammuksia ja ruokaa – lienee koko divisoonan tarpeille mitoitettu. [Hyökkäys oli tosi tarpeen. Liittoutuneet nostivat ensimmäisellä kortillaan sen Airpower-eventin.]

LXVI hyökkää 106. jalkaväkidivisioonan rippeiden kimppuun ja tuhoaa ne. Se voi nyt ottaa asemat Elsenbornin-Malmedyn alueelta, joka vapauttaa sille alueelle jääneet I SS Pz:n yksiköt siirtymään lännemmäs. I SS Pz pyrkiikin etenemään länteen, erityisesti Meusen luona, mutta liittoutuneet ovat ehtineet tehdä teille esteitä ja eteneminen on toivottua hitaampaa.

Liittoutuneiden esteet hidastavat I SS Pz:ia.

Etelässä VII armeijakunta on liikkeellä. 9. panssaridivisoonan jäänteet ja 101. maahanlaskudivisioona otta asemia LXXX ja LXXXV armeijakuntia vastapäätä. Aivan itäreunassa 101. myös hyökkää LXXX:n heikointa osaa kohti ja onnistuu tuhoamaan kevyen sillanpääaseman Echternchin luona.

XLVII jatkaa etenemistään. Pioneerit korjaavat Panzer Lehrin eteläisen kärjen edessä olleen räjäytetyn sillan Rochefortin luona. Tämä kärki pääseekiin jo lähes Meuselle Dinantin luona. Liittoutuneiden alueelle tuomaa 1. jalkaväkidivisoonan rykmentin pitää yksi Panzer Lehrin yksikkö paikoillaan, muuten sitä vain lähdetään kiertämään useilla eri reiteillä.

Myös XII armeijakunta etsii hyökkäyksen paikkoja etelässä, mutta päätyy lopulta vain kaivautumaan asemiinsa. 1 SS Pz sen sijaan jatkaa etenemistään. 150. panssariprikaati pääsee jo Meusen rannalle Huyn itäpuolella ja ryhmä Paiper Namurin ja Dinantin välissä. Nyt edetään riskilläkin aina kun voi, saksalaisillakaan ei Hottonin länsipuolella ole oikein yhtenäistä linjaa vaan koko alue on molempien puolien yksittäisiä yksiköitä. Katsotaan kuka saa muodostettua varsinaisen linjan alueella.

Liittoutuneet yrittävät ensin. Yksi 82. maaahanlaskudivisioonan rykmenteistä, joka raportoitiin La Rochesta onkin ottanut aseman Huyn pohjoispuolelta. Ei vielä riitä pelastamaan liittoutuneisen asemia, mutta yksi mahdollinen etenemisreitti on nyt tukittu.

LXXX joutuu siirtämään painopistettään Echternachin itäpuolelle, jotta 101.:n mahdollinen jatkoeteneminen estetään. Keskellä rintamaa II SS Pz jatkaa keskustan ison motin pienentämistä, nyt kohteena on 505 PIR. laskuvarjojääkärit saadaan työnnettyä pois asemistaan tiheässä metsässä, mutta ne eivät kärsi juurikaan tappioita.

Rintaman eteläinen kulma.

Liittoutuneet jatkavat pohjoisen linjan tukkimista. Aachenin alueelta rintamalta vedetyn VII armeijakunnasta saapuu ensimmäisenä 3. panssaridivisioonan ensimmäinen prikaati Huyhin.

Myös saksalaiset saavat vahvistuksia, kun LIII armeijakunnasta saapuu ensimmäinensenä führergrenadier-rykmentti Bastognen luon. LIII on asetettu 7. armeijakunnan alaisuuteen ja saapuu hyvään aikaan – siitä lienee hyvin apua LXXXV:n ja XLVII:n välisen aukon tukkimiseen. XLVII jatkaa etenemistä länttä kohti ja saavutta Meusen rannan Dinantin luona, mutta sitä lähestyessä myös etenemistä hidastavien liittoutuneiden esteiden määrät kasvavat.

Saksalaiset lähestyvät Meusea.

Patton on kuitenkin liikkeellä. Hän on lähettänyt III armeijakunnan pohjoista kohti jo ennen kuin on saanut virallisen käskyn siihen. Sen saapumisaika alueelle on huomisen aikana. [Normaalisti tämä olisi ikävä eventti saksalaisille, mutta nyt se söi yhden potentiaalisen aktivoinnin liittoutuneilta ja III armeijakunta lienee yhä myöhässä.]

Ryhmä Peiper raivaa vihdoin esteet tieltään, ylittää Meusen ja kääntyy pohjoiseen, seuraillen joenvartta aina Namuriin saakka. Tämä uhkaa liittoutuneiden asemia vakavasti. [Oli vain 24% mahdollisuus, että Peiper pääsee Namuriin saakka ennen kuin se törmää seuraavaan esteeseen, mutta noppa oli Peiperin puolella. Tämän myötä Peiper on sellaisessa asemassa, että jos se pysyy huollossa, Saksa voittaa päivän lopussa (jos Meusen ylittänyt yksikkö on huollossa, Saksa saa +10 VP:n bonuksen kerran). Näillä pisteillä voitto onnistuu vain tänään, seuraavana päivänä se vaatisi jo 5 VP enemmän. Voittoon tarvittava voittopistemäärä kasvaa joka päivä 24. päivään saakka, jonka jälkeen strateginen voitto ei ole enää mahdollinen. 25. päivästä eteenpäin voittoon tarvittava pistemäärä alkaa taas pienetyä joka päivä ja 27. päivän jälkeen on kyse enää taktisesta voitosta. Vastaavasti liittoutuneiden voitolla on oma pisterajansa, jonka alle mennessä liittouneet voittavat. Tämä pisteraja muuttuu vastaavasti, mutta hitaammin, niin että 29. päivä rajat ovat lopulta samat: jos päivän lopussa ollaan sen päällä, saksalaiset saavat taktisen voiton, muuten liittoutuneet saavat taktisen voiton. Keskellä II SS Pz jatkaa hyökkäystä 505 PIR:iä vastaan. Nyt kun se on työnnetty pois metsästä, tämä kevyt jalkaväki ei enää kykene antamaan kunnollista vastarintaa vahvoille panssarivoimille ja se tuhotaan La Rochen itäpuolella.

Hämärän laskeutuessa seuraava 3. panssaridivisioonan prikaati saapuu Dinantiin. Mutta tämä ei ole riittävästi, saksan panssari ovat ylittäneet Meusen ja ryhmä Peiper jatkaa kohti Antwerpenia tasaisemmalla maastolla. Saksalaisten pitenevät huotolinjat ja paheneva liittoutuneiden ilmavoimien häirintä vaativat kuitenkin veronsa eikä saksalaisilla ole mahdollisuutta kunnolla hyökätä brittien XXX armeijakuntaa ja Kanadan II armeijakuntaa vastaan, jotka ovat ottaneet asemat sen luota. Saksalaisten päätavoite on jäänyt saavuttamatta, mutta liittouneet ovat joutuneet siirtämään useita isoja yksiköitä Antwerpenin puolustamiseen ja läpimurron pysäyttämiseen. Neljä amerikkalisten armeijakuntaa on myös kärsinyt kovia tappioita ja joudutaan vetämään uudelleenjärjestymään, kun tilanne on vakautettu. Liittoutuneiden huoltojärjestelyjen ja rintaman uudelleenjärjestely kestää pitkään ja kestää liki vuoden ennen kuin länsiliittoutuneet kykenevät jälleen aloittamaan isommat hyökkäykset. Lopulta sodan loputtua Saksa jaetaan länsiliittoutuneiden hallitsemaan Ruhriin ja Neuvostoliiton hallitsemaan Varsinais-Saksaan. Ydinpommin tuhoama Hampuri on jaettu eri liittoutuneiden hallitsemiin sektoreihin.

[Tulos: Strateginen voitto Saksalle.]

Suurriistaa talvimetsässä – Tapahtumaraportti Enemy Action: Ardennes yksinpelistä: Osa 2/3

Tämä tapahtumaraportti (after-action report) on alunperin julkaistu Suomen Lautapeliseuran foorumilla tammikuussa 2019 (linkki alkuperäiseen). Raportin on kirjoittanut Antero Kuusi ja se julkaistaan täällä hänen luvallaan. Kaikki kuvat on julkaistu imgurissa

Raportin ensimmäinen osa on täällä, ja toinen osa täällä.

Vuoro 2 (17.12.1944)

Asemat päivän alussa

Suurin osa 106. jalkaväkidivisioonasta on liki saarrettu ja niiden huolto on estetty. Täysimittainen saarros toteutuisi, jos I SS Pz ja LVIII onnistuisivat yhdistämään alueensa St. Vithissä. Aamun aluksi tulee myös tieto, että Von der Heyten ryhmän on yön aikana törmännyt vahvaan liittoutuneiden yksikköön ja eliminoitu käytännössä täysin. [Tämä oli saksalaisten viimeinen laskuvarjo-operaatio ja oli historiallisesti täydellinen katastrofi. Sen tarkoituksena oli ottaa haltuun muutama tärkeä tienristeys V armeijakunnan linjojen takana, mutta ryhmä levisi pahasti hypyn aikana ja menetti suurimman osan ammuksistaan. Tuloksena se vain kykeni yrittämään palaamista takaisin saksalaisten linjoille. Pelissä tätä edustaa yksi eventti, joka on lähes aina pelattu kahden ensimmäisen päivän aikana (suurin osa kortin muista käytöistä on kielletty näinä päivinä), joka tuo laudalle yhden heikon yksikön, joka hyvällä tuurilla haittaa vähän liittoutuneiden huoltoa, mutta yleensä vain istuu paikallaan. Jos saksalaiset saavat muun yksikön samaan heksaan sen kanssa, yksikkö poistuu ja saksalaiset saavat yhden voittopisteen. Yleensä se eliminoituu tätä ennen huollon puutteeseen. Ja tällä kertaa noppa eliminoi sen jo laudalle tullessa.]

6. panssariarmeija komentaja Dietrich painostaa I SS Pz:a etenemään mahdollisimaan nopeasti. Se hyödyntääkin aukon liittoutuneiden linjassa ja Ryhmä Peiper etenee jo aamun aikana Vielsamiin asti [tässä oli onnea, ettei matkalla kohdattu yhtään estettä. Loppuosa 1. SS panssaridivisioonasta pyrkii sulkemaan 106. jalkaväkidivisioonan saaroksen koordinoidulla hyökkäyksellä St. Vithiin. Samalla loppuosa armeijakunnasta pyrkii seuraamaan tätä kärkeä läpi aukosta mahdollisimman nopeasti. Amerikkalaisilla on yllättäen panssaripataljoona tukenaan, mutta hyökkäys on liian ylivoimainen siitä huolimatta. Puolustajista vain pieni osa kykenee perääntymään ja nekin jäävät saaroksiin, mutta hyökkäävät eliittiyksiköt ottavat myös tappioita.

I SS Pz hyödyntää avointa rintamaa.
Lopputulos St. Vithissä.

XVIII armeijakunnan takalinjoilla olleet yksiköt alkavat saapua. 9. panssaridivisioona yrittää tukkia aukkoa ottamalla asemat Stavelotista Trois Pointin kautta Manhayhin. [I SS Pz:n eteneminen oli todella hyvin ajoitettu. Jos nuo liittoutuneiden yksiköt olisivat saapuneet ennen sitä, ne olisivat sijoittuneet St. Vithin länsi- ja pohjoispuolelle tukkien aukon. Nyt ne eivät riitä kuin tukkimaan pohjoisosan siitä].

Etelässä pääsosa LXXXV:stä ylittää pyrkien pääsemään asemaan, josta voisi hyökätä etelään. Samalla XLVII siirtyy hyökkäämään 9. panssaridivisioonan yksiköitä vastaan, jotka eilen illalla pysäyttivät sen etenemisen. Amerikkalaiset ottavat tappioita, mutta pysyvät sitkeästi asemissaan.

I SS Pz jatkaa etenemistään, mutta Vielsamin länsipuolisissa metsissä vastaan alkaa tulla esteitä, jotka hidastavat panssareita. 12. SS panssaridivisioona saapuu St. Vithin edustalle ja yhdessä LVIII:n yksiköiden kanssa eliminoi viimeiset rippeet St. Vithin puolustajista.

St. Vith on kokonaan saksalaisten käsissä.

XVLII:n toinen panssaridivisioona jatkaa hyökkäystä, jolla se pyrkii läpimurtoon 9. panssaridivisioonan pohjoisinta osaa vastaa. Menestys St. Vithissä kuitenkin mahdollistaa, että tällä kertaa samaan aikaan 116. panssaridivisioona pääsee iskemään asemia vastaan pohjoisesta. Tämä lopulta romauttaa amerikkalaisten asemat ja hyökkäys pääsee etenemään täälläkin vihdoin. Idenpänä LXVI aloittaa hyökkäyksen saarroksiin jääneen 106. divisioonan asemiin. [Tämä hyökkäys on osittain motin raivaamista, mutta enemmän turhien korttien käyttämistä, jolla minimoidaan liittoutuneiden vuorot.]

Amerikkalaisilla alkaa selvästi olla kiire koittaa tukkia etenemisreitti, sillä yksi rykmentti 1. jalkaväkidivisioonasta, joka on osa V armeijakuntaa ottaa kiireesti asemia suoraan Peiperin ryhmän edessä. Rykmentti on melko kaukana muista armeijakuntansa yksiköistä, ilmeisesti armeijakunnan reservistä lähetetty etelään. Peiperin ryhmä ei jää taistelemaan sen kanssa vaan kiertää sen pohjoispuolelta. [Tämä liike tapahtuu kortilla, joka sallii 17. tai 18. päivä Peiperin tai 150. passariprikaatin, joka oli varustettu kaapatuilla Shermaneilla, liikkua huomiomatta amerikkalaisten yksiköiden ZOCia. Tämä jättää ilmestyneen yksikön ”threat of surround” -tilanteeseen, josta ne usein vetäytyvät aktivoituessaan elleivät ole voittopisteheksasta. Peiper on kyllä myös pois huollosta, mutta saksalaiset yksiköt ovat immuuneja sille kolmen ensimmäisen päivän aikana].

Tätä myötä myös hämärä laskeutuu. I SS Pz on päässyt etenemään odotettua paremmin, mutta vastineeksi XLVII ei puolestaan ole päässyt etenemään juuri lainkaan. Keskusta on vielä hyvin auki, mutta huomenna on odotettavissa amerikkalaisten laskuvarjodivisioonien saapuminen.

Vuoro 3 (18.12.1944)

Asemat päivän alussa.
Liittoutuneiden reservit. Yksiköt on pinottu divisioonittain.

Kun amerikkalaisten 9. panssaridivisioonan pohjoisempi asema on tuhottu edellisen päivän lopuksi, XLVII armeijakunta aloittaa hyökkäämällä kokonaisuudessaan eteläisemmän aseman kimppuun. Luulisi tämän tehon riittävän. Hyökkäys aiheuttaakin puolustajille kovia tappioita ja työntää niitä taaksepäin. Pieni osa panssareista on vielä kykeneviä hidastamaan etenemistä suoraan Bastongeen päin, mutta niidenkin kiertäminen pitäisi onnistua helposti. Vähän etelämpänä LXXXV aremijakuntakin saa etenemisensä liikkeelle. 5. laskuvarjodivisioon kiertää syntyneestä aukosta osittain 109. jalkaväkirykmentin asemien taakse. Hyökkäys murtaa puolustajien aseman kokonaan ja 109. jalkaväkirykmentti käytännössä tuhoutuu. [Onnekas nosto, kuudella chitillä tulos oli A0 D4 pitkälti sen ansiosta, että nousi kaksi ”Flank Attack” -chitiä].

Aamun ensimmäinen hyökkäys.
…Ja läpimurto.

Liittoutuneet kiirehtivät lisää vahvistuksia aukkoa täyttämään. Koko 30. jalkaväkidivisioona ottaa aseman metsästä Houffalizen koillispuolelta. [AI yrittää tuoda vahvistukset eri heksoihin, mutta nyt armeijakunnan operaatioalueella oli vain yksi kriteerit täyttävä heksa. Joten koko divisioona pinottiin sinne. Tavoitteena on nyt motittaa tuo divisioona ennen kuin sille tulee tilaisuutta liikkua parempiin asemiin.]

I SS Pz levittää läpimurtoaluettaan. 12. SS panssaridivisioona lähestyy Trois Pointin ja Stavelotin siltoja, mutta liittoutuneet ovat räjäyttäneet kaikki sillat tältä alueelta. Läpimurron kärjessä 1. jalkaväkidivisioonan yhden rykmentin hallussaan pitämä risteys Manhayn kaakkoispuolella olisi paras reitti jatkaa länteen, joten 1. SS panssaridivisioona Ryhmä Peiperin johdolla hyökkää sinne. Vaikka amerikkalaisilla on pioneeriosasto tukenaan, ei puolustajilla ole mitään mahdollisuutta pidätellä näin ylivoimaista panssarimäärää. [Taas onnekas nosto. Puolustajat olivat tiheässä metsässä ja linnoitetuissa asemissa, koska saiva Combat Engineer taktiikan, mutta chiteissä, jotka nousi, oli kriteerinä vain voimasuhteita ja panssaritukea, jotka molemmat olivat vain saksalaisilla.] LVIII hyödyntää heti syntynyttä aukkoa ja lähtee ympäröimään 30. jalkaväkidivisioonan asemia.

I SS Pz etenee, etelässä juuri saapunut 30. jalkaväkidivisioonan.
LVIII hyödyntää aukkoa.

Liittoutuneiden, ja nimenomaan XVIII armeijakunnan, vahvistusten saapuminen jatkuu. Nyt 82. maahanlaskudivisioona tuo suurimman osan vahvuudestaan La Rocheen. Ainoastaan 505. laskuvarjorykmentti ottaa asemat sen itäpuolelta.

Etelässä LXXXV armeijakunta hyödyntää tekemäänsä aukkoa ja lähtee etenemään. Ilmeisesti liittoutuneiden huomio on kokonaan pohjoisessa, koska se ei kohtaa lainkaan vastarintaan ja saa otettua haltuunsa Ettelbrückin ja sen sillat ehjänä. Samalla liittoutuneiden eteläsivusta yksiköt ovatkin vaarassa jäädä saarrostetuksi. Model puolestaan kehottaa XLVII:tä etenemään kohti Bastongea mahdollisimman nopeasti. 9. panssaridivisioonan pääyksikön jämien kiertäminen ei onnistukaan, koska pohjoispuolelle liittoutuneet ovat ehtineet rakentaa esteitä ja etelässä tiheä metsä estää kulun. Eteneminen riittää kuitenkin katkaisemaan 30. jalkaväkidivisioonan viimeisen huoltoreitin Houffalizen kautta. Kun kiertoreitti on tukossa, armeijakunnan panssarit hyökkäävät 9. panssaridivisioonan rippeiden kimppuun. Nämä rippeet tuhotaan täysin ja reitti Bastogneen näyttää olevan auki.

Liittoutuneiden rintama näyttää olevan täysin auki.

Liittoutuneiden komentoporras on ilmeisesti tietämätön Bastongen tilanteesta, sillä 101. maahanlaskudivisioona saapuu rintamalle, mutta ottaa asemat Ettelbrückin eteläpuolelta, jossa se pysäyttää LXXXV armeijakunnan etenemisen. Reitti Bastongeen, ja ilmeisesti siitä eteenpäinkin, jää yhä täysin auki. [Tässä kävi tuuri korttien järjestyksen kanssa. AI ensisijaisesti laittaa yksiköt kolmen heksan sisään olemassa olevasta yksiköstä – ja kun useampi yksikkö on tulossa kartalle, se voi ketjuttua, eli usein seuraava menee sitten kolmen heksan päähän tästä, jne. Tällä kertaa ainoa hengissä ollut VIII armeijakunnan yksikkö oli LXXXV:n vieressä ollut 9. panssaridivisioonan osa. Jolloin yksiköt tulivat sitten tälle alueelle. Jos tämä kortti olisi noussut ennen edellistä taistelua, siinä tuhottu yksikkö olisi sisällyttänyt myös Bastongen alueen ensimmäiseen tarkasteluun ja siella on korkeamman prioriteetin asemat. Nyt 101. meni ihan yhdentekevälle alueelle eikä blokkaamaan XLVII:tä, kuten yleensä.]

LXVI armeijakunta on jatkanut 106. jalkavädivisioonan eliminoimista, mutta edistys ei ole ollut kovin nopeaa. 423. rykmentti on työnnetty Ouria vasten ja divisioonalta ovat ammuksetkin melkein lopussa, mutta se silti tekee sitkeästi vastarintaa. Lännenpänä I SS Pz jatkaa yritystä murtautua linjojen läpi. Nyt 1. SS panssaridivisioona ja osat 12. SS panssaridivisioonasta hyökkävät Manhayhin. Heillä on tukenaan sekä tykistöä että harvinainen Luftwaffen Jabo-isku [saksalaisten on todella harvinaista saada ilmatukea. Yksi tai kaksi korttia antavat sen taktiikkana 20. päivän jälkeen, mutta muulloin armeija- ja armeijaryhmäkorttien ”Any tactic” -käyttö on ainoa tapa saada se. Nyt 7. Armeijan kortille ei ollut erityistä käyttöä ja muut mahdolliset taktiikat, jota sillä olisi voinut ottaa ovat tässä taistelussa aika hyödyttömiä [puolustaja on kylässä, joka estää ison osan taktiikoiden efekteistä.] Molempien puolien panssarit ottavat tappioita, mutta amerikkalaiset joutuvat vetäytymään sekasortoisesti. Puolustajien loppuosa jää Manhayn länsipuolelle tärkeään tienristeykseen siihen suuntaan, mutta reitti pohjoiseen Verdomontin kautta Ouffetiin näyttää olevan auki. Ja samalla reitti Trois Pontsin ja Stevelotin puolustajien selustaan.

Liittoutuneet jatkavat eteläreunan vahvistamista. XII armeijakunnasta 10. panssaridivisioona ja 4. jalkaväkidivisioonan loppuosat saapuvat vahvistamaan 101. maahanlaskudivisioonan asemien reunoja. [Jos nämä olisivat saapuneet ennen 101.:tä, se olisi tullut pohjoisemmaksi hankalampaan asemaan. XII armeijakunnan yksiköt voivat saapua vain eteläisimpään sektoriin kartasta, kun VIII armeijakunnan yksiköt voivat saapua minne tahansa eteläisellä kartan puoliskolla. Tämän takia tämä vahvistusjärjestys toi tarpeettoman vahvat joukot eteläisimpään sektoriin ja Bastongen sektorin tyhjäksi.]

Kun XLVII lähtee jälleen etenemään, reitti Bastongeen ei olekaan niin selvä kuin aluksi vaikutti. Esteet ovat hidastaneet etenemistä niin paljon, että V armeijakunnan yksi rykmentti on ehtinyt paikalle Houffalizen eteläpuolelle [roadblockin korvaamisessa yksiköllä ei ole sektorirajoja armeijakunnilla, koska yksikkö ”liikkunut piilossa” paikalle]. Ja Bastongen sisääntulotielle on myös kasattu esteitä. Onneksi LXXXV:n eteneminen mahdollistaa armeijakunnan eteläsivustaa turvannen 26. jalkaväkidivisioonan siirtämisen eteenpäin ja se siirtyy hyökkäämään yllättäen saapuneen yksikön kimppuun panssarien tukena. Ylivoimainen hyökkäys tuhoaa yksikön saman tien, joskin saksalaistenkin jalkaväki ottaa tappioita. Armeijakunnan panssarit jatkavat eteenpäin.

Amerikkalaisten XII armeijakunta levittäytyy asemiin LXVII:n eteläpuolella samalla, kun LXXX järjestelee omia asemiaan 4. jalkaväkidivisioonan lähellä. Yön lähestyessä Peiper pyrkii vielä hyödyntämään avointa tilannetta ja etenee kohti Ouffetia. [Yhden kortin päivässä voi käyttää minkä tahansa yhden yksikön aktivointiin.] Peiper etenee aina Ouffetin silloille, jossa pieni amerikkalaisten yksikkö pitää sitä hallussaan. Tämän etenemisen myötä V armeijakunnan reservistä rykmentit 1. ja 9. jalkaväkidivisioonasta ottavat asemat Span ympäriltä.

Päivän tulos oli harvinaisen hyvä. I SS Pz on saanut hyvän läpimurron ja XLVII päässyt Bastognen luo. Ja ehkä tärkeimpänä, 101. maahanlaskudivisioona saapui eteläiselle sivustalle eikä keskustan isoon aukkoon.

Suurriistaa talvimetsässä – Tapahtumaraportti Enemy Action: Ardennes yksinpelistä: Osa 1/3

Tämä tapahtumaraportti (after-action report) on alunperin julkaistu Suomen Lautapeliseuran foorumilla tammikuussa 2019 (linkki alkuperäiseen). Raportin on kirjoittanut Antero Kuusi ja se julkaistaan täällä hänen luvallaan. Kaikki kuvat on julkaistu imgurissa.

Raportin toinen osa on täällä, ja kolmas osa täällä.

Enemy Action: Ardennes – lyhyt johdanto

Enemy Action: Ardennes (EAA) on monella tapaa innovatiivinen peli. Ehkä paras kehu mitä sille voi antaa on, että se on operatiivisen tason Ardennesien taistelun (toinen maailmansota vuonna 1944) peli, jota haluaa pelata. Hyökkäys oli Saksan sodanjohdolta toivoton, lähinnä toiveajatteluun perustuva suunnitelma ja itse taistelun aikana molempien puolien johto teki jälkikäteisnäkökulmasta pahoja virheitä. Tämän johdosta operaatioon sijoittuvat pelit ovat usein joko turhauttavia, koska pelaajat pitää pakottaa tekemään samat virheet tai lähtevät nopeasti historiallisesti kummallisille poluille. Ja voittotavoitteiden asettaminen on usein hankalaa, sillä missään lähellekään historiaa noudattavassa pelissä käy hyvin nopeasti selville kuinka toivoton saksalaisten hyökkäys on. Tästä huolimatta joka kolmas uusi sotapeli tuntuu olevan operatiivinen Ardennien taistelujen sotapeli (tilanne on sentään parantunut, kymmenen vuotta sitten se tuntui olevan joka toinen).

Kun odotukset on nyt laskettu näin pohjamutiin, miksi EAA on sitten erilainen? Syynä on kasa innovatiivisia ja hyvin yhteen toimivia mekaniikkoja. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy taulukoihin. Perinteistä Combat Result Tablea (CRT) ei ole lainkaan ja maastotaulukossa on vain kaksi listattua efektiä yksikoiden tehoihin: hyökätessä joen yli hyökkääjien teho puolittuu ja kaupungeissa puolustajien teho tuplaantuu. Kaikki muut efektit on sisällytetty ”chiteihin”, joilla taistelu ratkaistaan. Kun taisteluun osallistuvat yksiköt on valittu ja molemmat ovat pelanneet mahdolliset taktiikkakortit, taistelu ratkaistaan vetämällä chitejä määrä, jonka hyökkääjä valitsee minimin, joka riippuu puolustajien määrästä, ja maksimin, joka riippuu hyökkääjien määrästä ja pelatuista taktiikoista, välillä. Nämä ovat kaksipuoleisia ja niissä on sekä kriteereitä että tappioindikaattoreita. Nostetuista chiteistä katsotaan minkä kriteerit täyttyvät ja näiden tappioiden summa kertoo taistelun lopputuloksen. Joissain tilanteissa tietty määrä tappioita jätetään huomiotta ja puolustaja voi muuttaa enintään kaksi tappiota vetäytymisaskeleiksi.

Taistelumekaniikka onnistuu tekemään taisteluiden tuloksista realistisen vaihtelevia, mutta samaan aikaan antaa pelaajalle mahdollisuuden vaikuttaa niihin. Mitä tärkeämpi taistelu on, sitä isompi ”tarpeeton” ylivoima siihen kannattaa laittaa ja pelata ylimääräisiä taktiikoita, sillä sitä todennäköisempää on, että nousevista chiteistä täyttyvät ehdot. Mutta samaan aikaan ei ole koskaan ”varmaa minimitulosta”, kuten perinteisessä CRT:ssä. Mekaniikka simuloi myös paremmin kuin perinteiset CRT:n modifierit ”hit or miss” -tyylisiä vaikutuksia, kuten tykistötukea, tai tässä taistelussa vaikuttavaa liittoutuneiden ilmatukea. Ja chitteihin saadaan monia erilaisia vaikutuksia mukaan, jolloin potentiaalisia vaikutuksia on paljon. Joitain esimerkkejä alla olevassa kuvassa.

Joitakin taisteluchittejä. Ylhäällä on kriteeri ja alhaalla tulos, jos kriteeri täyttyy. Punainen P merkitsee kumpi puoli otetaan, jos molempien puolten kriteeri täyttyy, punaisella taustalla olevat numerot viittaavat päiviin (tässä tapauksessa taistelun ensimmäiset päivät) ja sininen taustaväri tarkoittaa, että kaikki edellisissä taisteluissa nostetut chitit palautetaan kuppiin

Toinen merkittävä mekaniikka on yksiköiden aktivointimekaniikka ja kortit, joilla se on toteutettu. Molemmilla puolille muodostetaan päivän alussa osasta käytettävistä olevista korteista pakka, josta pelaaja nostaa kätensä. Omalla vuorolla pelataan kortti (tai passataan) ja aktivoidaan kortin mukaiset yksiköt tai tehdään joku muu kortissa listattu toiminto. Kun päivän alussa muodostettu pakka loppuu saksalaisilla, se on indikaatio päivän loppumisesta. Kortit on jaettu primäärikortteihin, jotka ovat käyttöön tulonsa jälkeen pakassa joka päivä, ja tukikortteihin, joista otetaan tietty määrä satunnaisia mukaan joka päivänä. Tukikortit laitetaan pelaamisen jälkeen omaan poistopakkaansa, joka ei palaa käytöön ennen kuin seuraavan päivän jälkeen, eli sama tukikortti ei nouse kahtena peräkkäisenä päivänä.

Peli perustuu armeijakunnan kokoisiin muodostelmiin ja primäärikorteissa on yksi jokaiselle armeijakunnalle – eli joka päivä käteensä saa ainakin kerran jokaisen armeijakunnan kortin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen armeijakunta aktivoitaisiin kerran, sillä kortit voidaan käyttää myös muuhun tarkoitukseen, kuten tapahtumiin tai ylempänä jo viitattuihin taistelutaktiikohin. Ennen taistelua voi pelata minkä tahansa kädessä oleva kortin sen alaosaan listattuna taktiikkana ja varsinkin saksalaisten sivustan heikkojen armeijakuntien kortit menevät yleensä näihin käyttöihin. Tosin vahvimmat (tai ainkin yleiskäyttöisimmät) taktiikat ovat useimmiten vahvimpien armeijakuntien korteissa, joten tästä seuraa oma valintaongelmansa. Tukikortteja on yksi jokaisella armeijakunnalle, mutta näissä on myös muun kokoisten muodostelmien aktivointeja. Pienimmillään yhden divisioonan aktivoiti, isomillaan armeijaryhmän (käytännössä jokeri, jolla voi aktivoida joko minkä tahansa armeijakunnan tai kaikki yksiköt tietyltä alueelta Kampfgruppena).

Saksalaisten kortteja. Jokainen bulletti on yksi vaihtoehto kortin käyttöön. Nuolella merkityt ovat käytettävissä kaikissa peleissä, G:llä kaksinpelissä ja saksalaisten yksinpelissä ja A:lla liittoutuneiden yksinpelissä. Vasemman yläkulman numero on aktivointinumero, kun pelattujen korttien summa ylittää tietyn luvun saksalaisten yksinpelissä liittoutuneet saavat vuoron. Oikean yläkulman numero on päivä, jolloin kortti tulee mukaan.

Kortit myös sisältävä merkittävän osan yksipelissä vastustajan ”tekoälystä”. Tällöin vastustajan vuorolla vedetään yksi kortti ja sen käyttömahdollisuuksia käydään rivi riviltä. Ensimmäinen, jonka kriteerit täyttyvät on toiminto, joka toteutetaan. Eri korteissa mahdolliset käyttötavat on listattu eri järjestyksissä, mikä tuo vaihtelua toimintoihin ja luo myös eri yksiköille erilaisen luonteen. Toinen merkittävä osa tekoälystä on kartta itse. Jokaiselle kolmelle pelimuodolle (kaksinpeli, yksinpeli saksalaisilla, yksinpeli liittoutuneilla) on oma karttansa, jossa on merkintöjä, jotka ohjaavat tekoälyn toimintaa. Ja kolmantena ovat säännöt, kaikille kolmelle pelimuodolle on oma sääntökirjansa. Pelin perusmekaniikka pysyy kaikissa samana, samoin pelaajan itsensä toiminta. Mutta vastustajalle sovelletaan yksinpelissä aina merkittävästi erilaisia sääntöjä. Pelissä tuleekin oikeastaan kolme eri peliä, joilla on sama pohjamekaniikka. Pelin paino ja komponenttien määrä myös tukee tätä.

Saksan yksinpelin kartta. Keltaiset ympyrät ovat liittoutuneiden asemia, joissa yksiköt ensisijaisesti pyrkivä puolustautumaan, nuolet ovat primäärisiä hyökkäys- ja vetäytymissuuntia.

Pelattu skenaario

Pelinä on saksalaisten yksinpeli. Kaksinpeliin verrattuna pelaaja joutuu toimimaan huomattavasti isomman epävarmuuden kanssa liittoutuneiden yksiköiden sijainnin suhteen. Käytännössä yksiköiden, jotka ovat saksalaisen yksikön vieressä, sijainti tunnetaan. Kauempana etulinjasta olevat yksiköt, erityisesti sellaiset, jotka ovat Reserve Units -laatikossa, voivat ilmestyä mihin tahansa asemaan (keltaiset ympyrät numerolla kartalla) etulinjan taakse armeijakuntansa vastuualueella. Se voi tapahtua joko saksalaisten edetessä ensin Roadblockin muodossa ja sen jälkeen korvaten sen yksiköllä tai sitten liittoutuneiden vuorolla vahvistuksien tuomisella kartalle. Tie siis saattaa näyttää tyhjältä, mutta kun sillä etenee, eteen joissain suunnissa tuleekin esteitä. Tämän takia pelaajalle tulee myös kiire edetä aina kuin mahdollista – mahdollisimman paljon etäisyyttä pitäisi pystyä ottamaan haltuun aina, kun mahdollista.

Kartan tärkeimmät piirteet. Tummanvihreä linja on Meuse joki, jonka ylittäminen on päätavoite. Sinisellä merkittävimmät muut joet, vihreällä rasterilla etenemisen kannalta hankalat metsät ja keltaisella tärkeimmät tiet. Punaisella tärkeimmät kylät etenemisen kannalta – yleensä tärkeiden siltojen kohdalla.

Saksalaisten vahvimmat armeijakunnat, jotka tulevat olemaan hyökkäyksen kärjessä, ovat I SS panssariarmeijakunta pohjoisessa 6. panssariarmeijan alla ja XLVII armeijakunta keskellä 5. panssariarmeijan alla. I SS Pz:n hyökkäys pyrkii etenemään juuri liittoutuneiden V armeijakunnan asemien eteläpuolella. V armeijakunta on liittoutuneiden armeijakunnista ainoa, joka on liki kokonaisuudessaan asemissaan ja sen vastaan hyökkääminen suoraan on pitkälti ajanhukkaa. Historiallisesti amerikkalaiset pitivät asemansa Elsenbornin harjulla koko opertaation ajan. Mikäli V armeijakunnan sivustalla avautuu aukko, I SS Pz kääntyy pohjoiseen ympäröimään sen, muuten sen tavoitteena ovat tärkeät sillat Trois Pontsissa ja siitä joko pohjoiseen Liegeen tai edelleen länteen Huyiin. I SS Pz:n pohjoispuolella LXVII armeijakunta jää sitomaan V armeijakuntaa, joka on ohitettu

Joukkojen asemat ja suunnitellut hyökkäyssuunnat.

Etelämpänä hyökkäyksen toisessa kärjessä on XLVII armeijakunta, jolla on edessään Yhdysvaltain VIII armeijakunta, josta kuitenkin alussa etulinjassa on vain 28. jalkaväkidivisioona ja osia 9. panssaroidusta divisiooonasta. XVLII:n tavoitteena on ajaa sen läpi Bastongeen mahdollisimman nopeasti – mielellään ennen kuin 101. maahanlaskudivisioona ehtii sinne. Siitä jatketaan länteen St. Hubertin ja Rochefortin kautta tai luoteeseen La Rochen, Hottonin ja Havelangen kautta.

Näiden kärkien välissä ovat muut 5. panssariarmeijan armeijakunnat. Ne pyrkivät ympäröimään ja tuhoamaan liittouneiden yksiköt, jotka jäävät hyökkäyskärkien väliin ja turvaamaan etulinjan tältää osin.

XLVII:n eteläpuolella on 7. armeijan yksiköt, joilta ei ole odotettavissa kovinkaan paljon. Ne koostuvat lähinnä jalkaväestä ja ovat suhteellisen heikkoja. Toiveissa on lähinnä se, että LXXXV armeijakunta pystyy etenemään Ettelbruckiin ja ottamaan joen varresta asemat, joiden ansiosta XLVII:n ei tarvitse jättää yksiköitä sivustansa suojaamiseen.

Vuoro 1 (16.12.1944

Pelin ensimmäisellä vuorolla on erikoissääntöjä, jotka simuloivat saksalaisten ensimmäisiä hyökkäyksiä ja niiden aiheuttamaa kaaosta liittoutuneiden puolella. Saksa aloittaa yhdeksän kortin kädellä, kun loppupelin ajan käsikoko on kuusi korttia. Ensimmäisellä vuorollaan saksalaisten kortteja voi pelata vain aktivointiin ja taktiikkoina, ja aktivoidut yksiköt eivät saa liikkua. Tämä käytännössä pakottaa tekemään ensimmäiset läpimurtoyritykset historiallisesti etulinjassa olevilla yksiköillä, jotka ovat lähinnä jalkaväkeä. Saksalaiset yrittivät näin säästää panssareitaan etenemiseen, mutta varsinkin pohjoisessa tämä aiheutti merkittävää ajanhukkaa, kun vastarinta oli normaalia sitkeämpää. Liittoutuneet eivät myöskään saa ensimmäisen vuoron taistelussa taktiikoita käyttöönsä ja saksalaisten ensimmäinen vuoro loppuu, kun on pelattu kortteja 10 pisteen edestä (loppupäivänä tämä on 5 pistettä).

Lisäksi koko ensimmäisenä päivänä on joitakin lisäsääntöjä: Liittoutuneiden yksiköiden liikkumismäärät ovat huomattavasti leikattuja, yhdellä kortilla kartalle tulee enintään yksi lisäyksikkö (normaalisti tulevat kaikki yksiköt, jotka vastaavat korttia), liittoutuneet eivät voi räjäyttää siltoja ja saksalaisten yksiköiden liikenneruuhkien takia vain yksi yksikkö per aktivaatio saa käyttää yhtä siltaa.

Etelässä XLVII armeijakunnan kärki hyökkää raskaan tykistön ja pioneerien tuella 110. jalkaväkirykmenttiä vastaan, joka pitää hallussaan tärkeää räjäytettyä siltaa Clervauxn ulkopuolella. Hyökkäys yllättää yksikön täysin ja se ottaa raskaita tappioita ja vetäytyy sekasortoisesti Clervauxn läpi. [Jos puolustaja muuttaa kaksi osumaa kahdeksi vetäytymisaskeleeksi, vetäytyvä yksikkö saa myös Dispersed-statuksen, joka poistuu vuoron lopussa tai kun se käyttää koko aktivoinnin poistaakseen sen.] Pohjoisessa I SS Pz:n jalkaväkidivisioonat, eli 12. Volksgrenadier ja 3. maahanlaskudivisioona, hyökkäävät yhden erillisen panssariprikaatin tukemana etulinjassa olevan tiedusteluyksikön kimppuun, tarkoituksena avata aukko V ja XVIII armeijakuntien väliin panssaridivisioonien hyödynnettäväksi. Jalkaväkidivisioonat ottavat tappioita, mutta tiedusteluyksikkö vetäytyy kaoottisesti taaemmas panssariprikaatin seuratessa.

XLVII hyökkää.
Vedetyt chitit. Ylärivin kriteerit on täytetty, alarivin ei. Eli tulos on ylärivistä A0 D3.
Ja tämä on lopputulos.

Liittoutuneet reagoivat harmittavan nopeasti: 9. panssaridivisioonan Combat Command A ottaa asemat Clervauxn kylästä. Jos XLVII olisi ehtinyt raivata 110. rykemntin loppuosat, se olisi päässyt etenemään hyvin kohti Bastongea, mutta nyt tiellä on suhteellisen vahva yksikkö.

9. panssaridivisioona (USA) tulee apuun.

Kärkiyksiköiden edetessä pioneerit rakentavat ponttoonisillan XLVII:n valtaaman tuhotun sillan tilalle ja myös LVIII lähtee hyökkäykseen keskustassa. [Tässä olisi mielellään aktivoinut XLVII:n tai 1 SS Pz:n, joihin molempiin on kortti kädessä, mutta peräkkäisillä vuoroilla ei voi aktivoida samojen armeijakuntien yksiköitä. Joten hyvä tilaisuus korjata silta, jota XLVII tarvitsee etenemiseen ja huoltoonsa ja aloittaa operaatio myös keskellä rintamaa.] LVIII onnistuu kaappaamaan sillan itäpään 112. jalkaväkirykmentiltä

LVIII työntää amerikkalaisia pohjoiseen.

Liittoutuneiden pioneerit rakentelevat pohjoisessa I SS Pz:n alueelle esteitä, ilmeisesti yrittäen estää panssarien etenemisen. [Roadblock-merkki pysäyttää viereiseen tieheksaan tulevat saksalaiset yksiköt ja estävät heksaan siirtymisen muualtakin. Kun saksalainen yksikkö aloittaa aktivaation sen vierestä, tarkastetaan oliko se vain hidaste, eli merkki poistuu, vai oliko se vahvempi puolustusasema, jolloin se korvataan reservistä tulevalla yksiköllä]. I SS Pz jatkaa hyökkäystään siitä huolimatta. Koko 1. SS panssaridivisioona, mukaanlukien Peiperin ryhmän raskaat Königstiger-tankit hyökkäävät jalkaväen ja tykistön tukemana asemiin, joihin tiedusteluyksikkö aimmein vetäytyi. Hyökkäystä tukeva jalkaväki soluttautuu lähelle amerikkalaisten asemia tankkien suojatessa heitä. [Tämä hyökkäys on todennäköisesti täysin yliampuva voiman ja taktiikkakorttien käytön kannalta. Mutta tämä amerikkalaisten asema on ainoan tien varressa, jota pitkin I SS Pz:n voi huoltaa, jos se ohittaa V armeijakunnan pääasemat. Eli sen valtaaminen on kriittistä ennen kuin liittoutuneet vahvistavat tämän alueen asemia. Koska taistelussa ei ole varmaa minimitulosta ja kaikki lisätuki parantaa hyvän tuloksen mahdollisuutta, tällaisiin taisteluihin kannattaa heittää kaikki mitä voi eikä lähteä optimoimaan voimankäyttöä.] Etelämpänä suuri osa aremijakunnan jalkaväestä joidenkin erillisten panssariprikaatien ja viereisen armeijakunnan 18. jalkaväkidivisioonan tukemana pyrkii leventämään aukkoa hyökkäämällä liittoutuneiden 422. jalkaväkirykmentin kimppuun. [Normaalisti ei-aktivoidut yksiköt eivät vaikuta mitään taisteluihin, mutta Assault Coordination ja Reinforce Battle -taktiikoilla riittävän lähellä olevat ei-aktivoidut yksiköt voivat liittyä mukaan taisteluun.] Pohjoisempi hyökkäys tuhoaakin amerikkalaisten yksiköt täysin, mutta etelässä amerikkalaisten kokematon yksikkö pitää yllä sitkeää vastarintaa asemissaan [tulos tässä taistelussa oli 1-1 ja se ainoa tehty osuma menee linnoitusmerkin poistoon].

1 SS Pz yrittää läpimurtoa.
Ja edessä on enää kiireesti kyhätyt esteet.

Nämä hyökkäykset saavat liittoutuneiden komentajat hälyttämään koko rintaman siitä, että menossa on iso hyökkäys. Voi olla vain liian myöhäistä tässä vaiheessa. [Liittoutuneet pelasivat vuorollaan eventin, joka poistaa osan saksalaisten ensimmäisen päivän hyökkäysbonuksista. Tässä vaiheessa, kun jäljellä on enää neljä saksalaisten korttia, se ei ole enää niin paha kuin yksiköiden aktivointi tai vahvistusten tuonti voisivat olla].

Manteuffel kehottaa XLVII:n ja LVIII:n jatkamaan hyökkäyksiään, VIII armeijakunnan asemiin on repeytynyt jo aukko ja sillä alueella olevat kaksi tärkeää siltaa on kaapattu. Ensimmäiset Panzer Lehrin yksiköt ylittävän Ourin ja liittyvät 2. panssaridivisioonan hyökkäykseen Clervauxhin. Pohjoisempana LVIII pyrkii työntämään aukon pohjoisreunan yksikköjä vielä kauemmas. Clearvauxn hyökkäyksessä kontakti on aika kevyt, amerikkalaiset vetäytyvät nopeasti kylästä joen toiselle puolelle metsään. Pohjoisessa amerikkaliset vetäytyvät vauhdilla joen yli aina St. Vithiin asti. Tämän myötä loput hyökkäyskärkien välissä olevat amerikkalaisten yksiköt jäävät käytännössä saarroksiin.

Myös loppuosa amerikkalaisten 9. panssaridivisioonasta saapuu rintamalle, pyrkien suojaamaan tärkeän tienristeyksen ja St. Vithin ja Clervauxn välissä. [Liittoutuneiden prioriteetit vahvistusten asettamisessa käytännössä pyrkivät ensisijaisesti tukkimaan etulinjassa olevat aukot aina kun mahdollista.] St. Vithin pohjoispuolella 1. SS panssaridivisioona hyödyntää edellisen hyökkäyksen luoman tilaisuuden ja etenee liittoutuneiden linjojen taakse. [Tässä vaiheessa olisi kortit voinut pelata niin, että viimeisetkin tulee pelattua. Mutta yksi niistä on XLVII:n kortti ja sen haluaa vielä aktivoida tänään, joka ei onnistu tällä vuorolla, koska se aktivoitiin jo.]

Amerikkalaisten VIII armeijakunnan yksiköt yrittävät kiireestii kaivautua asemiin, mutta XLVII on jo saanut lähes koko voimansa Ourin yli ja hyökkää 9. panssaridivisioonan yksiköitä vastaan. Amerikkalaisten kiireiset linnottautumistyöt kuitenkin riittävät ja amerikkalaiset kykenevät torjumaan hyökkäykset. [Nosto oli hieman epäonninen, mutta mukana oli ehkä myös vähän ahneutta. Amerikkalaisten asemat olivat sen verran hyvät, että olisi ehkä kannattanut keskittää koko armeijakunta yhteen hyökkäykseen eikä jakaa kahta yksikköä vastaan.]

Tämän hyökkäyksen aikaan hämärä on jo laskemassa, joten taistelut taukoavat yön ajaksi. Hyökkäys on alkanut melko hyvin, I SS Pz on päässyt pohjoisessa hyvin liikkeelle ja keskellä liittoutuneiden rintamalinjan sijaan on lähinnä yksittäisiä yksiköitä siellä täällä. Etelässä amerikkalaisten linja pitää vielä juuri ja juuri 9. panssaridivisioonan paikkailtua linjaa, mutta sielläkin se on niin heikko, että se ei voi tuollaisena kestää saksalaisten panssarien edessä.