Suurriistaa talvimetsässä – Tapahtumaraportti Enemy Action: Ardennes yksinpelistä: Osa 1/3

Tämä tapahtumaraportti (after-action report) on alunperin julkaistu Suomen Lautapeliseuran foorumilla tammikuussa 2019 (linkki alkuperäiseen). Raportin on kirjoittanut Antero Kuusi ja se julkaistaan täällä hänen luvallaan. Kaikki kuvat on julkaistu imgurissa.

Raportin toinen osa on täällä, ja kolmas osa täällä.

Enemy Action: Ardennes – lyhyt johdanto

Enemy Action: Ardennes (EAA) on monella tapaa innovatiivinen peli. Ehkä paras kehu mitä sille voi antaa on, että se on operatiivisen tason Ardennesien taistelun (toinen maailmansota vuonna 1944) peli, jota haluaa pelata. Hyökkäys oli Saksan sodanjohdolta toivoton, lähinnä toiveajatteluun perustuva suunnitelma ja itse taistelun aikana molempien puolien johto teki jälkikäteisnäkökulmasta pahoja virheitä. Tämän johdosta operaatioon sijoittuvat pelit ovat usein joko turhauttavia, koska pelaajat pitää pakottaa tekemään samat virheet tai lähtevät nopeasti historiallisesti kummallisille poluille. Ja voittotavoitteiden asettaminen on usein hankalaa, sillä missään lähellekään historiaa noudattavassa pelissä käy hyvin nopeasti selville kuinka toivoton saksalaisten hyökkäys on. Tästä huolimatta joka kolmas uusi sotapeli tuntuu olevan operatiivinen Ardennien taistelujen sotapeli (tilanne on sentään parantunut, kymmenen vuotta sitten se tuntui olevan joka toinen).

Kun odotukset on nyt laskettu näin pohjamutiin, miksi EAA on sitten erilainen? Syynä on kasa innovatiivisia ja hyvin yhteen toimivia mekaniikkoja. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy taulukoihin. Perinteistä Combat Result Tablea (CRT) ei ole lainkaan ja maastotaulukossa on vain kaksi listattua efektiä yksikoiden tehoihin: hyökätessä joen yli hyökkääjien teho puolittuu ja kaupungeissa puolustajien teho tuplaantuu. Kaikki muut efektit on sisällytetty ”chiteihin”, joilla taistelu ratkaistaan. Kun taisteluun osallistuvat yksiköt on valittu ja molemmat ovat pelanneet mahdolliset taktiikkakortit, taistelu ratkaistaan vetämällä chitejä määrä, jonka hyökkääjä valitsee minimin, joka riippuu puolustajien määrästä, ja maksimin, joka riippuu hyökkääjien määrästä ja pelatuista taktiikoista, välillä. Nämä ovat kaksipuoleisia ja niissä on sekä kriteereitä että tappioindikaattoreita. Nostetuista chiteistä katsotaan minkä kriteerit täyttyvät ja näiden tappioiden summa kertoo taistelun lopputuloksen. Joissain tilanteissa tietty määrä tappioita jätetään huomiotta ja puolustaja voi muuttaa enintään kaksi tappiota vetäytymisaskeleiksi.

Taistelumekaniikka onnistuu tekemään taisteluiden tuloksista realistisen vaihtelevia, mutta samaan aikaan antaa pelaajalle mahdollisuuden vaikuttaa niihin. Mitä tärkeämpi taistelu on, sitä isompi ”tarpeeton” ylivoima siihen kannattaa laittaa ja pelata ylimääräisiä taktiikoita, sillä sitä todennäköisempää on, että nousevista chiteistä täyttyvät ehdot. Mutta samaan aikaan ei ole koskaan ”varmaa minimitulosta”, kuten perinteisessä CRT:ssä. Mekaniikka simuloi myös paremmin kuin perinteiset CRT:n modifierit ”hit or miss” -tyylisiä vaikutuksia, kuten tykistötukea, tai tässä taistelussa vaikuttavaa liittoutuneiden ilmatukea. Ja chitteihin saadaan monia erilaisia vaikutuksia mukaan, jolloin potentiaalisia vaikutuksia on paljon. Joitain esimerkkejä alla olevassa kuvassa.

Joitakin taisteluchittejä. Ylhäällä on kriteeri ja alhaalla tulos, jos kriteeri täyttyy. Punainen P merkitsee kumpi puoli otetaan, jos molempien puolten kriteeri täyttyy, punaisella taustalla olevat numerot viittaavat päiviin (tässä tapauksessa taistelun ensimmäiset päivät) ja sininen taustaväri tarkoittaa, että kaikki edellisissä taisteluissa nostetut chitit palautetaan kuppiin

Toinen merkittävä mekaniikka on yksiköiden aktivointimekaniikka ja kortit, joilla se on toteutettu. Molemmilla puolille muodostetaan päivän alussa osasta käytettävistä olevista korteista pakka, josta pelaaja nostaa kätensä. Omalla vuorolla pelataan kortti (tai passataan) ja aktivoidaan kortin mukaiset yksiköt tai tehdään joku muu kortissa listattu toiminto. Kun päivän alussa muodostettu pakka loppuu saksalaisilla, se on indikaatio päivän loppumisesta. Kortit on jaettu primäärikortteihin, jotka ovat käyttöön tulonsa jälkeen pakassa joka päivä, ja tukikortteihin, joista otetaan tietty määrä satunnaisia mukaan joka päivänä. Tukikortit laitetaan pelaamisen jälkeen omaan poistopakkaansa, joka ei palaa käytöön ennen kuin seuraavan päivän jälkeen, eli sama tukikortti ei nouse kahtena peräkkäisenä päivänä.

Peli perustuu armeijakunnan kokoisiin muodostelmiin ja primäärikorteissa on yksi jokaiselle armeijakunnalle – eli joka päivä käteensä saa ainakin kerran jokaisen armeijakunnan kortin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen armeijakunta aktivoitaisiin kerran, sillä kortit voidaan käyttää myös muuhun tarkoitukseen, kuten tapahtumiin tai ylempänä jo viitattuihin taistelutaktiikohin. Ennen taistelua voi pelata minkä tahansa kädessä oleva kortin sen alaosaan listattuna taktiikkana ja varsinkin saksalaisten sivustan heikkojen armeijakuntien kortit menevät yleensä näihin käyttöihin. Tosin vahvimmat (tai ainkin yleiskäyttöisimmät) taktiikat ovat useimmiten vahvimpien armeijakuntien korteissa, joten tästä seuraa oma valintaongelmansa. Tukikortteja on yksi jokaisella armeijakunnalle, mutta näissä on myös muun kokoisten muodostelmien aktivointeja. Pienimmillään yhden divisioonan aktivoiti, isomillaan armeijaryhmän (käytännössä jokeri, jolla voi aktivoida joko minkä tahansa armeijakunnan tai kaikki yksiköt tietyltä alueelta Kampfgruppena).

Saksalaisten kortteja. Jokainen bulletti on yksi vaihtoehto kortin käyttöön. Nuolella merkityt ovat käytettävissä kaikissa peleissä, G:llä kaksinpelissä ja saksalaisten yksinpelissä ja A:lla liittoutuneiden yksinpelissä. Vasemman yläkulman numero on aktivointinumero, kun pelattujen korttien summa ylittää tietyn luvun saksalaisten yksinpelissä liittoutuneet saavat vuoron. Oikean yläkulman numero on päivä, jolloin kortti tulee mukaan.

Kortit myös sisältävä merkittävän osan yksipelissä vastustajan ”tekoälystä”. Tällöin vastustajan vuorolla vedetään yksi kortti ja sen käyttömahdollisuuksia käydään rivi riviltä. Ensimmäinen, jonka kriteerit täyttyvät on toiminto, joka toteutetaan. Eri korteissa mahdolliset käyttötavat on listattu eri järjestyksissä, mikä tuo vaihtelua toimintoihin ja luo myös eri yksiköille erilaisen luonteen. Toinen merkittävä osa tekoälystä on kartta itse. Jokaiselle kolmelle pelimuodolle (kaksinpeli, yksinpeli saksalaisilla, yksinpeli liittoutuneilla) on oma karttansa, jossa on merkintöjä, jotka ohjaavat tekoälyn toimintaa. Ja kolmantena ovat säännöt, kaikille kolmelle pelimuodolle on oma sääntökirjansa. Pelin perusmekaniikka pysyy kaikissa samana, samoin pelaajan itsensä toiminta. Mutta vastustajalle sovelletaan yksinpelissä aina merkittävästi erilaisia sääntöjä. Pelissä tuleekin oikeastaan kolme eri peliä, joilla on sama pohjamekaniikka. Pelin paino ja komponenttien määrä myös tukee tätä.

Saksan yksinpelin kartta. Keltaiset ympyrät ovat liittoutuneiden asemia, joissa yksiköt ensisijaisesti pyrkivä puolustautumaan, nuolet ovat primäärisiä hyökkäys- ja vetäytymissuuntia.

Pelattu skenaario

Pelinä on saksalaisten yksinpeli. Kaksinpeliin verrattuna pelaaja joutuu toimimaan huomattavasti isomman epävarmuuden kanssa liittoutuneiden yksiköiden sijainnin suhteen. Käytännössä yksiköiden, jotka ovat saksalaisen yksikön vieressä, sijainti tunnetaan. Kauempana etulinjasta olevat yksiköt, erityisesti sellaiset, jotka ovat Reserve Units -laatikossa, voivat ilmestyä mihin tahansa asemaan (keltaiset ympyrät numerolla kartalla) etulinjan taakse armeijakuntansa vastuualueella. Se voi tapahtua joko saksalaisten edetessä ensin Roadblockin muodossa ja sen jälkeen korvaten sen yksiköllä tai sitten liittoutuneiden vuorolla vahvistuksien tuomisella kartalle. Tie siis saattaa näyttää tyhjältä, mutta kun sillä etenee, eteen joissain suunnissa tuleekin esteitä. Tämän takia pelaajalle tulee myös kiire edetä aina kuin mahdollista – mahdollisimman paljon etäisyyttä pitäisi pystyä ottamaan haltuun aina, kun mahdollista.

Kartan tärkeimmät piirteet. Tummanvihreä linja on Meuse joki, jonka ylittäminen on päätavoite. Sinisellä merkittävimmät muut joet, vihreällä rasterilla etenemisen kannalta hankalat metsät ja keltaisella tärkeimmät tiet. Punaisella tärkeimmät kylät etenemisen kannalta – yleensä tärkeiden siltojen kohdalla.

Saksalaisten vahvimmat armeijakunnat, jotka tulevat olemaan hyökkäyksen kärjessä, ovat I SS panssariarmeijakunta pohjoisessa 6. panssariarmeijan alla ja XLVII armeijakunta keskellä 5. panssariarmeijan alla. I SS Pz:n hyökkäys pyrkii etenemään juuri liittoutuneiden V armeijakunnan asemien eteläpuolella. V armeijakunta on liittoutuneiden armeijakunnista ainoa, joka on liki kokonaisuudessaan asemissaan ja sen vastaan hyökkääminen suoraan on pitkälti ajanhukkaa. Historiallisesti amerikkalaiset pitivät asemansa Elsenbornin harjulla koko opertaation ajan. Mikäli V armeijakunnan sivustalla avautuu aukko, I SS Pz kääntyy pohjoiseen ympäröimään sen, muuten sen tavoitteena ovat tärkeät sillat Trois Pontsissa ja siitä joko pohjoiseen Liegeen tai edelleen länteen Huyiin. I SS Pz:n pohjoispuolella LXVII armeijakunta jää sitomaan V armeijakuntaa, joka on ohitettu

Joukkojen asemat ja suunnitellut hyökkäyssuunnat.

Etelämpänä hyökkäyksen toisessa kärjessä on XLVII armeijakunta, jolla on edessään Yhdysvaltain VIII armeijakunta, josta kuitenkin alussa etulinjassa on vain 28. jalkaväkidivisioona ja osia 9. panssaroidusta divisiooonasta. XVLII:n tavoitteena on ajaa sen läpi Bastongeen mahdollisimman nopeasti – mielellään ennen kuin 101. maahanlaskudivisioona ehtii sinne. Siitä jatketaan länteen St. Hubertin ja Rochefortin kautta tai luoteeseen La Rochen, Hottonin ja Havelangen kautta.

Näiden kärkien välissä ovat muut 5. panssariarmeijan armeijakunnat. Ne pyrkivät ympäröimään ja tuhoamaan liittouneiden yksiköt, jotka jäävät hyökkäyskärkien väliin ja turvaamaan etulinjan tältää osin.

XLVII:n eteläpuolella on 7. armeijan yksiköt, joilta ei ole odotettavissa kovinkaan paljon. Ne koostuvat lähinnä jalkaväestä ja ovat suhteellisen heikkoja. Toiveissa on lähinnä se, että LXXXV armeijakunta pystyy etenemään Ettelbruckiin ja ottamaan joen varresta asemat, joiden ansiosta XLVII:n ei tarvitse jättää yksiköitä sivustansa suojaamiseen.

Vuoro 1 (16.12.1944

Pelin ensimmäisellä vuorolla on erikoissääntöjä, jotka simuloivat saksalaisten ensimmäisiä hyökkäyksiä ja niiden aiheuttamaa kaaosta liittoutuneiden puolella. Saksa aloittaa yhdeksän kortin kädellä, kun loppupelin ajan käsikoko on kuusi korttia. Ensimmäisellä vuorollaan saksalaisten kortteja voi pelata vain aktivointiin ja taktiikkoina, ja aktivoidut yksiköt eivät saa liikkua. Tämä käytännössä pakottaa tekemään ensimmäiset läpimurtoyritykset historiallisesti etulinjassa olevilla yksiköillä, jotka ovat lähinnä jalkaväkeä. Saksalaiset yrittivät näin säästää panssareitaan etenemiseen, mutta varsinkin pohjoisessa tämä aiheutti merkittävää ajanhukkaa, kun vastarinta oli normaalia sitkeämpää. Liittoutuneet eivät myöskään saa ensimmäisen vuoron taistelussa taktiikoita käyttöönsä ja saksalaisten ensimmäinen vuoro loppuu, kun on pelattu kortteja 10 pisteen edestä (loppupäivänä tämä on 5 pistettä).

Lisäksi koko ensimmäisenä päivänä on joitakin lisäsääntöjä: Liittoutuneiden yksiköiden liikkumismäärät ovat huomattavasti leikattuja, yhdellä kortilla kartalle tulee enintään yksi lisäyksikkö (normaalisti tulevat kaikki yksiköt, jotka vastaavat korttia), liittoutuneet eivät voi räjäyttää siltoja ja saksalaisten yksiköiden liikenneruuhkien takia vain yksi yksikkö per aktivaatio saa käyttää yhtä siltaa.

Etelässä XLVII armeijakunnan kärki hyökkää raskaan tykistön ja pioneerien tuella 110. jalkaväkirykmenttiä vastaan, joka pitää hallussaan tärkeää räjäytettyä siltaa Clervauxn ulkopuolella. Hyökkäys yllättää yksikön täysin ja se ottaa raskaita tappioita ja vetäytyy sekasortoisesti Clervauxn läpi. [Jos puolustaja muuttaa kaksi osumaa kahdeksi vetäytymisaskeleeksi, vetäytyvä yksikkö saa myös Dispersed-statuksen, joka poistuu vuoron lopussa tai kun se käyttää koko aktivoinnin poistaakseen sen.] Pohjoisessa I SS Pz:n jalkaväkidivisioonat, eli 12. Volksgrenadier ja 3. maahanlaskudivisioona, hyökkäävät yhden erillisen panssariprikaatin tukemana etulinjassa olevan tiedusteluyksikön kimppuun, tarkoituksena avata aukko V ja XVIII armeijakuntien väliin panssaridivisioonien hyödynnettäväksi. Jalkaväkidivisioonat ottavat tappioita, mutta tiedusteluyksikkö vetäytyy kaoottisesti taaemmas panssariprikaatin seuratessa.

XLVII hyökkää.
Vedetyt chitit. Ylärivin kriteerit on täytetty, alarivin ei. Eli tulos on ylärivistä A0 D3.
Ja tämä on lopputulos.

Liittoutuneet reagoivat harmittavan nopeasti: 9. panssaridivisioonan Combat Command A ottaa asemat Clervauxn kylästä. Jos XLVII olisi ehtinyt raivata 110. rykemntin loppuosat, se olisi päässyt etenemään hyvin kohti Bastongea, mutta nyt tiellä on suhteellisen vahva yksikkö.

9. panssaridivisioona (USA) tulee apuun.

Kärkiyksiköiden edetessä pioneerit rakentavat ponttoonisillan XLVII:n valtaaman tuhotun sillan tilalle ja myös LVIII lähtee hyökkäykseen keskustassa. [Tässä olisi mielellään aktivoinut XLVII:n tai 1 SS Pz:n, joihin molempiin on kortti kädessä, mutta peräkkäisillä vuoroilla ei voi aktivoida samojen armeijakuntien yksiköitä. Joten hyvä tilaisuus korjata silta, jota XLVII tarvitsee etenemiseen ja huoltoonsa ja aloittaa operaatio myös keskellä rintamaa.] LVIII onnistuu kaappaamaan sillan itäpään 112. jalkaväkirykmentiltä

LVIII työntää amerikkalaisia pohjoiseen.

Liittoutuneiden pioneerit rakentelevat pohjoisessa I SS Pz:n alueelle esteitä, ilmeisesti yrittäen estää panssarien etenemisen. [Roadblock-merkki pysäyttää viereiseen tieheksaan tulevat saksalaiset yksiköt ja estävät heksaan siirtymisen muualtakin. Kun saksalainen yksikkö aloittaa aktivaation sen vierestä, tarkastetaan oliko se vain hidaste, eli merkki poistuu, vai oliko se vahvempi puolustusasema, jolloin se korvataan reservistä tulevalla yksiköllä]. I SS Pz jatkaa hyökkäystään siitä huolimatta. Koko 1. SS panssaridivisioona, mukaanlukien Peiperin ryhmän raskaat Königstiger-tankit hyökkäävät jalkaväen ja tykistön tukemana asemiin, joihin tiedusteluyksikkö aimmein vetäytyi. Hyökkäystä tukeva jalkaväki soluttautuu lähelle amerikkalaisten asemia tankkien suojatessa heitä. [Tämä hyökkäys on todennäköisesti täysin yliampuva voiman ja taktiikkakorttien käytön kannalta. Mutta tämä amerikkalaisten asema on ainoan tien varressa, jota pitkin I SS Pz:n voi huoltaa, jos se ohittaa V armeijakunnan pääasemat. Eli sen valtaaminen on kriittistä ennen kuin liittoutuneet vahvistavat tämän alueen asemia. Koska taistelussa ei ole varmaa minimitulosta ja kaikki lisätuki parantaa hyvän tuloksen mahdollisuutta, tällaisiin taisteluihin kannattaa heittää kaikki mitä voi eikä lähteä optimoimaan voimankäyttöä.] Etelämpänä suuri osa aremijakunnan jalkaväestä joidenkin erillisten panssariprikaatien ja viereisen armeijakunnan 18. jalkaväkidivisioonan tukemana pyrkii leventämään aukkoa hyökkäämällä liittoutuneiden 422. jalkaväkirykmentin kimppuun. [Normaalisti ei-aktivoidut yksiköt eivät vaikuta mitään taisteluihin, mutta Assault Coordination ja Reinforce Battle -taktiikoilla riittävän lähellä olevat ei-aktivoidut yksiköt voivat liittyä mukaan taisteluun.] Pohjoisempi hyökkäys tuhoaakin amerikkalaisten yksiköt täysin, mutta etelässä amerikkalaisten kokematon yksikkö pitää yllä sitkeää vastarintaa asemissaan [tulos tässä taistelussa oli 1-1 ja se ainoa tehty osuma menee linnoitusmerkin poistoon].

1 SS Pz yrittää läpimurtoa.
Ja edessä on enää kiireesti kyhätyt esteet.

Nämä hyökkäykset saavat liittoutuneiden komentajat hälyttämään koko rintaman siitä, että menossa on iso hyökkäys. Voi olla vain liian myöhäistä tässä vaiheessa. [Liittoutuneet pelasivat vuorollaan eventin, joka poistaa osan saksalaisten ensimmäisen päivän hyökkäysbonuksista. Tässä vaiheessa, kun jäljellä on enää neljä saksalaisten korttia, se ei ole enää niin paha kuin yksiköiden aktivointi tai vahvistusten tuonti voisivat olla].

Manteuffel kehottaa XLVII:n ja LVIII:n jatkamaan hyökkäyksiään, VIII armeijakunnan asemiin on repeytynyt jo aukko ja sillä alueella olevat kaksi tärkeää siltaa on kaapattu. Ensimmäiset Panzer Lehrin yksiköt ylittävän Ourin ja liittyvät 2. panssaridivisioonan hyökkäykseen Clervauxhin. Pohjoisempana LVIII pyrkii työntämään aukon pohjoisreunan yksikköjä vielä kauemmas. Clearvauxn hyökkäyksessä kontakti on aika kevyt, amerikkalaiset vetäytyvät nopeasti kylästä joen toiselle puolelle metsään. Pohjoisessa amerikkaliset vetäytyvät vauhdilla joen yli aina St. Vithiin asti. Tämän myötä loput hyökkäyskärkien välissä olevat amerikkalaisten yksiköt jäävät käytännössä saarroksiin.

Myös loppuosa amerikkalaisten 9. panssaridivisioonasta saapuu rintamalle, pyrkien suojaamaan tärkeän tienristeyksen ja St. Vithin ja Clervauxn välissä. [Liittoutuneiden prioriteetit vahvistusten asettamisessa käytännössä pyrkivät ensisijaisesti tukkimaan etulinjassa olevat aukot aina kun mahdollista.] St. Vithin pohjoispuolella 1. SS panssaridivisioona hyödyntää edellisen hyökkäyksen luoman tilaisuuden ja etenee liittoutuneiden linjojen taakse. [Tässä vaiheessa olisi kortit voinut pelata niin, että viimeisetkin tulee pelattua. Mutta yksi niistä on XLVII:n kortti ja sen haluaa vielä aktivoida tänään, joka ei onnistu tällä vuorolla, koska se aktivoitiin jo.]

Amerikkalaisten VIII armeijakunnan yksiköt yrittävät kiireestii kaivautua asemiin, mutta XLVII on jo saanut lähes koko voimansa Ourin yli ja hyökkää 9. panssaridivisioonan yksiköitä vastaan. Amerikkalaisten kiireiset linnottautumistyöt kuitenkin riittävät ja amerikkalaiset kykenevät torjumaan hyökkäykset. [Nosto oli hieman epäonninen, mutta mukana oli ehkä myös vähän ahneutta. Amerikkalaisten asemat olivat sen verran hyvät, että olisi ehkä kannattanut keskittää koko armeijakunta yhteen hyökkäykseen eikä jakaa kahta yksikköä vastaan.]

Tämän hyökkäyksen aikaan hämärä on jo laskemassa, joten taistelut taukoavat yön ajaksi. Hyökkäys on alkanut melko hyvin, I SS Pz on päässyt pohjoisessa hyvin liikkeelle ja keskellä liittoutuneiden rintamalinjan sijaan on lähinnä yksittäisiä yksiköitä siellä täällä. Etelässä amerikkalaisten linja pitää vielä juuri ja juuri 9. panssaridivisioonan paikkailtua linjaa, mutta sielläkin se on niin heikko, että se ei voi tuollaisena kestää saksalaisten panssarien edessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.