Tekijä: Antero Kuusi | Sivu 2

Ulkomaan pelitapahtumia: WBC 2019 -raportti, osa 4: Päivät 6-7

WBC-raportin aiemmat osat: Osa 1, Osa 2, Osa 3.

Päivä 6: Liikennettä laudalla

Torstaiaamu alkoi kevyesti kahdella Roiskalla (Roll for the Galaxy). Ensimmäisessä pelissä sain sinisten tuotannosta rahabonusta antavan laatan sekä Doomed Worldilla kahdeksan rahan aloituksen. Tämä mahdollisti kahden seuraavan sinisen planeetan pelaamisen nopeasti ja shippauskoneiston käynnistämisen. Se ei kuitenkaan saanut lopetusta aikaiseksi riittävän nopeasti, kun kukaan muu ei shipannut. Viimeisellä vuorolla punaisia noppia kerännyt pelaaja sai aikaiseksi punaisista nopista pisteitä antavan kutosen ja pääsi lopulta ohi voittoon kolmella pisteellä. Toiseen peliin sain myös saman sinisten tuotantolaatan, mutta toinen aloituslaatta oli Old Earth, joten rakentaminen oli aluksi paljon hitaampaa. Kun yksi pelaaja sai vielä developmenteja aikaiseksi heti alussa ja sen jälkeen valmistettua Galactic Federationin, peli oli nopeasti selvä. Sijoille 2-4 tulevat pelaajat olivat lopulta yhden pisteen sisällä ja voittajalla muihin kymmenen pisteen keula.

Seuraavaksi oli vuorossa Brass Lancashire. Lähdin kehittämään ja rakentamaan kehräämöitä ja rakennettua niitä melko nopeastia. Kanava-aikakauden lopussa rakennettuna ja käännettynä olivat kaikki kolmostason kehräämöt ja rautatieaikakaudella nelostason kehräämöt. Lisäksi sain vielä melko hyvät pisteet rautateistä. Loppupisteiksi (139) riitti kuitenkin vain toiseen sijaan, kun satamia ja rautakaivoksia rakentanut pelaaja pääsi 146:een.

Sen jälkeen erä Thurn und Taxisisia, jossa sain tuntea pakan vihan – koko pelin ajan. Siitä ei ole muuta kerrottavaa.

Tämän jälkeen oli vuorossa ensimmäinen välierä sitten tiistain 18XX:ien, pelinä Tin Goose. Kysyntä oli tässä pelissä keskittynyt itä- ja länsirannikoille, mutta keskusta jäi tyhjäksi. Jäin alkubidauksessa kolmanneksi, mutta pääsin vielä siltäkin sijalta valitsemaan alkupaikaksi Memphisin, ja itärannikolle oli lopulta vain yksi kilpailija. Itärannikon kysyntä sai yhtiöni tuotton kasvamaan tehokkaasti. Pystyin sen ansiosta ajamaan muidenkin pelaajien ostamien koneiden hintoja ylös ja pelaamaan useamman öljykriisin joutumatta turvautumaan hätälainoihin – mutta muut eivät olleet yhtä rikkaita ja joutuivat ottaamaan näitä. Kun yhtiöni yhdisti vielä selvästi eniten hyvin pisteyttäviä isoja kaupunkeja, voitto oli hyvin selkeä.

Tin Goosen finaalissa kysyntä oli poikkeuksellisesti kerääntynyt länsirannikolle. Sain hyvän alun pelissä lähtemällä Teksasista ja levittäytymällä kohti länttä. Olinkin selvässä tuottojohdossa alkupelissä. Sen jälkeen keskipelissä liian suuri tarjous yhdestä koneesta, jota en odottanut saavani, mutta joka putosi syliini, heikensi tilannetta. Samaan aikaan kaksi muuta pelaajaa onnistuivat saamaan yhteyksiä useisiin omiin tavoitekaupunkeihinsa, jonka ansiosta he saivat kiinni tuottokaulani. Ja tässä vaiheessa alkoi haitata länsirannikolta aloittaminen, sillä sillä puolella on vähemmän isoja kaupunkien, jotka antavat loppupelissä hyvin pisteitä. Rahatilanne oli hyvä, mutta näiden isojen kaupunkien puute huolistutti. Tilanteen korjausyritys viimeisellä kierroksella oli sitten liian ahne, kun otin ylimääräisen tuloaskeleen kasvattamisen sen sijaan, että olisi ylläpitänyt työntekijäsuhteita. Tämän johdosta seuraavan oleva pelaaja pelasi lakon, joka heikensi vähän minun tilannettani sen sijaan, että olisi pelannut öljykriisin, joka olisi romahduttanut voittavan pelaajan aseman. Aiemmin koneesta maksettu ylihinta tarkoitti sitä, että tällöinkään tuskin olisin päässyt toista sijaa paremmalle, mutta nyt jäin kolmanneksi. Voiton vei Anthony Lainesse Kanadasta, joka oli tuttu jo 18XX-pöydistä.

World at Warin turnaus on erikoisempi viritys. Turnaukseen osallistuvat pelaavat 2-3 hengen joukkueissa yhden kampanjapelin, joka kestää seitsemänn päivää (su-la). Tässä yhden pelin Tyynenmeren tilanne torstaina.

Yllä olevan pelin huoltopöytä. Näitä kampanjoita oli menossa 8-9.

Euroopan tilanne. Lauantai-iltana pelin GM:t päättävät miten palkinnot jaetaan pelisuoritusten ja luovuuden perusteella.

Päivä 7: Eteläinen Tyynimeri x5

Perjantain olen perinteisesti varannut Empire of the Sunille, joka on yksi suosikkisotapeleistäni. Se antaa hyvin strategisen vapauden pelaajille silti pitäen historialliset rajoitteet. Ja Tyynenmeren sota on muutenkin kiinnostava, sillä se on hyvin erityyppinen verrattuna suurimpaan osaan muista kampanjoista, jotka ovat usien sotapelien pohjana. Tyynellämerellä laivastot ja ilmavoimat ovat päätoimijat ja maajoukot ovat enemmän tukena näille kuin pääroolissa. Turnauksessa pelataan South Pacific -skenaario, joka on saatavilla myös erillisinä pikkupelinä. Skenaario keskittyy Uuden-Guinean ja Salomonsaarten taisteluihin alkaen Guadalcanalin maihinnoususta ja jatkuu noin vuoden eteenpäin. Se on lyhin skenaario pelistä ja parhaita tapoja uusille pelaajille opetella peli. Se myös käyttää suurimman osa pelin säännöistä, mutta on Empire of the Sunin skaalassa puukkotappelu puhelinkopissa – kuten tämä kampanja oli historiallisesti. Ongelma on, että vaikka peli on aika hyvin tasapainossa vähemmän pelanneiden kesken, hyvien pelaajien kesken Yhdysvalloilla on selkeä etu skenaariossa.

Ensimmäiseen peliin sain Yhdysvallat. Guadalacanalin maihinnousu tapahtui historiallisesti ensimmäisellä vuorolla ja pian sen jälkeen Amiraali Yamamoton kuljetuskone ammuttiin alas, mikä heikensi japanilaisten komentorakennetta. Toisella vuorolla (vuoden 1942 loppupuolella) oli vuorossa Bougainvillen maihinnousu, joka sekin onnistui yllättämään japanilaiset puolustajat, sekä MacArthurin johtama hyökkäys Laehen, joka työnsi japanilaisia taaksepäin Uudessa-Guineassa. Vuoden 1943 alussa japanilaiset lähtivä isoon ilmavoimien hyökkäykseen, joka aiheutti lopulta kovat tappiot japanilaisille amerikkalaisten pilottien ja koneiden ollessa paljon paremmiksi tässä vaiheessa sotaa. Seuraavaksi amerikkalaisten tukialukset hyökkäsivät Rabauliin, joka sai Japanin tukialukset liittymään puolustukseen, ilmavoimien kärsittyä isoja tappioita edellisisessä operaatiossa. Tuloksena oli Midwayn toisinto (nopalla krittinen osuma Yhdysvalloille) ja viimeisetkin Japanin tukialusvoimat oli eliminoitu. Nyt amerikkalaisten tukialukset ja taistelulaivat iskivät Rabaulin ja Trukin satamiin upottaen pääosan jäljellä olevasta japanilaisten laivastovoimasta. Tämä sai Japanin vetäytymään sisemmälle puolustuslinjalleen, kun Etelä-Tyynenmeren puolustaminen jäi mahdottomaksi. Poikkeuksellisesti tässä pelissä maahyökkäysten määrä jäi aika pieneksi ja tulos ratkaistiin laivastotaistelussa.

Toisena pelinä päädyin pelaamaan Japanilla. Guadalcanalin valtauksen jälkeen Japani teki vastaiskun Gili Gilissä, joka aiheutti huomattavia tappioita Yhdysvaltain laivaistolle ja ilmavoimille. Amerikkalaiset ja australialaiset kuitenkin lähtivät etenemään maata pitkin Uudessa Guineassa eivät Japanilaisten maajoukot riittäneet kuin hidastamaan tätä, vaikka kaikki alueella olevat joukot olivat alueella. Laivastovahvistusten myötä amerikkalaiset saivat myös voimia hyökätä Japanin laivaston kimppuun ja isot laivastotaistelut aiheuttivat molemmille puolille raskaita tappioita. Vuoden 1943 puolivälissä molempien puolien laivastot olivatkin kykenemättömiä isoihin operaatioihin ennen kuin Essex-luokan tukialukset saapuisivat Yhdysvalloille. Uuden-Guinean maaoperaation eteneminen riitti kuitenkin tuomaan voiton liittoutuneille.

Kolmannessa pelissä sain arvalla liittoutuneet. Yhdysvallat etenivät vuoden 1942 puolivälissä Salomonsaarilla Guadalcanalin naapurisaarille pienillä maihinnousuoperaatiolla. MacArthurin ja amiraalien väliset riidat vaativat Rooseveltin väliintuloa, mutta ne saatiin sovittua valitsemalla uusi, rohkea strategia (Roosevel-Nimitz-MacArthur Conference -kortti poisti Inter-Service Rivalryn ja antoi nostaa Operation Watchtowerin takaisin käteen). Vuoden lopussa aloitettiin tämän suunnitelman mukainen hyökkäys, kun laivasto teki yllätyshyökkäyksen ja -maihinnousun Japanin Trukin tukikohtaan (Watchtower pelattu uudestaan, japanilaisilla ei enää kortteja tässä vaiheessa, joten ei reagointimahdollisuutta). Tästä iskut jatkuivat Palaun tukikohtaan, joka lopulta romautti japanilaisten logistisen verkoston Etelä-Tyynellämerellä kokonaan (molemmat japanilaisten HQ:t lyöty pois kartalta samalla vuorolla, josta seurasi automaattinen voitto liittoutuneille).

Olin voittanut vain kaksi kolmesta pelistä, mutta koska ne olivat luovutusvoitto ja HQ:n eliminaatiovoitto, ne antoivat parhaan sijoituksen kahden pelin voittajien kesken. Semifinaaleihin pääsi neljä pelaajaa ja puhtaan kolmen voiton pelaajia oli vain yksi, joten kolme muuta olivat kolme parhaat pisteet saanutta kahden voiton pelaajaa. Semifinaalit ja finaalit pelattiin bidaamalla puolista voittoon tarvittavien satamien määrillä. Bidauksessa sain semifinaalipeliin liittoutuneet yhden pisteen bidillä, joka oli minusta halpa hinta – olisin pitänyt kahta pistettä sopivana hintana. Semifinaalipelissä Guadalcanalin valtauksen jälkeen amerikkalaiset lähtivät vahvistamaan joukkojaan Uudessa-Guineassa ja japanilaiset aloittivat vastaiskujen sarjan laivastollaan. Tästä aiheutuu tappioita Yhdysvaltain laivastolle, joka pysyy kuitenkin joten kuten toimintakykyisenä. Australiaisten armeijakuntien siirtyminen Uuteen Guineaan saa Japanin siirtämään lisää maajoukkojaan sinne. Tämä kuitenkin päästää Yhdysvaltain laivaston ja merijalkaväen valtaamaan Rabaulin tukikohdan yllätysmaihinnousulla. Tämän jälkeen Kaviengkin on helppo vallata maihinnousulla. Liittoutuneet jatkavat hyökkäyksiä neljän armeijakunnan kokoisella offensiivilla Laehen Port Morsebystä. Japani kykenee pysäyttämään tämän hyökkäyksen, mutta sen maavoimat kärsivät pahoja tappioita. Japani painostaa nyt kaikkensa liittoutuneiden pysäyttämiseen Uudessa Guineassa, se jopa siirtää Ozawan, joka on korvannut kuolleen Yamamoton, päämajan sinne. Liittoutuneilla riittävät kuitenkin joukot toiseen isoon hyökkäykseen, kun kaikki mahdolliset joukot on kerätty yhteen – hyökkäyksessä on mukana yksi Yhdysvaltain armeijan armeijakunta, yksi australialainen armeijakunta, yksi merijalkaväkidivisioona sekä Uuden Seelannin divisioona. Tämä hyökkäys onnistuu valtaaman Laen ja hajottaa Ozawan päämajan logistiikkajärjestelyt. Nyt saapuneet Essex-luokan lentotukialukset mahdollistavat myös maihinnousun Trukille, joka myös vallataan. Näin japanilaiset ovat menettäneet molemmat päämajansa, eli tuloksena on voitto liittoutuneille.

Finaalissa sain myös otettua liittoutuneet yhden pisteen bidillä. Jälleen Guadalcanalin jälkeen Japanin laivasto iskee aggressivisesti, mutta liittoutuneiden laivastot ovat rittävän hyvin armeijan ilmavoimien suojaamia, että ne pysyvät tappioista huolimatta taistelukykyisenä. Japanilaiset vetävät vahvimmat joukkonsa Rabaulista Uuteen Guineaan ja sen ansiosta Yhdysvaltain armeija onnistuu tekemään maihinnousun Uuden Britannian asumattomalle rannikolle ilman vastusta. Pian maihin nousseet joukot marssivat viidakon läpi Rabauliin ja yllättävät sen puolustajat. Jälleen Rabaulin valtauksen jälkeen myös Kavieng on helppo ottaa. Mutta tällä kertaa saksalaiset taistelevat Euroopassa niin sitkeästi, että Tyynellemerelle tarkoitettuja joukkoja siirretään Eurooppaan, joten maajoukot ovat selvästi heikommat. Myös Essex-luokan tukialusten saapuminen viivästyy muutamilla kriittisillä kuukausilla. Yhdysvaltain laivasto jää siis loppupeliksi aika heikoksi, mutta onnistuu muutamilla yllätysiskuillaan tuhoamaan suurimman osan Japanin ilmavoimista. Ilman tukialuksiaan ja heikentyneiden ilmavoimien takia Japanilla on ongelmia käyttää jäljellä olevia voimakkaita taistelualuksiaan tehokkaasti. Lopulta armeijan ilmavoimien tukemana Yhdysvallat kykenevät tekemään useita maihinnousuja, jotka kaappaavat riittävän monta tavoitteena olevista satamista, eikä Japanilla ole enää voimia vastaiskuun. Tuloksena voitto finaalissa kahdella satamalla yli tavoitteen.

Ulkomaan pelitapahtumia: WBC 2019 -raportti, osa 3: Päivät 4-5

WBC-raportin aiemmat osat: Osa 1, Osa 2

Päivä 4: Gandhin ensitesti

Tiistaina aamupäivällä ja päivällä WBC:ssä pidetään käytettyjen pelien kirpputori ja huutokauppa, minkä takia sille ajalle ei ole aikataulutettu alkavia pelejä – lukuunottamatta muutamaa monsteripituista sotapeliä. Joten olin etukäteen sopinut aamupäivälle pelin Gandhia, GMT:n COIN (Counterinsurgency Game Series)-sarjan uusinta peliä. Peli tuo COIN-sarjaan väkivallattomat osapuolet, joita tässä pelissä ovat Kansalliskongressi (eli Gandhin johtama liike) sekä Muslimiliitto. Näillä on COIN-sarjalle uudentyyppisiä väkivallattomia aktivistiyksiköitä, jotka eivät pysty hyökkäämään, mutta joita hallinto voi pidättää. Väkivaltaisten iskujen sijaan yksiköt saavat aikaan rauhanomaisia protesteja ja vaikuttavat sitä kautta hallinnon kannatukseen. Aktivisteja on paljon helpompi rekrytoida kuin väkivaltaisten kapinallisten osapuolten separatisteja, sillä aktivistien rekrytointi ei tarvitse tukikohtia. Nämä väkivallattomat osapuolet tuovat kiintoisan, erilailla toimivan mekaniikan COIN-sarjaan.

Itse pelissä sain Kansalliskongressin pelattavakseni. Alussa Raj (Britannian hallinto Intiassa) keskittyi vallankumouksellisten kurissa pitämiseen samalla, kun Muslimiliitto propagoi itsenäisten muslimialuiden puolesta idässä ja Kansalliskongressi keskitty Keski-Intian takamaiden propagandaan. Raj ei ollut yhtä kiinnostunut näiden alueiden tulevaisuudesta kuin oli väkirikkaimpien alueiden turvaamisesta. Kun ensimmäinen neljästä kampanjakortista (joiden kohdalla tarkastetaan mahdollinen voitto) oli mennyt, vallankumoukselliset ylittivät voittoehtonsa reilusti, mutta seuraavaan kampanjakorttiin oli vielä niin pitkälti, että Gandhin tekemä rauhanviestin levittäminen yhdessä Rajn poliisitoimien kanssat rauhoittivat tilanteen. Toisen kampanjakortin jälkeen Kansalliskongressin rauhanomainen vastarinta oli levinnyt niin laajalle, että sen voittoehto ylittyi, mutta nyt Raj käänsi poliisivoimansa kohti rauhanomaisten protestien kurissapitämistä joukkojenhallinnalla. Samalla vallankumouksellisten pommit kiristivät tilannetta ja vähensivät Kansalliskongressin rauhanomaisen vastustuksen kannatusta, joten brittejä ei vielä onnistuttu pakottamaan pois Intiasta. Viimeiseen kampanjaan lähdettiin kaikkien osapuolten hyvin tasaisesta tilanteesta. Viimeinen kampanja alkaa automaattisesti kriisillä (Intian yleistä tilannetta kuvaavat Unity- ja Restraint-tasot, joiden molempien ollessa minimissä päällä on kriisi, joka antaa sekä poliisivoimille että vallankumouksellisille enemmän toimintavapauksia). Raj ja vallankumoukselliset olivatkin pian saavuttaneet omat voittoehtonsa. Rauhanneuvottelut Lontoossa kuintenkin rauhoittivat tilannetta ja tämän takia molemmat näistä olivatkin olevansa hyvin rajoittuneita sen suhteen mitä voivat tehdä (Restraint nousi rauhanneuvottelu-eventin takia neljään – ja Restraint määrittää kertoo kuinka paljon nämä puolet joutuvat maksamaan operaatioistaan, joten molemmat olivat nopeasti vararikossa). Tällä aikaa muslimiliitto oli saanut Itä-Intiassa aikaan useita muslimijohtoisia osavaltioita ja noussut selkeään kärkipaikkaan. Ja nyt jäljellä olevien korttien kohdalla pelijärjestys mahdollisti näiden alueiden muslimihallinnon puolustamisen, joten historiallisen tuloksen tavoin Intian itsenäistymiskamppailu päättyi muslimiliiton voittoon.

Gandhi kuuluu COINien joukossa keskipituisiin tai vähän lyhempi peleihin: tämä pelin pisin skenaario päättyi vasta pakan viimeiseen korttiin ja kesti 4,5 tuntia.

Huutokauppa menossa. Tässä myydään 1899:ää

Illan ensimmäinen aikataulutettu peli oli GMT:n SpaceCorp, jossa tutkitaan ja asutetaan kilpaa kolmessa aikakaudessa ensin lähiaurinkokuntaa, sen jälkeen aurikokunnan ulko-osia ja lopulta lähitähtijärjestelmiä. Alkuerissä pelattiin tosin vain kaksi ensimmäistä aikakautta. Ensimmäisellä aikakaudella lähdin rakentamaan komeetoille tukikohtia ja poistuin ensimmäisenä asteroidivyöhykkeen taakse. Toinen pelaaja keskittyi Marsin rakentamiseen ja kolmas pelaaja rakensi Maan ympäristön Lagrange-pisteisiin. Sain kohtuullisen hyvän tuotannon aikaiseksi ja bonuspisteet pelin ensimmäisestä pistetuotantotoinnosta, mutta Marsista oli löytynyt niin paljon rikkauksia, että sitä tutkineella pelaajalla oli johto toiseen aikakauteen mennessä. Toisessa aikakaudessa pääsin lähtemään edellä muita Ceresistä, jonne saatiin hyvä tuotantoasema. Tämän jälkeen lähdin tutkimaan ja rakentamaan ulompien planeettojen kuihin, joissa alkoi tulla vastoinkäymisiä. Nostin älyttömän huonoja tutkimuslaattoja, joiden takia menetin yhteensä kolme pistettä. Samalla Marsia alkupelissä tutkinut pelaaja keskittyi Jupiterin kuihin ja nosti siellä hyvin tuottoisia tutkimuslaattoja, joka mahdollisti hänelle nopean teknologian kehittämisen etenemään. Peli lopulta loppui nopeasti, kun ulkoaurinkokuntaan tekemäni tukikohdat pisteyttivät kerralla kolme tavoitetta ja aiheuttivat aikakauden loppumisen, kun riittävä määrä tavoitteita oli toteuttu. Loppupisteytyksessä päädyin lopulta tasapisteisiin (23, joka on hyvin alhainen pistemäärä) Mars/Jupiter-pelaajan kanssa ja ensimmäinen tiebreaker tukikohtien määristä oli sekin tasan. Toinen tiebreaker oli keksittyjen teknologioiden määrä, joka jätti minut toiselle sijalle.

Viimeisenä pelinä tiistaina oli Tin Goose, joka on kovasti aliarvostettu peli lentoyhtiön rakentamisesta ilmailun alkuaikoina. Päädyin viiden hengen pöydässä samaan pöytään mm. pelin suunnittelijan Matt Calkinsin kanssa. Sain melko hyvän lähtöpaikan keskeltä Yhdysvaltoja, josta pääsi helposti saavuttamaan kovan kysynnän kaupunkeja monessa suunnassa. Lisäksi koneiden ostamisessa sain heti alussa hyvät hankinnat, kun sain ostettua molemmat omassa kädessä olleet DC-2:t sekä yhden toisen pelaajaan myyntiin laittaman saman tyyppisen koneen. Tämä saman konetyypin laivaston tehokkuus nosti yhtiöni tuloja tehokkaasti ja tätä auttoi vielä sopivaan aikaan tapahtunut onnettomuus, jonka takia asiakkaat siirtyivät turvallisiin DC-2-koneisiini. Siirryttäessä seuraavaan aikakauteen sain ostettua useamman Curtiss C-46:den, jotka mahdollistivat verkoston laajentamisen jälleen hyvin tuottavasti ja tehokkaasti. Lopulta verkosto kattoi koko Yhdysvallat San Franciscosta New Yorkiin ja niin tuottavasti, että voitto oli selvä $183:lla, kun toiseksi tulleella oli vähän yli $140.

Päivä 5: Kevyehköjä alkueriä

Keskiviikkona univelkojen nukkumisen jälkeen ensimmäinen peli oli iltapäivän Concordia. Ensimmäinen alkuerä pelattiin Italian kartalla, jossa neljällä pelaajalla tuli hyvin ahdasta. Sain alussa ostettua farmerin ja prefektin, joten strategiaksi oli selkeä, eli halpoihin kaupunkeihin leviäminen. Sain vielä diplomaatilla ostettua lisädiplomaatin ja -arkkitehdin ennen pakan sekoitusta, joten peli lähti hyvin liikkeelle, joskin ahtaan kartan aiheuttama kaupunkien nopea täyttyminen aiheutti hieman leviämisen hidastumista. Sain kuitenkin levitettyä kaupunkini kaikille alueille juuri ennen pelin loppumista ja voiton 116 pisteellä, kun tiilentekijän ostanut pelaaja, joka oli myös levittäytymässä laajalti jäi 109 pisteellä toiseksi.

Open Gaming -sali. Muutamaan peliin olisi vielä mahtunut salin takanurkalla.

Seuraavana ohjelmassa oli toinen alkuerä Great Western Trailia (GWT), jälleen lisäosalla pelattuna. Lähdin tällä kertaa hyvin erilaisella taktiikalla, eli rakentamaan, kunnes sain junaa eteenpäin ilmaiseksi ajavan rakennuksen laudalle ja sen jälkeen eteenpäin junalla. Tämän rakennuksen kohdalla kävi kuitenkin kriittinen suunnitteluvirhe, jonka takia päädyin laittamaan “etene kolme askelta” ja “etene neljä askelta” -toiminnot sisältävät rakennukset vähän vääriin paikkoihin, jonka takia näiden ketjuttaminen samalla vuorolla ei onnistunut suunnitelluksi. Sain kuitenkin junan etenemään nopeasti ja vähitellen myös isoja toimituksia aikaiseksi. Peli venyi hyvin pitkäksi, sillä kaksi pelaajaa liikkuivat Kansas Cityyn hyvin hitaasti – pelin pituutta kuvaa esimerkiksi se, että lopussa oli vapaana vain yksi rakennuksen paikka. Peli lopulta ratkesi viimeiseen lehmien nostoon ennen viimeistä toimitustani. Olisin tarvinnut minkä tahansa uniikin lehmäkortin päästäkseni New Yorkiin, joka olisi ollut 18 pisteen toimitus (9 paikoista ja 9 saatavalla olevasta asemalaatasta). Nostin kahden kortin kierrätyksellä kuitenkin vain samoja lehmiä, joita kädessä oli jo, jolloin jouduin tyytymään 5 pisteen toimitukseen. Lopulta edes 52 pistettä rakennuksista ei riittänyt vaan jäin toiseksi pistein 119 – 126, kun lähes kaikki asemalaatat kerännyt pelaaja vei voiton.

GWT venyi sen verran pitkäksi, että suunniteltu Lords of Waterdeep piti jättää väliin. Tauon jälkeen päivän viimeisenä pelinä oli siten Terraforming Mars. Tässä päädyin pöytään, jossa muut olivat hyvin kokeneita, joten kyyti oli melko kylmää. Pelissä oli mukana kaikki lisäosat Venusta lukuunottamatta ja näistä Colonies oli uusi tuttavuus minulle. Se tuntui tuovan hyvin kiinnostavia vaihtoehtoja ja ennen kaikkea tuovan energialle järkevää käyttöä. Sääntökuorma näistä lisäyksistä oli hyvin pieni ja pelin pituuteen vaikutus oli pieni tai vähän nopeuttava, joten ensikokemus tästä lisäosasta oli hyvin positiivinen. Aloitin pelin ihan hyvällä yhdistelmällä titaanin arvoa kasvattavasta yhtiöstä ja titaanin tuotannosta Prelude-korteista. Ja sen jälkeen ei sitten löytynytkään pariin vuoroon mitään mihin titaania käyttää. Osittain tämä johtui siitä, että muutin suunnitelmaa alkukorttien draftauksen jälkeen, joten potentiaalisia kortteja ei alussa ollut kädessä, mutta pakka ei kyllä myöskään suosinut tarjonnallaan. Kun sitten sain titaanit hyödynnettyä ja tuotannon käyntiin olinkin jo jäänyt liikaa jälkeen. Voiton vei lopulta kasvien kasvatukseen keskittynyt pelaaja siitä huolimatta, että hän oli vasta kolmantena ennen loppupisteytystä liki 20 pistettä jäljessä pisimmällä olevaan. Hänen metsät ja kaupungit pisteyttivät lopussa kuitenkin tolkuttomia määriä ja riittivät selkeään voittoon.

Ulkomaan pelitapahtumia: WBC 2019 -raportti, osa 2: Päivät 2-3

WBC raportin ensimmäinen osa löytyy täältä.

Päivä 2: Ensikokemus 1822MX:stä

Toisena päivänä jatkui 18XX-turnaus. Nyt pelinä oli 1846, lyhyempi 18XX-versio, jonka myös GMT Games on julkaissut uudisversiona vähän aikaa sitten. Olin vuorojärjestyksessä neljännellä paikalla ja sain alun privaattifirmoista Big 4:n sekä lihanpakkaamon. Halvimmat privaattifirmat oli arvottu pois pelistä ja sen takia postisopimus kiersi koko pöydän viimeisenä tarjolla olevana privaattifirmana sen jälkeen, kun kaikki passauskortitkin oli poimittu. Sen takia sen ostaja sai ostaa sen lopulta $40:llä, kun sen normaalihinta on $80. En 1846:ssa ole nähnyt koskaan tuollaista tulosta. Saamani privaatit auttavat kartan länsireunassa ja toiveena oli, että saisi aloitettua IC:n (junafirma) siitä laidasta. Vähemmän yllättäen se oli turha toive neljänneltä paikalta. Kun minun vuoroni tuli, tarjolla olivat itäreunan hankalassa paikassa olevat firmat Erie, B&O ja C&O. Big 4:n ansiosta idästä pystyi hyppäämään pois, vaikka radat tukkeutuisivat, joten avasin Erien odotuksella, että Big 4:n joutuu heti ostamaan sille, jotta idän jumista pääsee pois. NYC kuitenkin rakensi niin mukavasti, että Eriellä pääsi heti radalle ja toukkaamaan Clevelandin ja vielä ostamaan kaksi 2-junaa ja 3/5:n ensimäisellä kierroksella, joten Big 4:n pystyi jättämään operoimaan pidemmäksi aikaa. Samaan aikaan IC hyppäsi suoraan Chicagoon omalla privaatillaan ja rakensi sieltä itään eikä koskaan rakentanut etelässä aloituspaikkansa ympärille. Tämä jätti reitin etelästä Big 4:lta Chicagoon auki, joka oli myös positiivista. Tuloksena radoista tuli poikkeukselliset, pohjoisessa oli yksi reitti Detroitista Chicagoon ja etelämpänä erillinen reitti Clevelandista keskustan kautta koukaten Chicagoon etelästä. Erieni tuotti hyvin, mutta tuloksena siitä ostettiin aikaisin lähes kaikki osakkeet, joten sillä oli rahoitusvaikeuksia parempien junien hankkimiseen. IC:stä tuli lopulta pelin paras firma, mutta sen omistaja Rick Dutton ei saanut ostettua kovin paljoa osakkeita muista hyvistä firmoja ja omisiti vain 50% IC:stä, joka ostettiin sekin nopeasti loppuun. Hän päätyi avaamaan vielä B&O:n ja C&O:n saadakseen riittävästi osakkeita ja kuten 1846:ssa yleensä, uuden firman avaaminen ei yleensä auta mitään. Minun omistukseni kolmesta muusta hyvästä firmasta riittivät lopulta voittoon noin 6900:lla, kun Rick oli toisena 6700:lla.

Nopean 1846:n (2:30) ansiosta seuraavaksi ehti pelaamaan Great Western Trailia (GWT). Tarjolla oli muutama paikka peliin, jossa oli mukana GWT:n lisäosa (Rails to the North), joten se tilaisuus täytyi hyödyntää. Olin vuorojärjestyksessä neljäntenä, mutta ainoa, joka osti alkuun lehmipoikia ja lehmiä. Laajennuslaudalla lähimpänä bonuksena oli ilmainen kolmostason lehmä, joten sen ja aikaisten lehmipoikien onnistuin saamaan ensimmäiseen pakan sekoitukseen sinisen ja lilan lehmän. Sen jälkeen pelin alkupuolella pyrin ostamaan mahdollisimman tehokkaasti lehmiä lähelle lähtöä sijoittuneesta lehmämarketista ja myöhemmin toimittamaan mahdollisimman arvokkaita lasteja. Se toimikin hyvin vaikka peli hidastui aika paljon muiden runsaan rakentamisen takia. Tämä hidastuminen mahdollisti kuitenkin tehokkaan käsien optimoinnin matkalla Kansas Cityyn. Sain lopulta toimitettua kolmeen isoimpaan kaupunkiin pääradalla ja kahteen isoimpaan sivulaudalla – suurin kaupunki vaati 20 pisteen toimituksen. Loppupisteitä tuli toimituksista 30 vaikka yksi toimitus oli miinus 8 arvoinen sekä 33 lehmistä – yhteensä 98 pistettä, joka antoi voiton kahdella pisteellä toiseksi tulleesta rakentamisstrategialla pelanneesta.

Ohjelma huoneessa, jossa iso osa europeleistä pelataan.

Päivän viimeinen oli taas 18XX, tällä kertaa 1822MX. Tämä on 1822:n ja 1822CA:n versiointi tiivimpänä ja Meksikossa. Pelin erikoisuus on valtionyhtiö, joka toimii toisin päin yleensä 18XX:ssä oleviin valtionyhtiöihin verrattuna. Tässä pelissä se kerää myymättä jääneet minor-yhtiöt ja niiden poistamat junat ja ajaa näillä. Viimeisen junatyypin tullessa myyntiin firma ajaa kerran ja sen jälkeen se yksityistetään, jolloin sen osakkeenomistajilta ostetaan osakkeet pois niiden sen hetkisellä arvolla ja valtion kartalla olevat tokenit huutokaupataan firmoille. Itse pelissä sain Mexico Citystä ison firman ja vierestä useamman minorin, joilla pääsi rakentamaan hyvin rataa kohti Guatemalaa. Ratkaiseva huutokauppa oli hieman alkupelin jälkeen tarjolle tulleen lisä-2P-junan huutokauppa. Minulla oli tässä vaiheessa rahaa $125, joka oli vitosen enemmän kuin toisiksi suurimman rahamäärän omaavalla, joten sain junan kohtuulliseen hintaan. Vähän myöhemmin koossa oli täysin omistamani firma, jolle lopulta sai E-junan (ajaa rajattoman pitkän reitin, mutta laskee vain kaupungit, joissa on tokenit, ja ne tuplattuna), 5-junan ja aiemmin ostetun 2P-junan. Viimeisellä kolmella OR:llä tämä jakoi minulle yli 1300 rahaa kierroksessa. Myös toiseksi tullut Tom McCorry oli saanut vastaavan firman, mutta hänellä muiden firmojen omistus oli heikompi, joten tuloksena oli voitto luvuin 9500-9300. Pelinä 1822MX oli ihan kiintoisa tiivistys 1822:sta, mutta mikäli aikaa olisi riittävästi, pidempi 1822 tai 1822CA olisivat todennäköisesti enemmän houkuttelevat valinnat paitsi ehkä kolmella pelaajalla. Viidellä pelistä tulee todennäköisesti hyvin ahdasta ja köyhää, jo neljällä pelaajalla käytössä olevat rahamäärät olivat aika pieniä.

Päivä 3: Onni kääntyy ja 18XX:t loppuvat

Aamu alkoi 18XX:n viiden hengen semifinaalilla, jossa päädyin pelaamaan 1822:ta Plus-versiona. Peli lähti liikkeelle melko poikkeuksellisesti, sillä tarjolla oli alussa lähinnä roskaa lukuunottamatta yhtä minoria, joka pystyi hankkimaan jo toisella kierroksella 2-junan. Tämä tarkoitti, että tarjolla oli vähän kiinnostavaa ostettavaa, mutta pelissä oli nopea alku. Ostin LNWR:n avausluvan tarkoituksena aloittaa pian tarjolle tuleva 7-minori ja aloittaa LNWR aikaisin. Sainkin sen kokoon ja ostettua vielä Pullmanin hyvän yhtiön muodostamiseen. Mutta sen jälkeen tuli 45 minuutin stock round, joka heitti koko pelin päälaelleen. Tiivistetysti pelaaja A oli bidannut yhdestä minorista, josta pelaaja B teki tarpeettomankin korkean tarjouksen. Tämän jälkeen pelaaja A totesi, että pelaajalla C on yksi raha liian vähän suojatakseen LBSCR:ää, joten hän ryösti tämän. Nyt pelaaja D totesi, että hän saa varastettua sen C:ltä. Ja tämän jälkeen C lähti ryöstämään minun LNWR:ääni, jota minulla ei ollut enää mahdollisuutta puolustaa, koska edelle olevaan liittyi niin paljon osakkeiden myyntejä, että en saanut niistä riittävästi rahaa irti. Tuon jälkeen minulle jäi siis pelkkä 7-minori pian vanhenevalla junalla, joten vitossija oli selvä. Voittajaksi päätyi ylläolevistä pelaaja A, joka lopulta omisti 100% LNWR:stä ja toiseksi pääsi pelaaja C, joka sai SECRin auki ja sen liki yhtä hyväksi kuin LBSCR olisi ollut. Pelaajan B ostama minori oli hänelle liikaa ja hän jäi juniensiirtospiraaliin näiden välillä ja neljänneksi. Tämä omistusten kierrättäminen ei ollut pelin ainoa erikoisuus, sillä Skotlanti yhdistettiin lopulta Etelä-Englantiin saaren länsirannikkoa pitkin eikä itärannikkoa, jossa se yleensä tapahtuu. Eli voittoputken jälkeen pelit katkesivat semifinaaleissa viimeiseen sijaan, pelin pituus oli aika tarkkaan 6 tuntia.

Kun 18XX:t oli näin saatettu päätökseen, seuraavaksi ohjelmasta löytyi St. Petersburg. Sain alussa hyvän lähdön aatelisiin, mutta omassa pelissäni näkyi, ettei pelin ykköspainosta, joka on turnauksessa pelattava versio, ole tullut aikoihin pelattua ja tein muutaman virheen käden hallinnassa. Eikä alussa saamastani observatoriostakaan tuntunut nousevan muuta kuin duplikaatteja. Kun vielä jätin lopettamatta yhtä kierrosta aiemmin laskuvirheeni takia tuoksena oli ansaittu viimeinen sija. Voitto meni rakennuksia paljon pelanneelle, kun peli venyi pitkäksi.

Parempaa suoritusta lähdettiin sitten hakemaan Russian Railroadsista. Lähdin viimeisenä vuorojärjestyksessä rakentamaan tehtaita, vaikka insinöörejä sitä taktiikkaa tukemaan ei ollut oikeasta ollenkaan, koska kukaan muu ei ollut sinne lähtenyt. Alku lähti ihan hyvin liikkelle ja sain nopeasti 9-junan Kievin radalle ja sieltä mustan raiteen pitkälle tuottamaan 20 pistettä kierroksessa. Ja vähän myöhemmin 20-pisteen mitalinkin tuottamaan pisteitä. Mutta Trans-Siperian rataa rakentamaan lähtenyt pelaaja alkoi lähestyä pisteissä huolestuttavasti. Viimeisellä, ratkaisevalla kierroksella toinenkin pelaaja lähti ajamaan teollisuutta eteenpäin, jolloin ratkaisevasti yksi 8-tason tehdas (pisteytä kaksi junaa) jäi minulta akativoimatta ja teollisuudesta saatavat pisteet kymmentä pienemmäksi kuin olisi voinut olla. Lopulta Trans-Siperialla mentiin ohitse ja tuloksena toinen sija 419 pisteellä, kun voittajalla oli 438.

Menolippua niin kauas kuin silmä kantaa (melkein). Samassa tilassa alkamassa Menolippu ja Russian Railroads, joista jälkimmäinen näkyy takanurkassa ja koko muu huone on Menolippua

Illalla vuorossa oli yksi vakiokohde, eli Galaxy Trucker. Sitä pääsee muutenkin pelaamaan harvemmin ja varsinkin pelin hyvin osaavien pelaajien kanssa. Ensimmäisen alkuerän advanced-pelissä pelattiin ensimmäisellä lisärillä sekä Rough Roads ja Evil Machinations -korteilla. Ensimmäinen lento meni hyvin ja sen jäljiltä olin johdossa. Toisen aluksen kokoamisessa tapahtui kuitenkin yksi ikävä virhe minkä takia vasen sivusta jäi auki. Ja tokihan siihen sitten osui jatkuvasti asteroideja. Lopulta jouduin hyppäämään kahden viimeisen kortin ohi, jotten menetä loppujakin miehistöstä joka tarkoitti sitä, että matka laskettiin keskeytetyksi – mutta sen ansiosta vältti kierroksen Rough Roads-rangaistuksen tulleen korvausmaksun menetetylle miehistölle. Kolmanteen lentoon tuli Rough Roadsista jokaiselle oma 25 laatan pino käytettäväksi, joista käyttämättömistä joutui maksamaan kuten pudonneista komponenteista. Sain melko hyvän aluksen, mutta lento oli helppo ja kaikki keräsivät hyvin rahaa suunnilleen yhtä paljon. Tuloksena toisen lennon takia toinen sija 57 rahalla, kun voittajalla oli 71. Joka tapauksessa Galaxy Trucker oli jälleen kerran nautittavaa ja jäi miettimään miksei sitä tule pelattua enempää.

Ulkomaan pelitapahtumia: WBC 2019 -raportti, osa 1: Yleistä ja 1. päivä

Tämä juttusarja on raportti World Boardgaming Championships (WBC) -tapahtumasta, joka pidettiin Seven Springsissä, Pennsylvaniassa 20.-29.7.2019. WBC on tyypiltään hieman erilainen tapahtuma kuin pelitapahtumat yleensä ja tällä juttusarjalla pyritään esittelemään sitä sekä miltä se näyttää osallistujan silmin. WBC on Boardgame Players’ Associationin järjestämä yhdeksänpäiväinen lautapelitapahtuma, joka järjestetään heinäkuun loppupuolella Seven Springsin laskettelukeskuskompleksissa Pittsburghin lähellä Appalakkien länsiosassa. Se on siis näin kesäaikaan erinomainen paikka lautapelitapahtumalle, sillä keskuksessa on paljon erilaisia saleja, iso hotellikompleksi suoraan yhteydessä konferenssitiloihin ja yleensä vähän kävijöitä kesäaikaan. Tosin tänä vuonna ensimmäisenä viikonloppuna paikalla oli myös jousiammuntajärjestön kokoontuminen, joten pelien lisäksi käytävillä näkyi paljon jousipyssyjä. Sijainnin huonompana puolena on, että paikka on keskellä metsäistä vuoristoseutua, eli juuri muuta kuin keskuksen tarjoamia palveluita ei sieltä ole helposti saatavilla – joskin tarjolla on kyllä kaikenlaisia ulkoilmaviihdykkeitä koko perheelle ja esimerkiksi maastopyörä- ja vaellusreittejä.

Seven Springs. Vasemmalla hotellitorni ja matalampi hotellisiipi sekä reunimmaisena vasemmalla ravintola-alue.

WBC eroaa suurimmasta osasta muita pelitapahtumia siinä, että pääpaino on turnauksissa. Tapahtumassa järjestetään noin 130 eri pelin turnaukset, joihin voi osallistua tulemalla paikalle alkuerään. Ihan aloittelijoitakin kannustetaan osallistumaan turnauksiin ja alkuerissä pelin laatu voikin olla vaihtelevaa, mutta viimeistään semifinaaleissa (jos sinne nyt pääsee) vastus on kovaa. Ja joissakin peleissä, kuten 18XX:t, lähes kaikki osallistujat ovat paljon pelanneita. Toki paikalla on myös iso vapaan pelaamisen alue paikallisen seuran kirjaston kanssa, mutta jotkut käyttävät turnauksia ihan ”scheduled open gaming” -hengessä, eli valitsevat aina seuraavan kiinnostavan alkavan pelin sen enempiä turnausmenestyksestä huolimatta. Tämä rakenne takaa sen, että peliseuraa löytyy aina helposti. Alun perin tapahtuma oli hyvin vahvasti sotapelipainotteinen, mutta nykyään pelivalikoima on aika tasan eurotyylisten pelien ja sotapelien kesken. Kuvaukset kaikista tapahtuman turnauksista löytyvät täältä ja aikataulu kokonaisuudessaan täältä.

Pelien kioskeja odottamassa tapahtuman alkua. Kuvassa turnausten 1776 – Dune kioskit.

Tapahtuma on kauniissa vuoristoympäristössä, joka on kesällä suhteessa mukavan viileä. Tämä oli varsinkin tänä vuonna miellyttävää, kun alkuviikonloppuun sattui itärannikolle helleaalto, jossa alueen kaupungeissa päivän korkeimmat lämpötilat olivat 38 asteen tienoilla ja päivän alin 26 asteessa. Saavuimme junalla Washingtonista Connesvilleen (Appalakkien isoimpia hiilikaivoskaupunkeja), josta on vielä noin kolmen vartin ajomatka tapahtumapaikalle. Vaihtoehtona olisi lentää Pittsburghiin, josta olisi noin puolentoista – kahden tunnin ajomatka kaupungin toiselta puolelta. Lentäminen Pittsburghiin on nykyään jo realistinen matkavaihtoehto paikalle saapumiseen, kun British Airways aloitti jälleen tänä keväänä lennot Lontoon ja Pittsburghin välillä. Aiemmin järkevät yhteydet sisälsivät lennon itärannikolle ja jatkamisen maata pitkin paikalle, joko junalla tai autolla.

Loppuosa artikkelisarjasta käy läpi mitä tapahtumassa tuli pelattua, miten meni ja millainen kokemus tapahtuma oli. Aikataulun takia ensimmäiset päivät ovat 18XX-painotteisia, joskin väleihin mahtuu muitakin pelejä, ja loppupäivissä on sota- ja europelejä sekaisin.

Päivä 1: Junia ja filleri-Scythe

Ensimmäisen päivän aloitus oli 18XX-turnaus. Turnauksessa on kahden päivän aikana neljä alkuerää, joissa voi valita pelin tietystä listasta pelejä. Semifinaaleihin pääsee käytännössä varmasti voittamalla ainakin yhden pelin.

Ensimmäinen pelini oli 1862. Suhteellisen lyhyt (18XX:ksi) versio Itä-Anglian hulluista rautatievuosista, jonka erikoisuus ovat kolme eri junatyyppiä, ryhmittäin tarjolle tulevat junat ja joka pelin alussa arvottava järjestys firmoille ja mitä junia ne saavat ajaa. Lisäksi firmat voivat yhdistyä saadakseen molempien junatyypit käyttöön tai muodostaakseen muuten vain paremman yhtiön, jolloin toinen firmoista palaa takaisin tarjolle. Pituuteen suhteutettuna pelissä on erittäin paljon sisältöä.

Tällä kertaa pelin alussa tarjolla olevat firmat olivat lähinnä pohjoisessa ja lännessä ja yleensä aktiivisin alue Lontoon ympäristössä oli lähes tyhjä. Huutokauppojen jälkeen minulle jäi käteen pohjoisreunassa kaksi firmaa, jotka eivät näyttäneet kovin hyviltä, mutta joilla yhdessä pystyi määrittelemään miten pohjoinen rakentui. Aloin siis rakentamaan niitä yhteen pohjoisessa enkä edes pyrkinyt Lontoota kohti ja yhdistin ne nopeasti. Tämän jälkeen alkoi näyttää siltä, että verkko kyllä muodostuu hyväksi, mutta firma jää niin köyhäksi, ettei se kykene koskaan hankkimaan riittäviä junia. Joten oman firman osakkeiden ostaminen jäi sikseen ja aloin ostaa muiden yhtiöiden osakkeita. Kun pysyvät junat olivat tulossa tarjolle, myin lähes kaikki omistukseni (mukaan lukien kaikki oman yhtiön osakkeet) ja perustin kaksi uutta firmaa, jotka yhdistyttyään kykenivät ajamaan pohjoisen valmiita reittejä. Sopivasti ajoitetulla uudelleenrahoituksella ja yhditymisellä firmalla oli lopulta neljä junaa, kun kolme on normaalisti maksimi, jota voi saada ostamalla uusia junia, sekä radat, jolla se pystyi ajamaan niitä. Ongelma oli, että osakkeita oli omistettuna vähän näiden liikkeiden takia. Samalla oikealla puolella ollut pelaaja päätyi ahneuttaan ajamaan oman firmansa, joka oli ainoita muiden pelaajien firmoja, joita omistin, junattomaksi. Oman pelinsä räjäytyksen lisäksi tämä maksoi minulle sen verran, että se todennäköisesti vei voiton. Lopulta oma “vähän, mutta todella hyviä osakkeita” -tilanne riitti toiseksi noin 10 500:n tuloksella. Noin 800 paremmalla tuloksella voiton vei Peter Eldridge täysin vastakkaisilla “todella paljon roskaa” -sijoituksilla. Muihin kaulaa oli yli 2000.

Ensimmäinen peli oli sen verran nopea (n. 3,5 tuntia), että ennen seuraavaa kierrosta oli aikaa väli-Scytheen. Turnauksessa arvotaan tarjolla olevat kansakunta-toiminto-yhdistelmät, joista sen jälkeen bidataan. Omasta mielestä yllättäen sain mustan nollan pisteen bidillä vaikka sillä oli ihan hyvältä vaikuttava yhdistelmä, jolla oli hyvä rakentaan rakennuksia ja mechejä. Ja rakennustenkin pisteyslaatta oli aika helppo, vierekkäisiä rakennuksia haluava laatta. Strategia oli selvä, eli pyritään rakentamaan kaikki mechit ja rakennukset nopeasti, hankitaan loput tähdet taisteluilla ja tavoitteilla (jotka olivat molemmat muotoa “pidä kolme tiettyä maastoa hallussa”) eikä välitetä popularitystä ollenkaan, koska tavoitteena on lyhyt peli. Tämä toimi jopa odotettua paremmin, sillä naapurina valkoinen jätti pari kertaa resursseja heikosti suojatuksi luottaen popularity-rankaisujen suojaavaan hyökkäykseltä. Näistä sai sitten poimittua sekä resursseja että taistelutähtiä, joiden ansiosta peli lyheni ainakin kahden kierroksen verran. Keltainen oli toiminnoillaan tuottanut paljon rahaa, mutta ei ihan riittävästi pikalopetuksen kannalta. Voitto 50 pisteellä pikaisessa pelissä (kesto 1:15 bidauksineen), kun toiseksi tullut sai 47 pistettä.

Päivän kolmantena pelinä oli 1880:China. Erikoisuutena tässä versiossa on, että 18XX:ien normaali rakenne, jossa on tasaisesti toistuvia osakekierroksia, joiden välissä firmat operoivat vaihtelevassa järjestyksessä, on käännetty toisinpäin. 1880:ssä firmat operoivat vakiojärjestyksessä jatkuvaa kierrosta, jota katkaisee osakekierros aina, kun junatyyppi on loppuunmyyty tai on menty läpi koko kierros firmojen operointia ilman, että yksikään niistä ostaa junan. On vähän yllättävää, että kukaan muu ei ole kopioinut tätä ideaa, sillä se tuo kiinnostavan lisäulottuvuuden junien ostoon, kun vaikutus osakekierrosten ajoitukseen pitää myös ottaa huomioon. Peli on valitettavan huonosti saatavilla, sillä se on loppuunmyyty aikoja sitten, mutta uusintajulkaisusta liikkuu huhuja.

Sain peli alkuhuutokaupassa Taiwanin lauttafirman sekä insinööritoimiston. Nämä kalliit privaatit tarkoittivat, että pääsin aloittamaan varsinaisen osakekierroksen toisena – pelijärjestys alkuhuutokaupan jälkeen menee käänteisessä rahajärjestyksessä. Sain sen ansiosta valittua portugalialaiset sijoittajat Macaosta (ulkomaiset sijoittajat ovat käytännössä pieniä junafirmoja, jotka operoivat alkupelissä) sekä Shanghaista aloittavan firman. Nämä molemmat pääsivät ajamaan Taiwaniin, joten lautan hyöty saatiin maksimoitua. Sain pian vielä avattua Nanjingistä, Shangain vierestä, lähtevän firman ja molemmilla firmoilla tiputettua tokenin Pekingin viereen, joten tilanne firmojen osalta näytti hyvältä. Huono puoli oli, että tämän tekemiseksi olin lähinnä investoinut omiin firmoihini enkä omistanut yhtään osaketta pelin kahdesta arvokkaimmasta firmasta. Eli kyse oli saanko irti omista firmoistani riittävästi tuloa. Ostin tämän jälkeen firmani täyteen 3- ja 3+3-junia, joinka jälkeen muut alkoivatkin vältellä junien ostoa, joten ostamani jauhoivat hyvää tuloa pitkään ennen vanhenemistaan. Tämä mahdollisti kolmannen firman avaamisen sopivaan aikaan, jotta pystyin laukaisemaan kommunistien vallan (ei osakkeiden hintamuutoksia mistään syystä) aiemmin kuin muut suunnittelivat ja pääsin vielä pian tämän jälkeem täyteen osakemäärään. Tämä taas mahdollisti tulojen pitämisen firmoissa loppuajan kommunistivallasta, jolloin sillä ei ollut normaalia laskevaa vaikutusta osakehintoihin. Nyt firmoilla olivat tarvittavat rahat loppupelin juniin, joten loppuajan pystyi suoraviivaisesti keskittymään vain tuottojen maksimointiin. Tuloksena voitto noin 7800:lla, toiseksi tulleella Eric Brosiuksella oli liki tuhat yuania vähemmän omaisuutta.

Kirjoituksen seuraava osa (päivät 2 ja 3) tulevat lähipäivinä.

Suurriistaa talvimetsässä – Tapahtumaraportti Enemy Action: Ardennes yksinpelistä: Osa 3/3

Tämä tapahtumaraportti (after-action report) on alunperin julkaistu Suomen Lautapeliseuran foorumilla tammikuussa 2019 (linkki alkuperäiseen). Raportin on kirjoittanut Antero Kuusi ja se julkaistaan täällä hänen luvallaan. Kaikki kuvat on julkaistu imgurissa.

Raportin aikaisemmat osat löytyvät täältä (1/3) ja täältä (2/3).

Vuoro 4 (19.12.1944)

Tilanne näyttää yllättävänkin hyvältä. Liittoutuneiden linjoissa on isot aukot sekä etelässä että pohjoisessa. Toisen niistä ne ehkä ehtivät tukkia, mutta heille tulee todella kiire ehtiäkseen tukkia molemmat. Saksalaistenkin linjat kyllä ovat venymässä, LXXXV:n ja XLVII:n välille on muodostumassa aukko, jota liittoutuneiden etelässä olevat yksiköt voivat ehkä lähteä hyödyntämään. Pohjoisessa I SS Pz:n tilannetta hankaloittaa se, että etenemisen myötä jatkuvasti suurempi osa joukoista joudutaan jättämään sivustan suojaksi. Tätä tosin todennäköisesti tulee auttamaan se, että II SS panssariarmeijakunnan pitäisi saapua tänään. Sen pitäisi kyetä toimimaan uutena kärkenä pohjoisen hyökkäyksessä.

*Tilanne aamulla 19.12. ja suunnitellut etenemissuunnat.*

Aukkoja pyritään hyödyntämään heti aamusta. Yksi Panzer Lehrin rykmenteistä tiedustelee tietä pohjoiseen samalla, kun muut lähestyvät Bastongea. Silloin ilmenee, että yön aikana Bastongeen on saapunu yksi rykmentti 4. jalkaväkdivisioonasta, jonka raportoitiin olevan etelässä LXXX:n rintamalla. Yksiköt siis ympäröivätkin Bastongen samalla, kun 2. panssaridivisioonaa siirtyy liitymään hyökkäykseen. Nopea, vahva hyökkäys kannattaa ja puolustajat yllätetään, kun ovat vielä valmistelemassa puolustusta. Hyökkäys valtaa Bastongen ja panssarit pääsevät etenemään jo sen läpi. Bastongesta vallataan myös liittoutuneiden polttoainevarasto, josta on hyötyä tulevina päivinä. Pohjoisessa myös I SS Pz pyrkii hyödyntämään aamun tilannetta. Suorin etenemisreitti on täälläkin tukossa, koska Ouffetia puolustamassa ei olekaan vain muutamia takalinjan joukkoja vaan 517. laskuvarjoprikaati. Myös muilla suunnilla liittoutuneiden esteet ja vartiot hidastavat etnemistä. Lopulta I SS Pz:n yksiköt tiedustelevat parasta etenemissuuntaa, piirittävät Trois Pontsin puolustajat ja valmistautuvat hyökkäämään Hottonin suuntaa puolustavan yksikön kimppuun.

*Pohjoisessa ei ole selkeää etenemissuuntaa, mutta liittoutuneilla on huomattavia ongelmia toimittaa huoltoa.*

Amerikkalaisten V armeijakunta reagoi ja osa 9. jalkaväkidivisioonasta siirtyy vahvistamaan linjaa Werdemontin pohjoispuolella. Muualla pohjoisella rintamalinjalla etsitään heikkouksia, mutta ainoa isompi hyökkäys tapahtuu Büllingenin luona, jossa kaksi rykmenttiä hyökkäävät heikohkojen sivustaa turvaamaan jääneiden yksiköiden kimppuun – mahdollisesti tavoitteenaan vapauttaa 106. divisioona.

[Ensimmäinen kunnollinen tilaisuus esitellä liittoutuneiden aktivointimekaniikkaa. Kun muodostelma aktivoidaan, Action-pakasta nostetaan kolme korttia, joissa on eri toimintoja. Taistelun edetessä pakkaan tulee enemmän ja enemmän hyökkäystoimintoja ja puolustus- ja vetäytymiskortit vähenevät. Nostettuja kortteja tarkastellaan yläkulman numerojärjestyksessä. Jokaisessa kortissa on listattu minkä ID-numeron yksiköt ovat valideja tälle, mikä on ehto toiminnolle ja mikä on itse toiminto. Tässä tapauksessa kaksi yksikköä (numerot 09 ja 11) täytti Fill the Gap -kortin ehdot, joka oli ensimmäisenä. Yläreunan numerojärjestyksen mukaan 11 toimii ensin, jonka jälkeen numero 09 ei enää täytä ehtoa (saksalaiset eivät enää pääse liikkumaan mihinkään asemaan, mihin se pääsee). Myös toinen kortti oli identtinen, joten siinä ei tapahtunut mitään. Kolmannella kortilla yksikkö 05 täyttää ehdon Büllingenin itäpuolella olevaan stackiin verrattuna, mutta kortin alareunassa on ehto ”Protect VP Hex”, mikä antaa tiettyjä rajoituksia, mm. sen, että yksikkö ei hyökkää pois VP-heksasta ellei siellä ole riittävästi ylimääräisiä yksiköitä – ja 05 on yksin Elsenbornin VP-heksassa. 09 voisi hyökätä, koska se ei tehnyt mitään ensimmäisillä korteilla, mutta kantaman päässä ei ole validia kohdetta – joen takan olevien yksiköiden teho tuplataan arvioidessa hyökkääkö AI niitä vastaan. Samoin lähes kaikilla muilla yksiköillä. Lopulta ainoastaan yksiköiden 13 ja 15 pino löytää validin kohteen. ”Other proximate units reinforce” tarkoittaa, että sitten katsotaan kaikki yksiköt (ei vain aktivoidut), jotka eivät ole aktivoitu. Kaikki, jotka yltävät liikkumaan viereen, tekevät niin ja liittyvät taisteluun. Tässä tapauksessa saksalaisten yksiköiden ZOCit ja metsä Elsenbornin pohjoispuolella hidastavat liikettä niin paljon, että pohjoislaidan yksikkö 03 olisi ainoa, joka sinne yltäisi. Kortissa on kuitenkin ehto ”Preserve Line” ja tämä liike avaisi sen pohjoispuolelle reitin linjojen taakse, joten ehto kieltää sitä liikkumasta. 13 ja 15 hyökkäävät siis itse ja saavat kortissao levan ”Tank Battalion” -taktiikan plus yhden pakasta nostettavan satunnaisen taktiikan (tämä nostetaan aina liittoutuneiden hyökkäyksiin). Kun viimeinen Action-kortti on tehty, ne aktivoidut yksiköt, jotka eivät ole aktivoinnilla tehneet mitään, rakentavat itselleen kenttälinnoituksen.]

*V armeijakunnan aktivointi. Korteista kriteerit täyttää vain yksi 9. jalkaväkidivisioonan rykmentti Fill the Gapin osalta ja 99. jalkaväkidivisioonan yksiköt Elite Attackin kohdalla.*

Liittoutuneilla on sekä raskaan tykistön tuki että panssaripataljoona tukenaan, mutta höykkäys tapahtuu niin lähellä Westwallia, että saksalaistenkin raskaat tykit yltävät tukemaan taistelua [saksalaisille pelattu Fixed Artillery -taktiikka]. Hyökkäys työntää saksalaisia taaksepäin, mutta amerikkalaiset kärsivät tappioita saksalaisten tykkitulesta. [Tulos oli A1 D1. Pari päivää aikaisemmin olisi pitänyt ottaa tappioita yksikölle, jotta huoltolinja olisi pysynyt auki, mutta tällä hetkellä koko rintamaa pystytään helposti huoltamaan etelämpää St. Vithin kautta, joten puolustajien osuman voi hyvin konvertoida vetäytymiseksi. Varsinkin, kun amerikkalaisilla ei ole tällä osalla rintamaa voimaa edetä oikeastaan yhtään enempää.]

Etelämpänä LVIII ja LXVI jatkavat 106. jalkaväkidivisioonan motin tuhoamista. Amerikkalaisten ammukset ovat käytännössä loppu, joten juuri minkäänlaista vastarintaa ei enää tarjota [yksiköt ovat olleet niin pitkään pois huollosta, että ovat saaneet Isolated-statuksen, jolloin ne eivät voi enää tehdä vahinkoa taistelussa]. Siltikin motti on hyvin sitkeä ja se pienenee hyvin hitaasti.

XLVII lähtee jatkamaan Bastongesta eteenpäin. 2. panssaridivisioona saavuttaa St. Hubertin kohtaamatta vastarintaa. Pohjoisempana Panzer Lehr törmää liittouneiden esteisiin, mutta pääsee La Rochessa olevan 82. maahanlaskudivisioonan selustaan. XLVII:llä on yhä useita mahdollisia etenemisreittejä, isoin ongelma alkaa olla eteläisen sivustan uhka – aukko LXXXV:hen uhkaa revetä entisestään. Pohjoisempana Dietrich määrää I SS Pz:n kääntämään etenemissuuntaansa pois pohjoisesta vahvemmin länteen. Yksiköt poistuvat siis Ouffet’n suunnasta ja keskittyvät hyökkäämään Manhaysta eilen pois työnnetyn 7. panssaridivisioonaan osaa vastaa, joka vaikuttaa olevan ainoa este Hottonin suunnalla. Molemmilla puolilla on tukenaan pioneereja ja tankkeja, joskin saksalaisilla on niitä paljon enemmän. Mutta amerikkalaiset ovat puolestaan asemissa hyvin tiheässä metsässä, mikä vaikeuttaa hyökkäämistä. Maasto estääkin minkäänlaisen läpimurron hyökkäyksessä.

*Amerikkalaisten 7. panssaridivisioonan osat pitävät yllä sitkeää vastarintaa.*

Etelässä amerikkalaisten VIII armeijakunta pyrkii tiivistämään linjojaan. Kevyet hyökkäykset aiheuttavat tappioita saksalaisten heikoimmille yksiköille samalla kun 9. panssaridivisioonan viimeiset osat taistelevat tiensä pois motista Ourin varrella.

Idässä 3. panssarikrenatööridivisioona saapuu vahvistamaan LXVII:ta. Kunhan se pääsee toimintaan, se todennäköisesti kykenee motittamaan 99. jalkaväkidivisioonana, joka eteni hyökkäyksensä jälkeen Büllingenin itäpuolella. Etelässä LXXXV taas ottaa paremmat puolustusasemat, kun VIII armeijakunta on aktivoitunut ja pyrkii samalla pienentämään aukkoa XLVII:n yksiköihin.

V armeijakunnan komentajat ilmeisesti tajuavat uhan 99. jalkaväkidivisioonalle, sillä se vetäytyy takaisin asemiin Elsenbornin luokse. Samalla Werdemontin luona amerikkalaiset etenevät alueelle, josta I SS Pz on juuri kääntynyt pois.

1.SS panssaridivisioona toteaa 7. panssaridivisioonan olevan liian hyvässä asemassa ja jättää sen asemiinsa. Ryhmä Peiper kääntyy länteen ja onnistuu valtaamaan Durbuyn luota, mutta joutuu pysähtymään hetkeksi, koska huolto ei kykene toimimaan kauemmas. Muuten divisioonan yksiköt siirtymät katkomaan amerikkalisten huoltolinjoja – heidän nykyisiä asemia pystyy huoltamaan vain muutaman Ourthen ylittävän sillan kautta Hottonin luona, joita ei ole turvattu kovinkaan hyvin. Etelämpänä Manteuffel painostaa XLVII:tä jatkamaan länteen vaikka sen eteläsivusta uhkaa revetä entistä pahemmin. Panzer Lehrin rykmentit ovat kärjessä kahdella eri reitillä. Rochefortia kohti etenevä rykmentti kohtaa vähän sen eteläpuolella räjäytetyn sillan eikä kykene etenemään enempää. Havelangea kohti etenevä rykmentti sen sijaan pääsee etenemään nopeasti aina Marchen läpi, jossa jälleen yksi liittoutuneiden polttoainevarikko kaapataan. 2. panssaridivisioona kokonaisuudessaan ohjataan samalle reitille. Eteneminen on niin nopeaa, että yllätten XLVII:n kärki on liki saavuttanyt ryhmä Peiperin ja tuloksena suurimmalta osalta amerikkalaisten XVIII armeijakunnasta on huolto katkaistu.

*Yllättäen amerikkalaisten XVIII armeijakunta on jättänyt huoltolinjansa suojaamatta.*

II SS panssariarmeijakunta saapuu illan laskeutuessa lopulta operaatioalueelle Vielsamin luona. Alunperin suunnitelmana oli, että tämä vahva armeijakunta ottaisi tässä vaiheessa hyökkäyksen kärjen pohjoisessa I SS panssariarmeijakunnalta, mutta hyökkäys etenee niin hyvin, että saarroksiin jääneen XVIII armeijakunnan vahvojen yksiköiden neutralointi saattaa olla tarpeellisempaa. [Odottelin liki koko päivän, että I SS Pz saisi luotua riittävän ison aukon, jotta II SS Pz:n saisi tuotua sinne (liittoutuneiden yksiköitä tai kyliä ei saa olla kahden heksan sisällä), mutta sellaista ei syntynyt. II SS Pz piti tuoda sitten melko kauas idässä kartalle.] Etelässä LXXXV:n jalkaväkiyksiköt yrittävät kiriä kiinni XLVII:n yksiköitä, mutta etelässä on yhä huomattavia aukkoja.

Amerikkalaiset pyrkivät epätoivoitsesti hidastamaan läpimurron etenemistä. 1. jalkaväkidivisioonan 18. rykmentti, jonka odotettiin olevan Spassa onkin siirtynyt XLVII:n eteen. Tämä yksinään on kyllä riittämätön, sillä täällä on jo useita vaihtoehtoisia etenemisreittejä.

Tämän myötä hämärä laskee jälleen. Tilanne näyttää harvinaisen hyvältä. Yleensä XLVII pääsee suunnilleen näille maille pisimmillään, mutta se yleensä taphtuu vasta noin kahta päivää myöhemmin. Kun se ei ole joutunut käyttämään aikaa 101. maahanlaskudivisioonan neutralointiin, se on kyennyt etenemään paljon paremmin kuin yleensä. Se on myös estänyt liittouneita muodostamasta yhtenästä linjaa, minkä ansiosta I SS Pz on päässyt paljon pidemmälle kuin se yleensä pääsee.

Vuoro 5 (20.12.1944)

XLVII:n kärki saa vielä vahvistusta, kun Führerbegleitbrigade saapuu Marchen luo. [Tämä yksikkö olisi ollut tuotavissa kartalle kahden päivän ajan, mutta korteille on ollut parempaa käyttöä. Kaksi päivää reservi-laatikkoon siirtymisen jälkeen yksikön saa ilmaiseksi kartalle vuoron alussa.] Isolla osalla XVIII armeijakunnasta on nyt ongelmia huollon kanssa ja 106. jalkaväkidivisioonan miehet alkavat antautua suurin joukoin. Vain pieni osa alkuperäisestä divisoonasta pysyy aseissa Prümin lähellä.

LXXXV:n 5. laskuvarjodivisioona ottaa asemay Sure-joen myötäisesti ja 352. jalkaväkidivisioona pyrkii kuromaan kiinni aukkoa XLVII:een. Tässä maasto on onneksi suojana, näiden armeijakuntien välinen aukko on tiheää metsää, jossa liittoutuneillakin olisi ongelmia edetä. Pohjoisempana II SS Pz hyökkää motitetun 30. jalkaväkidivisioonan kimppuun. [Nämä yksiköt olisi mielummin jättänyt vielä vuoroksi mottiin, jotta niillä olisi hyökätessä Isolated status eikä vain nykyinen Out of Supply -status, mutta sää on paranemassa ja liittoutuneiden ilmavoimat alkavat toimia. Airpower-eventti liittoutuneille toisi ilmahuollon vahvimmalle Out of Supply tai Isolated-pinolle, jolloin se palaisi takaisin huoltoon. Ja noiden yllättävä palaaminen huoltoon ja mahdollinen murtautumisyritys pois ei olisi tässä vaiheessa lainkaan hyvä asia.] Lähes kokonaan ilman ammuksia divisioonasta eli olekaan mitään vastusta kahta panssaridivisioonaa vastaan. Lähes koko divisioona eliminoidaan, pieni osa onnistuu pakenemaan saartorenkaasta etelään, mutta ovat yhä kaukana liittoutuneiden linjoista.

Liittoutuneiden ilmavoimat yrittävät tehdä minkä voivat ja tiputtavat 30. divisioonan jäljelle jääneille osille suuren määrän ammuksia ja ruokaa – lienee koko divisoonan tarpeille mitoitettu. [Hyökkäys oli tosi tarpeen. Liittoutuneet nostivat ensimmäisellä kortillaan sen Airpower-eventin.]

LXVI hyökkää 106. jalkaväkidivisioonan rippeiden kimppuun ja tuhoaa ne. Se voi nyt ottaa asemat Elsenbornin-Malmedyn alueelta, joka vapauttaa sille alueelle jääneet I SS Pz:n yksiköt siirtymään lännemmäs. I SS Pz pyrkiikin etenemään länteen, erityisesti Meusen luona, mutta liittoutuneet ovat ehtineet tehdä teille esteitä ja eteneminen on toivottua hitaampaa.

*Liittoutuneiden esteet hidastavat I SS Pz:ia.*

Etelässä VII armeijakunta on liikkeellä. 9. panssaridivisoonan jäänteet ja 101. maahanlaskudivisioona otta asemia LXXX ja LXXXV armeijakuntia vastapäätä. Aivan itäreunassa 101. myös hyökkää LXXX:n heikointa osaa kohti ja onnistuu tuhoamaan kevyen sillanpääaseman Echternchin luona.

XLVII jatkaa etenemistään. Pioneerit korjaavat Panzer Lehrin eteläisen kärjen edessä olleen räjäytetyn sillan Rochefortin luona. Tämä kärki pääseekiin jo lähes Meuselle Dinantin luona. Liittoutuneiden alueelle tuomaa 1. jalkaväkidivisoonan rykmentin pitää yksi Panzer Lehrin yksikkö paikoillaan, muuten sitä vain lähdetään kiertämään useilla eri reiteillä.

Myös XII armeijakunta etsii hyökkäyksen paikkoja etelässä, mutta päätyy lopulta vain kaivautumaan asemiinsa. 1 SS Pz sen sijaan jatkaa etenemistään. 150. panssariprikaati pääsee jo Meusen rannalle Huyn itäpuolella ja ryhmä Paiper Namurin ja Dinantin välissä. Nyt edetään riskilläkin aina kun voi, saksalaisillakaan ei Hottonin länsipuolella ole oikein yhtenäistä linjaa vaan koko alue on molempien puolien yksittäisiä yksiköitä. Katsotaan kuka saa muodostettua varsinaisen linjan alueella.

Liittoutuneet yrittävät ensin. Yksi 82. maaahanlaskudivisioonan rykmenteistä, joka raportoitiin La Rochesta onkin ottanut aseman Huyn pohjoispuolelta. Ei vielä riitä pelastamaan liittoutuneisen asemia, mutta yksi mahdollinen etenemisreitti on nyt tukittu.

LXXX joutuu siirtämään painopistettään Echternachin itäpuolelle, jotta 101.:n mahdollinen jatkoeteneminen estetään. Keskellä rintamaa II SS Pz jatkaa keskustan ison motin pienentämistä, nyt kohteena on 505 PIR. laskuvarjojääkärit saadaan työnnettyä pois asemistaan tiheässä metsässä, mutta ne eivät kärsi juurikaan tappioita.

Liittoutuneet jatkavat pohjoisen linjan tukkimista. Aachenin alueelta rintamalta vedetyn VII armeijakunnasta saapuu ensimmäisenä 3. panssaridivisioonan ensimmäinen prikaati Huyhin.

Myös saksalaiset saavat vahvistuksia, kun LIII armeijakunnasta saapuu ensimmäinensenä führergrenadier-rykmentti Bastognen luon. LIII on asetettu 7. armeijakunnan alaisuuteen ja saapuu hyvään aikaan – siitä lienee hyvin apua LXXXV:n ja XLVII:n välisen aukon tukkimiseen. XLVII jatkaa etenemistä länttä kohti ja saavutta Meusen rannan Dinantin luona, mutta sitä lähestyessä myös etenemistä hidastavien liittoutuneiden esteiden määrät kasvavat.

Patton on kuitenkin liikkeellä. Hän on lähettänyt III armeijakunnan pohjoista kohti jo ennen kuin on saanut virallisen käskyn siihen. Sen saapumisaika alueelle on huomisen aikana. [Normaalisti tämä olisi ikävä eventti saksalaisille, mutta nyt se söi yhden potentiaalisen aktivoinnin liittoutuneilta ja III armeijakunta lienee yhä myöhässä.]

Ryhmä Peiper raivaa vihdoin esteet tieltään, ylittää Meusen ja kääntyy pohjoiseen, seuraillen joenvartta aina Namuriin saakka. Tämä uhkaa liittoutuneiden asemia vakavasti. [Oli vain 24% mahdollisuus, että Peiper pääsee Namuriin saakka ennen kuin se törmää seuraavaan esteeseen, mutta noppa oli Peiperin puolella. Tämän myötä Peiper on sellaisessa asemassa, että jos se pysyy huollossa, Saksa voittaa päivän lopussa (jos Meusen ylittänyt yksikkö on huollossa, Saksa saa +10 VP:n bonuksen kerran). Näillä pisteillä voitto onnistuu vain tänään, seuraavana päivänä se vaatisi jo 5 VP enemmän. Voittoon tarvittava voittopistemäärä kasvaa joka päivä 24. päivään saakka, jonka jälkeen strateginen voitto ei ole enää mahdollinen. 25. päivästä eteenpäin voittoon tarvittava pistemäärä alkaa taas pienetyä joka päivä ja 27. päivän jälkeen on kyse enää taktisesta voitosta. Vastaavasti liittoutuneiden voitolla on oma pisterajansa, jonka alle mennessä liittouneet voittavat. Tämä pisteraja muuttuu vastaavasti, mutta hitaammin, niin että 29. päivä rajat ovat lopulta samat: jos päivän lopussa ollaan sen päällä, saksalaiset saavat taktisen voiton, muuten liittoutuneet saavat taktisen voiton. Keskellä II SS Pz jatkaa hyökkäystä 505 PIR:iä vastaan. Nyt kun se on työnnetty pois metsästä, tämä kevyt jalkaväki ei enää kykene antamaan kunnollista vastarintaa vahvoille panssarivoimille ja se tuhotaan La Rochen itäpuolella.

Hämärän laskeutuessa seuraava 3. panssaridivisioonan prikaati saapuu Dinantiin. Mutta tämä ei ole riittävästi, saksan panssari ovat ylittäneet Meusen ja ryhmä Peiper jatkaa kohti Antwerpenia tasaisemmalla maastolla. Saksalaisten pitenevät huotolinjat ja paheneva liittoutuneiden ilmavoimien häirintä vaativat kuitenkin veronsa eikä saksalaisilla ole mahdollisuutta kunnolla hyökätä brittien XXX armeijakuntaa ja Kanadan II armeijakuntaa vastaan, jotka ovat ottaneet asemat sen luota. Saksalaisten päätavoite on jäänyt saavuttamatta, mutta liittouneet ovat joutuneet siirtämään useita isoja yksiköitä Antwerpenin puolustamiseen ja läpimurron pysäyttämiseen. Neljä amerikkalisten armeijakuntaa on myös kärsinyt kovia tappioita ja joudutaan vetämään uudelleenjärjestymään, kun tilanne on vakautettu. Liittoutuneiden huoltojärjestelyjen ja rintaman uudelleenjärjestely kestää pitkään ja kestää liki vuoden ennen kuin länsiliittoutuneet kykenevät jälleen aloittamaan isommat hyökkäykset. Lopulta sodan loputtua Saksa jaetaan länsiliittoutuneiden hallitsemaan Ruhriin ja Neuvostoliiton hallitsemaan Varsinais-Saksaan. Ydinpommin tuhoama Hampuri on jaettu eri liittoutuneiden hallitsemiin sektoreihin.

[Tulos: Strateginen voitto Saksalle.]