Kategoria: Tapahtumaraportti

Tämä tapahtumaraportti (after-action report) on alunperin julkaistu Suomen Lautapeliseuran foorumilla tammikuussa 2019 (linkki alkuperäiseen). Raportin on kirjoittanut Antero Kuusi ja se julkaistaan täällä hänen luvallaan. Kaikki kuvat on julkaistu imgurissa. 

Raportin aikaisemmat osat löytyvät täältä (1/3) ja täältä (2/3).

Vuoro 4 (19.12.1944)

Tilanne näyttää yllättävänkin hyvältä. Liittoutuneiden linjoissa on isot aukot sekä etelässä että pohjoisessa. Toisen niistä ne ehkä ehtivät tukkia, mutta heille tulee todella kiire ehtiäkseen tukkia molemmat. Saksalaistenkin linjat kyllä ovat venymässä, LXXXV:n ja XLVII:n välille on muodostumassa aukko, jota liittoutuneiden etelässä olevat yksiköt voivat ehkä lähteä hyödyntämään. Pohjoisessa I SS Pz:n tilannetta hankaloittaa se, että etenemisen myötä jatkuvasti suurempi osa joukoista joudutaan jättämään sivustan suojaksi. Tätä tosin todennäköisesti tulee auttamaan se, että II SS panssariarmeijakunnan pitäisi saapua tänään. Sen pitäisi kyetä toimimaan uutena kärkenä pohjoisen hyökkäyksessä.

Aukkoja pyritään hyödyntämään heti aamusta. Yksi Panzer Lehrin rykmenteistä tiedustelee tietä pohjoiseen samalla, kun muut lähestyvät Bastongea. Silloin ilmenee, että yön aikana Bastongeen on saapunu yksi rykmentti 4. jalkaväkdivisioonasta, jonka raportoitiin olevan etelässä LXXX:n rintamalla. Yksiköt siis ympäröivätkin Bastongen samalla, kun 2. panssaridivisioonaa siirtyy liitymään hyökkäykseen. Nopea, vahva hyökkäys kannattaa ja puolustajat yllätetään, kun ovat vielä valmistelemassa puolustusta. Hyökkäys valtaa Bastongen ja panssarit pääsevät etenemään jo sen läpi. Bastongesta vallataan myös liittoutuneiden polttoainevarasto, josta on hyötyä tulevina päivinä. Pohjoisessa myös I SS Pz pyrkii hyödyntämään aamun tilannetta. Suorin etenemisreitti on täälläkin tukossa, koska Ouffetia puolustamassa ei olekaan vain muutamia takalinjan joukkoja vaan 517. laskuvarjoprikaati. Myös muilla suunnilla liittoutuneiden esteet ja vartiot hidastavat etnemistä. Lopulta I SS Pz:n yksiköt tiedustelevat parasta etenemissuuntaa, piirittävät Trois Pontsin puolustajat ja valmistautuvat hyökkäämään Hottonin suuntaa puolustavan yksikön kimppuun.

Amerikkalaisten V armeijakunta reagoi ja osa 9. jalkaväkidivisioonasta siirtyy vahvistamaan linjaa Werdemontin pohjoispuolella. Muualla pohjoisella rintamalinjalla etsitään heikkouksia, mutta ainoa isompi hyökkäys tapahtuu Büllingenin luona, jossa kaksi rykmenttiä hyökkäävät heikohkojen sivustaa turvaamaan jääneiden yksiköiden kimppuun – mahdollisesti tavoitteenaan vapauttaa 106. divisioona.

[Ensimmäinen kunnollinen tilaisuus esitellä liittoutuneiden aktivointimekaniikkaa. Kun muodostelma aktivoidaan, Action-pakasta nostetaan kolme korttia, joissa on eri toimintoja. Taistelun edetessä pakkaan tulee enemmän ja enemmän hyökkäystoimintoja ja puolustus- ja vetäytymiskortit vähenevät. Nostettuja kortteja tarkastellaan yläkulman numerojärjestyksessä. Jokaisessa kortissa on listattu minkä ID-numeron yksiköt ovat valideja tälle, mikä on ehto toiminnolle ja mikä on itse toiminto. Tässä tapauksessa kaksi yksikköä (numerot 09 ja 11) täytti Fill the Gap -kortin ehdot, joka oli ensimmäisenä. Yläreunan numerojärjestyksen mukaan 11 toimii ensin, jonka jälkeen numero 09 ei enää täytä ehtoa (saksalaiset eivät enää pääse liikkumaan mihinkään asemaan, mihin se pääsee). Myös toinen kortti oli identtinen, joten siinä ei tapahtunut mitään. Kolmannella kortilla yksikkö 05 täyttää ehdon Büllingenin itäpuolella olevaan stackiin verrattuna, mutta kortin alareunassa on ehto ”Protect VP Hex”, mikä antaa tiettyjä rajoituksia, mm. sen, että yksikkö ei hyökkää pois VP-heksasta ellei siellä ole riittävästi ylimääräisiä yksiköitä – ja 05 on yksin Elsenbornin VP-heksassa. 09 voisi hyökätä, koska se ei tehnyt mitään ensimmäisillä korteilla, mutta kantaman päässä ei ole validia kohdetta – joen takan olevien yksiköiden teho tuplataan arvioidessa hyökkääkö AI niitä vastaan. Samoin lähes kaikilla muilla yksiköillä. Lopulta ainoastaan yksiköiden 13 ja 15 pino löytää validin kohteen. ”Other proximate units reinforce” tarkoittaa, että sitten katsotaan kaikki yksiköt (ei vain aktivoidut), jotka eivät ole aktivoitu. Kaikki, jotka yltävät liikkumaan viereen, tekevät niin ja liittyvät taisteluun. Tässä tapauksessa saksalaisten yksiköiden ZOCit ja metsä Elsenbornin pohjoispuolella hidastavat liikettä niin paljon, että pohjoislaidan yksikkö 03 olisi ainoa, joka sinne yltäisi. Kortissa on kuitenkin ehto ”Preserve Line” ja tämä liike avaisi sen pohjoispuolelle reitin linjojen taakse, joten ehto kieltää sitä liikkumasta. 13 ja 15 hyökkäävät siis itse ja saavat kortissao levan ”Tank Battalion” -taktiikan plus yhden pakasta nostettavan satunnaisen taktiikan (tämä nostetaan aina liittoutuneiden hyökkäyksiin). Kun viimeinen Action-kortti on tehty, ne aktivoidut yksiköt, jotka eivät ole aktivoinnilla tehneet mitään, rakentavat itselleen kenttälinnoituksen.]

Liittoutuneilla on sekä raskaan tykistön tuki että panssaripataljoona tukenaan, mutta höykkäys tapahtuu niin lähellä Westwallia, että saksalaistenkin raskaat tykit yltävät tukemaan taistelua [saksalaisille pelattu Fixed Artillery -taktiikka]. Hyökkäys työntää saksalaisia taaksepäin, mutta amerikkalaiset kärsivät tappioita saksalaisten tykkitulesta. [Tulos oli A1 D1. Pari päivää aikaisemmin olisi pitänyt ottaa tappioita yksikölle, jotta huoltolinja olisi pysynyt auki, mutta tällä hetkellä koko rintamaa pystytään helposti huoltamaan etelämpää St. Vithin kautta, joten puolustajien osuman voi hyvin konvertoida vetäytymiseksi. Varsinkin, kun amerikkalaisilla ei ole tällä osalla rintamaa voimaa edetä oikeastaan yhtään enempää.]

Etelämpänä LVIII ja LXVI jatkavat 106. jalkaväkidivisioonan motin tuhoamista. Amerikkalaisten ammukset ovat käytännössä loppu, joten juuri minkäänlaista vastarintaa ei enää tarjota [yksiköt ovat olleet niin pitkään pois huollosta, että ovat saaneet Isolated-statuksen, jolloin ne eivät voi enää tehdä vahinkoa taistelussa]. Siltikin motti on hyvin sitkeä ja se pienenee hyvin hitaasti.

XLVII lähtee jatkamaan Bastongesta eteenpäin. 2. panssaridivisioona saavuttaa St. Hubertin kohtaamatta vastarintaa. Pohjoisempana Panzer Lehr törmää liittouneiden esteisiin, mutta pääsee La Rochessa olevan 82. maahanlaskudivisioonan selustaan. XLVII:llä on yhä useita mahdollisia etenemisreittejä, isoin ongelma alkaa olla eteläisen sivustan uhka – aukko LXXXV:hen uhkaa revetä entisestään. Pohjoisempana Dietrich määrää I SS Pz:n kääntämään etenemissuuntaansa pois pohjoisesta vahvemmin länteen. Yksiköt poistuvat siis Ouffet’n suunnasta ja keskittyvät hyökkäämään Manhaysta eilen pois työnnetyn 7. panssaridivisioonaan osaa vastaa, joka vaikuttaa olevan ainoa este Hottonin suunnalla. Molemmilla puolilla on tukenaan pioneereja ja tankkeja, joskin saksalaisilla on niitä paljon enemmän. Mutta amerikkalaiset ovat puolestaan asemissa hyvin tiheässä metsässä, mikä vaikeuttaa hyökkäämistä. Maasto estääkin minkäänlaisen läpimurron hyökkäyksessä.

Etelässä amerikkalaisten VIII armeijakunta pyrkii tiivistämään linjojaan. Kevyet hyökkäykset aiheuttavat tappioita saksalaisten heikoimmille yksiköille samalla kun 9. panssaridivisioonan viimeiset osat taistelevat tiensä pois motista Ourin varrella.

Idässä 3. panssarikrenatööridivisioona saapuu vahvistamaan LXVII:ta. Kunhan se pääsee toimintaan, se todennäköisesti kykenee motittamaan 99. jalkaväkidivisioonana, joka eteni hyökkäyksensä jälkeen Büllingenin itäpuolella. Etelässä LXXXV taas ottaa paremmat puolustusasemat, kun VIII armeijakunta on aktivoitunut ja pyrkii samalla pienentämään aukkoa XLVII:n yksiköihin.

V armeijakunnan komentajat ilmeisesti tajuavat uhan 99. jalkaväkidivisioonalle, sillä se vetäytyy takaisin asemiin Elsenbornin luokse. Samalla Werdemontin luona amerikkalaiset etenevät alueelle, josta I SS Pz on juuri kääntynyt pois.

1.SS panssaridivisioona toteaa 7. panssaridivisioonan olevan liian hyvässä asemassa ja jättää sen asemiinsa. Ryhmä Peiper kääntyy länteen ja onnistuu valtaamaan Durbuyn luota, mutta joutuu pysähtymään hetkeksi, koska huolto ei kykene toimimaan kauemmas. Muuten divisioonan yksiköt siirtymät katkomaan amerikkalisten huoltolinjoja – heidän nykyisiä asemia pystyy huoltamaan vain muutaman Ourthen ylittävän sillan kautta Hottonin luona, joita ei ole turvattu kovinkaan hyvin. Etelämpänä Manteuffel painostaa XLVII:tä jatkamaan länteen vaikka sen eteläsivusta uhkaa revetä entistä pahemmin. Panzer Lehrin rykmentit ovat kärjessä kahdella eri reitillä. Rochefortia kohti etenevä rykmentti kohtaa vähän sen eteläpuolella räjäytetyn sillan eikä kykene etenemään enempää. Havelangea kohti etenevä rykmentti sen sijaan pääsee etenemään nopeasti aina Marchen läpi, jossa jälleen yksi liittoutuneiden polttoainevarikko kaapataan. 2. panssaridivisioona kokonaisuudessaan ohjataan samalle reitille. Eteneminen on niin nopeaa, että yllätten XLVII:n kärki on liki saavuttanyt ryhmä Peiperin ja tuloksena suurimmalta osalta amerikkalaisten XVIII armeijakunnasta on huolto katkaistu.

II SS panssariarmeijakunta saapuu illan laskeutuessa lopulta operaatioalueelle Vielsamin luona. Alunperin suunnitelmana oli, että tämä vahva armeijakunta ottaisi tässä vaiheessa hyökkäyksen kärjen pohjoisessa I SS panssariarmeijakunnalta, mutta hyökkäys etenee niin hyvin, että saarroksiin jääneen XVIII armeijakunnan vahvojen yksiköiden neutralointi saattaa olla tarpeellisempaa. [Odottelin liki koko päivän, että I SS Pz saisi luotua riittävän ison aukon, jotta II SS Pz:n saisi tuotua sinne (liittoutuneiden yksiköitä tai kyliä ei saa olla kahden heksan sisällä), mutta sellaista ei syntynyt. II SS Pz piti tuoda sitten melko kauas idässä kartalle.] Etelässä LXXXV:n jalkaväkiyksiköt yrittävät kiriä kiinni XLVII:n yksiköitä, mutta etelässä on yhä huomattavia aukkoja.

Amerikkalaiset pyrkivät epätoivoitsesti hidastamaan läpimurron etenemistä. 1. jalkaväkidivisioonan 18. rykmentti, jonka odotettiin olevan Spassa onkin siirtynyt XLVII:n eteen. Tämä yksinään on kyllä riittämätön, sillä täällä on jo useita vaihtoehtoisia etenemisreittejä.

Tämän myötä hämärä laskee jälleen. Tilanne näyttää harvinaisen hyvältä. Yleensä XLVII pääsee suunnilleen näille maille pisimmillään, mutta se yleensä taphtuu vasta noin kahta päivää myöhemmin. Kun se ei ole joutunut käyttämään aikaa 101. maahanlaskudivisioonan neutralointiin, se on kyennyt etenemään paljon paremmin kuin yleensä. Se on myös estänyt liittouneita muodostamasta yhtenästä linjaa, minkä ansiosta I SS Pz on päässyt paljon pidemmälle kuin se yleensä pääsee.

Vuoro 5 (20.12.1944)

XLVII:n kärki saa vielä vahvistusta, kun Führerbegleitbrigade saapuu Marchen luo. [Tämä yksikkö olisi ollut tuotavissa kartalle kahden päivän ajan, mutta korteille on ollut parempaa käyttöä. Kaksi päivää reservi-laatikkoon siirtymisen jälkeen yksikön saa ilmaiseksi kartalle vuoron alussa.] Isolla osalla XVIII armeijakunnasta on nyt ongelmia huollon kanssa ja 106. jalkaväkidivisioonan miehet alkavat antautua suurin joukoin. Vain pieni osa alkuperäisestä divisoonasta pysyy aseissa Prümin lähellä.

LXXXV:n 5. laskuvarjodivisioona ottaa asemay Sure-joen myötäisesti ja 352. jalkaväkidivisioona pyrkii kuromaan kiinni aukkoa XLVII:een. Tässä maasto on onneksi suojana, näiden armeijakuntien välinen aukko on tiheää metsää, jossa liittoutuneillakin olisi ongelmia edetä. Pohjoisempana II SS Pz hyökkää motitetun 30. jalkaväkidivisioonan kimppuun. [Nämä yksiköt olisi mielummin jättänyt vielä vuoroksi mottiin, jotta niillä olisi hyökätessä Isolated status eikä vain nykyinen Out of Supply -status, mutta sää on paranemassa ja liittoutuneiden ilmavoimat alkavat toimia. Airpower-eventti liittoutuneille toisi ilmahuollon vahvimmalle Out of Supply tai Isolated-pinolle, jolloin se palaisi takaisin huoltoon. Ja noiden yllättävä palaaminen huoltoon ja mahdollinen murtautumisyritys pois ei olisi tässä vaiheessa lainkaan hyvä asia.] Lähes kokonaan ilman ammuksia divisioonasta eli olekaan mitään vastusta kahta panssaridivisioonaa vastaan. Lähes koko divisioona eliminoidaan, pieni osa onnistuu pakenemaan saartorenkaasta etelään, mutta ovat yhä kaukana liittoutuneiden linjoista.

Liittoutuneiden ilmavoimat yrittävät tehdä minkä voivat ja tiputtavat 30. divisioonan jäljelle jääneille osille suuren määrän ammuksia ja ruokaa – lienee koko divisoonan tarpeille mitoitettu. [Hyökkäys oli tosi tarpeen. Liittoutuneet nostivat ensimmäisellä kortillaan sen Airpower-eventin.]

LXVI hyökkää 106. jalkaväkidivisioonan rippeiden kimppuun ja tuhoaa ne. Se voi nyt ottaa asemat Elsenbornin-Malmedyn alueelta, joka vapauttaa sille alueelle jääneet I SS Pz:n yksiköt siirtymään lännemmäs. I SS Pz pyrkiikin etenemään länteen, erityisesti Meusen luona, mutta liittoutuneet ovat ehtineet tehdä teille esteitä ja eteneminen on toivottua hitaampaa.

Etelässä VII armeijakunta on liikkeellä. 9. panssaridivisoonan jäänteet ja 101. maahanlaskudivisioona otta asemia LXXX ja LXXXV armeijakuntia vastapäätä. Aivan itäreunassa 101. myös hyökkää LXXX:n heikointa osaa kohti ja onnistuu tuhoamaan kevyen sillanpääaseman Echternchin luona.

XLVII jatkaa etenemistään. Pioneerit korjaavat Panzer Lehrin eteläisen kärjen edessä olleen räjäytetyn sillan Rochefortin luona. Tämä kärki pääseekiin jo lähes Meuselle Dinantin luona. Liittoutuneiden alueelle tuomaa 1. jalkaväkidivisoonan rykmentin pitää yksi Panzer Lehrin yksikkö paikoillaan, muuten sitä vain lähdetään kiertämään useilla eri reiteillä.

Myös XII armeijakunta etsii hyökkäyksen paikkoja etelässä, mutta päätyy lopulta vain kaivautumaan asemiinsa. 1 SS Pz sen sijaan jatkaa etenemistään. 150. panssariprikaati pääsee jo Meusen rannalle Huyn itäpuolella ja ryhmä Paiper Namurin ja Dinantin välissä. Nyt edetään riskilläkin aina kun voi, saksalaisillakaan ei Hottonin länsipuolella ole oikein yhtenäistä linjaa vaan koko alue on molempien puolien yksittäisiä yksiköitä. Katsotaan kuka saa muodostettua varsinaisen linjan alueella.

Liittoutuneet yrittävät ensin. Yksi 82. maaahanlaskudivisioonan rykmenteistä, joka raportoitiin La Rochesta onkin ottanut aseman Huyn pohjoispuolelta. Ei vielä riitä pelastamaan liittoutuneisen asemia, mutta yksi mahdollinen etenemisreitti on nyt tukittu.

LXXX joutuu siirtämään painopistettään Echternachin itäpuolelle, jotta 101.:n mahdollinen jatkoeteneminen estetään. Keskellä rintamaa II SS Pz jatkaa keskustan ison motin pienentämistä, nyt kohteena on 505 PIR. laskuvarjojääkärit saadaan työnnettyä pois asemistaan tiheässä metsässä, mutta ne eivät kärsi juurikaan tappioita.

Liittoutuneet jatkavat pohjoisen linjan tukkimista. Aachenin alueelta rintamalta vedetyn VII armeijakunnasta saapuu ensimmäisenä 3. panssaridivisioonan ensimmäinen prikaati Huyhin.

Myös saksalaiset saavat vahvistuksia, kun LIII armeijakunnasta saapuu ensimmäinensenä führergrenadier-rykmentti Bastognen luon. LIII on asetettu 7. armeijakunnan alaisuuteen ja saapuu hyvään aikaan – siitä lienee hyvin apua LXXXV:n ja XLVII:n välisen aukon tukkimiseen. XLVII jatkaa etenemistä länttä kohti ja saavutta Meusen rannan Dinantin luona, mutta sitä lähestyessä myös etenemistä hidastavien liittoutuneiden esteiden määrät kasvavat.

Patton on kuitenkin liikkeellä. Hän on lähettänyt III armeijakunnan pohjoista kohti jo ennen kuin on saanut virallisen käskyn siihen. Sen saapumisaika alueelle on huomisen aikana. [Normaalisti tämä olisi ikävä eventti saksalaisille, mutta nyt se söi yhden potentiaalisen aktivoinnin liittoutuneilta ja III armeijakunta lienee yhä myöhässä.]

Ryhmä Peiper raivaa vihdoin esteet tieltään, ylittää Meusen ja kääntyy pohjoiseen, seuraillen joenvartta aina Namuriin saakka. Tämä uhkaa liittoutuneiden asemia vakavasti. [Oli vain 24% mahdollisuus, että Peiper pääsee Namuriin saakka ennen kuin se törmää seuraavaan esteeseen, mutta noppa oli Peiperin puolella. Tämän myötä Peiper on sellaisessa asemassa, että jos se pysyy huollossa, Saksa voittaa päivän lopussa (jos Meusen ylittänyt yksikkö on huollossa, Saksa saa +10 VP:n bonuksen kerran). Näillä pisteillä voitto onnistuu vain tänään, seuraavana päivänä se vaatisi jo 5 VP enemmän. Voittoon tarvittava voittopistemäärä kasvaa joka päivä 24. päivään saakka, jonka jälkeen strateginen voitto ei ole enää mahdollinen. 25. päivästä eteenpäin voittoon tarvittava pistemäärä alkaa taas pienetyä joka päivä ja 27. päivän jälkeen on kyse enää taktisesta voitosta. Vastaavasti liittoutuneiden voitolla on oma pisterajansa, jonka alle mennessä liittouneet voittavat. Tämä pisteraja muuttuu vastaavasti, mutta hitaammin, niin että 29. päivä rajat ovat lopulta samat: jos päivän lopussa ollaan sen päällä, saksalaiset saavat taktisen voiton, muuten liittoutuneet saavat taktisen voiton. Keskellä II SS Pz jatkaa hyökkäystä 505 PIR:iä vastaan. Nyt kun se on työnnetty pois metsästä, tämä kevyt jalkaväki ei enää kykene antamaan kunnollista vastarintaa vahvoille panssarivoimille ja se tuhotaan La Rochen itäpuolella.

Hämärän laskeutuessa seuraava 3. panssaridivisioonan prikaati saapuu Dinantiin. Mutta tämä ei ole riittävästi, saksan panssari ovat ylittäneet Meusen ja ryhmä Peiper jatkaa kohti Antwerpenia tasaisemmalla maastolla. Saksalaisten pitenevät huotolinjat ja paheneva liittoutuneiden ilmavoimien häirintä vaativat kuitenkin veronsa eikä saksalaisilla ole mahdollisuutta kunnolla hyökätä brittien XXX armeijakuntaa ja Kanadan II armeijakuntaa vastaan, jotka ovat ottaneet asemat sen luota. Saksalaisten päätavoite on jäänyt saavuttamatta, mutta liittouneet ovat joutuneet siirtämään useita isoja yksiköitä Antwerpenin puolustamiseen ja läpimurron pysäyttämiseen. Neljä amerikkalisten armeijakuntaa on myös kärsinyt kovia tappioita ja joudutaan vetämään uudelleenjärjestymään, kun tilanne on vakautettu. Liittoutuneiden huoltojärjestelyjen ja rintaman uudelleenjärjestely kestää pitkään ja kestää liki vuoden ennen kuin länsiliittoutuneet kykenevät jälleen aloittamaan isommat hyökkäykset. Lopulta sodan loputtua Saksa jaetaan länsiliittoutuneiden hallitsemaan Ruhriin ja Neuvostoliiton hallitsemaan Varsinais-Saksaan. Ydinpommin tuhoama Hampuri on jaettu eri liittoutuneiden hallitsemiin sektoreihin.

[Tulos: Strateginen voitto Saksalle.]

Tämä tapahtumaraportti (after-action report) on alunperin julkaistu Suomen Lautapeliseuran foorumilla tammikuussa 2019 (linkki alkuperäiseen). Raportin on kirjoittanut Antero Kuusi ja se julkaistaan täällä hänen luvallaan. Kaikki kuvat on julkaistu imgurissa. 

Raportin ensimmäinen osa on täällä, ja toinen osa täällä.

Vuoro 2 (17.12.1944)

Suurin osa 106. jalkaväkidivisioonasta on liki saarrettu ja niiden huolto on estetty. Täysimittainen saarros toteutuisi, jos I SS Pz ja LVIII onnistuisivat yhdistämään alueensa St. Vithissä. Aamun aluksi tulee myös tieto, että Von der Heyten ryhmän on yön aikana törmännyt vahvaan liittoutuneiden yksikköön ja eliminoitu käytännössä täysin. [Tämä oli saksalaisten viimeinen laskuvarjo-operaatio ja oli historiallisesti täydellinen katastrofi. Sen tarkoituksena oli ottaa haltuun muutama tärkeä tienristeys V armeijakunnan linjojen takana, mutta ryhmä levisi pahasti hypyn aikana ja menetti suurimman osan ammuksistaan. Tuloksena se vain kykeni yrittämään palaamista takaisin saksalaisten linjoille. Pelissä tätä edustaa yksi eventti, joka on lähes aina pelattu kahden ensimmäisen päivän aikana (suurin osa kortin muista käytöistä on kielletty näinä päivinä), joka tuo laudalle yhden heikon yksikön, joka hyvällä tuurilla haittaa vähän liittoutuneiden huoltoa, mutta yleensä vain istuu paikallaan. Jos saksalaiset saavat muun yksikön samaan heksaan sen kanssa, yksikkö poistuu ja saksalaiset saavat yhden voittopisteen. Yleensä se eliminoituu tätä ennen huollon puutteeseen. Ja tällä kertaa noppa eliminoi sen jo laudalle tullessa.]

6. panssariarmeija komentaja Dietrich painostaa I SS Pz:a etenemään mahdollisimaan nopeasti. Se hyödyntääkin aukon liittoutuneiden linjassa ja Ryhmä Peiper etenee jo aamun aikana Vielsamiin asti [tässä oli onnea, ettei matkalla kohdattu yhtään estettä. Loppuosa 1. SS panssaridivisioonasta pyrkii sulkemaan 106. jalkaväkidivisioonan saaroksen koordinoidulla hyökkäyksellä St. Vithiin. Samalla loppuosa armeijakunnasta pyrkii seuraamaan tätä kärkeä läpi aukosta mahdollisimman nopeasti. Amerikkalaisilla on yllättäen panssaripataljoona tukenaan, mutta hyökkäys on liian ylivoimainen siitä huolimatta. Puolustajista vain pieni osa kykenee perääntymään ja nekin jäävät saaroksiin, mutta hyökkäävät eliittiyksiköt ottavat myös tappioita.

XVIII armeijakunnan takalinjoilla olleet yksiköt alkavat saapua. 9. panssaridivisioona yrittää tukkia aukkoa ottamalla asemat Stavelotista Trois Pointin kautta Manhayhin. [I SS Pz:n eteneminen oli todella hyvin ajoitettu. Jos nuo liittoutuneiden yksiköt olisivat saapuneet ennen sitä, ne olisivat sijoittuneet St. Vithin länsi- ja pohjoispuolelle tukkien aukon. Nyt ne eivät riitä kuin tukkimaan pohjoisosan siitä].

Etelässä pääsosa LXXXV:stä ylittää pyrkien pääsemään asemaan, josta voisi hyökätä etelään. Samalla XLVII siirtyy hyökkäämään 9. panssaridivisioonan yksiköitä vastaan, jotka eilen illalla pysäyttivät sen etenemisen. Amerikkalaiset ottavat tappioita, mutta pysyvät sitkeästi asemissaan.

I SS Pz jatkaa etenemistään, mutta Vielsamin länsipuolisissa metsissä vastaan alkaa tulla esteitä, jotka hidastavat panssareita. 12. SS panssaridivisioona saapuu St. Vithin edustalle ja yhdessä LVIII:n yksiköiden kanssa eliminoi viimeiset rippeet St. Vithin puolustajista.

XVLII:n toinen panssaridivisioona jatkaa hyökkäystä, jolla se pyrkii läpimurtoon 9. panssaridivisioonan pohjoisinta osaa vastaa. Menestys St. Vithissä kuitenkin mahdollistaa, että tällä kertaa samaan aikaan 116. panssaridivisioona pääsee iskemään asemia vastaan pohjoisesta. Tämä lopulta romauttaa amerikkalaisten asemat ja hyökkäys pääsee etenemään täälläkin vihdoin. Idenpänä LXVI aloittaa hyökkäyksen saarroksiin jääneen 106. divisioonan asemiin. [Tämä hyökkäys on osittain motin raivaamista, mutta enemmän turhien korttien käyttämistä, jolla minimoidaan liittoutuneiden vuorot.]

Amerikkalaisilla alkaa selvästi olla kiire koittaa tukkia etenemisreitti, sillä yksi rykmentti 1. jalkaväkidivisioonasta, joka on osa V armeijakuntaa ottaa kiireesti asemia suoraan Peiperin ryhmän edessä. Rykmentti on melko kaukana muista armeijakuntansa yksiköistä, ilmeisesti armeijakunnan reservistä lähetetty etelään. Peiperin ryhmä ei jää taistelemaan sen kanssa vaan kiertää sen pohjoispuolelta. [Tämä liike tapahtuu kortilla, joka sallii 17. tai 18. päivä Peiperin tai 150. passariprikaatin, joka oli varustettu kaapatuilla Shermaneilla, liikkua huomiomatta amerikkalaisten yksiköiden ZOCia. Tämä jättää ilmestyneen yksikön ”threat of surround” -tilanteeseen, josta ne usein vetäytyvät aktivoituessaan elleivät ole voittopisteheksasta. Peiper on kyllä myös pois huollosta, mutta saksalaiset yksiköt ovat immuuneja sille kolmen ensimmäisen päivän aikana].

Tätä myötä myös hämärä laskeutuu. I SS Pz on päässyt etenemään odotettua paremmin, mutta vastineeksi XLVII ei puolestaan ole päässyt etenemään juuri lainkaan. Keskusta on vielä hyvin auki, mutta huomenna on odotettavissa amerikkalaisten laskuvarjodivisioonien saapuminen.

Vuoro 3 (18.12.1944)

Kun amerikkalaisten 9. panssaridivisioonan pohjoisempi asema on tuhottu edellisen päivän lopuksi, XLVII armeijakunta aloittaa hyökkäämällä kokonaisuudessaan eteläisemmän aseman kimppuun. Luulisi tämän tehon riittävän. Hyökkäys aiheuttaakin puolustajille kovia tappioita ja työntää niitä taaksepäin. Pieni osa panssareista on vielä kykeneviä hidastamaan etenemistä suoraan Bastongeen päin, mutta niidenkin kiertäminen pitäisi onnistua helposti. Vähän etelämpänä LXXXV aremijakuntakin saa etenemisensä liikkeelle. 5. laskuvarjodivisioon kiertää syntyneestä aukosta osittain 109. jalkaväkirykmentin asemien taakse. Hyökkäys murtaa puolustajien aseman kokonaan ja 109. jalkaväkirykmentti käytännössä tuhoutuu. [Onnekas nosto, kuudella chitillä tulos oli A0 D4 pitkälti sen ansiosta, että nousi kaksi ”Flank Attack” -chitiä].

Liittoutuneet kiirehtivät lisää vahvistuksia aukkoa täyttämään. Koko 30. jalkaväkidivisioona ottaa aseman metsästä Houffalizen koillispuolelta. [AI yrittää tuoda vahvistukset eri heksoihin, mutta nyt armeijakunnan operaatioalueella oli vain yksi kriteerit täyttävä heksa. Joten koko divisioona pinottiin sinne. Tavoitteena on nyt motittaa tuo divisioona ennen kuin sille tulee tilaisuutta liikkua parempiin asemiin.]

I SS Pz levittää läpimurtoaluettaan. 12. SS panssaridivisioona lähestyy Trois Pointin ja Stavelotin siltoja, mutta liittoutuneet ovat räjäyttäneet kaikki sillat tältä alueelta. Läpimurron kärjessä 1. jalkaväkidivisioonan yhden rykmentin hallussaan pitämä risteys Manhayn kaakkoispuolella olisi paras reitti jatkaa länteen, joten 1. SS panssaridivisioona Ryhmä Peiperin johdolla hyökkää sinne. Vaikka amerikkalaisilla on pioneeriosasto tukenaan, ei puolustajilla ole mitään mahdollisuutta pidätellä näin ylivoimaista panssarimäärää. [Taas onnekas nosto. Puolustajat olivat tiheässä metsässä ja linnoitetuissa asemissa, koska saiva Combat Engineer taktiikan, mutta chiteissä, jotka nousi, oli kriteerinä vain voimasuhteita ja panssaritukea, jotka molemmat olivat vain saksalaisilla.] LVIII hyödyntää heti syntynyttä aukkoa ja lähtee ympäröimään 30. jalkaväkidivisioonan asemia.

Liittoutuneiden, ja nimenomaan XVIII armeijakunnan, vahvistusten saapuminen jatkuu. Nyt 82. maahanlaskudivisioona tuo suurimman osan vahvuudestaan La Rocheen. Ainoastaan 505. laskuvarjorykmentti ottaa asemat sen itäpuolelta.

Etelässä LXXXV armeijakunta hyödyntää tekemäänsä aukkoa ja lähtee etenemään. Ilmeisesti liittoutuneiden huomio on kokonaan pohjoisessa, koska se ei kohtaa lainkaan vastarintaan ja saa otettua haltuunsa Ettelbrückin ja sen sillat ehjänä. Samalla liittoutuneiden eteläsivusta yksiköt ovatkin vaarassa jäädä saarrostetuksi. Model puolestaan kehottaa XLVII:tä etenemään kohti Bastongea mahdollisimman nopeasti. 9. panssaridivisioonan pääyksikön jämien kiertäminen ei onnistukaan, koska pohjoispuolelle liittoutuneet ovat ehtineet rakentaa esteitä ja etelässä tiheä metsä estää kulun. Eteneminen riittää kuitenkin katkaisemaan 30. jalkaväkidivisioonan viimeisen huoltoreitin Houffalizen kautta. Kun kiertoreitti on tukossa, armeijakunnan panssarit hyökkäävät 9. panssaridivisioonan rippeiden kimppuun. Nämä rippeet tuhotaan täysin ja reitti Bastogneen näyttää olevan auki.

Liittoutuneiden komentoporras on ilmeisesti tietämätön Bastongen tilanteesta, sillä 101. maahanlaskudivisioona saapuu rintamalle, mutta ottaa asemat Ettelbrückin eteläpuolelta, jossa se pysäyttää LXXXV armeijakunnan etenemisen. Reitti Bastongeen, ja ilmeisesti siitä eteenpäinkin, jää yhä täysin auki. [Tässä kävi tuuri korttien järjestyksen kanssa. AI ensisijaisesti laittaa yksiköt kolmen heksan sisään olemassa olevasta yksiköstä – ja kun useampi yksikkö on tulossa kartalle, se voi ketjuttua, eli usein seuraava menee sitten kolmen heksan päähän tästä, jne. Tällä kertaa ainoa hengissä ollut VIII armeijakunnan yksikkö oli LXXXV:n vieressä ollut 9. panssaridivisioonan osa. Jolloin yksiköt tulivat sitten tälle alueelle. Jos tämä kortti olisi noussut ennen edellistä taistelua, siinä tuhottu yksikkö olisi sisällyttänyt myös Bastongen alueen ensimmäiseen tarkasteluun ja siella on korkeamman prioriteetin asemat. Nyt 101. meni ihan yhdentekevälle alueelle eikä blokkaamaan XLVII:tä, kuten yleensä.]

LXVI armeijakunta on jatkanut 106. jalkavädivisioonan eliminoimista, mutta edistys ei ole ollut kovin nopeaa. 423. rykmentti on työnnetty Ouria vasten ja divisioonalta ovat ammuksetkin melkein lopussa, mutta se silti tekee sitkeästi vastarintaa. Lännenpänä I SS Pz jatkaa yritystä murtautua linjojen läpi. Nyt 1. SS panssaridivisioona ja osat 12. SS panssaridivisioonasta hyökkävät Manhayhin. Heillä on tukenaan sekä tykistöä että harvinainen Luftwaffen Jabo-isku [saksalaisten on todella harvinaista saada ilmatukea. Yksi tai kaksi korttia antavat sen taktiikkana 20. päivän jälkeen, mutta muulloin armeija- ja armeijaryhmäkorttien ”Any tactic” -käyttö on ainoa tapa saada se. Nyt 7. Armeijan kortille ei ollut erityistä käyttöä ja muut mahdolliset taktiikat, jota sillä olisi voinut ottaa ovat tässä taistelussa aika hyödyttömiä [puolustaja on kylässä, joka estää ison osan taktiikoiden efekteistä.] Molempien puolien panssarit ottavat tappioita, mutta amerikkalaiset joutuvat vetäytymään sekasortoisesti. Puolustajien loppuosa jää Manhayn länsipuolelle tärkeään tienristeykseen siihen suuntaan, mutta reitti pohjoiseen Verdomontin kautta Ouffetiin näyttää olevan auki. Ja samalla reitti Trois Pontsin ja Stevelotin puolustajien selustaan.

Liittoutuneet jatkavat eteläreunan vahvistamista. XII armeijakunnasta 10. panssaridivisioona ja 4. jalkaväkidivisioonan loppuosat saapuvat vahvistamaan 101. maahanlaskudivisioonan asemien reunoja. [Jos nämä olisivat saapuneet ennen 101.:tä, se olisi tullut pohjoisemmaksi hankalampaan asemaan. XII armeijakunnan yksiköt voivat saapua vain eteläisimpään sektoriin kartasta, kun VIII armeijakunnan yksiköt voivat saapua minne tahansa eteläisellä kartan puoliskolla. Tämän takia tämä vahvistusjärjestys toi tarpeettoman vahvat joukot eteläisimpään sektoriin ja Bastongen sektorin tyhjäksi.]

Kun XLVII lähtee jälleen etenemään, reitti Bastongeen ei olekaan niin selvä kuin aluksi vaikutti. Esteet ovat hidastaneet etenemistä niin paljon, että V armeijakunnan yksi rykmentti on ehtinyt paikalle Houffalizen eteläpuolelle [roadblockin korvaamisessa yksiköllä ei ole sektorirajoja armeijakunnilla, koska yksikkö ”liikkunut piilossa” paikalle]. Ja Bastongen sisääntulotielle on myös kasattu esteitä. Onneksi LXXXV:n eteneminen mahdollistaa armeijakunnan eteläsivustaa turvannen 26. jalkaväkidivisioonan siirtämisen eteenpäin ja se siirtyy hyökkäämään yllättäen saapuneen yksikön kimppuun panssarien tukena. Ylivoimainen hyökkäys tuhoaa yksikön saman tien, joskin saksalaistenkin jalkaväki ottaa tappioita. Armeijakunnan panssarit jatkavat eteenpäin.

Amerikkalaisten XII armeijakunta levittäytyy asemiin LXVII:n eteläpuolella samalla, kun LXXX järjestelee omia asemiaan 4. jalkaväkidivisioonan lähellä. Yön lähestyessä Peiper pyrkii vielä hyödyntämään avointa tilannetta ja etenee kohti Ouffetia. [Yhden kortin päivässä voi käyttää minkä tahansa yhden yksikön aktivointiin.] Peiper etenee aina Ouffetin silloille, jossa pieni amerikkalaisten yksikkö pitää sitä hallussaan. Tämän etenemisen myötä V armeijakunnan reservistä rykmentit 1. ja 9. jalkaväkidivisioonasta ottavat asemat Span ympäriltä.

Päivän tulos oli harvinaisen hyvä. I SS Pz on saanut hyvän läpimurron ja XLVII päässyt Bastognen luo. Ja ehkä tärkeimpänä, 101. maahanlaskudivisioona saapui eteläiselle sivustalle eikä keskustan isoon aukkoon.