Suomen suurimmaksi ja kauneimmaksi lautapelitapahtumaksi kehuttu Lautapelaamaan 2019 oli syyskuun viimeisenä viikonloppuna Helsingissä Kauppakeskus Redin tiloissa. Kauneus on katsojan silmissä, mutta kävijämäärältään Lautapelaamaan on ylivoimaisesti suurin pelkästään lautapeleihin keskittyvä tapahtuma Suomessa. Alustavien tietojen mukaan tapahtumaan osallistui viikonlopun aikana noin 900 pelaajaa, joista noin 500 lauantaina.
Lautapelaamaan tapahtuman toteutuksesta vastaavat ovat miettineet tapahtumaa jo kuukausia, mutta tavallinen tapahtumankävijäkin on päässyt aloittamaan valmistautumisen hyvissä ajoin esim. osallistumalla ketjunvaihtoon ja sitä seuranneeseen huutokauppaan. Kummassakin oli tarjolla satoja lautapelejä, joukossa myös muutamia sotapelejä. Samoin Lautapelaamaan tapahtuman kirpputoripöydällä oli sotapelejä tarjolla, mukaan lukien kattavan oloinen Ambush!(1983) paketti n. 150 euron hinnalla! Minun haaviin näistä kaikista tarttui europelien mestarin Reiner Knizian kevyt korttivetoinen sotapeli Battle Line (2000) ja aavistuksen raskaampi Soviet Dawn: The Russian Civil War, 1918-1921 (2009).
Itse tapahtumassa perjantai kului työvuorossa ja sunnuntaina olin liikenteessä jälkikasvun kanssa. Lauantai oli varattu etukäteen raskaampaan pelaamiseen Huoltoreittiporukan kesken. Sattumalta päivästä muodostui GMT Games pelipäivä, sillä kaikki neljä pelattua peliä ovat kyseisen julkaisijan katalogista!
Aloitimme neljällä hengellä COIN-sarjaan kuuluvan Gandhi: The Decolonization of British India, 1917 – 1947 (2019) pelin parissa. Gandhi kuvaa Intian itsenäistymistaistelua jossa yksi osapuoli pyrkii itsenäistämään maan (Indian National Congress), toinen haluaa itsenäisyyttä, mutta myös oman muslimivaltion (Muslim League) ja kolmas pyrkii aseelliseen yhteenottoon (Revolutionaries). Neljäntenä osapuolena on Brittihallinto (British Raj) joka yrittää tasapainoilla kaikkien kolmen muodostaman uhkan kanssa ja pitää “kruunun jalokiven” osana imperiumia.
Gandhi alkuvaiheessa. Tässä vaiheessa peli näytti vielä hyvältä, mutta pisteytyksessä Raj (punainen) lahjoi itsensä kansan sydämiin kaikissa keskeisissä maakunnissa. Kuva Marko Tainio.
Aloitimme lauantaina klo 10 täyden kampanjan, jossa Antero asettui brittien saappaisiin, minä ohjastin Gandhin kansalliskongressia, Ansi johti kotiedun turvin muslimiliigaa ja Tombad turvautui terroriin. Peli loppui puolilta päivin pelin toiseen pisteytykseen kun Anteron hallinnassa olleiden alueiden määrä riitti voittoon. Siinä välissä ehdin just ja just saamaan jonkinlaisen kuvan siitä mitä pelissä voisi tehdä, joten sen kattavampaa arviota en pelistä osaa vielä kirjoittaa. Ainakin se tuli selväksi että kaikkien osapuolten kannattaisi tukkia rautatielinjoja, jotta Raj ei saa pisteytyksen aikana liikaa rahaa, jolla lahjoa paikallisen omalle puolelleen… Niin ja sekin tuli selväksi että Rajilla on niin paljon sotavoimaa, että se saa halutessaan aina yksittäisen alueen haltuun. Kaiken kaikkiaan lupaava peli, kuten kaikki COIN-sarjan pelit.
Koska Gandhi loppui nopeaan, niin pelasimme samalla porukalle yhden 18xx-pelin, 1862: Railway Mania in the Eastern Counties (2013). Tässä(kin) junapelissä perustetaan yrityksiä ja pyritään niiden kautta täyttämään omat taskut mahdollisimman täyteen valuuttaa. Minun peli alkoi erinomaisesti kun onnistuin perustamaan kaksi yritystä, jotka yhdistin sopivassa vaiheessa pelin alkuvaiheen pelin sen hetken parhaaksi yritykseksi, joka taikoi omistajan, eli minun, taskuihin hyvät tuotot. Tässä vaiheessa olin selvässä johdossa. Lähdin kuitenkin perustamaan pelin loppupuolella uuden firman, koska pelkäsin olemassa olevan firman jäävän radan rakentamisessa jumiin ilman apua (osaksi näin kävikin). Tämä uusi firma onnistui kohtuullisesti, mutta todennäköisesti olisin pärjännyt paremmin ostamalla muiden osakkeita ja pitämällä oman ykkösfirman muuten kunnossa. Antero vei tämänkin pelin parin sadan rahan erolla, joten tiukille meni.
1862 pelin kansi. Kuva Marko Tainio.
Tämän jälkeen Tombad poistui paikalta ja pelasimme kolmestaan korttivetoista ilmasotapeliä Wild Blue Yonder (2017). Tässä ohjastin italialaista konetta, ansi saksalaista ja Antero kahta brittiä. Minun peli oli kohtuu tylsä, sillä kädessä oli vain hyökkäyskortteja, joita en voinut käyttää, ja vaikka heitinkin kortteja koko ajan pois niin käteen ei noussut mitään sopivampaa. Joten päädyin kaartelemaan ympyrää sillä aikaa kun Antero ampui saksalaiset alas, ja voitti sillä pelin. Lyhyt koiratappelu ei antanut pelistä kovin tarkkaa kuvaa ja tätä olisikin mielenkiintoista päästä kokeilemaan uudestaan laajemman kampanjan muodossa. Ja paremmilla koneilla, kiitos…
Wild Blue Yonderi kansi. Kuva Marko Tainio.
Tässä vaiheessa ansi lähti muihin peleihin ja jäimme Anteron kanssa ratkaisemaan Ardennien taistelun The Last Hundred Yards (2019) pelin avulla. Viimeiset sata jaardia on kerännyt jonkin verran kehuja esittelemällä uuden näkökulman ja mekaniikan taktisen tason sotimiseen. Tämä ei ole mikään helppo tehtävä sillä “helpompi kuin ASL (Advanced Squad Leader) mutta realistisempi kuin Memoir’44” pelejä on tusinoittain, joukossa monia erinomaisia yrityksiä. The Last Hundred Yardsin mittakaava on samaa luokkaa ASL:n kanssa, eli noin komppanian suuruiset joukot kohtaavat taistelukentällä. Pelasimme skenaarion jossa amerikkalainen joukkue yrittää puolustaa kahta hyökkäävää saksalaista joukkuetta vastaan. Peli on huomattavasti ASL:sta nopeampi pelata ja peli suosii nopeaa etenemistä jossa ei jäädä tuleen makaamaan. Meidän pelissä pyrin lähinnä hidastamaan saksalaisia siirtyen aina taaempaan asemaan kun paine vaikutti liian suurelta. Tämä toimi suurimman osan ajasta hyvin, mutta hiukan liian nopea perääntyminen ja yksi huonosti mietitty vuoro käänsivät kelkan saksalaisille.
Esittelyskenaario harvoin paljastaa pelin koko potentiaalia, mutta ainakin tästä jäi positiivinen mielikuva. Aloituksen ratkaiseminen puhtaalla nopanheitolla on tosin vähän tylsä mekaaninen ratkaisu, mutta toisaalta se pitää molemmat varpaisillaan kun ei tiedä kuka on seuraavalla vuorolla aktiivinen, ja kuka reagoi. Vuoron aikana kerääntyneen tuleen ratkaiseminen vasta vuoron lopussa on hyvä idea, ja sitä olisi ehkä voitu viedä pidemmällekin niin että mitä useamman tulitusmerkin yksikkö saa, sitä enemmän tulee miinusta heittoon.
The Last Hundred Yardsin lopputilanne. Etualan jenkit on kaikki paniikissa ja saksalaiset kontrolloivat voittoheksoja, erityisesti oikealla olevaa kirkkoa. Kuva Marko Tainio.
Tämän jälkeen pelattiin yksi Cartagena (2000), jota Antero ei voittanut.
Meidän sotapelaamisen lisäksi viereisessä pöydässä pelattiin jotain Memoir’44:n overlord skenaariota, joten emme olleet tapahtuman ainoita sotapelaajia.
Kokonaisuutena
Lautapelaamaan oli taas lautapelaamisen juhlaa. Kiitos kaikille
järjestäjille ja vapaaehtoisille joita ilman tapahtumaa ei voitaisi
järjestää! Ensi vuonna uusiksi Redissä, tai jossain muualla.
Pelejä Suomen sodista -juttusarjassa käymme läpi Suomen sotiin liittyvät pelit, jotka olemme löytäneet BoardGameGeek:stä (BGG), Suomen Kansalliskirjaston Doria-tietokannasta sekä muista lähteistä. Sarjassa käsitellyt pelit joko liittyvät suoraan Suomen käymiin sotiin tai Suomen alue on niissä merkittävä osa peleissä kuvattua sotaa. Sarjan ensimmäinen osa käsitteli Suomen sisällissotaa (linkki) ja toinen osa talvisotaa (linkki).
Sarjan kolmannen osan aiheena on jatkosotaa (1941-44) itsenäisenä kokonaisuutena käsittelevät pelit, joihin sisältyy kaikki pelin pelaamiseen tarvittava materiaali. Memoir ’44:n ja Advanced Squad Leaderin (ASL:n) kaltaisten pelisarjojen jatkosotaskenaariot esitellään myöhemmin erillisessä artikkelissa.
Alla oleva lista on koottu huolella, mutta todennäköisesti se ei sisällä kaikkia jatkosotaan liittyviä pelejä. Jos tiedät listasta puuttuvan pelin tai pelejä, voit vinkata niistä jutun lopussa olevassa kommenttiosiossa, kommentoida artikkelia Twitterissä tai Facebookissa tai lähettää sähköpostia osoitteeseen huoltoreitti[at]gmail.com.
Jatkosota alkoi kesäkuussa 1941 Operaatio Barbarossasta eli Saksan hyökkäyksestä Neuvostoliittoon. Vaikka Suomen rintamalla sodan julistus tulikin muutaman päivän myöhemmin, niin käytännössä Suomi ja Suomen alueet olivat olleet jo pitkään osa Barbarossan suunnitelmaa. Suomi lähti mukaan sotaan toiveena saada takaisin talvisodassa menetetyt alueet ja vuoden 1941 etenemisvaiheessa nämä valloitettiinkin. Laatokan Karjalassa (Laatokan pohjoispuolella) suomalaiset valtasivat myös ison osan Neuvostoliitolle kuulunutta Karjalaa, mukaan lukien Petroskoin kaupungin. Suomalaisten joukkojen rinnalla taisteli saksalaisia joukkoja erityisesti Pohjois-Suomen rintamalla. Etenemisvaiheen jälkeen sota muuttui asemasodaksi, jonka aikana sotiminen koostui lähinnä kaukopartioiden toiminnasta ja rajatuista operaatioista. Asemasodan aikana Suomessa toivottiin, että sota ratkeaisi muualla, mutta kesällä 1944 Neuvostoliitto aloitti Normandian maihinnousun aikaan suurhyökkäyksen Suomen rintamalla. Tämä perääntymisvaiheena tunnettu kesä alkoi Suomelle huonosti Neuvostoliiton murtautuessa läpi linjoista voimalla ja vauhdilla, jollaiseen suomalaiset joukot eivät olleet tottuneet. Hyökkäys saatiin kuitenkin pysäytettyä ja Suomi solmi Neuvostoliiton kanssa aselevon syyskuussa 1944 tilanteessa jossa Neuvostoliiton eteneminen oli pysäytetty kaikkialla.
Yli kolme vuotta jatkuneena sotana jatkosota tarjoaa useita erilaisia näkökulmia sodan simulointiin niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Erityisen hyvin jatkosota sopii operaatiotason peleille, joissa keskitytään yksittäiseen taisteluun tai kampanjaan, kuten kesän 1944 Talin-Ihantalan taisteluun. Toisin kuin sisällissotapelien ja talvisotapelien kohdalla, koko jatkosodan simulointi strategisen tason peleissä on kuitenkin haastavaa, sillä sodan pelitekninen jakaminen kolmeen erilaiseen vaiheeseen (hyökkäysvaihe, asemasotavaihe ja perääntymisvaihe) on vaikeaa. Suomen rintaman erityislaatuisuus lienee syynä siihen, että monissa Saksan ja Neuvostoliiton välistä itärintaman sotaa simuloivissa sotapeleissä, niin videolla kuin laudallakin, Suomi on rajattu taisteluiden ulkopuolelle.
Jatkosotapelejä
BGG:n tietokannasta löytyi 15 ja Kansalliskirjaston Doria-tietokannasta neljä jatkosotapeliä. Pelien nimet, julkaisuvuodet, suunnittelija(t), pelaajamäärät ja julkaisijat on listattu alla olevaan taulukkoon, jossa pelit ovat järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Pelit löytyvät myös BGG:stä omana listana.
Ensimmäiset neljä jatkosotapeliä on julkaistu Suomessa jatkosodan aikana vuosina 1942-43. Pelien julkaisijoina toimi joko Kuvataide tai Kolutarpeiden keskusliike ja mekaanisesti ne ovat yksinkertaisia taktisen tason pelejä, joissa kuvataan pienten sotajoukkojen välistä taistelua. Poikkeuksen tekee Ristiretki bolshevismia vastaan (1943), joka kuvaa itärintaman sotaa Mustaltamereltä Jäämerelle, tosin niin, että Suomen rintaman leveys on kokonaisuuteen nähden suurempi mitä se todellisuudessa oli. Mutta suomalaisillehan tämä peli tehtiinkin.
Seuraavaa jatkosotapeliä saatiin odottaa 1990-luvulle, jolloin Avalanche Pressin perustaja Michael Bennighof aloitti oman operaatiotason sotapelien julkaisusarjansa. Suurin osa Bennighofin peleistä keskittyi Pohjois-Suomen rintamalle, jossa Suomi ja Saksa taistelivat yhdessä Neuvostoliittoa vastaan. Ensimmäinen sarjassa oli vuonna 1991 julkaistu Salla 1941: A Fight to the Finnish, joka keskittyy Sallan taisteluihin. Seuraavana sarja keskittyi Kiestinkiin (Kestenga: Another Fight to the Finnish), Muurmanskiin (Forgotten Axis: Murmansk 1941) ja uudestaan Sallaan (Forgotten Axis: The Finnish Campaign). Vuonna 2001 julkaistu Winter Fury: The Battle of Tolvajärvi 1939 on talvisotapeli, mutta pelistä pitäisi löytyä skenaario myös jatkosodan taisteluista Tolvajärven alueella. Vuonna 2015 Michael Bennighof palasi vielä Suomen sotiin laivasotapelillä Second World War at Sea: Sea of Iron. Yhteensä Bennighof on julkaissut kuusi peliä jatkosodasta ja näiden lisäksi yhden pelin talvisodasta.
Yksi monista Michael Bennighofin Pohjois-Suomeen sijoittuvista peleistä (Kestenga: Another Fight to the Finnish). Kuva BGG:stä käyttäjältä kryfam.
Muut suunnittelijat ja julkaisijat kuin Bennighof ja Avalanche Press ovat julkaisseet vain yhden jatkosotapelin per suunnittelija ja julkaisija. Julkaisijoiden kohdalla mielenkiintoisinta listassa on se että siitä puuttuu kokonaan tunnetuin sotapelijulkaisija, GMT Games, vaikka GMT onkin julkaissut kolme peliä talvisodasta. Toinen tunnettu sotapelijulkaisija, Multi-Man Publishing (MMP), on julkaissut yhden jatkosotapelin, Standard Combat Series (SCS) -sarjaan kuuluva Karelia ’44:n (2011).
Julkaisuajankohdissa ei ole myöskään havaittavissa mitään selkeää kuviota niin, että pelejä olisi julkaistu sodan vuosipäivinä, vaan pelejä on julkaistu noin yksi peli joka toinen vuosi -tahtia 90-luvulta lähtien
Pelaajamäärä on suurimmassa osassa pelejä kaksi, kuten sotapeleissä yleensäkin. Ilmajääkärit (1942) pelissä pelaajia voi olla 2-5 ja Kaukopartio (2013) -peliä voi pelata 2-4. Kolmessa pelissä pelaajamääräksi on merkitty myös yksi, eli pelit sopivat yksinpelaamiseen. Muut ovat kaksinpelejä.
Pelien kestot ovat normaalia sotapeliluokkaa eli vaihtelua on 30 minuutista (Second World War at Sea: Sea of Iron) 15 tuntiin (Forgotten Axis: Murmansk 1941).
Maalla, merellä ja ilmassa, mutta enimmäkseen maalla
Jatkosotapelien joukossa on yksi ilmasotaa kuvaava peli, Buffalo Wings (2010), ja yksi merisotaa kuvaava peli, Second World War at Sea: Sea of Iron (2015). Molemmat pelit kattavat myös talvisodan meri- ja ilmataisteluita, mutta skenaarioiden määrästä eri sotien väillä ei löydy tarkempaa tietoa. Sea of Iron sarjaan on myös saatavilla Finland’s Fantasy Fleet (2017) –lisäosa, jossa on mukana Suomen merivoimille suunniteltuja aluksia, jotka syystä tai toisesta eivät koskaan valmistuneet tai muusta syystä liittyneet laivastoon.
Jatkosodan ainoan ilmataistelupelitn, Buffalo Wingsin, kounttereita. Kuva BGG:stä käyttäjältä AlejandroCalle.
Suurin osa jatkosotapelistä keskittyy kuitenkin operaatiotason maataisteluihin, eli pelissä kuvataan yksittäistä taistelua tai kampanjaa. Tässä jatkosotapelit eroavat selvästi talvisotapeleistä, joista monet olivat koko sodan kattavia strategisen mittakaavan pelejä. Moderneista jatkosotapeleistä vain Mikugamesin Suomi-trilogian toinen osa, The Finnish Trilogy 1939-1945: Continuation War 1941-1944 (vol. 2) (2014), ja Decision Gamesin “They Died With Their Boots On” -sarjaan kuuluva The Finnish Front, 1941-42 (2009) ovat startegisen tason pelejä (tosin jälkimmäisen tapauksessa vain niukasti), kattaen yksittäistä operaatiota suurempia kokonaisuuksia.
Yksittäisistä taisteluista ja kampanjoista eniten pelejä on vuoden 1944 torjuntataisteluista Karjalan kannaksella, erityisesti Talin-Ihantalan taistelusta. MMP:n Standard Combat Series (SCS) -sarjaan kuuluva Karelia ’44 (2011) kattaa kaikki kannaksen taistelut, kun taas Panssarisotaa: The Battle of Tali-Ihantala, June 1944 (2008) ja Storms in the East (2015) käsittelevät vain Tali-Ihantalaa.
Karelia’44 -pelin kansi ja osa materiaaleista. Kuva BGG:stä käyttäjältä Ganix.
Puhtaasti taktisia maasotapelejä on kaksi, vuonna 2006 julkaistu Mannerheim’s Cross: Finland at War 1939-1945, ja Nappulakenraalin julkaisema Kaukopartio (2013). Mannerheim’s Cross peli on käsitelty jo aikaisemmin talvisotapelien joukossa ja BGG:stä saatujen tietojen perusteella pelissä on kuusi skenaariota jatkosodasta. Taktisen tason skenaarioita on todennäköisesti enemmän esim. Advanced Squad Leader (ASL) pelissä, mutta ne käsitellään omassa artikkelissa lisäosien yhteydessä.
Teemallisesti mielenkiintoisin on listan uusin jatkosotapeli Leningrad ’41 (2017), joka kuvaa Leningradin piiritystä. Pelin kuvauksen perusteella suomalaisilla joukoilla on pelissä merkittävä rooli, joten tämä on myös ainut tälle listalle kelpuutettu jatkosotapeli, jossa kuvataan myös Suomen rintaman ulkopuolisia taisteluita. Twitterissä on ollut viime aikoina keskustelua tulevasta The Hero City (Hero City eli sankarikaupunki oli Neuvostoliiton kahdelletoista kaupungille myöntämä arvonimi) nimisestä pelistä, joka keskittyy myös Leningradin piiritykseen, mutta siitä ei ole vielä tarjolla muuta tietoa kuin jokunen kuva.
Pelejä katsoessa onkin selvää, että teemallisesti jatkosodassa on vielä paljon tilaa uusille sotapeleille. Esimerkiksi vuoden 1941 hyökkäysvaihteesta on pelejä vähän, samoin Laatokan Karjalan taisteluista kesällä 1944. Suomalaisille nämä taistelut lienevät tutuimpia Tuntemattoman sotilaan kautta, sillä “tuntemattoman” kuvaama komppania taisteli koko sodan Laatokan karjalassa. Yksittäisistä taisteluista esimerkiksi talven 1944 Helsingin suurpommitukset ja keväällä 1942 suoritettu suursaaren valtaus voisivat toimia hyvinä lähtökohtina uusille sotapeleille. Sen sijaan Saksalaisten taisteluista Pohjois-Suomessa on ylitarjontaa, kiitos Michael Bennighofin.
Mekaniikka ensin
Moderneista jatkosotapeleistä lähes kaikki ovat mekaanisesti heksasotaa, jossa heksakartalla liikutellaan pahvisia pelimerkkejä, kaunttereita, ja taistelut ratkaistaan noppien ja taistelutaulukon (combat-resolution table, eli CRT) yhteistyöllä. Kolmessa Michael Bennighof pelissä on lisäksi “chit-pull” -mekaniikka, jossa aktivoitava yksikkö valitaan nostamalla “kupista” satunnaisesti kauntteri, joka sitten kertoo mitä yksikköä tai yksiköitä voi liikuttaa. Sen tarkemmin näiden pelien “chit-pull” mekaniikka ei pelkästään BGG:n perusteella selvinnyt.
Valtavirrasta poikkeavat kaksi peliä. Nappulakenraalin Kaukopartio käyttää point-to-point karttaa, jossa 2-4 pelaajan kaukopartiot liikkuvat ja suorittavat viiden tehtävän kampanjaa. Peliä on myös kuvattu sanoilla roolipelimäinen. Toinen valtavirrasta poikkeava peli on Leningrad ’41, jossa joukkoja kuvataan pystyyn nostetuilla puupalikoilla, “blokeilla”.
Sodan aikana julkaistut neljä peliä muodostavat oman kokonaisuuden, sillä mekaanisesti peleillä on vähän tekemistä modernien sotapelien kanssa. Asemasota pelissä ampuminen perustuu fyysiseen ampumanapin flippaamiseen PitchCarin tyyliin. Ilmajääkärissä pyritään saartamaan vastustajan yksiköitä vähän Tammea muistuttavalla mekaniikalla. Partiokahakka ja Ristiretki bolshevismia vastaan peleissä mekaniikka on samalla tavalla hyvin abstraktia, ja muistuttaa eniten Tammea. Pikanttina yksityiskohtana Ristiretki bolshevismia vastaan pelissä menettää oman yksikön jos unohtaa ampua vastustajaa.
Ei myynnissä
Jatkosotapeleistä kiinnostuneet joutuvat turvautumaan käytettyihin peleihin tai ulkomaisiin verkkokauppoihin, sillä pelilistaa tarkastaessa (kevät 2019) yhtäkään yllä mainittua jatkosotapeliä ei löytynyt Fantasiapelit tai Lautapelit.fi liikkeistä. BGG:n markettipaikalta löytyi kopioita joistain peleistä, mutta myyjät olivat järjestään ulkomaalaisia. Joitain pelejä löytyy suoraan julkaisijalta, kuten Second World War at Sea: Sea of Iron, jota löytyy Avalanche Pressin verkkokaupasta. Samoin Forgotten Axis: Murmansk 1941 ja Forgotten Axis: The Finnish Campaign pelejä voi löytyä Decision Gamesin verkkokaupasta, ja Karelia ’44, MMP:n verkkokaupasta. Panssarisotaa: The Battle of Tali-Ihantala, June 1944 on listattu BGG:ssä print-and-play peliksi, mutta tarvittavien tiedostojen saannista en löytänyt lisätietoa. Pelistä on muutenkin tarjolla niin vähän tietoa että sen olemassaolo on mysteeri.
Sodan aikana julkaistuista peleistä on julkaistu kaikki materiaalit Kansalliskirjaston Doria-tietokannassa, ja pelejä pääsee pelaamaan jos jaksaa askarrella uudet versiot. Tai omaa hyvät suhteet Kansalliskirjaston suuntaan!
Yhteenveto
Jatkosodasta on julkaistu 19 sotapeliä, pääasiassa ulkomaisten julkaisijoiden toimesta. Suunnittelijoista Michael Bennighof on ahkeroinut julkaisemalla kuusi peliä, erityisesti saksalaisten ja suomalaisten yhteisistä operaatioista Pohjois-Suomessa. Suurin osa peleistä on operatiivisen tason pelejä, joissa kuvataan yksittäistä taistelua tai kampanjaa. Koko sodan kattavia strategiapelejä on vain yksi, The Finnish Trilogy 1939-1945: Continuation War 1941-1944 (vol. 2). Pohjois-Suomen lisäksi suosittu teema on Karjalan kannaksen kesän 1944 taistelut, joista on julkaistu kolme peliä. Sen sijaan Laatokan Karjalasta ja hyökkäysvaiheesta pelejä on vähän.
Jatkosotapelien saatavuus on jopa talvisotapelejä heikompi. Artikkelia tehdessäni yhtäkään tässä mainittua peliä ei saanut tilattua uutena suomalaisista liikkeistä. Suoraan julkaisijoilta sai joitain pelejä, mutta jatkosotapelien pariin pääseminen vaatii käytännössä käytettyjen pelien tilaamista tai omien versioiden askartelua.
Heinäkuun helteissä oli hyvä viettää yksi päivä pelaamassa Operational Combat Series (OCS) -sarjaan kuuluvaa Reluctant Enemies (RE) sotapeliä. RE:tä on kutsuttu aloittelijan OCS:ksi, mutta onko näin?
Reluctant Enemies – sotaa Libanonissa ja Syyriassa
RE kuvaa Operaatio Exporterin taisteluita keväällä 1941 nykyisen Israelin, Libanonin, Syyrian ja Irakin alueella. Liittoutuneiden kampanjan tavoitteena oli varmistaa kuumenemassa olevan Pohjois-Afrikan rintaman selusta valtaamalla ja aseista riisumalla Vichyn Ranskalle uskolliset joukot Lähi-idän alueella. Operaation lopullisena yllykkeenä oli Vichyn Ranskan Saksalle ja Italialle antama oikeus käyttää Syyrian lentokenttiä.
Operaatio Exporter on huonosti tunnettu ja vähän mainittu kampanja jossa britit johtivat liittoutuneiden joukkoja Vichyn Ranskan joukkoja vastaan. Brittien rinnalla taisteli myös Vapaan Ranskan joukkoja, joten kampanjassa oli piirteitä ranskalaisesta sisällissodasta. Maailmalle kampanjan näkyvin muistutus taisikin olla israelilaisen Moshe Dayanin kuuluisa musta silmälappu, jonka käytön hän omaksui menetettyään toisen silmänsä kampanjan ensimmäisenä päivänä.
Kampanjan lähtötilanteessa liittoutuneilla on materiaalissa ja joukoissa laskettuna ylivoima, mutta Vichyn Ranskan joukot muodostavat uskottavan vastuksen. Pelissä on kolme selkeää hyökkäyssuuntaa, yksi rannikolla, yksi vuoristojen välillä oleva sola keskellä, ja avoin, aavikkoinen maasto kauimpana merestä. Nämä kaikki tarjoavat hyökkääjälle ja puolustajalle omanlaisensa haasteen joukkojen ryhmityksen ja siirtojen suhteen.
RE – aloittelijan OCS?
Multi-Man Publishingin (MMP) julkaisema Operational Combat Series (OCS) -sarja on yksi kuuluisimmista moderneista sotapelisarjoista. Sarjaan on julkaistu 18 peliä tai jatko-osaa, ja sarjan eri osia yhdistää sarjan yhteiset säännöt (niin kutsutut “living rules” säännöt löytyvät täältä) joita sarjan yksittäiset pelit varioivat omilla erikoissäännöillään. Teemallisesti OCS-sarjan pelit keskittyvät toiseen maailmansotaan ja Korean sotaan. Nimensä mukaisesti OCS-keskittyy operaatiotason sotimiseen, eli pelaaja komentaa useista divisioonista koostuvaa armeijaa, tai armeijoita, keskittyen pitämään joukot kunnossa, mutta jättäen sodan laajemman johtamisen (diplomatia, tutkimus, teollisuus) muiden huoleksi.
OCS:lla on monsteripelin maine, mikä johtuu enemmän pelin kuvaamien kampanjoiden mittakaavasta kuin sääntöjen monimutkaisuudesta (sotapelien mittakaavassa). Pelissä on kuitenkin yksi osa-alue joka erottaa sen monista kilpailijoistaan: Huolto. OCS:ssa on kahdenlaista huoltoa. Toinen on operaatio- ja strategisen mittakaavan sotapeleissä usein käytetty abstrakti huoltoreitti, jossa omien yksiköiden tulee osoittaa kartalla vihollisesta vapaa huoltoreitti jota ilmanyksikkö saa miinuksia toimintaansa. Tämän lisäksi OCS:ssa on erillisiä huoltomerkkejä, joita kuvataan omilla pahvinattereilla. Tätä kartalla olevaan aktiivista huoltoa tarvitaan käytännössä aina kun pelissä pyrkii tekemään mitään erikoisempaa, kuten siirtämään mekanisoituja joukkoja, tilaamaan tykistötulta tai huoltamaan ilmavoimia. Erityisesti huoltoa tarvitaan hyökättäessä, ja tämä pakottaa pelaajan miettimään huollon kulutusta normaalia sotapeliä enemmän, myös tulevaisuuteen päin. OCS:ssa hyökkäyksen ensimmäinen vaihe on usein huoltovarastojen kasaaminen hyökkäävien joukkojen taakse niin että kun hyökkäys alkaa niin toiminta ei lopu heti ammusten ja bensan loppumiseen.
Reluctant Enemies pelin pahvinatterit eli ”kauntterit”. Moniin muihin OCS-sarjan peleihin verrattuna RE:ssä on vähän kaunttereita. Kuva bgg:n käyttäjältä marticabre osoitteesta: https://boardgamegeek.com/image/2415172/reluctant-enemies.
RE:ssä kartalla olevien huoltopisteiden hyödyntäminen on olennainen osa molempien osapuolten strategiaa. Vichyn Ranskalla on alussa isoja huoltovarikkoja, joiden evakuoiminen etenevien liittoutuneiden tieltä on elintärkeää myöhemmän toimintakyvyn turvaamiseksi. Muuten Vichy saa pelin aikana huoltoa vähän. Liittoutuneilla huoltoa saapuu enemmän, mutta sitä joudutaan kuskaamaan pidempiä matkoja. Kummallakaan osapuolella ei ole huoltoa riittävästi kaikille rintamilla vaan painopistettä joudutaan priorisoimaan sen mukaan, missä tilanne on otollisin (liittoutuneet) tai heikoin (Vichy).
Tapahtumaraporttia
Pelasimme RE:ta noin kymmenen tuntia ja sinä aikana ehdimme pelata läpi ohjekirjassa mainitun lyhyen skenaarion. Minä puolustin Vichyn Ranskalla ja Miikka pyrki läpimurtoon liittoutuneilla. Peli alkoi liittoutuneiden hyökkäyksellä (nykyisen) Israelin rannikkoa ja Litani-joen laaksoa pitkin kohti Beirutia ja Bekaanlaaksoa. Hyökkäystä tuki liittoutuneiden kommandojen maihinnousulla, jonka Vichy ajoi heti takaisin mereen (noudattaen historiallista tulosta). Muualla pyrin viivyttämään omilla joukoilla sen verran, että kallisarvoiset huoltovarastot ehdittiin evakuoimaan selustaan talteen.
Pelin lähtötilanne liittoutuneiden näkövinkkelistä. Vasemmalla on meren päällä kolme kommandoyksikköä, jotka tekivät alussa maihinnousun Vichyn Ranskan joukkojen (siniset yksiköt) kylkeen. Keskellä on pelin ajan staattisena pysynyt laakso ja oikealla idän avoin aavikko jonka kautta liittoutuneet iskivät pelin toisella puoliskolla. Ensimmäinen Vichyn Ranskan sininen yksikkö oikealla on Golanin kukkuloilla. Kuva Miikka Rytty.
Peli meinasi ratketa jo vuorolla kolme, kun liittoutuneiden isku rannikolla pääsi linjasta läpi ja huonosti mietitty perääntyminen antoi Miikalle tilaisuuden saartaa kaikki rannikkoa puolustaneet joukot. Onneksi sain seuraavalla vuorolla lisäjoukkoja käyttöön, ja huoltoa tuhlaamalla sain joukot linjaan murtamaan saarron ennen pysyviä vaurioita. Jos Miikalla olisi ollut seuraavalla vuorolla vähän enemmän huoltoa oman saarrostuksen jatkamiseen niin pelisi olisi loppunut siihen. Nyt pääsin omilla joukoilla perääntymään seuraavalle jokilinjalle, mihin linja loppupelin ajaksi jäikin. Tähän perääntymiseen paloi kuitenkin niin paljon huoltoa, että Vichyllä ei ollut mitään mahdollisuutta kunnon vastahyökkäyksiin loppupelin aikana.
Tämän jälkeen enin toiminta nähtiin idän aavikolla, jonne Miikka keskitti uudet yksikkönsä ja ison kasan huoltoa. Hyödyttömän taistelun sijasta päätin tyytyä hallittuun perääntymiseen ennen kuin Miikan apuvoimat ehtivät kunnolla paikalle. Tämä sujuikin aluksi hyvin, mutta sitten liittoutuneiden apuvoimat puskivat voimalla läpi Golanin kukkuloista (jotka olin hetkeä aikaisemmin jättänyt tyhmyyksissäni tyhjäksi) uhaten perääntyvien joukkojen selustaa. Jouduin tekemään pari epätoivoisempaa perääntymisvuoroa, joiden aikana muutama muista jälkeen jäänyt Ranskan siirtomaista koottu komppania tuhoutui viivytystaisteluissa. Suurimman osan joukoista sain kuitenkin kunnossa Damaskoksen edustalle jokilinjaan. Pelin viimeisellä vuorolla Miikka teki epätoivoisen läpimurtoyrityksen, joka onnistui nopan suosiollisella avustuksella yli odotusten. Jos peli olisi jatkunut niin Damaskos olisi suurella todennäköisyydellä kaatunut parin vuoron aikana. Sitä ei kuitenkaan laskettu vaan skenaarion voitto meni Vichylle.
Damaskoksen joukot pelin alussa. Restricted markin alla olevia yksiköitä sai vapauttaa pelin alussa yhden vuorossa. Kuvan etualalla oleva kakkosen lentokenttä, ja muut Syrian lentokentät, näyttelivät keskeistä roolia niin historiallisesti kuin pelissäkin. Kuva Miikka Rytty.
Yllä kuvattujen maataisteluiden lisäksi kävimme koko pelin ajan ilmavoimilla sotaa ilmaherruudesta. Vichyn Ranskalla oli pelin alussa paremmat ilmavoimat ja pyrin aggressiivisesti voittamaan totaalisen ilmaherruuden. Pelin loppupuolella tilanne alkoi kuitenkin kallistumaan brittien eduksi ja veikkaan että ilmaherruus olisi pian menetetty, jos peli olisi jatkunut. Tässäkin tapauksessa brittien huolto ja mahdollisuus korjata yksiköitä kallisti vaa’an heidän puolelle.
Yhteenveto
RE on monessa mielessä tyypillinen OCS-sarjan peli painottaessaan huollon merkitystä. Koska hyökkäykset on kalliita, niin varsinkin rintaman keskiosassa käytiin jatkuvaa manöverointia, jossa Miikka yritti hakea hyvää asemaa hyökkäykseen minun pyrkiessä estämään sen. Esim. yksi liittoutuneiden pioneerikomppania sahasi pelin aikana edestakaisin yhden ja saman heksan kohdalla vain palatakseen aina takaisin kun selustauhka oli hoidettu (“se on pojat nyt niin että me mennään takaisin niihin asemiin, joista me on jo kolmesti poistuttu”). Tavallaan peli muistutti tässä paljon esim. Napoleonin sotien aikaista linjataistelua jossa pyritään manövereilla pakottamaan vastustajan linja kestämättömään tilanteeseen.
Toisaalta RE on tunnelmaltaan aika erilainen kuin muut kokeilemani OCS-sarjan pelit. Selkeimmin ero näkyi Vickyllä pelattaessa siinä, että vaikka huoltoa olikin jatkuvasti liian vähän niin sen siirtelyä ei tarvinnut miettiä sen kummemmin. Muissa pelaamissani OCS-sarjan peleissä huollon kuljetuksen miettiminen on usein ollut ensimmäinen, ja tärkein, asia omalla vuorolla. Nyt siihen ei tarvinnut erityisemmin uhrata aikaa. Lisäksi RE:ssä on yksiköitä vähän ja siinä missä muissa kokeilemissani peleissä on selkeämmät rintamalinjat ja joitain keskeisiä yksiköitä jotka toimivat hyökkäyksen keihäänkärkenä niin RE:ssa joukkojen väliset erot on pienempiä ja eteenpäin mennään normaalien mosurien voimin. Pienet yksikkömäärät myös tekevät sen että yksittäisten taisteluheittojen merkitys kasvaa ja esim. pelin alussa minun nopanheittokäsi oli hyvässä vireessä samaan aikaan kun Miikalla heitot oli mollivoittoisia.
RE:sta oppii OCS-sarjan perusmekaniikat, mutta sen jälkeen kaipaan henkilökohtaisesti vähän tuhdimpia OCS-sarjan pelejä. En silti kieltäydy uudestakaan pelistä, varsinkin jos pääsisi pelaamaan liittoutuneiden puolella.
Pelejä Suomen sodista -juttusarjassa käymme läpi Suomen sotiin liittyvät pelit, jotka olemme löytäneet BoardGameGeek:stä (BGG) tai Suomen Kansalliskirjaston Doria-tietokannasta, sekä muista lähteistä. Sarjassa käsitellyt pelit liittyvät suoraan Suomen käymiin sotiin tai niissä Suomen alue on muuten merkittävä osa peleissä kuvattua sotaa. Sarjan ensimmäinen osa käsitteli Suomen sisällissotaa (linkki).
Sarjan toisen osan aiheena on Talvisotaa (1939-40) itsenäisenä kokonaisuutena käsittelevät pelit, joihin sisältyy kaikki pelin pelaamiseen tarvittava materiaali.Memoir ’44:n ja Advanced Squad Leaderin (ASL:n) kaltaisten pelisarjojen talvisotaskenaariot käsitellään myöhemmin omassa artikkelissaan.
Alla olevan listan on koottu huolella, mutta se tuskin sisältää kaikkia talvisotaan liittyviä pelejä. Jos tiedät listasta puuttuvan pelin tai pelejä, niin voit vinkata niistä meille jutun lopussa olevassa kommenttiosiossa, kommentoida artikkelia Twitterissä tai Facebookissa tai lähettää sähköpostia osoitteeseen huoltoreitti[at]gmail.com.
A Winter War pelin kansi, ja osa pelialuetta. Kuva BGG:stä käyttäjältä Mixo.
Talvisota
Talvisota alkoi 30.11.1939 kun Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät rajan yli monissa kohdin pitkin Suomen itärajaa. Sota oli Suomen kannalta epätoivoista puolustustaistelua ylivoimasta vastusta vastaan, ja Neuvostoliiton näkökulmasta rajattu sota, joka piti saada loppumaan ennen konfliktin laajenemista. Talvisodassa Suomen armeija oli pieni ja heikosti varustettu, mutta onnistui silti torjumaan ensimmäiset hyökkäykset useissa myöhemmin kuuluisiksi muuttuneissa taisteluissa Suomussalmella, Raatteen tiellä, Taipaleenjoella ja Summassa. Ylivoimasta huolimatta Neuvostoliitto ei sodan missään vaiheessa saanut aikaan ratkaisevaa läpimurtoa, mutta mies- ja materiaaliylivoima kulutti Suomen armeijaa ratkeamispisteeseen saakka. Rauhansopimus päätti sodan 13.3.1940 tilanteessa, jossa Suomen armeijan romahtaminen erityisesti Viipurin lahdella oli vain päivien tai viikkojen päässä. Neuvostoliitto kuitenkin suostui rauhaan välttääkseen laajemman konfliktin syntymisen.
Sotapelien näkökulmasta talvisota tarjoaa useita erilaisia mahdollisuuksia sodan simulointiin. Selkeästi rajattuna ja kohtuu lyhyenä konfliktina koko sota voidaan kuvata mielekkäästi strategisen mittakaavan peleissä, ja yksittäisiin taisteluihin voidaan keskittyä operatiivisen tason peleissä. Maataisteluiden lisäksi peleissä voidaan kuvata ilmasotaa ja merisotaa, joskin jälkimmäinen ei esittänyt talvisodassa suurta roolia. Eri puolilla rintamaa myös sodittiin hyvin erilaisista lähtökohdista niin että Karjalan kannaksella käytiin lähes ensimmäisen maailmansodan kaltaista juoksuhautasotaa, kun taas pohjoisemmassa taisteltiin harvojen teiden ympäristössä isojen erämaiden keskellä.
Talvisotapelejä
BGG:n tietokannasta löytyi 20 talvisotapeliä. Kansalliskirjaston Doria-tietokannasta ei puolestaan löytynyt yhtään talvisotapeliä. Pelien nimet, julkaisuvuodet, suunnittelija(t), pelaajamäärät ja julkaisijat on listattu alla olevaan taulukkoon, jossa pelit ovat järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Pelit löytyvät myös BGG:stä omana listana.
Ensimmäisen talvisotapelin Winter War (1972) julkaisi legendaarinen SPI (Simulations Publications, Inc.) Strategy & Tactics -lehden numerossa 33. Pelin kannessa on niin ikään legendaarinen suomalainen tarkka-ampuja Simo Häyhä. Winter War -pelissä on jo nähtävillä kaikki ne elementit mitkä ovat yhteisiä suurimmalle osalle talvisotapeleistä: Suunnittelija ja julkaisija ovat ulkomaalaisia, mittakaava on strateginen ja mekaniikka on heksasotaa (hex-and-counter). Verrattuna Suomen sisällissotaan sijoittuviin peleihin tämä lista eroaa suunnittelijoiden ja julkaisijoiden kotimaan suhteen. Siinä missä talvisota on kiinnostanut ulkomaisia pelisuunnittelijoita ja -julkaisijoita, Suomen sisällissota on kiinnostanut lähinnä heidän suomalaisia vastineitaan.
Seuraava talvisotapeli Arctic Storm (1992) näki päivänvalon kaksikymmentä vuotta myöhemmin julkaisijanaan GMT Games. Tämän jälkeen talvisotapelejä on julkaistu keskimäärin yksi peli per vuosi. Joinain vuosina pelejä on julkaistu useita, kuten 1995, jolloin julkaistiin kolme talvisotapeliä, mutta muuten julkaisuajankohdissa ei ole havaittavissa mitään erityistä logiikkaa. Esimerkiksi sodan vuosipäivät eivät ole aiheuttaneet piikkiä julkaisumääriin, kuten näkyy vuodesta 2009, jolloin sodan alkamisen 70-vuotispäivästä huolimatta ei julkaistu yhtään talvisotapeliä. Vertailun vuoksi Suomen sisällissotapeleistä puolet on julkaistu 2018, jolloin sodasta oli kulunut sata vuotta.
Pelien suunnittelijat ja julkaisijat ovat pääsääntöisesti ulkomaalaisia. Suunnittelijoista Michael Bennighofilta on julkaissut jopa kolme eri talvisotapeliä perustamansa yhtiön Avalanche Press Ltd. kautta. GMT Games on niin ikään julkaissut kolme peliä talvisodasta mukaan lukien listan todennäköisesti tunnetuimman talvisotapelin Red Winter (2012).
Pelaajamäärä on useimmiten kaksi, kuten sotapeleissä yleensäkin. Poikkeuksen tähän sääntöön muodostavat yksinpeli Winter War (2001) sekä 2-4 hengen Talvisota (2013), jossa pelataan joukkueena peliä vastaan. Second World War at Sea (2015) sekä tänä vuona julkaistava The Mannerheim Line Campaign (2019) toimivat sekä yhdellä että kahdella pelaajalla.
Blood on the Snow: The Battle of Suomussalmi pelin kansi. Kuva BGG:stä käyttäjältä Mixo.
Maalla,
merellä ja ilmassa
Talvisodan ilmataisteluihin sijoittuu kaksi peliä: Down In Flames -sarjaan kuuluva Winter War 1939-40 (1995) sekä Buffalo Wings (2010), joka kattaa teemallisesti myös jatkosodan. Merisotaan puolestaan keskittyy Second World War at Sea –sarjassa julkaistu Sea of Iron (2015), joka kattaa itämeren alueen meritaistelut toisessa maailmansodassa. Pelissä on 30 skenaariosta, joiden joukossa on talvi- ja jatkosodan aikaisia taisteluita, mutta näiden määrä tai tarkempaa sisältöä ei löytynyt netistä. Sea of Iron sarjaan on julkaistu myös Finland’s Fantasy Fleet (2017) –lisäosa, jossa on mukana Suomen merivoimille suunniteltuja aluksia, jotka syystä tai toisesta eivät koskaan valmistuneet tai muusta syystä liittyneet laivastoon. Pikanttina yksityiskohtana näiden kaikkien fantasia-alusten nimet on otettu Kalevalasta!
Suurin osa talvisotapeleistä keskittyy kuitenkin strategisen tai operatiivisen mittakaavan maataisteluihin. Yhdeksässä pelissä pelialueena on koko itäraja ja näistä kahdeksan peliä kattaa ajallisesti koko sodan. Kolmessa pelissä aiheena on Tolvajärven taistelu joulukuussa 1939 ja kahdessa Suomussalmen/Raatteen tien taistelut. Taktisen tason sotapelejä on kolme. Näistä ensimmäinen on Mannerheim’s Cross (2006), joka on osa Advanced Tobruk system (ATS) sarjaa ja sisältää kuusi talvisotaskenaariota. Toinen taktisen tason sotapeli on Combat Leadersarjaan kuuluva Winter War (2016), jossa on neljä skenaarioita talvisodasta. Näiden lisäksi tänä vuonna julkaistaan taktisen tason sotapeli The Mannerheim Line Campaign (2019), jossa aiheena on Mannerheim-linjan murtaminen vuonna 1940. Taktisen tason sotapelejä on suomen sodista enemmänkin, mutta suurin osa näistä peleistä on lisäosia tai moduuleja, eivät itsenäisiä pelejä.
Aihealueeltaan yksi mielenkiintoisimmista peleistä on TSWW: Hakkaa Päälle (2016), joka on osa Diffraction Entertainment, Ltd.:n The Second World War Series (TSWW) sarjaa. Peli kattaa alueellisesti Suomen, Ruotsin ja Norjan ja sisältää yksiköt kaikille näille maille. Talvisodan lisäksi pelissä on mukana useita vaihtoehtohistoriallisia skenaarioita, kuten Saksan hyökkäys Ruotsiin.
Temaattisesti talvisodasta onkin tarjolla melkoinen kattaus eri mittakaavan pelejä, joissa voi keskittyä niin ison mittakaavan strategiaan kuin pienempien taisteluiden pelaamiseen, ilma- ja merisotaa unohtamatta. Toisaalta monista talvisodan legendaarisista taisteluista, kuten Kollaasta, Taipaleenjoesta ja Viipurinlahdesta, ei ole julkaistu yhtään peliä. Sen sijaan vähemmän tunnetusta Tolvajärven taistelusta on kokonaista kolme eri peliä!
Heksasotaa
Mekaanisesti
lähes kaikki pelit ovat heksasotaa (hex-and-counter) eli peleissä
liikutellaan heksakartalla pahvisia yksiköitä, kauntereita.
Seitsemästätoista maasotaan keskittyneestä pelistä vain
korttivetoinen yksinpeli Winter War
(2001) sekä niin ikään korttivetoinen Talvisota
(2013) vaikuttavat kuvauksen perusteella muulta kuin perinteisiltä
heksasodilta. Lopuista viidestätoista heksasotapelistä Blood
on the Snow (1995) käyttää heksojen
lisäksi chit-pull mekanismia ja Frozen
Death (2013) on korttivetoinen
blokkisotapeli.
Talvisotapelien
mekanistinen samankaltaisuus on jossain määrin erikoista, kun sitä
vertaa esim. Pelejä Suomen sodista -sarjan ensimmäisessä osassa
käsiteltyihin Suomen sisällissotaan sijoittuviin peleihin, joiden
joukossa oli mekaanisesti erilaisia pelejä. Esim.
point-to-point-tyylisten karttojen luulisi sopivan hyvin kuvaamaan
miten sotajoukkoja voidaan liikutella vain tiettyjä, ennalta
tiedettyjä reittejä pitkin alueilla, joissa talvisotaa käytiin.
Silti talvisotapelien joukossa ei ollut yhtään
point-to-point-mekanismia käyttävää peliä.
Ilma- ja merisotapelit sekä kolme maasotaan keskittynyttä peliä ovat mittakaavaltaan taktisia. Loput käsitellyistä peleistä ovat operatiivisen tai strategisen mittakaavan pelejä. Pelimuodoista löytyi tietoa heikosti, mutta useimmissa peleissä skenaarioita on useampia. Eri skenaarioiden peliajoista tietoa löytyi vieläkin heikommin. BGG:ssä peliaika-arviot vaihtelivat noin 30 minuutista (Second World War at Sea, 2015) 720 minuuttiin (Red Winter, 2012). Suurin osa peleistä ilmoitti peliajaksi jotain 60 ja 360 minuutin väliltä.
Saatavuus
heikkoa
Talvisotapelien saatavuus on heikkoa. Esim. Maaliskuussa 2019 Lautapelit.fi:n ja Fantasiapelien verkkokauppojen valikoimista ei löytynyt yhtäkään talvisotapeliä. Parhaiten pelejä löytyykin BGG-marketin kaltaisista käytettyjen pelien myyntipaikoilta. Uusimmista peleistä Second World War at Sea (2015) ja TSWW: Hakkaa Päälle (2016) ovat myynnissä suoraan julkaisijoilta samoin kun tänä vuonna julkaistava The Mannerheim Line Campaign (2019). Red Winter (2012) -pelin toinen laitos on myös ennakkotilattavissa GMT:ltä.
Tee-se-itse-pelaajille Winter War (2001) -pelin kaikki materiaali on saatavilla Thoth Engine -järjestelmälle (mitä se sitten tarkoittaakaan) ja pelin voi myös askarella itse. Toinen print-and-play-peli on Suomussalmi (2006), jonka materiaalit löytyvät Englantilaisen King’s College London (KCL) yliopiston sivuilta (linkki).
Yhteenveto
Talvisodasta on julkaistu 20 peliä pääasiassa ulkomaalaisten suunnittelijoiden ja pelifirmojen toimesta. Suurin osa peleistä on strategisen mittakaavan heksasotia, mutta joukosta löytyy niin ilmasotaa kuin merisotaakin. Suurin osa peleistä vaikuttaa silti klassisilta kahden pelaajan sotapeleiltä, joissa toinen pelaaja johtaa Suomen ja toinen Neuvostoliiton joukkoja. Pelejä on ilmestynyt noin peli per vuosi -tahtia viimeiset 20+ vuotta ja sama tahti vaikuttaisi jatkuvan tulevaisuudessakin. Tätä kirjottaessa Huoltoreitti blogin taustajoukkoihin kuuluva Antti Lehmusjärvi on jo ilmoittanut suunnittelevansa Jäinen Kuolema -työnimellä kulkevaa talvisotapeli (kts. Lisätietoja täältä), joka käyttää samankaltaista korttivetoista pelisysteemiä kuin Suomen sisällissotaan sijoittuva Veli veljeä vastaan (lautapeliopas).
Valitettavasti talvisotapelejä on Suomessa heikosti saatavilla, joten näistä peleistä kiinnostuneiden kannattaakin suunnata suoraan ulkomaalaisten julkaisijoiden sivuille tai metsästämään käytettyjä pelejä BGG-marketin kaltaisille kauppapaikoille.
Tervetuloa Huoltoreitti blogin pariin! Tämän blogin tavoitteena on tuottaa suomeksi tietoa lauta- ja korttivetoisista sotapeleistä, ja sotapelien harrastamisesta ylipäätänsä. Blogi aukesi helmikuussa 2019 ja sen taustalla on useamman henkilön Huoltoreitti-tiimi.
Taustaa
Idea Huoltoreitti blogin perustamiseen kypsyi syksyllä 2018 Lautapelioppaan julkaiseman Sotapelien harrastaminen kirjoituksen jälkimainingeissa. Kirjoitusta varten kävin läpi suomalaisia lautapelisivustoja ja -blogeja etsin tietoa siitä kuka ja missä kirjoittaa suomeksi sotapeleistä. Esim. Lautapelioppaassa on ”Sotapelit” luokassa monia erinomaisia arvosteluita sotapeleistä. Tämän lisäksi Suomen Lautapeliseuran foorumilla on oma Sotapelit osio, jossa julkaistaan uusia kirjoituksia noin yksi per viikko tahdilla. Näiden lisäksi sotapeleistä on vain yksittäisiä kirjoituksia siellä täällä.
Tämä sai minut miettimään jotta voisiko asialle tehdä jotain. Pohdin useita vaihtoehtoja, tutkailin muualla maailmassa julkaistuja sotapeliblogeja, ja keräsin ideoita ja ajatuksia eri tahoilta. Lopulta päädyin oman blogin perustamiseen. Iso apu tässä päätöksessä oli Huoltoreitti blogin taustatukena oleva A-tiimi. Tyypillisesti sotapelit ovat peliajaltaan pidempiä kuin lautapelit keskimäärin, ja osaksi siksi niitä pääsee pelaamaan harvemmin kuin muita lautapelejä. Tämä kaikki tarkoittaa sitä että yhdellä henkilöllä on hyvin rajattu mahdollisuus tutustua ja kertoa eri peleistä. Siksi halusin heti alusta lähtien blogin ympärille tiimin, josta löytyy sotapelitietämystä enemmän kuin minulla on koskaan aikaa ja mahdollisuutta oppia.
Perustamispäätöksen jälkeen seuraavana oli vuorossa tekniikan miettiminen. Tutkin erilaisia teknisiä vaihtoehtoja blogin perustamiseksi mm. vertailemalla millaisia ratkaisuja muut suomalaiset lautapeleistä kirjoittavat blogit käyttävät. Tässä erinomaisena apuna oli Pöydällä blogin ”Suomalaiset lautapeliblogit – kuka kukin on?” artikkeli, joka julkaistiin minun kannalta juuri oikeaan aikaan. Tämän, ja ahkeran googlauksen perusteella päädyin hommaamaan oman domainin ja toteuttaman blogin WordPress ohjelmistoa hyödyntäen. Tässä valinnassa, ja myöhemmin blogia viilatessa, Lautapelioppaan Mikko Saari on tarjonnut korvaamatonta apua.
Yksi hankalimmista kysymyksistä oman blogin perustamisessa on tietenkin nimi. Halusin nimen joka kuvaa sotapelaamista ilman että se on liian militaristinen. Lähdin etsimään ratkaisua erilaisten pelitermien suomennoksista. Harmillisen moni sotapeleihin liitetty termi kääntyi huonosti suomeksi (esim. zones of control – kontrollivyöhyke). Lopulta Huoltoreitti, supply line/route termin yksi suomennoksista, nousi parhaaksi. Nimi on sopivan lyhyt, liittyy sotapelaamiseen mutta ei ole erityisen militaristinen. Lisäksi huoltoreitti.fi osoite oli vapaana.
Logosta totean vain, että se on parasta, mitä sain PowerPointilla aikaiseksi… Paremmasta logosta on joitain ajatuksia ilmassa ja toivottavasti lähitulevaisuudessa pääsemme päivittämään logon.
Blogin
idea
Tämän blogin ideana on tarjota tietoa laudalla ja korteilla pelattavista sota- ja konfliktiteemaisista peleistä. Kuten blogin esittelyssä kirjoitin, emme ole sotapelirajauksen kanssa turhan tarkkoja, vaan jos peli tuntuu tai vaikuttaa sotapeliltä, käsittelemme sitä tässä blogissa. Blogin rajaus lauta- ja korttipeleihin johtuu lähinnä siitä, että kukaan meistä ei pelaa figupelejä, eikä siten voi niistä kirjoittaa. Sen sijaan videopelit, oli se sitten koneella, konsolilla tai mobiilisti, jätetään suosiolla muille tahoille, vaikka Huoltoreitti-tiimistä tämänkin puolen taustaa löytyy.
Millaisia artikkeleita meillä sitten on tarkoitus julkaista? Yksi artikkelityyppi on after-action report (AAR) kuvaukset, eli tapahtumaraportit. Tapahtumaraportit on usein vuorovuorolta kuvauksia siitä, mitä yhdessä sotapelissä tapahtui. Olen suuresti nauttinut Suomen Lautapeliseuran foorumilla julkaistuista tapahtumaraporteista, ja halusin Huoltoreitti blogin kautta luoda uuden väylän tällaisten raporttien julkaisemiseen (ja löytämiseen). Tätä kirjoittaessa blogissa on julkaistu kolmiosainen tapahtumaraportti Enemy Action: Ardennes yksinpelistä saksalaisten näkökulmasta (osat yksi, kaksi ja kolme), mikä toimii esimerkkinä tulevasta.
Toinen sisältö, jota täältä voi odottaa, on tietenkin peliarvostelut, ja arvosteluita kevyemmät katsaukset eri peleistä. Blogin ensimmäinen arvostelu on 303 nimisestä sotapelistä, joka on kevyt, vartin mittainen sotapeli vuoden 1940 ilmasodasta Britanniassa. Tämä myös muistuttaa, että sotapelien ei välttämättä tarvitse olla monen tunnin mittaisia, vaikeita pelejä, vaan sotapelien alle mahtuu myös kevyempiä pelejä.
Näiden lisäksi Huoltoreitti blogissa julkaistaan artikkeleita jotka käsittelevät esim. temaattisesti eri pelejä. Ensimmäinen tällainen juttusarja käsittelee Suomen sotiin liittyviä lauta- ja korttipelejä. Sarjan ensimmäinen osa käsittelee Suomen sisällissotaan 1918 liittyviä sotapelejä (joita löytyi yhdeksän kappaletta). Sarjan tulevat osat käyvät läpi ainakin talvisodan, jatkosodan, Lapin sodan, ja mahdollisesti ajanjakson ennen itsenäisyyttä.
Yksi blogin pitkän aikavälin tavoite on käydä jossain muodossa läpi kaikki Suomen sotiin liittyvät lauta- ja korttipelit. Tähän mennessä on jo selvinnyt että tällaisia pelejä on kymmeniä, mahdollisesti jopa sata kappaletta, joten kyseessä on selvästi pitkän aikavälin tavoite.
Meidät
tavoittaa
Meidät löytää tietenkin täältä huoltoreitti.fi osoitteesta. Uusista artikkeleista saa tiedon vierailemalla tällä sivustolla, mutta myös hyödyntämällä WordPressin syötteitä. Esim. omassa käytössä oleva Feedly ilmoittaa uusista artikkeleista automaattisesti kun lisäät huoltoreitti.fi osoitteen Feedlyyn. Osoitteesta https://huoltoreitti.fi/feed löytyy RSS summary, mutta sen toimintaa en sen tunne sen tarkemmin.
Tämän blogin lisäksi meillä on Twitter tili ja oma Facebook sivu. Näistä Facebook sivulla julkaistaan tiedot kaikista uusista artikkeleita ja sen tarkoituksena on mahdollistaa sivuston seuraaminen tätä kautta, ja lisäksi tarjota yksi kanava keskustelulle ja palautteelle. Twitter tilin tarkoituksena on toisaalta ilmoittaa uudesta sisällöstä suomeksi ja englanniksi, ja sen lisäksi seurata muita sotapelaajia, sotapelisuunnittelijoita ja julkaisuyhtiöitä suomeksi ja englanniksi. Twitter tarjoaa myös väylän julkaista lisätietoa meidän sisällöstä englanniksi. Esim. englanniksi kirjoitettu Suomen sisällissotapelejä käsittelevä viesti herätti laajempaa huomiota myös Suomen ulkopuolella.
Näiden lisäksi kaikkien artikkeleiden alla on kommenttikenttä. Tällä hetkellä jokainen kommentti varmennetaan käsin, koska sivusto alkoi keräämään spämmiä heti kun se ilmaantui nettiin. Tähän voi tulla tulevaisuudessa muutoksia, mutta millaisia ja mihin suuntaan on täysin auki. Yksi vaihtoehto on avata kommentointi vain rekisteröityneille käyttäjille, mutta tämän toteutusta pitää vielä miettiä.
Näiden
lisäksi meidät tavoittaa huoltoreitti
[at]
gmail.com sähköpostista.
Tulevaisuus
Huoltoreitti blogi on tätä kirjottaessa vasta avautunut. Millaiseksi blogi tulee muodostumaan, on monelta osin auki. Aika näyttää millaista sisältöä ja miten usein julkaisemme, ja millainen yhteisö blogin ympärille muodostuu.
Tervetuloa mukaan matkalle!
Hallinnoi evästeiden suostumusta
We use cookies to optimize our website and our service.
Functional
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Preferences
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Statistics
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Marketing
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
/pic2500862.jpg)
/pic775685.jpg)
/pic1048754.jpg)
/pic2415172.jpg)
/pic47775.jpg)
/pic47235.jpg)
