Ulkomaan pelitapahtumia: WBC 2019 -raportti, osa 1: Yleistä ja 1. päivä

Tämä juttusarja on raportti World Boardgaming Championships (WBC) -tapahtumasta, joka pidettiin Seven Springsissä, Pennsylvaniassa 20.-29.7.2019. WBC on tyypiltään hieman erilainen tapahtuma kuin pelitapahtumat yleensä ja tällä juttusarjalla pyritään esittelemään sitä sekä miltä se näyttää osallistujan silmin. WBC on Boardgame Players’ Associationin järjestämä yhdeksänpäiväinen lautapelitapahtuma, joka järjestetään heinäkuun loppupuolella Seven Springsin laskettelukeskuskompleksissa Pittsburghin lähellä Appalakkien länsiosassa. Se on siis näin kesäaikaan erinomainen paikka lautapelitapahtumalle, sillä keskuksessa on paljon erilaisia saleja, iso hotellikompleksi suoraan yhteydessä konferenssitiloihin ja yleensä vähän kävijöitä kesäaikaan. Tosin tänä vuonna ensimmäisenä viikonloppuna paikalla oli myös jousiammuntajärjestön kokoontuminen, joten pelien lisäksi käytävillä näkyi paljon jousipyssyjä. Sijainnin huonompana puolena on, että paikka on keskellä metsäistä vuoristoseutua, eli juuri muuta kuin keskuksen tarjoamia palveluita ei sieltä ole helposti saatavilla – joskin tarjolla on kyllä kaikenlaisia ulkoilmaviihdykkeitä koko perheelle ja esimerkiksi maastopyörä- ja vaellusreittejä.

Seven Springs. Vasemmalla hotellitorni ja matalampi hotellisiipi sekä reunimmaisena vasemmalla ravintola-alue.

WBC eroaa suurimmasta osasta muita pelitapahtumia siinä, että pääpaino on turnauksissa. Tapahtumassa järjestetään noin 130 eri pelin turnaukset, joihin voi osallistua tulemalla paikalle alkuerään. Ihan aloittelijoitakin kannustetaan osallistumaan turnauksiin ja alkuerissä pelin laatu voikin olla vaihtelevaa, mutta viimeistään semifinaaleissa (jos sinne nyt pääsee) vastus on kovaa. Ja joissakin peleissä, kuten 18XX:t, lähes kaikki osallistujat ovat paljon pelanneita. Toki paikalla on myös iso vapaan pelaamisen alue paikallisen seuran kirjaston kanssa, mutta jotkut käyttävät turnauksia ihan ”scheduled open gaming” -hengessä, eli valitsevat aina seuraavan kiinnostavan alkavan pelin sen enempiä turnausmenestyksestä huolimatta. Tämä rakenne takaa sen, että peliseuraa löytyy aina helposti. Alun perin tapahtuma oli hyvin vahvasti sotapelipainotteinen, mutta nykyään pelivalikoima on aika tasan eurotyylisten pelien ja sotapelien kesken. Kuvaukset kaikista tapahtuman turnauksista löytyvät täältä ja aikataulu kokonaisuudessaan täältä.

Pelien kioskeja odottamassa tapahtuman alkua. Kuvassa turnausten 1776 – Dune kioskit.

Tapahtuma on kauniissa vuoristoympäristössä, joka on kesällä suhteessa mukavan viileä. Tämä oli varsinkin tänä vuonna miellyttävää, kun alkuviikonloppuun sattui itärannikolle helleaalto, jossa alueen kaupungeissa päivän korkeimmat lämpötilat olivat 38 asteen tienoilla ja päivän alin 26 asteessa. Saavuimme junalla Washingtonista Connesvilleen (Appalakkien isoimpia hiilikaivoskaupunkeja), josta on vielä noin kolmen vartin ajomatka tapahtumapaikalle. Vaihtoehtona olisi lentää Pittsburghiin, josta olisi noin puolentoista – kahden tunnin ajomatka kaupungin toiselta puolelta. Lentäminen Pittsburghiin on nykyään jo realistinen matkavaihtoehto paikalle saapumiseen, kun British Airways aloitti jälleen tänä keväänä lennot Lontoon ja Pittsburghin välillä. Aiemmin järkevät yhteydet sisälsivät lennon itärannikolle ja jatkamisen maata pitkin paikalle, joko junalla tai autolla.

Loppuosa artikkelisarjasta käy läpi mitä tapahtumassa tuli pelattua, miten meni ja millainen kokemus tapahtuma oli. Aikataulun takia ensimmäiset päivät ovat 18XX-painotteisia, joskin väleihin mahtuu muitakin pelejä, ja loppupäivissä on sota- ja europelejä sekaisin.

Päivä 1: Junia ja filleri-Scythe

Ensimmäisen päivän aloitus oli 18XX-turnaus. Turnauksessa on kahden päivän aikana neljä alkuerää, joissa voi valita pelin tietystä listasta pelejä. Semifinaaleihin pääsee käytännössä varmasti voittamalla ainakin yhden pelin.

Ensimmäinen pelini oli 1862. Suhteellisen lyhyt (18XX:ksi) versio Itä-Anglian hulluista rautatievuosista, jonka erikoisuus ovat kolme eri junatyyppiä, ryhmittäin tarjolle tulevat junat ja joka pelin alussa arvottava järjestys firmoille ja mitä junia ne saavat ajaa. Lisäksi firmat voivat yhdistyä saadakseen molempien junatyypit käyttöön tai muodostaakseen muuten vain paremman yhtiön, jolloin toinen firmoista palaa takaisin tarjolle. Pituuteen suhteutettuna pelissä on erittäin paljon sisältöä.

Tällä kertaa pelin alussa tarjolla olevat firmat olivat lähinnä pohjoisessa ja lännessä ja yleensä aktiivisin alue Lontoon ympäristössä oli lähes tyhjä. Huutokauppojen jälkeen minulle jäi käteen pohjoisreunassa kaksi firmaa, jotka eivät näyttäneet kovin hyviltä, mutta joilla yhdessä pystyi määrittelemään miten pohjoinen rakentui. Aloin siis rakentamaan niitä yhteen pohjoisessa enkä edes pyrkinyt Lontoota kohti ja yhdistin ne nopeasti. Tämän jälkeen alkoi näyttää siltä, että verkko kyllä muodostuu hyväksi, mutta firma jää niin köyhäksi, ettei se kykene koskaan hankkimaan riittäviä junia. Joten oman firman osakkeiden ostaminen jäi sikseen ja aloin ostaa muiden yhtiöiden osakkeita. Kun pysyvät junat olivat tulossa tarjolle, myin lähes kaikki omistukseni (mukaan lukien kaikki oman yhtiön osakkeet) ja perustin kaksi uutta firmaa, jotka yhdistyttyään kykenivät ajamaan pohjoisen valmiita reittejä. Sopivasti ajoitetulla uudelleenrahoituksella ja yhditymisellä firmalla oli lopulta neljä junaa, kun kolme on normaalisti maksimi, jota voi saada ostamalla uusia junia, sekä radat, jolla se pystyi ajamaan niitä. Ongelma oli, että osakkeita oli omistettuna vähän näiden liikkeiden takia. Samalla oikealla puolella ollut pelaaja päätyi ahneuttaan ajamaan oman firmansa, joka oli ainoita muiden pelaajien firmoja, joita omistin, junattomaksi. Oman pelinsä räjäytyksen lisäksi tämä maksoi minulle sen verran, että se todennäköisesti vei voiton. Lopulta oma “vähän, mutta todella hyviä osakkeita” -tilanne riitti toiseksi noin 10 500:n tuloksella. Noin 800 paremmalla tuloksella voiton vei Peter Eldridge täysin vastakkaisilla “todella paljon roskaa” -sijoituksilla. Muihin kaulaa oli yli 2000.

Ensimmäinen peli oli sen verran nopea (n. 3,5 tuntia), että ennen seuraavaa kierrosta oli aikaa väli-Scytheen. Turnauksessa arvotaan tarjolla olevat kansakunta-toiminto-yhdistelmät, joista sen jälkeen bidataan. Omasta mielestä yllättäen sain mustan nollan pisteen bidillä vaikka sillä oli ihan hyvältä vaikuttava yhdistelmä, jolla oli hyvä rakentaan rakennuksia ja mechejä. Ja rakennustenkin pisteyslaatta oli aika helppo, vierekkäisiä rakennuksia haluava laatta. Strategia oli selvä, eli pyritään rakentamaan kaikki mechit ja rakennukset nopeasti, hankitaan loput tähdet taisteluilla ja tavoitteilla (jotka olivat molemmat muotoa “pidä kolme tiettyä maastoa hallussa”) eikä välitetä popularitystä ollenkaan, koska tavoitteena on lyhyt peli. Tämä toimi jopa odotettua paremmin, sillä naapurina valkoinen jätti pari kertaa resursseja heikosti suojatuksi luottaen popularity-rankaisujen suojaavaan hyökkäykseltä. Näistä sai sitten poimittua sekä resursseja että taistelutähtiä, joiden ansiosta peli lyheni ainakin kahden kierroksen verran. Keltainen oli toiminnoillaan tuottanut paljon rahaa, mutta ei ihan riittävästi pikalopetuksen kannalta. Voitto 50 pisteellä pikaisessa pelissä (kesto 1:15 bidauksineen), kun toiseksi tullut sai 47 pistettä.

Päivän kolmantena pelinä oli 1880:China. Erikoisuutena tässä versiossa on, että 18XX:ien normaali rakenne, jossa on tasaisesti toistuvia osakekierroksia, joiden välissä firmat operoivat vaihtelevassa järjestyksessä, on käännetty toisinpäin. 1880:ssä firmat operoivat vakiojärjestyksessä jatkuvaa kierrosta, jota katkaisee osakekierros aina, kun junatyyppi on loppuunmyyty tai on menty läpi koko kierros firmojen operointia ilman, että yksikään niistä ostaa junan. On vähän yllättävää, että kukaan muu ei ole kopioinut tätä ideaa, sillä se tuo kiinnostavan lisäulottuvuuden junien ostoon, kun vaikutus osakekierrosten ajoitukseen pitää myös ottaa huomioon. Peli on valitettavan huonosti saatavilla, sillä se on loppuunmyyty aikoja sitten, mutta uusintajulkaisusta liikkuu huhuja.

Sain peli  alkuhuutokaupassa Taiwanin lauttafirman sekä insinööritoimiston. Nämä kalliit privaatit tarkoittivat, että pääsin aloittamaan varsinaisen osakekierroksen toisena – pelijärjestys alkuhuutokaupan jälkeen menee käänteisessä rahajärjestyksessä. Sain sen ansiosta valittua portugalialaiset sijoittajat Macaosta (ulkomaiset sijoittajat ovat käytännössä pieniä junafirmoja, jotka operoivat alkupelissä) sekä Shanghaista aloittavan firman. Nämä molemmat pääsivät ajamaan Taiwaniin, joten lautan hyöty saatiin maksimoitua. Sain pian vielä avattua Nanjingistä, Shangain vierestä, lähtevän firman ja molemmilla firmoilla tiputettua tokenin Pekingin viereen, joten tilanne firmojen osalta näytti hyvältä. Huono puoli oli, että tämän tekemiseksi olin lähinnä investoinut omiin firmoihini enkä omistanut yhtään osaketta pelin kahdesta arvokkaimmasta firmasta. Eli kyse oli saanko irti omista firmoistani riittävästi tuloa. Ostin tämän jälkeen firmani täyteen 3- ja 3+3-junia, joinka jälkeen muut alkoivatkin vältellä junien ostoa, joten ostamani jauhoivat hyvää tuloa pitkään ennen vanhenemistaan. Tämä mahdollisti kolmannen firman avaamisen sopivaan aikaan, jotta pystyin laukaisemaan kommunistien vallan (ei osakkeiden hintamuutoksia mistään syystä) aiemmin kuin muut suunnittelivat ja pääsin vielä pian tämän jälkeem täyteen osakemäärään. Tämä taas mahdollisti tulojen pitämisen firmoissa loppuajan kommunistivallasta, jolloin sillä ei ollut normaalia laskevaa vaikutusta osakehintoihin. Nyt firmoilla olivat tarvittavat rahat loppupelin juniin, joten loppuajan pystyi suoraviivaisesti keskittymään vain tuottojen maksimointiin. Tuloksena voitto noin 7800:lla, toiseksi tulleella Eric Brosiuksella oli liki tuhat yuania vähemmän omaisuutta.

Kirjoituksen seuraava osa (päivät 2 ja 3) tulevat lähipäivinä.

Pelejä Suomen sodista: Osa 2: Talvisota 1939-40

Pelejä Suomen sodista -juttusarjassa käymme läpi Suomen sotiin liittyvät pelit, jotka olemme löytäneet BoardGameGeek:stä (BGG) tai Suomen Kansalliskirjaston Doria-tietokannasta, sekä muista lähteistä. Sarjassa käsitellyt pelit liittyvät suoraan Suomen käymiin sotiin tai niissä Suomen alue on muuten merkittävä osa peleissä kuvattua sotaa. Sarjan ensimmäinen osa käsitteli Suomen sisällissotaa (linkki).

Sarjan toisen osan aiheena on Talvisotaa (1939-40) itsenäisenä kokonaisuutena käsittelevät pelit, joihin sisältyy kaikki pelin pelaamiseen tarvittava materiaali. Memoir ’44:n ja Advanced Squad Leaderin (ASL:n) kaltaisten pelisarjojen talvisotaskenaariot käsitellään myöhemmin omassa artikkelissaan.

Alla olevan listan on koottu huolella, mutta se tuskin sisältää kaikkia talvisotaan liittyviä pelejä. Jos tiedät listasta puuttuvan pelin tai pelejä, niin voit vinkata niistä meille jutun lopussa olevassa kommenttiosiossa, kommentoida artikkelia Twitterissä tai Facebookissa tai lähettää sähköpostia osoitteeseen huoltoreitti[at]gmail.com.

A Winter War pelin kansi, ja osa pelialuetta. Kuva BGG:stä käyttäjältä Mixo.

Talvisota

Talvisota alkoi 30.11.1939 kun Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät rajan yli monissa kohdin pitkin Suomen itärajaa. Sota oli Suomen kannalta epätoivoista puolustustaistelua ylivoimasta vastusta vastaan, ja Neuvostoliiton näkökulmasta rajattu sota, joka piti saada loppumaan ennen konfliktin laajenemista. Talvisodassa Suomen armeija oli pieni ja heikosti varustettu, mutta onnistui silti torjumaan ensimmäiset hyökkäykset useissa myöhemmin kuuluisiksi muuttuneissa taisteluissa Suomussalmella, Raatteen tiellä, Taipaleenjoella ja Summassa. Ylivoimasta huolimatta Neuvostoliitto ei sodan missään vaiheessa saanut aikaan ratkaisevaa läpimurtoa, mutta mies- ja materiaaliylivoima kulutti Suomen armeijaa ratkeamispisteeseen saakka. Rauhansopimus päätti sodan 13.3.1940 tilanteessa, jossa Suomen armeijan romahtaminen erityisesti Viipurin lahdella oli vain päivien tai viikkojen päässä. Neuvostoliitto kuitenkin suostui rauhaan välttääkseen laajemman konfliktin syntymisen.

Sotapelien näkökulmasta talvisota tarjoaa useita erilaisia mahdollisuuksia sodan simulointiin. Selkeästi rajattuna ja kohtuu lyhyenä konfliktina koko sota voidaan kuvata mielekkäästi strategisen mittakaavan peleissä, ja yksittäisiin taisteluihin voidaan keskittyä operatiivisen tason peleissä. Maataisteluiden lisäksi peleissä voidaan kuvata ilmasotaa ja merisotaa, joskin jälkimmäinen ei esittänyt talvisodassa suurta roolia. Eri puolilla rintamaa myös sodittiin hyvin erilaisista lähtökohdista niin että Karjalan kannaksella käytiin lähes ensimmäisen maailmansodan kaltaista juoksuhautasotaa, kun taas pohjoisemmassa taisteltiin harvojen teiden ympäristössä isojen erämaiden keskellä.

Talvisotapelejä

BGG:n tietokannasta löytyi 20 talvisotapeliä. Kansalliskirjaston Doria-tietokannasta ei puolestaan löytynyt yhtään talvisotapeliä. Pelien nimet, julkaisuvuodet, suunnittelija(t), pelaajamäärät ja julkaisijat on listattu alla olevaan taulukkoon, jossa pelit ovat järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Pelit löytyvät myös BGG:stä omana listana.

Nimi (linkki lisätietoihin)JulkaisuvuosiSuunnittelijaPelaajamääräJulkaisija
Winter War (bbg)1972James F. Goff2 pelaajaa.SPI (Simulations Publications, Inc.) (Strategy & Tactics Issue #33)
Arctic Storm: The Russo-Finnish Winter War 1939-40 (bgg)1992David James Ritchie2 pelaajaa.GMT Games
A Winter War (bgg)1992Gary Stagliano2 pelaajaa.Games Research/Design (GR/D)
Down In Flames: Winter War 1939-40 (bgg)1995Roger Horky2 pelaajaa.GMT Games, RBM Studio (C3i Magazine Nr5)
Blood on the Snow: The Battle of Suomussalmi (bgg)1995Michael Bennighof2 pelaajaa.Avalanche Press Ltd.
Molotov's War (bgg)1995John Desch2 pelaajaa.Decision Games (Strategy & Tactics #172)
A Frozen Hell (bgg)2000Dean Essig ja Alan Wambold2 pelaajaa.The Gamers; Multi-Man Publishing
Winter War (bgg)2001Markus Salo1 pelaaja.Warp Spawn Games
Winter Fury: The Battle of Tolvajärvi 1939 (bgg)2001 (toinen version 2016)Michael Bennighof2 pelaajaa.Avalanche Press Ltd.
Mannerheim's Cross: Finland at War 1939-1945 (bgg)2006Kurt Martin ja Ray Tapio2 pelaajaa.Critical Hit, Inc.
Suomussalmi (bgg)2006Jonathan Woollgar2 pelaajaa.King’s College
Buffalo Wings (bgg)2010J. D. Webster2 pelaajaa.Against the Odds; LPS, Inc. (Against the Odds lehden numero 29)
Red Winter: The Soviet Attack at Tolvajärvi, Finland – 8-12 December 1939 (bgg)2012Mark Mokszycki2 pelaajaa.GMT Games
Talvisota (bgg)2013Mikko Laubach2-4 pelaajaa.Nappulakenraali
Frozen Death (bgg)2013Patrick Stevens2 pelaajaa.Numbskull Games
The Finnish Trilogy 1939-1945: Winter War 1939-1940 (Vol. 1) (bgg)2014Mikael Grönroos2 pelaajaa.Mikugames
Second World War at Sea: Sea of Iron (bgg)2015Michael Bennighof ja James Stear1-2 pelaajaa.Avalanche Press Ltd.
Combat Leader: Winter War (bgg)2016 (ensimmäinen versio)Gary Graber2 pelaajaa.Minden Games
TSWW: Hakkaa Päälle (bgg)2016John Bannerman2 pelaajaa.Diffraction Entertainment, Ltd.
The Mannerheim Line Campaign (bgg)2019 (arvio)Ty Bomba1-2 pelaajaa.One Small Step (julkaistaan CounterFact lehdessä)

Ensimmäisen talvisotapelin Winter War (1972) julkaisi legendaarinen SPI (Simulations Publications, Inc.) Strategy & Tactics -lehden numerossa 33. Pelin kannessa on niin ikään legendaarinen suomalainen tarkka-ampuja Simo Häyhä. Winter War -pelissä on jo nähtävillä kaikki ne elementit mitkä ovat yhteisiä suurimmalle osalle talvisotapeleistä: Suunnittelija ja julkaisija ovat ulkomaalaisia, mittakaava on strateginen ja mekaniikka on heksasotaa (hex-and-counter). Verrattuna Suomen sisällissotaan sijoittuviin peleihin tämä lista eroaa suunnittelijoiden ja julkaisijoiden kotimaan suhteen. Siinä missä talvisota on kiinnostanut ulkomaisia pelisuunnittelijoita ja -julkaisijoita, Suomen sisällissota on kiinnostanut lähinnä heidän suomalaisia vastineitaan.

Seuraava talvisotapeli Arctic Storm (1992) näki päivänvalon kaksikymmentä vuotta myöhemmin julkaisijanaan GMT Games. Tämän jälkeen talvisotapelejä on julkaistu keskimäärin yksi peli per vuosi. Joinain vuosina pelejä on julkaistu useita, kuten 1995, jolloin julkaistiin kolme talvisotapeliä, mutta muuten julkaisuajankohdissa ei ole havaittavissa mitään erityistä logiikkaa. Esimerkiksi sodan vuosipäivät eivät ole aiheuttaneet piikkiä julkaisumääriin, kuten näkyy vuodesta 2009, jolloin sodan alkamisen 70-vuotispäivästä huolimatta ei julkaistu yhtään talvisotapeliä. Vertailun vuoksi Suomen sisällissotapeleistä puolet on julkaistu 2018, jolloin sodasta oli kulunut sata vuotta.

Pelien suunnittelijat ja julkaisijat ovat pääsääntöisesti ulkomaalaisia. Suunnittelijoista Michael Bennighofilta on julkaissut jopa kolme eri talvisotapeliä perustamansa yhtiön Avalanche Press Ltd. kautta. GMT Games on niin ikään julkaissut kolme peliä talvisodasta mukaan lukien listan todennäköisesti tunnetuimman talvisotapelin Red Winter (2012).

Pelaajamäärä on useimmiten kaksi, kuten sotapeleissä yleensäkin. Poikkeuksen tähän sääntöön muodostavat yksinpeli Winter War (2001) sekä 2-4 hengen Talvisota (2013), jossa pelataan joukkueena peliä vastaan. Second World War at Sea (2015) sekä tänä vuona julkaistava The Mannerheim Line Campaign (2019) toimivat sekä yhdellä että kahdella pelaajalla.

Blood on the Snow: The Battle of Suomussalmi pelin kansi. Kuva BGG:stä käyttäjältä Mixo.

Maalla, merellä ja ilmassa

Talvisodan ilmataisteluihin sijoittuu kaksi peliä: Down In Flames -sarjaan kuuluva Winter War 1939-40 (1995) sekä Buffalo Wings (2010), joka kattaa teemallisesti myös jatkosodan. Merisotaan puolestaan keskittyy Second World War at Sea –sarjassa julkaistu Sea of Iron (2015), joka kattaa itämeren alueen meritaistelut toisessa maailmansodassa. Pelissä on 30 skenaariosta, joiden joukossa on talvi- ja jatkosodan aikaisia taisteluita, mutta näiden määrä tai tarkempaa sisältöä ei löytynyt netistä. Sea of Iron sarjaan on julkaistu myös Finland’s Fantasy Fleet (2017) –lisäosa, jossa on mukana Suomen merivoimille suunniteltuja aluksia, jotka syystä tai toisesta eivät koskaan valmistuneet tai muusta syystä liittyneet laivastoon. Pikanttina yksityiskohtana näiden kaikkien fantasia-alusten nimet on otettu Kalevalasta!

Suurin osa talvisotapeleistä keskittyy kuitenkin strategisen tai operatiivisen mittakaavan maataisteluihin. Yhdeksässä pelissä pelialueena on koko itäraja ja näistä kahdeksan peliä kattaa ajallisesti koko sodan. Kolmessa pelissä aiheena on Tolvajärven taistelu joulukuussa 1939 ja kahdessa Suomussalmen/Raatteen tien taistelut. Taktisen tason sotapelejä on kolme. Näistä ensimmäinen on Mannerheim’s Cross (2006), joka on osa Advanced Tobruk system (ATS) sarjaa ja sisältää kuusi talvisotaskenaariota. Toinen taktisen tason sotapeli on Combat Leader sarjaan kuuluva Winter War (2016), jossa on neljä skenaarioita talvisodasta. Näiden lisäksi tänä vuonna julkaistaan taktisen tason sotapeli The Mannerheim Line Campaign (2019), jossa aiheena on Mannerheim-linjan murtaminen vuonna 1940. Taktisen tason sotapelejä on suomen sodista enemmänkin, mutta suurin osa näistä peleistä on lisäosia tai moduuleja, eivät itsenäisiä pelejä.

Aihealueeltaan yksi mielenkiintoisimmista peleistä on TSWW: Hakkaa Päälle (2016), joka on osa Diffraction Entertainment, Ltd.:n The Second World War Series (TSWW) sarjaa. Peli kattaa alueellisesti Suomen, Ruotsin ja Norjan ja sisältää yksiköt kaikille näille maille. Talvisodan lisäksi pelissä on mukana useita vaihtoehtohistoriallisia skenaarioita, kuten Saksan hyökkäys Ruotsiin.

Temaattisesti talvisodasta onkin tarjolla melkoinen kattaus eri mittakaavan pelejä, joissa voi keskittyä niin ison mittakaavan strategiaan kuin pienempien taisteluiden pelaamiseen, ilma- ja merisotaa unohtamatta. Toisaalta monista talvisodan legendaarisista taisteluista, kuten Kollaasta, Taipaleenjoesta ja Viipurinlahdesta, ei ole julkaistu yhtään peliä. Sen sijaan vähemmän tunnetusta Tolvajärven taistelusta on kokonaista kolme eri peliä!

Heksasotaa

Mekaanisesti lähes kaikki pelit ovat heksasotaa (hex-and-counter) eli peleissä liikutellaan heksakartalla pahvisia yksiköitä, kauntereita. Seitsemästätoista maasotaan keskittyneestä pelistä vain korttivetoinen yksinpeli Winter War (2001) sekä niin ikään korttivetoinen Talvisota (2013) vaikuttavat kuvauksen perusteella muulta kuin perinteisiltä heksasodilta. Lopuista viidestätoista heksasotapelistä Blood on the Snow (1995) käyttää heksojen lisäksi chit-pull mekanismia ja Frozen Death (2013) on korttivetoinen blokkisotapeli.

Talvisotapelien mekanistinen samankaltaisuus on jossain määrin erikoista, kun sitä vertaa esim. Pelejä Suomen sodista -sarjan ensimmäisessä osassa käsiteltyihin Suomen sisällissotaan sijoittuviin peleihin, joiden joukossa oli mekaanisesti erilaisia pelejä. Esim. point-to-point-tyylisten karttojen luulisi sopivan hyvin kuvaamaan miten sotajoukkoja voidaan liikutella vain tiettyjä, ennalta tiedettyjä reittejä pitkin alueilla, joissa talvisotaa käytiin. Silti talvisotapelien joukossa ei ollut yhtään point-to-point-mekanismia käyttävää peliä.

Ilma- ja merisotapelit sekä kolme maasotaan keskittynyttä peliä ovat mittakaavaltaan taktisia. Loput käsitellyistä peleistä ovat operatiivisen tai strategisen mittakaavan pelejä. Pelimuodoista löytyi tietoa heikosti, mutta useimmissa peleissä skenaarioita on useampia. Eri skenaarioiden peliajoista tietoa löytyi vieläkin heikommin. BGG:ssä peliaika-arviot vaihtelivat noin 30 minuutista (Second World War at Sea, 2015) 720 minuuttiin (Red Winter, 2012). Suurin osa peleistä ilmoitti peliajaksi jotain 60 ja 360 minuutin väliltä.

Saatavuus heikkoa

Talvisotapelien saatavuus on heikkoa. Esim. Maaliskuussa 2019 Lautapelit.fi:n ja Fantasiapelien verkkokauppojen valikoimista ei löytynyt yhtäkään talvisotapeliä. Parhaiten pelejä löytyykin BGG-marketin kaltaisista käytettyjen pelien myyntipaikoilta. Uusimmista peleistä Second World War at Sea (2015) ja TSWW: Hakkaa Päälle (2016) ovat myynnissä suoraan julkaisijoilta samoin kun tänä vuonna julkaistava The Mannerheim Line Campaign (2019). Red Winter (2012) -pelin toinen laitos on myös ennakkotilattavissa GMT:ltä.

Tee-se-itse-pelaajille Winter War (2001) -pelin kaikki materiaali on saatavilla Thoth Engine -järjestelmälle (mitä se sitten tarkoittaakaan) ja pelin voi myös askarella itse. Toinen print-and-play-peli on Suomussalmi (2006), jonka materiaalit löytyvät Englantilaisen King’s College London (KCL) yliopiston sivuilta (linkki).

Yhteenveto

Talvisodasta on julkaistu 20 peliä pääasiassa ulkomaalaisten suunnittelijoiden ja pelifirmojen toimesta. Suurin osa peleistä on strategisen mittakaavan heksasotia, mutta joukosta löytyy niin ilmasotaa kuin merisotaakin. Suurin osa peleistä vaikuttaa silti klassisilta kahden pelaajan sotapeleiltä, joissa toinen pelaaja johtaa Suomen ja toinen Neuvostoliiton joukkoja. Pelejä on ilmestynyt noin peli per vuosi -tahtia viimeiset 20+ vuotta ja sama tahti vaikuttaisi jatkuvan tulevaisuudessakin. Tätä kirjottaessa Huoltoreitti blogin taustajoukkoihin kuuluva Antti Lehmusjärvi on jo ilmoittanut suunnittelevansa Jäinen Kuolema -työnimellä kulkevaa talvisotapeli (kts. Lisätietoja täältä), joka käyttää samankaltaista korttivetoista pelisysteemiä kuin Suomen sisällissotaan sijoittuva Veli veljeä vastaan (lautapeliopas).

Valitettavasti talvisotapelejä on Suomessa heikosti saatavilla, joten näistä peleistä kiinnostuneiden kannattaakin suunnata suoraan ulkomaalaisten julkaisijoiden sivuille tai metsästämään käytettyjä pelejä BGG-marketin kaltaisille kauppapaikoille.

ASL Starter Kit #4 PTO

Advanced Squad Leader (ASL) -pelin Starter Kit -tuoteperheeseen on hieman yllättäen tulossa lisäystä, kun pelisarjaa julkaiseva Multi Man Publishing ilmoitti helmikuussa 2019 julkaisevansa neljännen Starter Kit:n (linkki MMP:n pelisivulle).

ASL Strater Kit sarjan aikaisemmin julkaistut pelit.

ASL Starter Kit sarjan kolme ensimmäistä osaa on julkaistu vuosina 2004 – 2007 ja ASL Starter Kit -sääntöjä hyödyntävä historiamoduuli – ASL Starter Kit Decision at Els – vuonna 2014. ASL Starter Kit rintamalla on nähty viime vuosina eloa lähinnä uusintapainosten muodossa, joten sarjan jatkaminen 12 vuoden jälkeen täysin uudella osalla on pienoinen yllätys. Uusin ASL Starter Kit siirtää taistelukentät maapallon toiselle puolelle ja keskittyy siis Tyynenmeren maataisteluihin. Julkaisija on halunnut korostaa tätä asiaa lisäämällä pelin nimeen lyhenteen PTO (Pacific Theater of Operations). Lisänimi ei siis viittaa uusien aselajien esittelyyn, kuten edeltäjänsä (SK 1 = jalkaväki, SK 2 = tykistö, SK 3 = tankit). Ennakoisiko tämä uuttaa temaattisten Starter Kit pelien sarjaa?

MMP:n ennakkotietojen mukaan Strater Kit 4 esittelee uusina yksikköinä japanilaiset ja yhdysvaltain merijalkaväen. Käytännössä tämä tarkoittaa myös jossakin määrin aikaisemmista versioista poikkeavien pelikonseptien esittelemistä, koska japanilaisten taistelutaktiikat poikkesivat jonkin verran länsimaalaisista. Julkaisija mainitsee mm. asteittain heikkenevät jalkaväkiyksiköt, maastosääntöjen laajentamisen ja yksinkertaistetut versiot ASL:n Banzai-, kätketyt yksiköt (concealment)- ja lähitaistelusäännöistä.

Peli sisältää kolme uutta karttaa ja kahdeksan skenaariota, joissa taistellaan Guadalcanalilta aina Luzonin saarelle saakka vuosina 1942 – 1945.

Starter Kit 4 on edeltäjiensä tapaan ASL -pelin täyden version esittelyn ja oppimisen avuksi tarkoitettu itsenäinen kokonaisuus, joka sisältää kaikki pelaamiseen tarvittavat komponentit ja säännöt. ASL Starter Kit -pelit esittelevät ASL:n sääntöjä asteittain, ja osin myös yksinkertaistettuna. Sarjan pelit ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, mutta sääntömäärää lisätään hieman sarjan aikaisempiin peleihin verrattuna. Ihan ensimmäiseksi ASL Starter Kit-hankinnaksi uusinta versiota ei siis ole tarkoitettu, mutta mikään ei kuitenkaan estä pelisarjaan tutustumisen aloittamista pelkän Starter Kit 4:n avulla. Samalla todennäköisesti oppii myös aikaisempien Starter Kit -pelien säännöt.

Starter Kit 4:n jälleen hinta näyttäisi olevan jonkin verran korkeampi verrattuna sarjan muihin osiin. Perusteluksi tälle esitetään kasvaneita tuotantokustannuksia ja sarjan muiden osien myymistä polkuhintaan. Julkaisija kuitenkin tarjoaa pelin ennakkotilaajille noin 30 % alennuksen ennakkotilauksista.


Tervetuloa Huoltoreitti blogiin!

Tervetuloa Huoltoreitti blogin pariin! Tämän blogin tavoitteena on tuottaa suomeksi tietoa lauta- ja korttivetoisista sotapeleistä, ja sotapelien harrastamisesta ylipäätänsä. Blogi aukesi helmikuussa 2019 ja sen taustalla on useamman henkilön Huoltoreitti-tiimi.

Taustaa

Idea Huoltoreitti blogin perustamiseen kypsyi syksyllä 2018 Lautapelioppaan julkaiseman Sotapelien harrastaminen kirjoituksen jälkimainingeissa. Kirjoitusta varten kävin läpi suomalaisia lautapelisivustoja ja -blogeja etsin tietoa siitä kuka ja missä kirjoittaa suomeksi sotapeleistä. Esim. Lautapelioppaassa on ”Sotapelit” luokassa monia erinomaisia arvosteluita sotapeleistä. Tämän lisäksi Suomen Lautapeliseuran foorumilla on oma Sotapelit osio, jossa julkaistaan uusia kirjoituksia noin yksi per viikko tahdilla. Näiden lisäksi sotapeleistä on vain yksittäisiä kirjoituksia siellä täällä.

Tämä sai minut miettimään jotta voisiko asialle tehdä jotain. Pohdin useita vaihtoehtoja, tutkailin muualla maailmassa julkaistuja sotapeliblogeja, ja keräsin ideoita ja ajatuksia eri tahoilta. Lopulta päädyin oman blogin perustamiseen. Iso apu tässä päätöksessä oli Huoltoreitti blogin taustatukena oleva A-tiimi. Tyypillisesti sotapelit ovat peliajaltaan pidempiä kuin lautapelit keskimäärin, ja osaksi siksi niitä pääsee pelaamaan harvemmin kuin muita lautapelejä. Tämä kaikki tarkoittaa sitä että yhdellä henkilöllä on hyvin rajattu mahdollisuus tutustua ja kertoa eri peleistä. Siksi halusin heti alusta lähtien blogin ympärille tiimin, josta löytyy sotapelitietämystä enemmän kuin minulla on koskaan aikaa ja mahdollisuutta oppia.

Perustamispäätöksen jälkeen seuraavana oli vuorossa tekniikan miettiminen. Tutkin erilaisia teknisiä vaihtoehtoja blogin perustamiseksi mm. vertailemalla millaisia ratkaisuja muut suomalaiset lautapeleistä kirjoittavat blogit käyttävät. Tässä erinomaisena apuna oli Pöydällä blogin ”Suomalaiset lautapeliblogit – kuka kukin on?” artikkeli, joka julkaistiin minun kannalta juuri oikeaan aikaan. Tämän, ja ahkeran googlauksen perusteella päädyin hommaamaan oman domainin ja toteuttaman blogin WordPress ohjelmistoa hyödyntäen. Tässä valinnassa, ja myöhemmin blogia viilatessa, Lautapelioppaan Mikko Saari on tarjonnut korvaamatonta apua.

Yksi hankalimmista kysymyksistä oman blogin perustamisessa on tietenkin nimi. Halusin nimen joka kuvaa sotapelaamista ilman että se on liian militaristinen. Lähdin etsimään ratkaisua erilaisten pelitermien suomennoksista. Harmillisen moni sotapeleihin liitetty termi kääntyi huonosti suomeksi (esim. zones of control – kontrollivyöhyke). Lopulta Huoltoreitti, supply line/route termin yksi suomennoksista, nousi parhaaksi. Nimi on sopivan lyhyt, liittyy sotapelaamiseen mutta ei ole erityisen militaristinen. Lisäksi huoltoreitti.fi osoite oli vapaana.

Logosta totean vain, että se on parasta, mitä sain PowerPointilla aikaiseksi… Paremmasta logosta on joitain ajatuksia ilmassa ja toivottavasti lähitulevaisuudessa pääsemme päivittämään logon.

Blogin idea

Tämän blogin ideana on tarjota tietoa laudalla ja korteilla pelattavista sota- ja konfliktiteemaisista peleistä. Kuten blogin esittelyssä kirjoitin, emme ole sotapelirajauksen kanssa turhan tarkkoja, vaan jos peli tuntuu tai vaikuttaa sotapeliltä, käsittelemme sitä tässä blogissa. Blogin rajaus lauta- ja korttipeleihin johtuu lähinnä siitä, että kukaan meistä ei pelaa figupelejä, eikä siten voi niistä kirjoittaa. Sen sijaan videopelit, oli se sitten koneella, konsolilla tai mobiilisti, jätetään suosiolla muille tahoille, vaikka Huoltoreitti-tiimistä tämänkin puolen taustaa löytyy.

Millaisia artikkeleita meillä sitten on tarkoitus julkaista? Yksi artikkelityyppi on after-action report (AAR) kuvaukset, eli tapahtumaraportit. Tapahtumaraportit on usein vuorovuorolta kuvauksia siitä, mitä yhdessä sotapelissä tapahtui. Olen suuresti nauttinut Suomen Lautapeliseuran foorumilla julkaistuista tapahtumaraporteista, ja halusin Huoltoreitti blogin kautta luoda uuden väylän tällaisten raporttien julkaisemiseen (ja löytämiseen). Tätä kirjoittaessa blogissa on julkaistu kolmiosainen tapahtumaraportti Enemy Action: Ardennes yksinpelistä saksalaisten näkökulmasta (osat yksi, kaksi ja kolme), mikä toimii esimerkkinä tulevasta.

Toinen sisältö, jota täältä voi odottaa, on tietenkin peliarvostelut, ja arvosteluita kevyemmät katsaukset eri peleistä. Blogin ensimmäinen arvostelu on 303 nimisestä sotapelistä, joka on kevyt, vartin mittainen sotapeli vuoden 1940 ilmasodasta Britanniassa. Tämä myös muistuttaa, että sotapelien ei välttämättä tarvitse olla monen tunnin mittaisia, vaikeita pelejä, vaan sotapelien alle mahtuu myös kevyempiä pelejä.

Näiden lisäksi Huoltoreitti blogissa julkaistaan artikkeleita jotka käsittelevät esim. temaattisesti eri pelejä. Ensimmäinen tällainen juttusarja käsittelee Suomen sotiin liittyviä lauta- ja korttipelejä. Sarjan ensimmäinen osa käsittelee Suomen sisällissotaan 1918 liittyviä sotapelejä (joita löytyi yhdeksän kappaletta). Sarjan tulevat osat käyvät läpi ainakin talvisodan, jatkosodan, Lapin sodan, ja mahdollisesti ajanjakson ennen itsenäisyyttä.

Yksi blogin pitkän aikavälin tavoite on käydä jossain muodossa läpi kaikki Suomen sotiin liittyvät lauta- ja korttipelit. Tähän mennessä on jo selvinnyt että tällaisia pelejä on kymmeniä, mahdollisesti jopa sata kappaletta, joten kyseessä on selvästi pitkän aikavälin tavoite.

Meidät tavoittaa

Meidät löytää tietenkin täältä huoltoreitti.fi osoitteesta. Uusista artikkeleista saa tiedon vierailemalla tällä sivustolla, mutta myös hyödyntämällä WordPressin syötteitä. Esim. omassa käytössä oleva Feedly ilmoittaa uusista artikkeleista automaattisesti kun lisäät huoltoreitti.fi osoitteen Feedlyyn. Osoitteesta https://huoltoreitti.fi/feed löytyy RSS summary, mutta sen toimintaa en sen tunne sen tarkemmin.

Tämän blogin lisäksi meillä on Twitter tili ja oma Facebook sivu. Näistä Facebook sivulla julkaistaan tiedot kaikista uusista artikkeleita ja sen tarkoituksena on mahdollistaa sivuston seuraaminen tätä kautta, ja lisäksi tarjota yksi kanava keskustelulle ja palautteelle. Twitter tilin tarkoituksena on toisaalta ilmoittaa uudesta sisällöstä suomeksi ja englanniksi, ja sen lisäksi seurata muita sotapelaajia, sotapelisuunnittelijoita ja julkaisuyhtiöitä suomeksi ja englanniksi. Twitter tarjoaa myös väylän julkaista lisätietoa meidän sisällöstä englanniksi. Esim. englanniksi kirjoitettu Suomen sisällissotapelejä käsittelevä viesti herätti laajempaa huomiota myös Suomen ulkopuolella.

Näiden lisäksi kaikkien artikkeleiden alla on kommenttikenttä. Tällä hetkellä jokainen kommentti varmennetaan käsin, koska sivusto alkoi keräämään spämmiä heti kun se ilmaantui nettiin. Tähän voi tulla tulevaisuudessa muutoksia, mutta millaisia ja mihin suuntaan on täysin auki. Yksi vaihtoehto on avata kommentointi vain rekisteröityneille käyttäjille, mutta tämän toteutusta pitää vielä miettiä.

Näiden lisäksi meidät tavoittaa huoltoreitti [at] gmail.com sähköpostista.

Tulevaisuus

Huoltoreitti blogi on tätä kirjottaessa vasta avautunut. Millaiseksi blogi tulee muodostumaan, on monelta osin auki. Aika näyttää millaista sisältöä ja miten usein julkaisemme, ja millainen yhteisö blogin ympärille muodostuu.

Tervetuloa mukaan matkalle!

303 – kevyttä ilmasotaa

303 pelin kansi.

Puolalaisten Tomasz Ginterin ja Karol Madajan suunnittelema kevyt sotapeli 303 (bgg) kuvaa Taistelua Britanniasta syksyllä 1940. Taistelussa Saksan ilmavoimat (Luftwaffe) pyrki saavuttamaan ilmaherruuden Englannin kanaalissa ja Etelä-Englannissa, kun taas Brittien Royal Air Forcen (RAF) pyrkii estämään tämän. Historiallisesti taistelu päättyi RAF:n voittoon.

Pelin nimi, 303, viittaa RAF:n lentolaivue 303:seen (wikipedia), jonka rieveissä taisteli puolalaisia ja tsekkoslovakkialaisia taistelulentäjiä. Varsinkin puolassa lentolaivue 303 on nostettu kansalliseksi instituutioksi, ja tämä selittää myös tämän pelin taustan. Pelin on julkaissut Puolan Kansallisen Muistamisen Instituutti (oma suomennos), joka on julkaissut lukuisia pelejä Puolan historiaan liittyvistä aiheista (esim. Kolejka (bgg), peli jonottamisesta). 303:sen tarkoituksena on ollut lisätä tietoa puolalaisten osuudesta vuoden 1940 ilmataisteluissa, ja tämä huomioiden ohjekirjassa mm. esitellään kaksi 303 laivueessa taistellut puolalaista ja yksi tsekkoslovakkialainen lentäjä.

Ohjekirjassa on historiikki taistelulle, ja kolmen taisteluun osalllistuneen lentäjän esittely.

Abstraktia ilmasotaa

Mekaanisesti 303 on abstrakti kahden pelaajan peli. Toinen pelaaja ohjaa RAF:n hävittäjiä, ja toinen Luftwaffen pommikonetta ja sitä saattavia hävittäjiä. Luftwaffen tavoitteena on pommittaa Lontoota, eli siirtää pommikonetta esittävä pahvinen pelimerkki Lontoon yläpuolelle. RAF pyrkii estämään tämän ampumalla pommikoneen alas. RAF voittaa heti jos pommikone putoaa, tai peliaika ehtii loppua kesken.

Liikkuminen tapahtuu heksaruudukossa ja kumpikin osapuoli liikkuu ja ampuu omilla vuoroillaan. Ammuttaessa heitetään noppia, ja jokainen oman puolen symboli tarkoittaa osumaa (50%:n todennäköisyys). Pelissä on kuitenkin hyvin yksinkertaiseksi peliksi paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esim. ampumisen jälkeen kone liikkuu kohteen vastakkaiselle puolelle, sotkien helposti oman muodostelman. Vaurioitunut kone ei voi ampua, mutta se voi käydä omalla kentällä korjattavana. Pommikone on hidas ja ”ampuu” vain yhdellä nopalla, mutta sen pudottamiseen tarvitaan kaksi osumaa samalla vuorolla. Kun keskimäärin yksi hävittäjä voi osua kohteeseen yhdessä vuorossa parhaimmillaan 1.5 kertaa, tarvitaan pudostusta varten useamman hävittäjän yhteistyötä.

Pelistä on julkaistu vuonna 2013 esi-osa 111 (bgg), jossa vastakkain on Luftwaffe ja Puolan ilmavoimat syksyllä 1939.

Taistelu menossa. Yksi Luftwaffen kone on palaamassa kotikentälle Calaisiin huoltoa varten (oikeassa reunassa).

Komponentit

Pelin komponenetit ajavat asiansa. Ohjekirjassa on ohjeet useilla kielillä, mikä yhdessä historiaosuuksien kanssa kasvattaa ohjekirjan kokoa melkoisesti. Valitettavasti pelin tarkka vuorojärjestys löytyy vain ohjekirjan sivuilta, ja sitä tarvitaan jatkuvasti pelin aikana. Sen olisi voinut tulostaa erilliselle apulapulle tai kartan kylkeen, yhdessä muiden keskeisten sääntöjen kanssa (esim. montako kertaa saa ampua jos liikkuu x ruutua).

Yhteenveto

Sotapeliksi 303 on yksinkertainen, jopa abstrakti, peli jota ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua simulaatioksi. Tämän johdosta peli tuntuu myös vähän kuivahkolta. Kuitenkin noin vartin mittaiseksi peliksi 303 tarjoaa kasan mielenkiintoisia päätöksiä molemmille pelaajille. Voittaakseen pelaajan täytyy miettiä liikkeita kyseistä vuoroa pidemmälle, erityisesti huomioiden ampumisen jälkeinen kohteen vastakkaiselle puolelle lentäminen, joka helposti sotkee oman muodostelman ja jättää esim. pommikoneen suojaamatta.

2/5 tähteä.

303 lyhyesti

Suunnittelija(t): Tomasz Ginter ja Karol Madaj.

Julkaisija (julkaisuvuosi): Instytut Pamięci Narodowej (IPN) (Puolan Kansallisen Muistamisen Instituutti) (2010).

Peliaika: n. 15 minuuttia.

Pelaajamäärä: 2 pelaajaa.

Konflikti tai sota: Taistelu Britanniasta, Toinen maailmansota (1940).

Taktinen, operatiivinen tai strateginen taso: Taktinen.

Ketä tai keitä pelaaja toimet kuvaavat: Taistelulentäjiä, jotka pyrkivät pommittamaan Lontoota (Saksa) tai estämään Lontoon pommituksen (Britit, Puolalaiset ja Tsekkoslovakkialaisia).

Millaisia päätöksiä pelaaja tekee: Yksiköiden (lentokoneet) liikuttaminen.

Tiedon avoimmuus: Kaikki tieto on avointa.

Tavoite (voiton määrittely): Saksan pelaaja voittaa jos onnistuu pommittamaan Lontoota. Liittoutuneiden pelaaja voittaa jos ampuu alas pommikoneen, tai onnistuu viivyttämään pommitusta riittävän kauan.

Pelatut yksiköt/joukot: Hävittäjäkoneita (molemmat osapuolet) ja yksi pommikone (Saksa).

Logistiikka/huolto: Huoltoa ei huomioida. Vaurioituneet hävittäjät voivat palata kesken pelin omalle lentokentälle korjausta varten.

Taistelumekaniikka: Lentokoneet ampuvat automaattisesti yhtä vieressä olevaa vihollista taisteluvuorolla. Osuminen perustuu noppaan (50%:n osumatodennäköisyys per noppa).

Simuloinnin tarkkuus: Hyvin abstrakti.